mä vasta idiootti oon..tein viime lauantaina raskaustestin ja testiluukuissa oli sitten se kaksi viivaa eli raskaana.Olin eilen lääkärillä ja se sano että oon 8 viikolla.kysyin sitten että onko se varma kans koska mulla on niin epäsäänölliset menkat ni sit se sano et ultra vahvistaa sen.noh,mul on perjantaina ultra.se lääkäri kirjotti mulle abortista lähetteen..vielä en oo sen asian suhteen tehny mitään ku mun milei muuttuu koko ajan..asia on nimittäin niin että mulla on enemmän ku se yks isäehdokas...sen takia haluanki sinne ultraan että voisin ees suurinpiirtein tietää kuka on isä..kukaan isistä ei lasta halua.mä en itse tiedä mitä haluan.oon hirveen läheinen mun mutsin kans ja se suorastaan vaatii aborttia.ikää mulla kohta 21v.se parkuu joka päivä ja suorastaan sanoo ettei sitä lasta pysty heti kyl hyväksyy jos sen pidän..että tottakai se sen hyväksyy mut,mut,mut...se on ollu yksinhuoltaja ja se haluis et mulla ois toisenlainen elämä ja se sanoo mulle niin et ku hän kuulemma rakastaa mua niin paljon ni ei haluis et mä joudun yksinään olemaan että se on tosi raskasta...onko kokemuksia??miten saisin meiän mutsin mielipiteet nyt päästäni etten kohta tee sitä aborttia sen takia ku mutsi käskee enkä six et itte haluisin...niinku sanoin et meil on iha sairaan hyvät välit..mulla itelläni on aina olu vauvakuume mut pelkään itteki sitä et mitä jos en jaksa ja sitä ku oon iha yksin.siis ilman sitä miestä...ei kukaan joka tukis ees raskauden aikana...sit siin on viel sellanen juttu että soitin mun parhaalle ystävälle ja kerroin mun tilanteen ni sillä oli iha sama juttu.eli se on kans raskaana ja luultavasti ihan samalla viikolla ku mä.ja se ei tiedä pitääkö sen lapsen..ni pelkään sitä että jos se tekee sen ni seuraan sitä lasta sivusta että nyt se ois tollanen ja nyt seki tekis varmaan niin.en oikeesti tiedä mitä haluan..haluisin että joku tulis ja sanois mitä pitäis tehdä...onko kellää samanlaista tilannetta...???mulla ei oo mtn pahoinvointia,mut oon tosi väsyny ja rinnat on helvetin kipeet..sit pelkään sitä et jos sitä maitoo tulee sen keskeytyksen jälkeen ni seki muistuttaa siitä...en helvetti tiedä mitä teen ja mun pää hajoo kohta ku mun mieliala vaihtelee koko ajan.
heips.
s84
141761
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
neuvomaan tilanteessasi, mutta ajattelin kopioida tällä samalla palstalla olevan erään äidin neuvon:
" harkitse tarkkaan
Kirjoittanut: pikkutytön äiti 6.4.2005 klo 22.32
Sen halusin sinulle sanoa että jos päädyt aborttiin tulet loppuelämäsi miettimään minkälainen lapsesta olisi tullut, olisiko hän ollut tyttö vai poika yms yms..toisaalta tilaanteesi vaikuttaa epävakaalta ja saattaisit joutua yksin huolehtimaan lapsista, mutta uskon että pärjäisit:)
Itse tein abortin kun olin 18v ja pidin sitä ainoana oikeana ratkaisuna enkä ole päätöstäni katunut, mutta miettinyt kyllä useasti minkälaista elämä olisi ollut..no nyt olen 27v ja ihanan 2kk tytön äiti ja raskauden alussa mietin aborttia koska lapsi on lyhyestä suhteesta ja olen nyt yh, koska isä ei halunnut olla kuvioissa ja suhde oli jo päättynyt ennenkuin sain raskaudesta tietää..no nyt kumminkin rakastan tyttöäni ylikaiken!!! Ja uusi mieskin on joka rakastaa minua ja tyttöäni mutta itse en vielä ole täysillä suhteessa mukana koska olimme aluksi vain ystäviä..pitkä tarina mutta pointti on se että vain sinä tiedät mikä on sinulle parhaaksi ei nykyinen miehesi eikä kukaan muu! "
ei saa ratkaista päätöstäsi, niinkuin itse sanoit. Mielestäni jos vähänkään epäröit raskauden keskeyttämistä-ålä tee sitä.
Pelko selviytymisestä on ymmärrettävää, koska Sinulla ei ole siitä kokemusta, enkä tiedä koko tilannettasi, eikä paras ystäväkään ole varma.
Itseänikään ei olisi olemassa, äitini synnytti minut erittäin vaikeassa tilanteessa, mutta rakastan häntä ja hän rakasti minua ja olen hänelle elämästäni kiitollinen.
Nyt yöllä ei juuri ole täälllä keskustelijoita, enkä minä todellakaan ole oikea tässä tilanteessa neuvomaan, mutta toivon Sinulle voimavaroja ja että saisit tukea jostain jotta tekisit oikean päätöksen!
HIRTÄ ITTES!
olet näin agressiivinen??? No seriffi kyllä toivottavasti poistaa tämän shokkirepliikkisi, ennekuin se tavoittaa keskutelun aloittajan.
"miten saisin meiän mutsin mielipiteet nyt päästäni etten kohta tee sitä aborttia sen takia ku mutsi käskee enkä six et itte haluisin"...
Mieti omaa elämääsi, millaista se on ollut ja oletko onnellinen. Äitisi on yh ja sanot että teillä on hyvät välit. Mikset siis itsekin pystyisi lasta yksin kasvattamaan koska olet nähnyt äitisi siitä selviytyvän.
Onnea ja jaksamista mihin ikinä päädytkin.
Mieti syitä miksi epäröit ja miksi pelkäät muiden mielipiteiden vaikuttavan itseesi. Luulenpa, että asiaa kannattaisi alkaa purkamaan sitä kautta. Ehkä sitä kautta voisit löytää itsellesi sen oikean ratkaisun.
Sillä jos teet ratkaisun väärin perustein, satat myöhemmin katua ratkaisuasi. Oli se sitten kumpi tahansa. Ja muista, kyse on sinusta ja ihmisen alusta. Ei muista ulkopuolisista.
että jos molemmat päädytte ratkaisuun saada lapesen samanaikaisesti, minkä tuen tulet saamaan parhaasta ystävästäsi, ja miten hienoa se olisi lapsillenne kasvaa yhdessä, ja saada kokea se äitinä.
Oman äitisi kohdalla tuntematta taustaa oli ainakin ulkopuolinen sosiaalinen suhtautuminen aivan toista luokkaa kuin tänä päivänä.
Tuntuu myös turvallisemmalta ajatella tilannettasi kun olet jo 21-vuotta.
Miehillä on usein pelko joutua sidotuksi vielä nuorena, mutta kuten joku muu sanoi, "miehet tulevat ja menevät, mutta lapsi jää" ja voihan olla niinkin että se oikea mies tulee myöhemmin lasen isäksi.
Toivon että mahdollisimman rauhallisesti voisit käyttää jäljellä olevan ajan päästäksesi täydelliseen varmuuteen päätöksestäsi, kuten Virpi tässä edellä sanoi.
Olin aikoinaan kutakuinkin samanlaisessa tilanteessa. Tosin nimenomaan isäni meuhkasi abortin puolesta ja jopa ehkä painosti sen tekemään. no enpä tehnyt ja tänä päivänä isälleni ei kukaan ole niin tärkeä kun lapseni. tukea on tullut niin hoitoapuna kun taloudellisestikin.
tiedän että hän katuu enemmän kunmitään niitä puheitaan abortista ja on todella pahoillaan ja häpeissään niistä.
kyllä se mieli ja suhtautuminen muuttuu kunhan asiaa saa sulateltua.
mutta kuten jo edellä mainittu, teet itse päätöksesi, muista tehdä juuri niin mikä tuntuu kohdallasi oikeimmalta!voimia!
Lapsi on suuri lahja.
http://www.silikonitieto.net/artikkeli_haku.phtml?arID=811&ID=24
Mieti vielä!
No huh! Sielä sivuilla nimenomaan lukee ettei katsomista suositella herkille ihmisille! -ja syystäkin! Mitä luulet, onko elämänsä ehkä vaikeimman päätöksen edessä oleva nuori nainen ehkä hitusen herkässä olotilassa??!!
veisit linkkisi muualle.
Aina vähän päästä joku idiootti nämä samat kuvat tunkee tänne palstalle. Monestikko se pitää sanoa, että niiden tuominen tänne on kielletty? Ylipäätään niiden katselu (missä olosuhteissa tahansa) on epäilyttävää. Perusteet kieltämiseen on esitetty varmaan satoja kertoja. Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään oikein vimosen päälle ihmisten typeryys.
Käykää nyt vähän läpi niitä vanhojaklin viestejä, älkääkä kuvitelko olevanne niiiin nerokkaita kuvienne kanssa. Niissä ei ole mitään uutta!
noita kuvottavia synnytyskuvia, olen onnelinen, että laitatin piuhat poikki. Alkoi todella oksettamaan. YÖK! Kuinka sotkuista ihmisen synnyttäminen voikaan olla esim. verrattuna koiran synnyttämiseen. Se on siistä ja emokoira pitää paikat puhtaana. Kuinka kauas ihminen onkaan vieraantunut luonnosta.
Aborttikuvat ei hetkauttaneet mua suuntaan tai toiseen, kun en pidä yleisestiottaen ihmisistä. Tuollaisen oloin halaisinkin mahdollisimman pois sisuksistani.
Ymmärrän todella hyvin sun ajatukset.Toivoisin niin että voisin tällä viestilläni jotenkin auttaa, mutta jokainen pyörittelee ne omat kysymyksensä loppuviimeks kuitenkin aika yksin. Ite vuosia sitten päädyin pitämään lapsen juuri sen takia, että olin todella halunnut lasta jo vuosia ja vaikka raskaus tuli yllätyksenä ja ilman parisuhdetta, ajattelin että tässä nyt on mun tilaisuus jota en halua menettää...koska kukapa tietää tuleeko toista tilaisuutta... Äitini oli vastaan ja suostutteli aborttiin, vaikka olin ihan reilusti täysi-ikäinen (22) ja mielestäni kykenevä ite päättämään. Tosi läheiset välit äitiin, ehkä liian läheiset, mutta asia vaivaa vuosienkin jälkeen, eli aika ajoin syyllistän äitiäni siitä, että hän yritti suostutella mua aborttiin. Elämä ilman lastani vois olla ollut paljon helpompaa (itsekästä sinkkuelämää), mutta äitiys ja lapsen kanssa eläminen on antanut paljon ja kasvattanut paljon!!
Mitä tahansa teetkin, niin voimia, helppoa ei ole, päätit suuntaan tai toiseen...
kiitos vaan kaikille vastanneille.päädyin aborttiin ja tein sen viime viikolla.Enkä ole toistaiseksi katunut tekoani..mutta kiitos ajatuksista ja neuvoista.Abortti meni hyvin ja henkilökunta oli mukava jne....elämä jatkuu..:)