Oli vuosi 1974. Seija ja Marjanne kutsui minut kylään. Tarjosivat punaviinä, juustoa ja ihanaa seuraa mutta elämäni oli vähän sekaisin enkä ymmärtänyt tehdä oikeita ratkaisuja. Myöhemmin Marjanne,mukava,upea Nainen muistutti olemassaolostaan mutta kun en ymmärtänyt vieläkään. Nyt olen kantanut näitä muistoja ,harmitellut miten tyhmä voi olla. Kunhan edes saisin sanoa hänelle että kadun, kadun ,anteeksi.
Ikävääikävääikävää
Anonyymi
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ilmoita
Oli vuosi 1947. Hugo ja hänen isänsä Alvar kutsuivat minut kylään. Tarjosivat punaviinä, juustoa ja ihanaa seuraa mutta elämäni oli vähän sekaisin enkä ymmärtänyt tehdä oikeita ratkaisuja. Myöhemmin Hugo,mukava,upea Mies muistutti olemassaolostaan mutta kun en ymmärtänyt vieläkään. Nyt olen kantanut näitä muistoja ,harmitellut miten tyhmä voi olla. Kunhan edes saisin sanoa hänelle että kadun, kadun ,anteeksi
Ilmoitan suuren ilon.
Se päivä koittaa vielä kun saat tuon sanottua
Mistä tulemme? Minne olemme menossa?
Oli vuosi 1976, kevät, huhtikuus
kun Marjanne tajus, nyt alkaa elämä uus
Turha sun sitä ryhtyy katumaan
Ei ois mitään meistä sillon tullu ainakaan
Ainoo mihin voi vaikuttaa, on laittaa katse tulevaan
Mut sitten taas tuli syyskuu
ja mielessä vielä sama mies, kukas muu.
Ei ole olemassa sellaista nimeä kuin Marjanne. Se on Marianne.