kunnallisvaaliehdokkaana 80+?

Tottakai yhteisten asioiden hoito kuuluu myös yli 80 vuotiaille.
Heidän panoksensa veronmaksajina on hyödyttänyt yhteiskuntaa jo vuosikymmeniä ja jatkuu edelleen.
Hyvä olisi perustaa Yhteiskuntaa Kokeneiden Puolue (YKP).

Ei mielellään päälle 70-vuotiaita kunnan- ja kaupunkienvaltuustoihin.
Pitää elää aktiivisesti nykyaikaa ja olla asioitten tasalla kyetäkseen
kunnanvaltuustoissa asioita hoitamaan.
nm. noin 80v.

Valtioiden päämiehet ovat usein ikäihmisiä. Paasikivikin meni politiikkaan mukaan vasta sitten, kun oli siirtynyt Suomen Pankista eläkkeelle. Biden on 78-vuotias, ja hänen kontollaan on totisesti isommat asiat kuin kunnallispoliitikolla. Kekkonen oli yli 80, kun hänet saatiin siirretyksi eläkepäiville. Kun ajatellaan, kuinka kauan monet piällysmiehet ovat maitaan hallinneet, niin ei pidä ihmetellä kenenkään ikää.
Elämänkokemus aina on hyvä valtti.
Myös kunnan asioita ajettaessa.

Itse ajattelin hakeutua ehdokkaaksi. Otin puolueen paikallisosastoon yhteyttä.
Ottivat ilomielin vastaan.

Keskusteltiin puolueen päämääristä ja ehdokkaan velvollisuuksista. Siinä vaiheessa huomasin näkemyserot niin suuriksi, etten enää halunnut ehdokkaaksi.

Vaaleissa en edes äänestä kyseisen puolueen ehdokasta.

Korkea ikä voisi olla vaalietukin. Moni yli 80-vuotias äänestää mieluummin sellaista kuin viisikymppistä.
Siirry siis ehdokasrivehin. Mainosta vaalikampanjassasi näkyvästi jo korkeahkoa ikääsi.

1) Kunnassamme oli 85-vuotias valtuutettu. Ihan järki päässä ja ikää ei keskusteltaessa mitenkään huomannut. No, ulkonäkökin oli aika nuorekas paljon liikkuneelle.
2) Kun Koivisto aikanaan tuli presidentiksi, yli 10 vuotta vanhempi järkevä maanviljelijä-isäni sanoi: On se liian vanha, kyllä vaan alkaa tuossa iässä jo jäämään nuoremmista jälkeen monessa. Isä kuoli yli 90nä vanhuuteen, ei dementiaan, joten hänen järkensä säilyi loppuun asti. Kuinkas Koiviston? Oliko isällä siis turhaa vaatimattomuutta ja liikaa itsekriittisyyttä?

Kokemusta tuostakin touhusta on.
Päätinpä kokeilla, tosin tuolloin en ollut lähimaillakaan 80 v. Ensi yrittämällä päästiin reippaasti päättäjien joukkoon.
Tulivat seuraavat vaalit. Ääniä tuli nyt vajaat kymmenen kappaletta, niistäkin puolet lähisukulaisilta. "Saavutuksena" oli toiseksi viimeinen sija kyseisessä ryhmässä, josta pääsi viisi valtuustoon. Eipä tullut kunnallisen senaattorin paikkaa enää. Siinä meni vaali-innostus.
Miten sapettikaan äänestäjäjoukon pohjaton tyhmyys.

Kunnallispolitiikassa pitää olla ruohonjuuritasolla käsiteltävien asioiden kanssa tekemisissä. Pitää esimerkiksi olla ansiotyössä ja omata etenkin sitä kautta tuttavia, joiden ongelmista voi kuulla.

Sohvalta päivät pitkät televisiota tuijottava ikäihminen tai työtä väistelevä sosiaalipummi eivät sovi paikallistasollakaan yhteisistä asioista päättämään. Kunnanvaltuustoon kuuluminen ei ole myöskään mikään palkinto aikaisemmasta toiminnasta.

Lyhyesti sanottuna 80 on useimmiten vähemmän sopiva yhteisistä asioista päättämään.