Tässä tekstiä JP ROOSin kirjoittamana, joka kertoo, kuinka maamme korkeimman oikeuden tuomarit tekivät selvän oikeusmurhan Kosken poikia kohtaan.
http://www.valt.helsinki.fi/blogs/jproos/post23.htm
Uusi Haag tapaus
4.2.2005
Olen juuri käynyt läpi uusimman Haag-tapauksen tuomiolauselman. Tässä tapauksessa v. 1992 syntyneen tytön, joka on asunut Suomessa vuodesta 1996, ja jäänyt omasta tahdostaan USA:aan isänsä luokse kesäloman jälkeen vuonna 2003, katsottiin omasta tahdostaan muuttaneen asumaan USA:aan ja hän sai näin ollen jäädä sinne, vaikka äiti vaati hänen palauttamistaan Suomeen. Asiasta ei ole syntynyt suurta julkisuutta (siitä on tosin Suomessa kirjoitettu). Sillä on kiintoisia liittymäkohtia Koski-Rogers tapaukseen.
Näitä ovat mm. lapsen ikä, lapsen ilmaisema mielipide ja sen selvittäminen, lapsen tekemän ennakkosuunnitelman merkitys, kysymys vakinaisen asuinpaikan määräytymisestä, aika, jonka tuomioistuin on tarvinnut asian selvittämiseen., epäilykset PASista ja sen selvittäminen.
Selviä eroja on taas prosessin perinpohjaisuus verrattuna KKO:n selvityksiin Suomessa, juridisten argumenttien ensisijaisuus, se että Suomen valtio ei ole millään tavoin myötävaikuttanut ratkaisuun, että "kaapparina" on tässä tapauksessa isä ja tietenkin se, että palautusmaa olisi ollut Suomi ja kaappausmaa oli USA.. Vanhempien väliset suhteet eivät myöskään olleet yhtä tulehtuneet ja lapsi oli saanut tavata poissaolevaa vanhempaa säännöllisesti.
Tapauksen kulku on kaavamaisesti seuraava (oikeusselostuksessa käydään läpi tapahtuma hyvin perusteellisesti, aivan toisella tarkkuudella kuin KKO meillä. KKO:han kieltäytyi ottamasta huomioon tapausta kokonaisuudessaan). Vanhemmat eroavat 1997 sen jälkeen kun isä on muuttanut USA:an jonne hän jää pysyvästi ja solmii siellä uuden avioliiton. Äiti menee uudelleen naimisiin Suomessa. Tytär jää Suomeen ja vierailee Yhdysvalloissa kerran pari vuodessa, kun taas isä ja tämän vaimo käyvät Suomessa tapaamassa tytärtä joitakin kertoja. Vuonna 2000 kun tyttärelle haetaan turistiviisumia, niin USA:n konsuli Suomessa kieltäytyy myöntämästä sitä, vaikka vanhemmat tekevät erittäin yksityiskohtaisen sopimuksen tytön kotipaikasta ja palauttamisesta. Lopulta kuitenkin pitkien neuvottelujen jälkeen tytär saa viisumin ja matkustaa USAan 2002. Palattuaan hän ilmoittaa äidilleen että haluaisi muuttaa isän luokse USA:an. Äiti ei hyväksy tätä, ja asiasta syntyy aina ristiriitaa kun se nousee esille. Tytär (joka on siis nyt 11-vuotias) valmistelee kuitenkin matkaa ja äiti ei aseta suoranaisia esteitä valmisteluille (esim tyttären koulutietojen lähetys koulusta USA:an tulevaan kouluun). Kesällä 2003 hän lähtee, lentolipulla jossa on paluu juuri ennen koulujen alkua Suomessa. Äiti kysyy häneltä aikooko hän jäädä jolloin tytär vastaa, ettei ole varma. Äiti antaa kuitenkin tyttären lähteä. Kun tytär sitten ei palaa takaisin Suomeen, äiti tekee Haag-valituksen ja vaatii palauttamista. Tytär ilmoitti itse olevansa siinä käsityksessä että äiti olisi hyväksynyt hänen jäämisensä USA:an.
11-vuotiaan tyttären sallittiin todistaa seuraneessa oikeusistunnossa, koska hänen tutkinut asiantuntija oli katsonut hänet kypsäksi tähän. Hän ilmaisi mielipiteensä selvästi ja yksiselitteisesti.
Tuomioistuin selvitti ensin ajankohdan sille, miilloin "kaappaus" (wrongful detention) oli tapahtunut: se oli kun äiti selkeästi ilmoitti vastustavansa tyttären jäämistä USA;aan. Sitten tuomioistuin selvittää kysymystä miten vakinainen asuinpaikka muodostuu. Tämä riippuu lapsen iästä. Aivan pienten lasten kohdalla lapsen vakinaisnen asuinpaikka riippuu vanhemmista. Mitä vanhempi lapsi on, sitä enemmän on otettava huomioon se, mitä lapsi itse pitää vakinaisena asuinpaikkanaan. Jo viisivuotias lapsi osaa itse arvioida tätä. Näin yli kymmen vuotiaan lapsen kohdalla ksymystä sopeutumisesta ("acclimatization") on tarkasteltava lapsen näkökulmasta. Tällä perusteella tuomioistuin katsoo, että tytön vakinainen asuinpaikka oli "kaappaushetkellä" USA. Tämä on keskeinen peruste sille miksi tyttö saa jäädä Yhdysvaltoihin. Tämän lisäksi oikeus korostaa vahvasti lapsen koulunkäyntiä keskeisenä tekijänä asumisen pysyvyydelle, "koska koulu on olennainen asia lapsen elämässä". Lopuksi oikeus vielä arvostelee ("the wisdom of the parents' agreement that their child could make the decision as to her residence may be questioned") tytön äitiä siitä, että tämä antoi lapsensa olennaisesti itse päättää muutosta USA:aan. Mutta näin oli tapahtunut ja tyttö oli ehtinyt olla tarpeeksi kauan USA:ssa asuakseen siellä vakinaisesti ennen kuin äiti ilmaisi vastustuksensa.
Mitä tästä siis voi oppia suhteessa Koski-Rogersiin? Ainakin sen, että Suomessa ja USAssa tulkitaan Haagin sopimusta kovin eri tavoin ja lisäksi selvitellään tapauksia myös hyvin eri lailla. Jos amerikkalaisen tuomioistuimen päättelyä olisi sovellettu Koskenpoikien tapaukseen niin lopputulos heidän osaltaan olisi ollut toinen. He olivat tulleet Suomeen tarkoituksella jäädä tänne. He aloittivat koulunkäynnin ja asettuivat kaikin tavoin pysyvästi asumaan Suomeen. Poikien isä teki tästä valituksen olennaisesti myöhemmin kuin tämän tapauksen tytön äiti. Erona on se, että pojat eivät olleet uskaltaneet kertoa isälleen aikomuksestaan, koska olettivat (luultavasti oikein) että isä ei olisi päästänyt heitä matkustamaan. Suomeen. Koska tämänikäisten lasten kohdalla heidän omat aikomuksensa ovat tärkeitä, niin tällä ei pitäisi olla olennaista merkitystä. Tuomioistuin ei suoraan ota huomioon lapsen mielipidettä siitä missä hän haluaa asua, vaan epäsuorasti, siten että se toteaa lapsen muuttaneen Yhdysvaltoihin tarkoituksella jäädä, joten USA:sta tulee hänen vakinainen asuinpaikkansa hänen omalta kannaltaan.
Samoin Koskenpoikien tarkoituksena oli jäädä pysyvästi Suomeen ja heidän vakinaiseksi asuinpaikakseen tuli näin ollen Suomi. Haag-sopimuksen kannalta katsoen he eivät siis ollet missään vaiheessa kaapattuja. Oli kovin harmillista että tämä tapaus ratkesi vasta kuukautta Koskenpoikien palauttamisen jälkeen! Voisi melkein ajatella että amerikkalainen tuomioistuin viivytteli tahallisesti (sen kuvauksessa prosessin viime vaiheesta on outoa selittelyn makua, ratkaisu oli nimittäin valmis jo lokakuussa 2004) ja että toisaalta tässä on ehkä yksi syy sille miksi KKO:lla oli niin suuri hätä saada palautus päätökseen väkisin. KKO on tuskin ollut tietämätön tästä tapauksesta, ja päin vastoin.
----------------------------------------------
Meillä KKO tulkitsee lait fasistisella mielivallalla, välittämättä mitään siitä, mikä on oikein ja rehellistä. USA, joka ei ole edes koskaan hyväksynyt lasten oikeuksia, teki juuri sen päätöksen, mikä olikin oikein.
Mutta, suomessahan ei KKO oikeuskäsitettä tunne lainkaan.
http://www.valt.helsinki.fi/blogs/jproos/post23.htm
Uusi Haag tapaus
4.2.2005
Olen juuri käynyt läpi uusimman Haag-tapauksen tuomiolauselman. Tässä tapauksessa v. 1992 syntyneen tytön, joka on asunut Suomessa vuodesta 1996, ja jäänyt omasta tahdostaan USA:aan isänsä luokse kesäloman jälkeen vuonna 2003, katsottiin omasta tahdostaan muuttaneen asumaan USA:aan ja hän sai näin ollen jäädä sinne, vaikka äiti vaati hänen palauttamistaan Suomeen. Asiasta ei ole syntynyt suurta julkisuutta (siitä on tosin Suomessa kirjoitettu). Sillä on kiintoisia liittymäkohtia Koski-Rogers tapaukseen.
Näitä ovat mm. lapsen ikä, lapsen ilmaisema mielipide ja sen selvittäminen, lapsen tekemän ennakkosuunnitelman merkitys, kysymys vakinaisen asuinpaikan määräytymisestä, aika, jonka tuomioistuin on tarvinnut asian selvittämiseen., epäilykset PASista ja sen selvittäminen.
Selviä eroja on taas prosessin perinpohjaisuus verrattuna KKO:n selvityksiin Suomessa, juridisten argumenttien ensisijaisuus, se että Suomen valtio ei ole millään tavoin myötävaikuttanut ratkaisuun, että "kaapparina" on tässä tapauksessa isä ja tietenkin se, että palautusmaa olisi ollut Suomi ja kaappausmaa oli USA.. Vanhempien väliset suhteet eivät myöskään olleet yhtä tulehtuneet ja lapsi oli saanut tavata poissaolevaa vanhempaa säännöllisesti.
Tapauksen kulku on kaavamaisesti seuraava (oikeusselostuksessa käydään läpi tapahtuma hyvin perusteellisesti, aivan toisella tarkkuudella kuin KKO meillä. KKO:han kieltäytyi ottamasta huomioon tapausta kokonaisuudessaan). Vanhemmat eroavat 1997 sen jälkeen kun isä on muuttanut USA:an jonne hän jää pysyvästi ja solmii siellä uuden avioliiton. Äiti menee uudelleen naimisiin Suomessa. Tytär jää Suomeen ja vierailee Yhdysvalloissa kerran pari vuodessa, kun taas isä ja tämän vaimo käyvät Suomessa tapaamassa tytärtä joitakin kertoja. Vuonna 2000 kun tyttärelle haetaan turistiviisumia, niin USA:n konsuli Suomessa kieltäytyy myöntämästä sitä, vaikka vanhemmat tekevät erittäin yksityiskohtaisen sopimuksen tytön kotipaikasta ja palauttamisesta. Lopulta kuitenkin pitkien neuvottelujen jälkeen tytär saa viisumin ja matkustaa USAan 2002. Palattuaan hän ilmoittaa äidilleen että haluaisi muuttaa isän luokse USA:an. Äiti ei hyväksy tätä, ja asiasta syntyy aina ristiriitaa kun se nousee esille. Tytär (joka on siis nyt 11-vuotias) valmistelee kuitenkin matkaa ja äiti ei aseta suoranaisia esteitä valmisteluille (esim tyttären koulutietojen lähetys koulusta USA:an tulevaan kouluun). Kesällä 2003 hän lähtee, lentolipulla jossa on paluu juuri ennen koulujen alkua Suomessa. Äiti kysyy häneltä aikooko hän jäädä jolloin tytär vastaa, ettei ole varma. Äiti antaa kuitenkin tyttären lähteä. Kun tytär sitten ei palaa takaisin Suomeen, äiti tekee Haag-valituksen ja vaatii palauttamista. Tytär ilmoitti itse olevansa siinä käsityksessä että äiti olisi hyväksynyt hänen jäämisensä USA:an.
11-vuotiaan tyttären sallittiin todistaa seuraneessa oikeusistunnossa, koska hänen tutkinut asiantuntija oli katsonut hänet kypsäksi tähän. Hän ilmaisi mielipiteensä selvästi ja yksiselitteisesti.
Tuomioistuin selvitti ensin ajankohdan sille, miilloin "kaappaus" (wrongful detention) oli tapahtunut: se oli kun äiti selkeästi ilmoitti vastustavansa tyttären jäämistä USA;aan. Sitten tuomioistuin selvittää kysymystä miten vakinainen asuinpaikka muodostuu. Tämä riippuu lapsen iästä. Aivan pienten lasten kohdalla lapsen vakinaisnen asuinpaikka riippuu vanhemmista. Mitä vanhempi lapsi on, sitä enemmän on otettava huomioon se, mitä lapsi itse pitää vakinaisena asuinpaikkanaan. Jo viisivuotias lapsi osaa itse arvioida tätä. Näin yli kymmen vuotiaan lapsen kohdalla ksymystä sopeutumisesta ("acclimatization") on tarkasteltava lapsen näkökulmasta. Tällä perusteella tuomioistuin katsoo, että tytön vakinainen asuinpaikka oli "kaappaushetkellä" USA. Tämä on keskeinen peruste sille miksi tyttö saa jäädä Yhdysvaltoihin. Tämän lisäksi oikeus korostaa vahvasti lapsen koulunkäyntiä keskeisenä tekijänä asumisen pysyvyydelle, "koska koulu on olennainen asia lapsen elämässä". Lopuksi oikeus vielä arvostelee ("the wisdom of the parents' agreement that their child could make the decision as to her residence may be questioned") tytön äitiä siitä, että tämä antoi lapsensa olennaisesti itse päättää muutosta USA:aan. Mutta näin oli tapahtunut ja tyttö oli ehtinyt olla tarpeeksi kauan USA:ssa asuakseen siellä vakinaisesti ennen kuin äiti ilmaisi vastustuksensa.
Mitä tästä siis voi oppia suhteessa Koski-Rogersiin? Ainakin sen, että Suomessa ja USAssa tulkitaan Haagin sopimusta kovin eri tavoin ja lisäksi selvitellään tapauksia myös hyvin eri lailla. Jos amerikkalaisen tuomioistuimen päättelyä olisi sovellettu Koskenpoikien tapaukseen niin lopputulos heidän osaltaan olisi ollut toinen. He olivat tulleet Suomeen tarkoituksella jäädä tänne. He aloittivat koulunkäynnin ja asettuivat kaikin tavoin pysyvästi asumaan Suomeen. Poikien isä teki tästä valituksen olennaisesti myöhemmin kuin tämän tapauksen tytön äiti. Erona on se, että pojat eivät olleet uskaltaneet kertoa isälleen aikomuksestaan, koska olettivat (luultavasti oikein) että isä ei olisi päästänyt heitä matkustamaan. Suomeen. Koska tämänikäisten lasten kohdalla heidän omat aikomuksensa ovat tärkeitä, niin tällä ei pitäisi olla olennaista merkitystä. Tuomioistuin ei suoraan ota huomioon lapsen mielipidettä siitä missä hän haluaa asua, vaan epäsuorasti, siten että se toteaa lapsen muuttaneen Yhdysvaltoihin tarkoituksella jäädä, joten USA:sta tulee hänen vakinainen asuinpaikkansa hänen omalta kannaltaan.
Samoin Koskenpoikien tarkoituksena oli jäädä pysyvästi Suomeen ja heidän vakinaiseksi asuinpaikakseen tuli näin ollen Suomi. Haag-sopimuksen kannalta katsoen he eivät siis ollet missään vaiheessa kaapattuja. Oli kovin harmillista että tämä tapaus ratkesi vasta kuukautta Koskenpoikien palauttamisen jälkeen! Voisi melkein ajatella että amerikkalainen tuomioistuin viivytteli tahallisesti (sen kuvauksessa prosessin viime vaiheesta on outoa selittelyn makua, ratkaisu oli nimittäin valmis jo lokakuussa 2004) ja että toisaalta tässä on ehkä yksi syy sille miksi KKO:lla oli niin suuri hätä saada palautus päätökseen väkisin. KKO on tuskin ollut tietämätön tästä tapauksesta, ja päin vastoin.
----------------------------------------------
Meillä KKO tulkitsee lait fasistisella mielivallalla, välittämättä mitään siitä, mikä on oikein ja rehellistä. USA, joka ei ole edes koskaan hyväksynyt lasten oikeuksia, teki juuri sen päätöksen, mikä olikin oikein.
Mutta, suomessahan ei KKO oikeuskäsitettä tunne lainkaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tästä voi oppia sen, että höyrypäät lukevat päätöksiä miten haluavat.
Tässä tapauksessa lapsen tahdosta ei ole mitään epäselvyyttä. Häntä tuskin on manipuloitu.
Suomi ei ole oikeusvaltio. Täällä ei oikeuslaitoksen missään hierarkiassa suinkaan kysellä, onko oikein, vaan mihin tulkintaan laki milloinkin antaa mahdollisuuden. Loppu riippuu tuomarista, miten hän asian tulkitsee ja se on sitten "oikein", vaikka ei olisikaan moraalisesti, tahi normaalilla oikeustajulla varustetun kansalaisen mielestä.
Ramiroa lainaten, "laki ja oikeus eivät välttämättä tarkoita samaa asiaa. Tapahtuessa lain täyttymyksen, se ei suinkaan tarkoita, että on tapahtunut oikein/oikeus."
Jostain kumman syystä, suomen korkeimmat virkamiehet, poliitikot ja tuomarit, tekevät työkseen päätöksiä, jotka sotivat tavallisen kansalaisen oikeustajua vastaan. Nämä päätökset myös pääsääntöisesti osoittautuvat ajan kanssa kansan kannalta huonoiksi ja susiksi, kuten oikeustaju jo alun alkaenkin on asian kansalaiselle päänupissa sanonut.
Mitään ei kuitenkaan asioille voida. Herrat tekevät mitä tahtovat, vaikka lakejakin rikkojen, eivätkä joudu koskaan niistä vastuuseen.
Kosken poikien tapaus on kansallinen häpeä suomalaisille ja suomen oikeusviranomaisille. Yllä oleva Roosin kirjoitus kertoo, kuinka jenkeissä sentään vielä pelaa inhimillinen oikeus ja oikeustajukin tuomioistuimissa, mutta suomen korkeimmassa oikeudessa ei. Siellä terveen järjen käyttö ja kaikki inhimillisyys ovat kiellettyä. Mitenkäs muuten korkein oikeus voisi ladella lapsia kohtaan selviä oikeusmurhapäätöksiä. Siinähän ei suomen oma perustuslaki kuin lasten oikeuksien sopimus painanut mitään vaakakupissa kuin asiantuntijalausunnotkaan.
Minne olet menossa diktattorimaisella mielivallallasi korkein oikeus?
Usko ainakin maamme oikeuslaitokseen ja sen oikeudenmukaisuuteen entisestään romahti tämän jutun myötä. Se on selvää se.
Sama juttu. Minunkin neljä lastani asuivat rauhallisesti Suomessa kaksi vuotta.
Isä oli Yhdysvalloissa useita lastensuojelurikoksillisia tuomioita saanut mielisairas. Hovioikeus määräsi lapset palautettavaksi isälle.
Isän suomalainen lakimies, jonka valtiomme maksoi muiden isän kulujen lisäksi (A.P) valehteli oikeudessa, että minä maahantulokiellosta ja laittomasta siirtolaisuudestani huolimatta matkustelin usein Yhdysvaltojen ja ulkomaiden välillä. Näin hovioikeuden päätös perustui puhtaisiin valheisiin. Myös väite isän maksamasta elatusavusta oli valheellista, sillä minulle hän ei ole maksanut. Isä anoi haagia 14 kk lasten Suomeen muutosta. Jopa Yhdysvaltojen konsulaatissa ei ymmärretty miksi lapset tuomittiin Haagin mukaan. Suomalainen oikeussysteemi on alkeellinen, valheellinen ja kiero. Se pitäisi romuttaa ja rakentaa uudelleen vastaamaan oikeusturvan tarvettamme. Emme olleet edes naimisissa, eikä isä ollut lasteni huoltaja! Jos isä heittää äidin ja lapset ulos Yhdysvalloista ja äiti saa maahantulokiellon, niin luulisi keskivertoihmisen ymmärtävän, että 10 vuoden maahantulokielto on lopullista muuttamista Suomeen. Parole viisuimeita ei saa ja sosiaaliturvaa ei saa Yhdysvalloista, minä yritin useaan kertaan onnistumatta. Jos isä on jatkuvasti väkivaltainen ja laiminlyö täysin lastensa terveyden, niin ei lapsia senkään vuoksi saisi palauttaa Haagin sopimuksen mukaan. Ennen kaikkea valehtelevilla suomalaiselle isän lakimiehelle jonkin raja vastapuolen mielen murskaamiseen. Eikö heillä ole valaa tai lakeja ollenkaan Suomessa? Lasten oikeudet Suomessa puuttuvat.
"(A.P) valehteli oikeudessa, että minä maahantulokiellosta ja laittomasta siirtolaisuudestani huolimatta matkustelin usein Yhdysvaltojen ja ulkomaiden välillä " , " Myös väite isän maksamasta elatusavusta oli valheellista " jne...
Sitten toteat: " Suomalainen oikeussysteemi on alkeellinen, valheellinen ja kiero." Jos kerran kaikki muut, paitsi tietysti sinä, valehtelivat oikeudessa, niin kuinka se on oikeussysteemin vika? Onkohan vika nyt ollutkin siinä että sinä ja lakimiehesi ette ole pystyneet vastaamaan tyydyttävästi väitteisiin ja kumoamaan vastapuolen todisteita? No joo, niin tai näin, huoltajuuskiistoissa toinen osapuoli kokee lähes poikkeusetta tuomion olleen väärä.