Mitähän vittua teen?

Olen elänyt vapaaehtoisessa selibaatissa monta vuotta.
Uskoin etten halua koskaan enään seksiä kenenkään kanssa.
Huvikseni tuli heitettyä katiska veteen ja Poseidon otti kontaktia.
Suomeen muuttanut välimeren asukas innostunut profiilista kuvani kanssa. Naimisissa oleva ukkomies. Hyvä, en halua romantiikkaa tai seurustelua. Hän käy panemassa halujensa mukaan ja jättää rauhassa toipumaan.
Melkein kaikki on hänessä jota miehissä arvostan.
Tumma, väkevän maskuliininen ja atleettinen vartalo komean karvainen.
Ongelma on ja jonkinverran pelkään.
Silloin tällöin saatan mennä täysin lukkoon, rentoutuminen käy mahdottomaksi ja molemmat petytään.
Jännitänkö liikaa ja miksi?
Itse olen keskimääräistä miehekkäämpi lihaksikkaampi jne. ja ilmeisesti hyvännäköinen, ei hyvännäköiset epämiellyttäviä pane ainakaan miesten kesken.
Epäilen että joskus panemaan alkava hemmo vaan on ahdistavan komea ja miehekäs.
Itsetunto pistää jarrut päälle ja sitten tuntuu tosi pahalta olla antautumatta naitavaksi.
Top saattaa kokea että vika on hänessä, vaikka minun alitajunnassa on kaikki vika.
Joskus kaikki toimii täydellisesti ja partneri ja minäkin saamme monta orgasmia illan aikana.
Toisinaan ei kykene saamaan itse orgasmia, jos peniskin miehekkään mutta kovahkoa kipua aiheuttavan kookas, mutta olo on mitä mainioin seuraavina päivinäkin.
Verukkeilla voin siirtää sänkyyn siirtymistä, pohtia josko sittenkin jatkaa vaan selbaattia.
Piti purkaa tilanne näin anonyyminä kuka nyt sattuu lukemaan.

T: Stadin kundi.