sitä haaveilee ties mistä ja samalla järki huutaa ettei tule koskaan tapahtumaan ja homma on jo menetetty muutenkin kun ei näe missään. Joskus saattaa mennä muutama kuukausi ettei kyseinen henkilö ole ajatuksissa mutta sitten taas tulee mieleen jostain jutusta, muistosta, sanasta tai säästä. Miksi ei vain voi unohtaa kokonaan?
On se kyllä hemmetin rankkaa olla yksipuolisesti ihastunut
Anonyymi
26611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kuule, se taitaa olla romantikoille tyypillinen vitsaus. Tiedän tunteen. Voimia. 🤗
Mistäs tiedät yksipuolista olevan
Kyllä sen yleensä tietää ja tuntee. Monesti sitä ei vain haluaisi itselleen myöntää, ettei toinen tunne samoin.
Sivusta-
Kysin aloittajalta aloittajan tapauksessa.
Kyllä sen tuntee kun ihmisen näkee onko siinä mitään tai ei. Jos kuluu kuukausia ja toisesta ei kuulu näy mitään, niin hyvin todennäköisesti siinä ei ole mitään tai sit on, mutta kumpikin menee vaan eteenpäin. Yksipuolinen ihastus/tunne menee ohi, kaikilla on hetkiä jolloin joku mennyt käy mielessä, mutta sit vaan elämä jatkuu. Unohtuu kyllä, lupaan.
Oon kuullu ihmisistä joilla kestää vuosia. Ne, jotka ihastuu uuteen pääsee nopeemmin yli, mutta ne, jotka ei löydä uutta ihastusta ei pääse nii helpolla yli.
No miten tuo ottaa, se riippuu mikä tunne taso on, mä omasta mielestä löydän aina mielenkiintoisia ihmisiä, mutta tunne taso ei riitä koskaan niin pitkälle, että ohittaisi erään.
Tämä on niin totta, ihailemani henkilö on muuttunut ja siksi shokki lievästi sanottuna on mutta positiivisella tavalla ainoastaan, olen toimintakyvytön koska kyseessä elämäni nainen.
Samassa veneessä on moni täällä olijoista. Itselläni lähti nyt viiden yksinäinen vuosi käyntiin. Yksipuolisen ihastuksen vuosi. Kyllä sen tietää ja sydämessään tuntee, kun yksin on tunteidensa kanssa. Joku jo sanoikin, että toisesta, kun en mitään kuulu... on se aika selvä merkki. Vaikeahan tätä on itselle selittää tai sitä hyväksyä. En itse ehkä milloinkaan.
Olen muutenkin sellainen ihminen, joka ihastuessaan, ihastuu pidemmäksi ajaksi. Tuntuu oudolta kaikki nämä asiat.
Voimia teille ja kaikille meille.
Kyllä yksinpuolisista pitäisi päästä järjen mukaan yli, mä pääsen jo muutamassa kuukaudessa, mutta en oikein muista sellaista, yleensä kun ihastun se on aina ollut molemminpuolinen, joskus kauan sitten on saattanut olla, mutta kun toisella ei riitä mielenkiinto niin omakin lopahtaa nopeaa, siks en ymmärrä miten jäädä kiinni yksipuoliseen tunteeseen, se on surullista ja toivon, että uusi löytyy nopeaa, se korjaa tuon surun.
Itsellä mennyt jo yli 13 vuotta. Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia.
Ootko nainen?
En ole.
Oletko parisuhteessa
Menee se ohi, järki voittaa lopulta ja rupeat miettimään, ettei ollut mitään järkeä siinä ihastumisessa alunpitäenkään, kun toinen ei piitannut susta ollenkaan. Itsellä on sitten mennyt useita vuosiakin ettei edes katsele ketään, hävettää se aiempi järjetön hurahdus tosi pitkään, tiedostan entistä enemmän puutteet omassa ulkonäössä. Ehkä mulla tuo järki on ottanut jo lopullisen voiton, en enää katsele ketään, hyväksyn etten kelpaa, mussa ei ole mitään sellasta mikä kiinnostaisi ikinä ketään. Yks tuttu on toiminut tukena tuossa asiassa, on sanonut suoraan ett näytän tosi vanhalta, eli peli on lopullisesti menetetty mun kohdalta, ei kukaan vanhaa halua, oman ikäiset katsoo nuorempia naisia, nuoremmat ikäisiään ja mua vanhemmat ovat jo haudassa.
Höpöhöpö. Rakastunut näyttää nuorelta. Sulla ei oo ihastusta etkä oo rakastunut ja siksi peilikuva on väsähtänyt.
Järki voittaa lopulta. Maisa Torppia on kopioituna miesten turmaksi. Ansoittavat polun, ennen iskua. Uhriutuminen on totta toisille, siksi en suosittele romantisoimaan yksipuolista tunnetta, unohtakaa toinen, jos tuntuu yksipuoliselta. Olet heikoilla jäillä, jos ihastut mielikuvaan toisesta, tunne on katala, joka ei todellinen. Pettymyksiä kokeneena, tämän oppinut.
Hyvä kun teit asian mulle selväksi, itse kyllä luulin olleeni ihastunut, mutta kun sä tiedät asian paremmin, niin sitten sen täytyy olla niin. Ehkä tuntisi itsensä nuoreksi, jos olis ollut sitä vastakaikua, vähän vaikea rakastua ihmiseen, joka ei noteeraa sua mitenkään. Kun ei vastakaikua tule, niin masentuu, ei jaksa huolehtia itsestään. Jos taas tunne on molemminpuolinen, niin sitä rupeaa huolehtimaan itsestään, panostamaan ulkonäköön, ett näyttäis toisen silmissä vieläkin paremmalta, Sä taidat saada sitä vastakaikua, olet energiaa täynnä, elämä hymyilee, on syitä panostaa itseensä, toisellakin on syitä panostaa itseensä, hymyillä, kun elämä hymyilee, olette yhdessä jne...
Maisa Torppa tyylisiin naisiin taitaa kapsahtaa kuitenkin vain todella pieni osa miehistä, kyllä naisella pitää olla muutakin kuin keinotekoinen ulkonäkö ilmeisen veemäisellä luonteella. Mies sivusta.
En tarkoita Maisaa pelkkänä ulkonäkönä vaan tapana toimia vastuuttomasti? Katala tapa toimia, arvaamattomuus, uhka monille myös siksi, et valehtelee oman edun nimissä, jota harrastanut niin, et lähipiirikin herännyt epäilemään toisen sanomisia.
Voithan olla äitihahmo? Ihan oikeesti.
Ihanasti kirjoitettu , kuin kynästäni ;))
Eiköhän jokaiselle riitä se oma äiti tai isä, ei kenenkään toisen tehtävä ole olla joku korvike, äitihahmo tai isähahmo toiselle aikuiselle. Pitää olla melkoisen itsekeskeinen, jos jostakusta itselleen jotain keinoemoa hakee, turvaa kovalta maailmalta. Tai jos on penikka iältään, tarvitsee aikuista tuekseen, jos oma äiti asuu kauempana tai ei välitä tarpeeksi. Mulla ollut paha tapa huolehtia muista, oppinut jo ettei kannata, ei mustakaan kukaan huolta kanna. Niinhän muutkin tekee, välittää vaan ja pelkästään itsestään, oma napa lähinnä.
Tai isähahmo. Kyllä se on mahdollista.
Mulla on vähän sama ongelma. Eräs ihminen pyörii jatkuvasti mielessä, enkä häntä ole pystynyt unohtamaan......edes nyt kuntoutuksessa ollessa. Oma tilanteeni on vaan hieman paskamainen ja ajatukset ristiriitaiset, kun toisaalta haaveilee siitä toisesta ja tekisi mieli ottaa yhteyttä, mutta tällä hetkellä fyysisesti huonossa kunnossa ollessani en halua olla kenellekään taakkana saati esteenä, koska en pysty tällä hetkellä juuri mitään tekemään tai missään käymään. Vointini voi pysyä vielä vuosia tällaisena mitä se nyt on. Siksi toivon että voisin unohtaa.
On se, vaan menneet on entisiä. Mitä näitä hulluja haastamaan.