Tasaisesti kasvanut mediahuomio pakotti SRK:n uudelleenarvioimaan mediastrategiansa. 12.12.1979, vain kymmenen päivää Juvan artikkelin jälkeen, SRK julkaisi Päivämiehessä virallisen vastineen julkiseen kritiikkiin, joka otsikoitiin kapiteelein SRK VASTAA. Siinä SRK paitsi oikaisee lehdissä esiintyneitä vääräksi katsomiaan tietoja, myös kiistää kaikenlaiset väärinkäytökset ja selittää hoitokokousten olevan osa liikkeen normaalia toimintaa. Hoitokokousten saama arvostelu kuitattiin siis tuoreeltaan liikkeen toimesta perättömänä, eikä
mahdollisista yksittäisistä ylilyönneistäkään mainittu mitään. Painostamista ei voinut olla, koska ”elävä usko ei ole pakkouskoa”, eikä siihen ketään painosteta, vaan jokainen voi uskonnonvapauslain mukaan joko uskoa, tai olla uskomatta. Argumentilla kierrettiin väitteet hoitotilanteiden painostavuudesta ja täydellisen kuuliaisuuden vaatimuksesta. Hoitokokousten huono maine siirrettiin ”Jumalan valtakunnan hyljänneiden” valehtelevien kertomusten aikaansaannoksiksi, joita ei pitänyt ottaa todesta. Hoitotoimenpiteitä ylipäätään kuvailtiin normaalina, liikkeeseen aina kuuluneena käytäntönä, josta löytyi esimerkkejä jo Raamatusta. Liikkeen ensimmäinen kannanotto esitettyihin syytöksiin oli siis ongelmat täysin kieltävä. Itsekritiikin puutetta selittää sekin, että tapahtumat eivät tässä vaiheessa olleet täysin ohitse. Kirjoitusta pitää tarkastella aikalaisreaktiona, jossa näkyy yllätys siitä, että liikkeen asiat olivat nousseet kansalliseen tietoisuuteen niin voimakkaasti. Merkittävänä voidaan pitää sitä, että liike ylipäätään reagoi julkiseen keskusteluun osallistumalla siihen itse. Sellaisesta oli pidättäydytty jo pitkään.
mahdollisista yksittäisistä ylilyönneistäkään mainittu mitään. Painostamista ei voinut olla, koska ”elävä usko ei ole pakkouskoa”, eikä siihen ketään painosteta, vaan jokainen voi uskonnonvapauslain mukaan joko uskoa, tai olla uskomatta. Argumentilla kierrettiin väitteet hoitotilanteiden painostavuudesta ja täydellisen kuuliaisuuden vaatimuksesta. Hoitokokousten huono maine siirrettiin ”Jumalan valtakunnan hyljänneiden” valehtelevien kertomusten aikaansaannoksiksi, joita ei pitänyt ottaa todesta. Hoitotoimenpiteitä ylipäätään kuvailtiin normaalina, liikkeeseen aina kuuluneena käytäntönä, josta löytyi esimerkkejä jo Raamatusta. Liikkeen ensimmäinen kannanotto esitettyihin syytöksiin oli siis ongelmat täysin kieltävä. Itsekritiikin puutetta selittää sekin, että tapahtumat eivät tässä vaiheessa olleet täysin ohitse. Kirjoitusta pitää tarkastella aikalaisreaktiona, jossa näkyy yllätys siitä, että liikkeen asiat olivat nousseet kansalliseen tietoisuuteen niin voimakkaasti. Merkittävänä voidaan pitää sitä, että liike ylipäätään reagoi julkiseen keskusteluun osallistumalla siihen itse. Sellaisesta oli pidättäydytty jo pitkään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sitähän se on nytkin: Oulun ry,n johtaja Aho myönsi suoraselkäisesti että hoitokokoukset jatkuvat, mutta toiset kiistävät asian.