kun sain asuntovelan putki- ja julkisivuremontit maksettua viidessätoistavuodessa. Viisikymppisenä otin asuntolainan kylmiltään, ilman sentinkään alkupääomaa. Nyt ne on maksettu. Onpa hyvä fiilis. Nyt voi paneutua itsensä remontoimiseen😂
Olen ylpeä itsestäni,
Anonyymi
30113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Minä taas olen onnellinen siitä etten ole ottanut asuntolainaa. En ole sidottu mihinkään paikkaan, kuten sellainen on jolla tuollaisia kiinteitä asioita riesanaan.
Enemmän olin sidottu, kun vuokralla asuin, ne vuodet kun asuin ja vastentahtoisesti nekin. Vähän päälle parikymmentä vuotta elämästäni vuokralla, eikä innostanut. En vain voinut kuvitella yksin asuntoa ostavani.
Nyt on hyvä mieli. Yhtiövastiketta kuukaudessa vähän päälle satanen ja asunnon arvo on yli tuplaantunut ostohetkestä. Mikäs tässä mieleisellä paikalla asuessa. Ei voi sitä onnea tarpeeksi hehkuttaa!
Samat on tunteet.
Sitä vapautta ja elämän nautintoa, mikä on jäänyt vuokralta yli, en vaihtaisi mihinkään.
On saanut elää laajalla skaalalla.
En voi edes kuvitella sitä kituuttamisen määrää, mihin olisi joutunut asunto velkaisena puhumattakaan kaikesta muusta.
Olisinko onnellinen jos minulla olisi nyt velaton asunto? En todellakaan. Mitä sillä tekisin?
Maksaisin yhtiövastikkeita ja remontti kuluja joka tapauksessa. Koko ajan jotain. Eli vankeus jatkuisi.
Vapaus on edelleen. Ja vuokrastakin suuren osan maksaa yhteiskunta asumistukena. Mikäs tässä on elellessä. Jahka koronatsu helpottaa, pääsee taas maailman tuulille.
Noh nih, se asumistuki. En diivailis, en.
Kysehän+on+pankista+ja+pankkisuhteesta.
Aikansa kutakin lainaa.
Hyvähän se, että saa velkansa makseltua. Näissä asumisasioissa monet hämmästyneet, kun ostovelan jälkeen alkaa tulemaan remonttevelkoja. Miten lie sullakaan ikkunarempat, kattorempat, salaojarempat ja tietenkin kaikki omat rempat. Niitä voi meinaan olla vielä tulossa.
Meitin yhtiössä ollut pari kertaa joukkopako-ilmiö, kun kokouskutsuun ilmaantunut remonttisuunnitelmia. Suuret loispummi-ikäluokat häipyi renkaat savuten. Net oli olleet siinä luulossa, kunhan asunto maksettu, sitten vaan öllötellään. Ei sen puoleen, itteä tympi taannoinen kylppäriremppa. Edellisestä oli vierähtänyt parikymmentä vuotta. Ei meitin kylppärissä ollut mitään vikaa, mutta yhtiössä oli sen verran pajon jo uutta remppaa tarvitsevia kämppiä, että tehtiin sitten kylppärit taas kaikille. Niinno, kaikissa asunnoissa yks kylppäri, aika iso ero, kun seinänaapurimummeli asuu yksin ja on puol vuotta aina pöndellä. Siis kun vertaa kuushenkiseen perheeseen, joka lutraa suihkussa aamusta iltaan.
Mutta toi toinen remppakierros yllätti monet, myös meitin. Noh, rahalla saa jne.Ja tulipa vaihdettua kaakelisauman väriä. Aika paljon pienempää remppaa tiedossa, mutta net aika pieniä, joitamia tonneja per kämppä. Mutta esim. sähkauton latauspistokkeet on toistaiseksi karsittu listoilta.
Aina pitää muistaa, asuminen maksaa aina. Rempat maksetaan joko rahalla, vastikkeessa, tai vuokrissa. Se miten rempat ajoittuu omaan elämäntilanteeseen, se vähän tuuristakin kiinni, jollain aikatauluilla niitä joka tapauksessa aina tulee.
Niettä onneks olkoon vaan, mutta älä liikaa tuudittaudu öllöttelemään, ei net remontit ikinä ole kaikki tehtyinä.
Ai niin, meillä julkisivun huoltomaalaus ens kesänä, onhan tuosta julkisivuremontista tosiaan jo aikansa. Ja just kattelin kaakeleita, kun alkaapi alakerran vessa olemaan taas uusimisen tarpeessa. Ei siinä mitään vikaa, alkaa vaan olemaan kuluneen ja vanhan näköinen :D
=DW=
Putki-, julkisivu- ja kattoremontit oli tiedossa, kun asunnon ostin, mutta ovat nyt tehty ja maksettu. Oman remontin, parkettien hiomisineen teetin nelisen vuotta sitten. Ainahan sitä jotain remonttia voi ja pitääkin suunnitella ja toteuttaa, mutta tämä on oma kotini, niin miksi remontteja välttelisin.
On tämä vaan niin ihanaa! En stadin asuntoon vaihtaisi, mistä riemusta parikymmentä vuotta ”nautin”.
Nojoo.
Asunnon arvo?. Tässä sellanenkin hupis juttu, miten asunnon arvo kehittyy. Voipihan se olla, jotkut onnistuneet ostamaan kmpän, minkä arvo jatkuvasti vaan kohoaa. Jotkut taas ostaneet kämpän, minkä arvo vaan laskee. Riippumatta remeonteista, tai itse kämpästä.
Ihan ekana on tietenkin tontti. Jos on oma, siinä voi jopa pärjätäkkin, jos sattuu. Jos vuokrtatontti, voi olla, huolella rakennettu ja korjailtu kämppä puretaan jonkin ajan päästä. Näissä kahdessa ääripäässä voip sitten olla jotain miljoonan ero.
Kun, kämppä jos menee purkukuntoon, liki kaikki menee aikanaan, se siitä kämpästä. Paitsi jos tontilla on arvoa. Jos oma tontti ja kelpo kämppä, voip olla melkoisestikkin hilloa perssiin alla.
Tontti voi olla tietenkin missä vaan. Mannerheiminkadun tontti ehkä eri hintainen, kuin perähikiän peräkylän pajupalsta.
Mutta noin periaatteessa, toki kämppä pitää pitää kunnossa. Vaan, ei sillä ole paljoakaan merkitystä, onko marmorilaaatat ja kultaiset vesihanat, kun kaivinkone seisoo talon kulmalla :D
Nojoo. Vuokralainen vaan ettii uuden asunnon, asunnon omistaja joko tekee hilloa myydessään, tai siten ottaa oikeuden määräämän lunastushinnan.
Se on tämä omistusasumisen riski vähän, kuin yrittäjän riski. Paljon voi miettiä ja ennustella, tosiasiat kuitenkin selkeitä. Jos remppaa ei tee, se siitä. Jos sitä tekee, voi olla hienokin asia, tai sitten hukkaan heitettyä rahaa. Jokatapauksessa, artisti maksaa, AINA.
Niin, ei kaikki artisti ole cheekkejä.
Mä vaan koitin selittää, että ei omistusasuminen ole välttämättä se ainoo autuaaksi tekevä asumismuoto. Vanhemmiten sen viimeistään huomaa, onhan tossa luekenut kaikki, kuin kivaa on asustella kotihoidossa, tai palvelukodissa, tai ties missä. Viimekädessä raha on se, joka ratkaisee. Jos fyrkkaa, kuoloelo voi olla kivempaa, kuin persaukisen sama. Ja koska suomessa "säästetään" omistusasumiseen, se pitää myös huomioida. Kaikki omistaminen ei kannata, eikä kaikki remontit kannata. Vuokralaisella voi jäädä taakseen remontoitu purkukämppä, mutta omistusasujalla voi jäädä jälkeensä velkainen omistuskämppä.
=DW=
Kivat ja runsaat selostukset sulla. Kyllä, kyllä kaiken sen selvitin, ennen kuin asunnon ostin. Kaiken sen tiedon, mitä katsoin tarvitsevani. Maailmassa voi tapahtua mitä vain. Ei mikään ole varmaa, mutta nyt olen todella onnellinen ja tyytyväinen saavuttamaani päämäärään.
Olet realisti ja asian jäljillä!
Kun työvoima, eli lapsemme lähtivät niin myimme 164m2:n rinnetalomme ukrainalaiselle perheelle. Tapahtui 2003v. Asumme Kaakkois-Suomessa aivan rajan pinnassa, matkaa noin 5km.
Saimme talostamme 5000€ vaille tavoittemaksimi hinnan. Ostimme keskustasta 1964 valmistuneesta talosta kolmion. Kokemuksia oli 1940 valmistuneen talon sijoitusasunnosta joten tulossa olevat remontit olivat ennakoitavissa mutta ei niien luokaton toteutustapa!
Katon pinnoitus oli tarpeellinen ja tolkullinen.
10:n vuoen välein tehdyt 1,5 metriin kaivautuvatpiharemontit olivat oiva näyte ensimmäisen rempan kelvottomuudesta.
Viemäriremontti joka on aina vastassa 50v jälkeen oli ainoa asiallisesti tehty.
Julkisivuremppa lisättyine lämpöeristyksineen oli perusteltavissa mutta ylihintainen verrattuna läheisessä talossa tehtyyn vastaavaan.
Lämmitysputkiston remppa meni osittain pe-eelleen eikä ole täysin kunnossa vieläkään.
Parvekkeien lasitus oli korjattava itse kuten myös parvekkeen oven tunaroiden tehdyn reklamation jälkeinen susityökin.
Käyttövesiputkisto onnistui muuten mutta putkien kotelointi meni ahterilleen vielä korjausten jälkeenkin. Korjasin sitten lopulta itse. Läpiviennit ovat kuin rotab syömiä mutta en enää viitsi sanoa enkä tehdä mitään.
Talolämmön säätö ja ohjaus lienee onnistunut.
Koko revohka on suurelta osin susi ja niin kallis, ettei perikunta tule koskaan saamaan asunnosta kuin pienen osan osto ja remonttisummien yhteismäärästä
En purnaisi jos tulos olisi edes likimain siedettävä mutta en jaksa enää roikkua isännöitsijän ranteessa kiinni.
Tehtyjen susien "korjaajat" eivät parantaneet asioita tippaakaan enkä edes liioittele.
Paikkakunnan isännöintifirmat ovat kartellissa. Kävin ne läpi ja hinnat olivat harvinaisen saman tasoisia.
100km:n päässä olevan sijoitusasuntomme taloyhtiön isännöintifirman laskutus oli noin puolet / m2 tästä purnaamastani ja kuitekin ko. talo oli valmistunut 1949 ja on kooltaan noin puolet tästä asumastamme.
Täytyy vain toivoa, että isännöijä saa remppafirmoilta edes kunnolliset joululahjat.
Hienoa, että olet löytänyt kumppanin itsestäsi. Tarvitsisitko onnea ..
En enää todellakaan mitään ”onnea” kumppanikseni tarvitse. Ihan kukkuramitoin sitä ja vuokralla-asumista aikanaan tuli ”nautittua”!
Miten sinun verotuksen kanssa nyt käy kun ei ole velkakorkomaksuja joita laittaa vähennyksiin ?
Ei nykyisillä ”velkakoroilla” mitään vähennyksiä saa, kun ei ole oikeastaan korkojakaan. Loppulainan kun kerralla maksoin n. 8000€, niin korot tekivät 8,96€.
Minäpä olen keskittynyt omaan hyvinvointiini koko ajan. Ja velkaakin otin juuri useamman kymmenentuhatta kun ostin kaupunkiasunnon. Maksan lainaa yhtiövastiketta vähemmän kun kollegani vuokraa saman kokoisesta ja ei lähellekään niin hyvällä paikalla kuin oma kaupunkiasuntoni.
Maksan sen minkä jaksan, ei lainan lyhennyksellä ole mitään kiirettä! Ei ole tarkoitus vetää itseä tiukoille asumiskustannusten takia, ehhei!
Sama täällä - maksan asuntoa pois sen minkä jaksan. Vuokralle en menisi, mieluummin maksan vuokraa itselleni. En todellakaan koe olevani vanki asunnossani vaan juuri päinvastoin - kukaan ei voi tulla yhtäkkiä sanomaan minulle, että asunto on myynnissä, voitko etsiä itsellesi uuden.
Tokitoki remontteja varmasti tulee ja on tullutkin, ja maksan niistä osani. Nytkin yhtiövastike remonttilainalyhennys on yhteensä 300 euroa kuukaudessa - ei todellakaan paha ja asunto ydinkeskustassa ylimmässä kerroksessa ja neliöitä reilu 70
Idioottimaista viiskymmpisenä ottaa asuntolainaa ja maksaa päälle remppakustannuksiakin.
Mitä idioottimaista siinä on? Siinä se meni muun elämisen ohessa.
ja mikähän on sellainen pankki joka ilman yhtään alkupääomaa lainan antaa? ei pelkkä asunto-osake yksinään kelpaa vakuudeksi, vai onko sinulla hyviä tyhmiä kavereita jotka velkasi takasivat? onneksi maksoit velkasi, kaikki eivät tee niin jos takaajat saa maksumiehiksi.
Nordea+ja+Handelsbanken+näyttivät+vihreää+valoa.+Silloisesta+Samposta+minut+huudettiin+ulos.
Minulla takasivat lapseni, kun olin aikaisemmin taannut heidän lainansa. Lapseni sanoi vain pankkiherralle, että anna nyt vain se laina, kyllä mutsi sen pois maksaa ja sain. Ristikkäin toinen toistemme lainoja takasimme ja niin sitä vain eteenpäin mentiin.
jos+lainaa+on+70%+kauppahinnasta,+niin+kyllä+silloin+käsittääkseni+alkupääomaa+tarvitaan,+aloittaja+kertoo+ettei+alkupääomaa+ollut.
Ostin omistusasunnon 56 vuotiaana.
Asuin vuokralla ja säästin niin kauan että saatoin ostaa asunnon käteisellä.
Asunto maksoi 120 000€ plus varainsiirtovero.
Rahat eivät säästöön riittäneet, kun en yksin asunut ja vuokra oli kallis suhteessa palkkaani, vaikka stadin kämppä olikin.
Minäkin+olin+aikoinaan+ylpeä+itsestäni+kun+sain+asuntolainat+maksetuksi,+meni+tosin+huomattavasti+kauemmin,++olin+yksinhuoltaja+ja+1990-luvun+alussa+asuntolainan+korko+oli+yli+18%.+Olin+50-vuotiaana+velaton+ja+onnellinen+oman+ison+asunnon+omistaja.
kunnioitan kaikkia niitä ihmisiä jotka hankkivat oman asunnon, eivätkä roiku kunnan vuokralaisena meidän muiden veronmaksajien rasitteena, sillä mehän ne vuokra-asunnot ja asumistuet maksamme.
Paskat te mitään maksatte.
Vain tyhmät luuserit ja pers'aukiset asuvat vuokralla. Ei ole mitään järkeä maksaa asumisesta vuokraa, kun voi samalla rahalla kartuttaa varallisuuttaan maksamalla omaa asuntoa. Aikoinani maksoin oman asuntoni, vaihdoin sen eläkkeelle jäätyäni pienempään ja sain kivasti elämiseen väljyyttä asunnon vaihdossa jääneistä euroista. Nyt ei ole hätäpäivää, on uusi oma asunto, mukava potti rahaa tilillä ja riittävä eläke, mitä muuta voisi elämiseen tarvita.
On vuokralla asumisessa puolensakin. Vaikka asunkin omistusasunnossa niin olen harkinnut muuttaa vuokralle jos saan kämpän myytyä.
Vuokralaisen on helpompi vaihtaa asuntoa. Omistusasunnossakin on kuluja, todella paljon jos asunto ei ole ihan uusi.
Meidän kulmilla ei asunnot mene kaupaksi, samat ovat tyrkyllä koko ajan.
Minulla on kolmio, saunan teetin ostettuani asunnon.
Hyvä asunto liikuntarajoitteiselle, pääsee vaikka pyörätuolilla asuntoon vaivatta. Ostin sen silloin kun olin mieheni omaishoitaja.
Ihan siisti asunto, voin asua tässäkin jos kukaan ei osta.
En ole samaa mieltä siitä että vain persaukiset asuu vuokralla, se on valinta siitä mitä arvostaa.
onnittelut, ei jää perikunnalle arvotonta homepesää josta ei ole kuin kuluja
nj