Pertti oli lahjakas kirjoittaja. Hänellä oli kuitenkin varoja niukalti, niinpä hän joutui julkaisemaan romaaninsa vain e-kirjana.
Hän oli kuitenkin valmistautunut julkaisuun hyvin. Kesälomareissulla vanhempien kanssa Pera oli tilannut itselleen useiden aluekirjastojen lainauskortit. Hänellä olivat käytössään myös isovanhempien ja äidin ja isän lainauskortit, siis yli kymmenen korttia!
Tutun kirjastonhoitajan avustuksella Pera sai e- kirjansa jokaiseen paikkaan, joissa sitä voidaan lainata. Epäitsekkäänä taiteilijana hän luonnollisesti lahjoitti ne.
Kun kirjat olivat valmiina lukijoiden lainattavaksi, Pera lainasi niistä jokaisen ja laittoi vielä yli kymmenen varausta perään. Hän myös toivoi, että lyhin laina-aika muutettaisiin hänen kirjallaan neljästätoista päivästä yhdeksi päiväksi, jolloin lainoja pystyisi hankkimaan paljon enemmän.
Ollessaan käymässä mummon luona, Pera tuli sanoneeksi, lettujen syönnin lomassa, että hän haluaisi julkaista romaaninsa myös paperisena, mutta hänellä ei ollut rahaa sitä varten. Mummo nousi, kävi kamarissa ja laittoi setelit pöydälle.
Muutaman viikon kuluttua Pera sai kotiinkuljetuksena suuren pahvilaatikon täynnä kirjoja.
Pera meni lahjoittamaan heti kirjansa pääkirjastoon ja etsi sitten tutun kirjastonhoitajan. Tämä lupasi järjestää asiat niin, että Peran kirja otettaisiin myös jokaiseen sivukirjastoon.
Pian Peran kirja oli kaikkien lainattavissa. Pera ei enää nukkunut puoleenpäivään, vaan nousi aikaisin ja joi termospullosta kahvia ja söi äidin tekemät voileivät. Sen jälkeen hän meni ulos, ilmoista välittämättä, ja käveli omatoimikirjastoon, jossa kävi muita ihmisiä vain satunaisesti. Siellä hän lainaili ja palautteli kirjaansa lainausautomaatilla kymmeniä kertoja, siirtyi sitten reippaasti astellen seuraavaan omatoimikirjastoon ja teki siellä samoin. Kolmas omatoimikirjasto tuli mukaan myöhemmin, kun hänen kuntonsa oli noussut, kuten myös innostus asiaan, sillä sata lainausta päivässä oli kenen tahansa mielestä kova juttu!
Vuoden lopulla Pera oli laihtunut yli kaksikymmentä kiloa, ja hänen tililleen tuli muhkea summa lainauskorvauksia.
Hän oli kuitenkin valmistautunut julkaisuun hyvin. Kesälomareissulla vanhempien kanssa Pera oli tilannut itselleen useiden aluekirjastojen lainauskortit. Hänellä olivat käytössään myös isovanhempien ja äidin ja isän lainauskortit, siis yli kymmenen korttia!
Tutun kirjastonhoitajan avustuksella Pera sai e- kirjansa jokaiseen paikkaan, joissa sitä voidaan lainata. Epäitsekkäänä taiteilijana hän luonnollisesti lahjoitti ne.
Kun kirjat olivat valmiina lukijoiden lainattavaksi, Pera lainasi niistä jokaisen ja laittoi vielä yli kymmenen varausta perään. Hän myös toivoi, että lyhin laina-aika muutettaisiin hänen kirjallaan neljästätoista päivästä yhdeksi päiväksi, jolloin lainoja pystyisi hankkimaan paljon enemmän.
Ollessaan käymässä mummon luona, Pera tuli sanoneeksi, lettujen syönnin lomassa, että hän haluaisi julkaista romaaninsa myös paperisena, mutta hänellä ei ollut rahaa sitä varten. Mummo nousi, kävi kamarissa ja laittoi setelit pöydälle.
Muutaman viikon kuluttua Pera sai kotiinkuljetuksena suuren pahvilaatikon täynnä kirjoja.
Pera meni lahjoittamaan heti kirjansa pääkirjastoon ja etsi sitten tutun kirjastonhoitajan. Tämä lupasi järjestää asiat niin, että Peran kirja otettaisiin myös jokaiseen sivukirjastoon.
Pian Peran kirja oli kaikkien lainattavissa. Pera ei enää nukkunut puoleenpäivään, vaan nousi aikaisin ja joi termospullosta kahvia ja söi äidin tekemät voileivät. Sen jälkeen hän meni ulos, ilmoista välittämättä, ja käveli omatoimikirjastoon, jossa kävi muita ihmisiä vain satunaisesti. Siellä hän lainaili ja palautteli kirjaansa lainausautomaatilla kymmeniä kertoja, siirtyi sitten reippaasti astellen seuraavaan omatoimikirjastoon ja teki siellä samoin. Kolmas omatoimikirjasto tuli mukaan myöhemmin, kun hänen kuntonsa oli noussut, kuten myös innostus asiaan, sillä sata lainausta päivässä oli kenen tahansa mielestä kova juttu!
Vuoden lopulla Pera oli laihtunut yli kaksikymmentä kiloa, ja hänen tililleen tuli muhkea summa lainauskorvauksia.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lainauskorvaus on 26 senttiä per kirja ja sitä ei makseta e-kirjoista. Kirjastot eivät välttämättä ota omakustanteita kokoelmaan, eivät ainakaan montaa kappaletta.
Ihana novelli. Päähenkilö on kekseliäs ja toimelias ja melko herttainenkin. Tarinassa ei varsinaisesti ollut mitään käännettä tai jippoa, mutta lukukokemus jätti niin hyvä mielen, etten sellaista edes kaivannutkaan.
Pertti on myös lahjakas aituri. Hyvä on kokeilla.
Seuraavan vuoden alkuviikkoina maakuntalehden kulttuuritoimittaja tuli haastattelemaan Peraa, sillä hänen e- kirjansa oli vuoden ylivoimaisesti lainatuin maakuntakirjaston alueella, ja myös muualla sitä oli lainattu paljon.
Pera sai kuvansakin lehteen.
No kyllähän tuo periaatteellisella tasolla mahdollista on, mutta saa siinä hiki hatussa huhkia, että lainauskorvausten muodossa edes jonkinlaisille tuntipalkoille pääsisi. :D
Vaikeinta tuossa on saada omakustanne ujutettua kirjaston kokoelmaan, ja vieläpä useamman kirjaston.
Lainattavat e-kirjat ja lainausautomaattien käyttö tuli täysin puskista kirjastohenkilökunnalle. Samoin omatoimikirjastot. Kirjastoissa tiedostetaan ongelma, mutta siihen ei ole keksitty ratkaisua. Monet "oikeatkin" kirjailijat käyttävät näitä porsaanreikiä hyväkseen. Niin he saavat mainetta ja vähän isompia lainauskorvauksia.
Perakin sai kuvansa sanomalehden kulttuurisivuille.
Sata lainausta päivässä tuo lainauskorvauksia 26 euroa. Suuri summa vuodessa.
Peralla oli tuttu kirjastovirkailija, joka auttoi häntä.
Mikä sen parempaa tuloa. Pertti on ilmeisesti työtön.
Meidän kirjastossa samaa kirjaa saa lainata vain kuusi kertaa. Ärsyttävä sääntö.
Paperikirjan puolesta multilainaus ja lainauskorvaushuijaus on mahdollista.
E-kirjan kanssa vaikeampaa. Niitä ei "upoteta"yksittäisten kirjastojen aineistotietokantaan, vaan ovat isojen verkkokirjastojen yhteishankintoja. Niitä ostetaan isoilta alustoilta, esim. Ellibs.
Yhden sanan googlauksella löysin tämän:
https://www.sanasto.fi/lainauskorvaus/
E-kirjoista ei launauskorvausta makseta.
Jos kirjoittaa itselleen tuntemattomista aiheista, niin googlaamallakin voi välttää pahimmat epäuskottavuudet.
Pertti hankki huomiota lainaamalla ja varaamalla e- kirjaansa. Paljon lainauksia: se herätti huomiota maakuntalehdessäkin ja haastattelija tuli.
Lainauskorvaustilin Pertti teki lainausautomaateilla lainaten ja palauttaen kirjoittamaansa paperikirjaa. Laskin, että hän tienasi helposti euron minuutissa.
Niin, juuri tämä ei onnistu, omaa e-kirjaa ei saa isoihin verkkokirjastoihin yksittäisen kirjaston kautta
Näköjään saa. Kirjastot myös tilaavat paikallisten kirjoittajien omakustanne- e-kirjoja .
Hoikistunut Pertti pursui energiaa ja intoa.
Hän teki Facebookiin kirjailijasivut itsestään, ja ei aikaakaan, kun hän sai mielenkiintoisen yksityisviestin:
"Haluatko saada kirjallesi parhaan mahdollisen näkyvyyden? Me tarjoamme sen sinulle kohtuuhintaan. Kirjasi ylistetään somessa yli viidenkymmenen profiilin voimin, ja kokemuksemme on, että sellainen tempaa mukaansa myös oikeita henkilöitä sankoin joukoin. Kahden kuukauden paketti maksaa.... ja sitä voi jatkaa edullisesti, ja uusituin profiilein....
Pera henkäisi syvään. Tämä oli juuri sitä, mitä hänen kirjailijanuransa tarvitsi!
Hän vastasi viestiin, ja lainauskorvausrahoista lohkesi pieni summa hyvään tarkoitukseen.
Ja pian Peran kirjaa ylistettiin kaikkialla. Mukaan tempautui paljon oikeitakin ihmisiä, kuten oli luvattu. Pera vastaili ylistyksiin ja vakuutti, että lukijat merkitsivät hänelle paljon.
Myös kirjaa alettiin tilata kirjastoihin kautta Suomen.
Totta. Facebookin dekkariryhmässä mainostaminen alkaa jo häiritä.
Ja kaverimainostajia löytyy Facebookin Kirjailijanloput ryhmästä ihan ilmaiseksi.