Huomioitavaa liittyen tulivoimasopimuksiin Lestijärvellä

Tuulivoimayhtiön intressi on saada maksimi hehtaarit suunnitellulta tuulivoimala alueelta maanvuokrasopimukselle, siksi metsänomistajille markkinoidaan "mitä enemmän annat hehtaareja sopimukselle, sitä enemmän saat vuokraa".

Tutustuessaan tarkemmin sopimukseen ei asia kuitenkaan olekaan näin, sopimuksessa mainitaan että lopullinen tuulivoimala alue määritellään vasta lopuksi.

Toisin sanoen, metsänomistaja on lähes aina poikkeuksetta antanut kaikki liikenevät kiinteistötunnukset maanvuokrasopimukselle, jopa sellaiset joissa saattaa olla oma talo sekä peltoja saman kiinteistönumeron alla kuin metsäpalsta.

Tuulivoimayhtiö tarvitsee ilmeisesti rahoittajaa varten, kuin ehkä myös valtiota varten mahdollisimman paljon maanvuokrasopimuksia (hehtaareja) jotka sitten välittömästi kiinteistörasitetaan vuokrasopimuksen ajalle (usein 35 tai 50 vuotta) kiinteistö rekisteriin.

Tämän lisäksi tuulivoimayhtiö vaatii (ellei se ole jo uusin sopimusteksteihin sisällytettykin) että metsän omistaja antaa ns. etusijajärjestys oikeuden omistamiinsa kiinteistönumeroihin, toisin sanoen tuulivoimayhtiön tekemä kiinnitys tuulivoima-alueen rakennelmiin, myllyihin jne. menee yksityisen metsänomistajan kiinnityksen yläpuolelle.

Kun tarkastelee tuulivoimasopimusta on siellä maininta, että tuulivoimayhtiöllä on yksinoikeus jatkaa ko. maanvuokrasopimusta "toistaiseksi" sopimuksessa sovitun vuokra-ajan päätyttyä. Lisäksi sopimuksessa on merkitty, että vuokraaja (siis tuulivoimayhtiö) poistaa edellä mainitun tuulivoimarasitteen ko. kiinteistötunnuksilta vuokra-ajan päätyttyä.

Uudemmissa vuokrasopimuksissa ei myöskään ole sisällytetty lainkaan irtisanomispykälää, kuten oli vielä vanhemmissa.

Toisinsanoen allekirjoittaessaan tälläisen sopimuksen täytyy olla tietoinen siitä, että ko. sopimuksesti ei tule kukaan eikä koskaan pääsemään irti. Kun vuokra-ajat ovat edellämainitun pituisia voidaankin myös olettaa, että sikäli mikäli tulevaisuudessakin tuulivoimateknologia menee näin suurin harppauksin eteenpäin kuin tähän mennessä on kyseinen tuulivoima-alue vuokra-ajan päätyttyä auttamattomasti vanhentunut, ellei omistaja ole siihen investoinut suurella rahalla ja päivittänyt vuokra-aikana teknologiaa, näin tuskin tulee käymään kun kyseessä on usein taustalla ulkomaiset sijoitusyhtiöt olisikin oletettavaa että heidän laskelmiensa mukaan tuulesta tilitettävä raha saa vuokra-ajan puitteissa hyvän takaisinmaksun sekä tuoton ilman erityisiä teknologian miljoona investointeja päivitykseen.

Kun sitten vuokra-aika on tulossa päätökseen voisikin ajatella että omistaja, ulkomainen rahoitusyhtiö haluaakin "siirtää" tulevan riskinsä ja myydä omistuksensa edelleen ehkäpä uudelle epäilyttävälle taholle. Sopimuksissa mainitaan että tällaisista omistajan vaihdoksista ei tarvitse metsänomistajaa itseään edes informoida.

Metsänomistaja itse ei tiedäkään näin kuka todellisuudessa omistaa metsässään sijaitsevan voimalaitosalueen.

Se että alkuperäinen metsänomistaja (siis joka on allekirjoittanut tuulivoima maanvuokrasopimuksen) on myynyt metsäalueensa seuraavalle uudelle omistajalle siirtyy allekirjoitettu sopimus edelleen rasitteena uudelle omistajalle.

Kun sitten mahdollisesti joskus tulee eteen vanhentuneen teknologian myllyjen purkaus alkaakin kiivas keskustelu myyjän sekä uuden omistajan välillä siitä, kenen vastuussa purkamiskustannukset olisivat, siis onko sopimusosapuoli vaiko uusi omistajat jonka metsässä tuulivoimala seisoo vastuussa tästä. Lain edessä jälkimmäinen, siis nykyinen omistaja on vastuussa kaikista kuluista.

Vaikka allekirjoitetussa sopimuksessa mainittaisiinkin että tuulivoimalan omistaja purkaa ja vastaa kustannuksista (paitsi betonijalustasta joka maisemoidaan) voi käytännössä tämän kohdan täyttäminen olla mahdotonta sikäli jos omistaja ei ole kenenkään tiedossa kuten tilanne on tällähetkellä julkaistujen mediatietojen valossa Kristiinankaupungin Metsälän tuulivoimaloissa.

Lisäksi metsänomistajan on hyvä tiedostaa riskit mahdollisista EU-maataloustukien takautuvista palautuksista siinä tapauksessa että omistajan EU-tukiin peltoihin on tehty rasite tuulivoimalle ja sopimuksen mukaan hallintaoikeus olisi näin siirtynyt tuulivoimayhtiölle. Tällaisiin kohteisiin tulisi erikseen haettava hyväksyntä tuulivoimala yhtiöltä että voisi jatkossa hakea EU-tukiin oikeuttavaa tukirahaa kiinteistölle.

Tuulivoima asia on kaiken kaikkiaan niin uusi suomessa, että useita jo edelläkin mainittuja kohtia on mahdotonta tietää, vasta kun niistä syntyy ennakkotapauksia, siihen ei varmaankaan mene kuin hieman yli 10 vuotta kun tällaisia päätöksiä tullaan joutumaan tekemään.

On tiedostettava myös se tosi asia, että maanvuokrasopimukselle annetut ja tuulivoimalle kaavoitetut metsäalueet eivät olekaan jatkossa enää talousmetsää vaan voimalaitos aluetta. Valtio tulee näille aluille kehittämään lähivuosina täysin uudenlaisen veron kannettavaksi