Suomen hiihtomenestyksen takana on aina sodan jälkeisenä aikana ollut doping. 1950- ja 1960-luvuilla Hakulisen aikalaiset hiihtivät Pervitinin (amfetamiini) voimalla. Tuon ajan suurhiihtäjä August Kiuru todisti, että niin tehtiin ja 1960-luvun lopulla, jolloin testit tulivat käyttöön muun muassa Eero Mäntyranta jäi kiinni.
1970-luvulla hiihtäjät siirtyivät nykyaikaisempiin aineisiin. Homma muuttui suorastaan rikolliseksi toiminnaksi (mm. Räsäsen ja STT:n tapaus). Aikakausi "huipentui" Lahden MM-kisoihin 2001. Silloin valtaosa Suomen joukkueesta ja joukkueen johtajista kärysi nololla tavalla kielletyistä aineista. Tuosta katastrofista Suomen hiihto ei ole toipunut vieläkään.
1970-luvulla hiihtäjät siirtyivät nykyaikaisempiin aineisiin. Homma muuttui suorastaan rikolliseksi toiminnaksi (mm. Räsäsen ja STT:n tapaus). Aikakausi "huipentui" Lahden MM-kisoihin 2001. Silloin valtaosa Suomen joukkueesta ja joukkueen johtajista kärysi nololla tavalla kielletyistä aineista. Tuosta katastrofista Suomen hiihto ei ole toipunut vieläkään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tulee päivä jolloin ruisleipä luokitellaan dopingiksi ja hiihtäjät saavat ainoastaan syödä porkkanoita ja ternimaitoa, kunnes porkkanat kielletään.
Älä liioittele. Doping-aineet, jotka ovat nykyisin kiellettyjä, ovat ihan oikeita doping-aineita. Ei niitä saa hyväksyä.
No ompa onni, ettei menestystä ole järin paljon viime vuosina ollunna.
Norjalaiset ovat pudonneet kastiin ynnä muut Vuokatissa nuorten MMssä, koronarajoitusten vuoksi eivät saa tuoda kisarekkaa ja hönkäputkia/maskeja kisa-alueelle. Menevät vain nappien varassa,
Mikä aikoinaan ei ollu kiellettyä, oli sallittua. Miksi tätä ei ymmärretä.
Suomessa oli sallittua ajaa vasemmalla puolella, kunnes se kiellettiin. Eli kaikki vasemmalla ajajat on tuolla logiikalla doping rikkojia.
Sotket asioita kun yrität väittää, että doping on ollut joskus sallittua. Se on ollut aina kiellettyä. Eri asia on, että dopingin käyttöä ei ole pystytty aikaisemmin valvomaan kovin tehokkaasti. Valvontaa on heikentänyt edelleen se, että Hiihtoliitto, hiihtopomot ja valmentajat ovat olleet mukana kielletyssä ja jopa rikollisessa toiminnassa.
Rajavartiolaitoksenkin kuuluis mittailla ylinopeuksia, mutta kaikki tietää, että ei niillä nopeustutkia ole.
Kun suomalaisten oli pakko lopettaa doping tiukentuneen valvonna vuoksi, menestys loppui kuin seinään. Pistesijatki arvokilpailuissa ovat nykyisin harvinaisia.
Täytyy muistaa, että laji on myös muuttunut - kisoja on enemmän, rahaa on tarjolla enemmän, palautumisajat ovat lyhyemmät jne. Aiemmin haettiin ”huippukuntoa” kerran kaudessa.
Armstrongin pyöräilyleffa jne. dopingista ja sen peittelystä oli valaiseva. Huipulla olevien on tiedettävä testauksesta ja lääkkeistä enemmän kuin wada ja kaikki samat testilaitteet ja mittarit on oltava, jotta tietää missä mennään ja miten kehittää ”toimintaa”. Ts. Pro meininkiä, ei mitään puuhastelua. Eikä järjestelmä irtoa pikkurahalla myöskään taustajoukoille.
Erään itäblokin treeniryhmän pukkarissa oli viime vuonna mm. pakettiautollinen laboratorioanalyysi laitteita, kun viipyvät leirillä pari viikkoa. En tiedä oliko se paljon vai vähän, mutta itseäni hätkähdytti perustarpeiden määrä, mitä karavaanin mukana kulkee. Ja siihen päälle perushuoltokamat jne.
Se ken leikkiin ryhtyy, leikin kestäköön.
Lopullinen mittari toki sekuntikello, mutta nykyään niitä muita tärkeitä seurattavia mittareita huippu-urheilussa on pitkä lista. Ja joka mittarin kohdalla pitää olla peukku ylöspäin.
Suomalaiset haukkuvat norjalaisia doping-hiihtäjiksi. Tosiasiassa suomalaiset ovat kärynneet norjalaisia useammin dopingin käytöstä.
Ja mikä pahinta, Suomalaiset ovat sössineet asian niin että jokainen ymmärsi kuinka syvällä järjestelmässä doping on. Norjassa kärynneet ovat olleet jotain yksinäisiä susia ja liitto on onnistunut pesemään kädet systemaattisesta dopingin-käytöstä.
Suomessa jengissä oli mukana ja pääkoordinaattorina, valmentajat, lääkärit ja muut johtoporras.
Ihmettelen siis, miten kukaan ilkeää osotella doping asioissa rajojen ulkopuolelle enää koskaan.