Minusta kaikki ne merkit ovat ilmassa!
Tuntuu siis että olisit kiinnostunut minusta muutenkin, kuin mukavana ihmisenä, työkaverina. Voisiko olla kyseessä periaate jonka mukaan haluat elää ja tuo periaate estää sinua näyttämästä/sanomasta tunteiden todellista laitaa? Uskon, että molemmat pidetään toisistamme hurjasti ja viihdymme toistemme seurassa. Luottamustakin taitaa löytyä toisiimme. Paljon on puhuttu erilaisia juttuja, mutta jotenkin en uskalla sanoa millä tolalla mun elämäni on siviilissä. Olen aika onneton. Sinunkaan tilanteesi ei taida olla ruusuilla tanssimista?
Se tunne kun uskalsin katsoa sinua silmiin ja vastasit siihen pitkällä tutkivalla katseella, jotenkin avoimena, ei nyt poistu mielestäni edes hyvillä yöunilla. Tunteet jotka kehossani sinkoilivat ympäriinsä, kun olit lähelläni. Kuitenkin niin että ei ole lupaa koskettaa.
Mietin usein miltä tuntuisi jos yllättäen painaisit minut seinää ja itseäsi vasten. Katsoisit silmiini. Suutelisit. Olisiko se sydämelleni syy jättää muutama lyönti välistä.
Ajatteletko koskaan minua, naisena?
Mistä kumman merkistä voisin saada varmuuden, että ovatko kiusoittelu ja kysymykset tai ilmassa oleva sähkö vain omaa haluani tulkita tilanne mahdolliseksi ihastumiseksi.
Minulle on joskus sanottu, että jos aikuinen mies haluaa, se ei jää epäselväksi! Joten tyydyn kirjoittamaan mieleni solmuja tänne ja jatkossakin käyttäytymään kuin hyvän kaverin, työkaverin seurassa. Silmiisi on kyllä välillä pakko katsoa. Ne rauhoittavat ja tuntuvat turvallisilta.
Tuntuu siis että olisit kiinnostunut minusta muutenkin, kuin mukavana ihmisenä, työkaverina. Voisiko olla kyseessä periaate jonka mukaan haluat elää ja tuo periaate estää sinua näyttämästä/sanomasta tunteiden todellista laitaa? Uskon, että molemmat pidetään toisistamme hurjasti ja viihdymme toistemme seurassa. Luottamustakin taitaa löytyä toisiimme. Paljon on puhuttu erilaisia juttuja, mutta jotenkin en uskalla sanoa millä tolalla mun elämäni on siviilissä. Olen aika onneton. Sinunkaan tilanteesi ei taida olla ruusuilla tanssimista?
Se tunne kun uskalsin katsoa sinua silmiin ja vastasit siihen pitkällä tutkivalla katseella, jotenkin avoimena, ei nyt poistu mielestäni edes hyvillä yöunilla. Tunteet jotka kehossani sinkoilivat ympäriinsä, kun olit lähelläni. Kuitenkin niin että ei ole lupaa koskettaa.
Mietin usein miltä tuntuisi jos yllättäen painaisit minut seinää ja itseäsi vasten. Katsoisit silmiini. Suutelisit. Olisiko se sydämelleni syy jättää muutama lyönti välistä.
Ajatteletko koskaan minua, naisena?
Mistä kumman merkistä voisin saada varmuuden, että ovatko kiusoittelu ja kysymykset tai ilmassa oleva sähkö vain omaa haluani tulkita tilanne mahdolliseksi ihastumiseksi.
Minulle on joskus sanottu, että jos aikuinen mies haluaa, se ei jää epäselväksi! Joten tyydyn kirjoittamaan mieleni solmuja tänne ja jatkossakin käyttäytymään kuin hyvän kaverin, työkaverin seurassa. Silmiisi on kyllä välillä pakko katsoa. Ne rauhoittavat ja tuntuvat turvallisilta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerro hänelle mikä mieltäsi painaa, jos kerran luotatte toisiinne. Ehkä se avaa lukot teidän väliltä, ja uskallatte puhua myös siitä mitä tunnette toisianne kohtaan.
Tällaista toivon itsekin yhden naisen kohdalla.
Mies pakkasten keskeltä
Miten pitäisi naisena toimia?
-sivusta
Kun välit ovat avoimet ja luottamusta löytyy, voi muun asian sivusta sanoa, että haluaa purkaa jotain. Jokainen mies kuuntelee kyllä, ja tilannetajuinen käsittää myös että taustalla taitaa olla muutakin. Hän ymmärtää kysyä lisää. Siinä syvällisiä puhuessa huomaatte molemmat jos tunnetta on kumpaankin suuntaan. Ei se sen kummempaa ole. Kun tulisi se tilanne omallekin kohdalle, eli aikaa kahden juttelulle...
Itse ajattelen että ajatuksissani oleva mies on jo ihan aikuinen mies ja on muutaman kerran jotenkin ollut säpsähtäneen oloinen. Olen silloin kysynyt, että mikäs nyt? Tyyliin ja todennut, että ei mitään. Mä vaan mietin mitä sä meinasit? Olen näihin todennut vain jotain ihan normaalia ja asia on ohitettu. Hän kyllä huomaa minusta heti jos jokin mieltäni painaa esim siviilijutuissa ja kysyy, että mikä nyt on? Haluaa siis ehkä kuulla vastauksen ja on siitä kiinnostunut, koska kysyy. Kuitenkin jonain hetkinä tunnen, että hän on vetäytynyt ja omassa kuoressaan eikä halua kontaktia minuun ottaa mitenkään. Vähän kuin työntäisi pois. Toisena hetkenä silmät loistaen imee kaiken sanomani itseensä. Juttelumme on monasti vähän nopsia niin ei siinä hetkessä voi tunteitaan sanoa. En mä ainakaan pysty. Uskalla tai kehtaa.
Voi miten hyvältä kuulostaisikaan, toivoisin kovin että eräs kävisi myös kanssani tälläisestä keskustelua sillä minusta tuntuu että tunnemme samoin (välillä tietysti iskee epäröinti että onkohan kaikki sittenkin vain omassa päässä) vaikkakaan emme voi toisiimme romanttisesti lähentyä kun on mm. ulkopuolisia tekijöitä. Mutta ehkä tällöin saisi jonkinlaisen helpotuksen tilanteeseen sen sijaan että välttelemme parhaamme mukaan kun voisi olla avoin yhdessä ja saada jännittää ilman pelkoa, tosin tälläistä keskustelua ei tulisi kiireessäkään käydä. Vaikka välillä ei voi syntyäkkään mitään niin hän on jo jättänyt sellaisen jäljen tunnemuistoihin mitä en unohda koskaan ja haluaisin olla muutoin lämpimissä väleissä. Omat tunteeni ovat olleet ainakin yllättävän vahvat, en oikeastaan ole aiemmin tällä voimakkuudella tälläistä kokenut, vaikka osaankin niitä naamioida.
Tämä yhdeltä naiselta sivusta.
Itselläni tilanne että ei vaan nähdä, enkä tiedä onko se siunaus vai kirous. Sillon kun puhutaan niin ei olla koskaan kaksin, vaikka juuri ne kaksinkeskiset hetket tunteisiin johtikin ja sillon ollaan parhaimmillaan.
Haluaisin jutella H naiselle kaikesta. Haluaisin myös kuunnella, mitä hän on asioista mieltä. Tv. K mies
Kyllä rakkaushormoonit periaatteet kaataa!