Hyväksyin viitisen vuotta sitten sen että olen naisiin päin eikä miehet kiinnosta ollenkaan (olen nyt keski-ikäinen). Olen nyt viime aikoina epäröidä suuntautumistani taas sillä erotuksella etten nyt tiedä jos naisetkaan kiinnostaisi minua. Pari vuotta sitten minulla todettiin masennus, joka nyt voi olla syy siihen ettei ihmissuhteet tällä hetkellä innosta eikä kiinnosta minua. Kaipaan kyllä ihmisiä ympärilleni, mutta en tiedä haluanko muuta kuin aikaa yhdessä. Eli kysymykseni onkin, mistä tiedän että tämä mitä koen/tunnen ei olisikin aseksualisuutta? Vai onko mahdollista että tämä on vai masennuksesta johtuvaa ”aallonpohjaa”? Kaipaan kuitenkin jollain tasolla läheisyyttä naiselta mutten välttämättä sitä halua. Seksualisuus on mielestäni kuitenkin aika ailahtelevaa – voi olla aikaa kuin ei oikein haluta eikä se nyt ei välttämättä tarkoita mitään. Mitä mieltä olette?
Identiteettikriisikö?
Anonyymi
22<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Itselläni samankaltaisia ajatuksia kuin sinulla. Erotuksena vain, että aikaisemmin jo hyväksynyt suuntautumiseni.
Sen suhteen että koet että olet nyt ei kiinnostunut paljon kenestäkään (mies tai nainen), vai sen suhteen että hyväksyit kiinnostuksesi naisia kohtaan aikaisemmin kuin keski-ikäisenä?
Oletko kuitenkin nauttinut aikaisemmista suhteista miehiin?
No näin jälkikäteen niin ei se ollut nautinnollista. Pidän kyllä miehistä vieläkin mutta ihan puhtaasti kaveripohjalla eli en halua miestä lähelleni.
Ei minuakaan yleisellä tasolla naiset kiinnosta tai katsele et onpa hyvännäköinen tms.
Miehet ei oo koskaan kiinnostaneet. En ihastu usein.
Kyl se sit kolahtaa kun kolahtaa. Ja näin kävi jokin aika sitten.
Mulla myös masennusta vaikkei ole diagnosoitu mut en tiedä mitä muutakaan tää jatkuva alakuloinen mieli voisi olla. Itsetunto myös huono...
Epäilisin aseksuaalisuutta tai masennuksen tuomaa haluttomuutta... Kaipaatkohan ehkä ennemminkin ystävää lähellesi?
Mä olen sitä mieltä, että määrittelyt on vaarallisia, koska niillä sä voit lokeroida itsesi liian ahtaasti ja ihan turhaan. Voit hyvin olla kaipaamatta seksiä pitkiäkin jaksoja elämässä, johtuen masennuksesta tai ihan ilman syytä. Sitten elämässä voi olla taas toisenlaista. Ei sun tarvi päättää, mihin lokeroon sä kuulut. Sun seksuaalisuus on sun, ja se on ok.
Oon samaa mieltä. 👏
Samaa mieltä. Itse kaipaan seksiä, kun olen ihastunut.
Myöhäistä.
Mikä on myöhäistä?
Iäkäs.
Oletko iän tuomalla eläkkeellä?
Haha, kyllä säkin vielä kasvat aikuiseksi ja huomaat miten ihanaa seksi on 50 jälkeen 😄
Ihanaa, haluan olla hänen kanssaan vielä silloinkin :)
Ei ole myöhäistä ikinä!! Itse myöhäisherännyt keski-ikäisenä ja vienti vetää.. Ei kannata uskoa täällä kaikkee shaibaa..
Botoxia? 😌
Iäkäs?? Olen keskustelun aloittaja - enkä koe olevani iäkäs vaikka keski-ikäinen olenkin. Alle 22/23 vuotiaalle olen ehkä ikäloppu, mutta iäkkääksi en kyllä koe itseäni.
Jaa ja mä oon 26 v. Vientiä ei oo koskaan ollut.
Sellasta.
Oon loppuelämänki sitte yksin. Ei kai siinä. Satuttaahan se. Ei muuten mutta kun oon ihastunut. Niin silloin sattuu ajatus ja tieto siitä et ilman häntä ja hänen kosketusta tuun aina olemaan.
Etsi joku muu.
Yksi ratikka jättää, niin toinen tulee.
Oikein.
Ratikkamme ei ole vielä tullutkaan, rakas. Se tulee vielä ❤