vahinko?

poikakaveri ei tietenkään ilostunut.sen vanhemmat ilmoitti mun porukoille että nyt pysyy nuoret erillään ja heitä tai heidän poikaa ei saada vastuuseen. mun porukat ihmeen rauhallisia.äiti sanoi et vauva annetaan pois,itse sitä ei pidetä. se sanoi et ku mä olen alaikäinen ni he voivat aikuisina päättää.
itse en tiedä mitä haluan.toivon et tätä ei koskaan olis mulle tapahtunut.
alkuvuodesta kyselin pillereitä,mut meidän vanha terkka sanoi et ei noin nuorelle anneta.sekin mainitsi tosta et ku kuukautiset ei ole kunnolla alkanut.

pää sekaisin,en minä tiedä mistään mitään.mä haluun eroon tästä kaikesta!

jasmin13 kirjoitti:

poikakaveri ei tietenkään ilostunut.sen vanhemmat ilmoitti mun porukoille että nyt pysyy nuoret erillään ja heitä tai heidän poikaa ei saada vastuuseen. mun porukat ihmeen rauhallisia.äiti sanoi et vauva annetaan pois,itse sitä ei pidetä. se sanoi et ku mä olen alaikäinen ni he voivat aikuisina päättää.
itse en tiedä mitä haluan.toivon et tätä ei koskaan olis mulle tapahtunut.
alkuvuodesta kyselin pillereitä,mut meidän vanha terkka sanoi et ei noin nuorelle anneta.sekin mainitsi tosta et ku kuukautiset ei ole kunnolla alkanut.

pää sekaisin,en minä tiedä mistään mitään.mä haluun eroon tästä kaikesta!

Voi, ei..Aikalailla hankala tilanne, hmph! Sinä olet kyllä tosi nuori olemaan äiti, ja ymmärrän vanhempiesi kannan tähän asiaan.Sinulla on kuitenkin koulu aikalailla pahasit kesken, jonka vuoksi sinun kannattaa miettiä tarkkaan tätä asiaa. Itse sain lapseni 17 vuotiaana, ja päivääk´ään en vaihtaisi pois..Mutta ilmoittele, haluan olla tukenasi tapahtuipa niin tai näin...

jasmin13 kirjoitti:

poikakaveri ei tietenkään ilostunut.sen vanhemmat ilmoitti mun porukoille että nyt pysyy nuoret erillään ja heitä tai heidän poikaa ei saada vastuuseen. mun porukat ihmeen rauhallisia.äiti sanoi et vauva annetaan pois,itse sitä ei pidetä. se sanoi et ku mä olen alaikäinen ni he voivat aikuisina päättää.
itse en tiedä mitä haluan.toivon et tätä ei koskaan olis mulle tapahtunut.
alkuvuodesta kyselin pillereitä,mut meidän vanha terkka sanoi et ei noin nuorelle anneta.sekin mainitsi tosta et ku kuukautiset ei ole kunnolla alkanut.

pää sekaisin,en minä tiedä mistään mitään.mä haluun eroon tästä kaikesta!

Kieltämättä aika kinkkinen tilanne. Todellakin tuosta huomaa että seksivalistusta on liian vähän järjestetty sinun ikäisillesi, jos et tiennyt voivasi tulla raskaaksi vaikka kuukautisesi ovat epäsäännölliset.
Sinun täytyy nyt vain sitten päättää mitä teet. Vanhempasi ovat siis päättäneet että jos lapsen synnytät se annetaan pois. Varmasti monet lapsettomat parit olisivat onnellisempia kuin koskaan saadessaan oman lapsen. Sitten on vielä abortin vaihtoehto. Kumman näistä valitsetkin, se on varmasti oikea vaihtoehto sinulle. Et ole noin nuorena valmis kasvattamaan lasta, olet lapsi vielä itsekin. Ehdit vielä omia lapsia tekemään kasvettuasi ja käytyäsi koulut loppuun.
Itse en ole ollut samassa tilanteessa kanssasi, mutta ymmärrän kyllä että tämä on sinulle todella vaikea päätös. Ilmoittele täällä miten menee, ja mitä olet päättänyt, olemme tukenasi!

jasmin13 kirjoitti:

poikakaveri ei tietenkään ilostunut.sen vanhemmat ilmoitti mun porukoille että nyt pysyy nuoret erillään ja heitä tai heidän poikaa ei saada vastuuseen. mun porukat ihmeen rauhallisia.äiti sanoi et vauva annetaan pois,itse sitä ei pidetä. se sanoi et ku mä olen alaikäinen ni he voivat aikuisina päättää.
itse en tiedä mitä haluan.toivon et tätä ei koskaan olis mulle tapahtunut.
alkuvuodesta kyselin pillereitä,mut meidän vanha terkka sanoi et ei noin nuorelle anneta.sekin mainitsi tosta et ku kuukautiset ei ole kunnolla alkanut.

pää sekaisin,en minä tiedä mistään mitään.mä haluun eroon tästä kaikesta!

ole sun vanhempien päätös.
Jos päätät pitää lapsen itse he eivät voi siihen vaikuttaa.

kuule,
ihan turha tässä vaiheessa saarnata. Onko itsellesi koskaan käynyt mitään elämää mullistavaa, oletko mahtanut koskaan itse saada myötätuntoa vaikeissa elämäntilanteissa? Opettele sarkasmin sijaan empatiaa.

Sinulle alkuperäinen kirjoittaja toivon kaikkea hyvää, ole vahva vaikka kaikki tuntuisikin ajoittain täysin mahdottomalta. Tsemppiä !!

höh kirjoitti:

kuule,
ihan turha tässä vaiheessa saarnata. Onko itsellesi koskaan käynyt mitään elämää mullistavaa, oletko mahtanut koskaan itse saada myötätuntoa vaikeissa elämäntilanteissa? Opettele sarkasmin sijaan empatiaa.

Sinulle alkuperäinen kirjoittaja toivon kaikkea hyvää, ole vahva vaikka kaikki tuntuisikin ajoittain täysin mahdottomalta. Tsemppiä !!

ja vielä nuorelle tytölle.Sanat huora jne ei ole mitenkään aikuismaisia,varsinkaan kun latelet niitä noin nuorelle tytölle.Taidat olla itsekkin ainakin mieleltäsi keskenkasvuinen,toivottavasti sinulla ei ole lapsia jos yhtä "nätisti" heitäkin opastat ja neuvot.

tuntuu.Itselläni on sinun ikänen tyttö jonka sain ollessani minäkin nuori äiti eli 18 v mutta sinä olet vielä ihan lapsi.Vaikeaa olisi tulla äidiksi noin nuorena varsinkin jos vanhempasi ei halua lasta hoitaa.
Jos tilanne olisi minun tytölläni niin neuvoisin varmaan synnyttämään lapsen ja huolehtisin sitten lapsesta,tosin noin nuorena synnytyskin on iso riski.Vaikea on tilanne mutta valitettavasti joskus asiat pitää oppia kantapään kautta.
Voimia sinulle ja toivottavasti päädyt ratkaisuun jota sinun ei tarvitse myöhemmin katua,oli se sitten mikä tahansa.

kun raskaus on jo noin pitkällä joudut synnyttämään lapset normaalisti alakautta, ihan kuin täysi aikaisen lapsen. muutaman viikon päästä syntyneenä lapsella olisi jo mahdollisuus selvitä keskoshoidossa hengissä, raskausviikkolla 22 syntyneillä alkaa jo olla teoreettisia mahdollisuuksia selvitä hengissä ja rv 24 syntyneistä ja yli puolet selviää hengissä.

Minusta ja vain minusta äitisi on oikeassa, olisi parempi antaa raskauden mennä loppuun ja antaa lapsi pois. Raskáus on jo niin pitkällä että on vain viikoista kiinni kun tunnet kuinka lapsesi liikkuu sisälläsi siis SINUN LAPSESI vaikka olet itsekin lapsi.

Ja minä en ole abortin vastustaja, minulle on itselleni tehty abortti nuorena rv 13 alateitse synnyttämällä ja se oli hirveää. Näin kun pienen pienet jalat roikkuivat jalkovälistäni, pienet mutta jo niin täydelliset, varpaat ja kaikki. Minä en ollut myöskään valmis äidiksi, mutta vauva sisälläsi ei ole enään pelkkä sikiö se on jo niin iso että se on vauva.

Älä tee hätiköityä päätöstä, ei sinun elämä siihen pääty vaikka lapsen synnyttäisit mutta jos abortin teet lapsesi elämä päättyy siihen. Anna lapsellesi mahdollisuus.

kokenut kirjoitti:

kun raskaus on jo noin pitkällä joudut synnyttämään lapset normaalisti alakautta, ihan kuin täysi aikaisen lapsen. muutaman viikon päästä syntyneenä lapsella olisi jo mahdollisuus selvitä keskoshoidossa hengissä, raskausviikkolla 22 syntyneillä alkaa jo olla teoreettisia mahdollisuuksia selvitä hengissä ja rv 24 syntyneistä ja yli puolet selviää hengissä.

Minusta ja vain minusta äitisi on oikeassa, olisi parempi antaa raskauden mennä loppuun ja antaa lapsi pois. Raskáus on jo niin pitkällä että on vain viikoista kiinni kun tunnet kuinka lapsesi liikkuu sisälläsi siis SINUN LAPSESI vaikka olet itsekin lapsi.

Ja minä en ole abortin vastustaja, minulle on itselleni tehty abortti nuorena rv 13 alateitse synnyttämällä ja se oli hirveää. Näin kun pienen pienet jalat roikkuivat jalkovälistäni, pienet mutta jo niin täydelliset, varpaat ja kaikki. Minä en ollut myöskään valmis äidiksi, mutta vauva sisälläsi ei ole enään pelkkä sikiö se on jo niin iso että se on vauva.

Älä tee hätiköityä päätöstä, ei sinun elämä siihen pääty vaikka lapsen synnyttäisit mutta jos abortin teet lapsesi elämä päättyy siihen. Anna lapsellesi mahdollisuus.

En oo abortin puolestapuhuja, enkä vastustaja...sen sijaan olenoman elämisen puolestapuhuja!
Sulla itellä tuntuu olevan mielipide, ja sua tuntuu ahdistavan ajatuskin lapsesta, joten mun, ja tosiaan vaan mun mielestä on hyvä keskeyttää raskaus, koska et ole henkisesti siihen valmis.
Tässä pienen pieni tarina kaveristani...
Mun kaveri oli seurustellu jo monia vuosia hyvässä suhteessa hyvän miehen kanssa (tai sillon siis vielä pojan), kunnes alkoi sanomaan meille ammattikoulussa, että huittaa, ja heittää ja on huono olo...
Se meni käymään terveydenhoitajalla, hemoglobiini oli 98, ja likka oli pyörtymäisillään, ei muutakun rautaa vaan. Sitten tuli sen aika mennä uusimaan pilleritä gynekologille, ja lääkäri sitten sieltä jalkojen välistä hieman ihmeissään kaverilleni tokaisi kysymyksen, että niin minkäs takia muuten tulit tänne?? Kaveri sano, että uusimaan pillereitä, kun vanhat loppuu ihan kohta...lääkäri sano, että ei muutakun sä oot jo ainakin kolmannella kuulla raskaana!!!
Se oli mun kaverille järkytys, ja kaikki oli siis tapahtunu ihan pillerien kanssa!
No, kaveri puhu kaikkien mahdollisten viranomaisten kanssa, aivan kuten säkin, ja mun kaveri vaan sano, ettei ole valmis vielä ottamaan vastuuta omasta lapsestaan, ja taloudellinen tilanne on heikko, joten hän ei kykene antamaan lapselleen kunnon maaperää kasvaa ja kehittyä, ja varsinkaan jos hän on huolehtinut ehkäisystä juuri sen takia, ettei tälläsiä pääse käymään!! Siinä haettiin luvat lääninhallitukselta saakka, ja niin se sitten synnytti lapsen alakautta sairaalan vessaan, ja kokemus oli kuulemma kauhea, mutta meni ajatuksistakin pois, ja kuitenkin kuulemma paras ratkaisu.
Nyt samainen kaveri on edelleen saman miehen kanssa (tosin heillä oli pieni henkinen breikki heti tapauksen jälkeen, koska kaverini halusi miettiä kaikkia asioita hetken yksin...), ja heillä on 2 ihanaa lasta...tosin mahdottoman villejä, ja aina kaveri sanoo, että kyllä se oli niin perusteltu ratkasu, koska vasta nyt hän oli valmis äidiks, ja antamaan lapsilleen kaiken...noin 6-7 vuotta myöhemmin...

Sun tapauksessa tekisin samoin, koska jos et tunne yhteyttä lapsees, ja et ole siihen valmis, niin mietihän, että kuinka monta vuotta sulla on elämää elettävänä eteenpäin, ja eletyt vuodet antaa sulle kokemusta, ja valmistaa sua jonakin päivänä kypsäks, halutuks äidiks.
Musta on aina hyvä sanoo itselleen, että haluan antaa lapselleni maailman parhaan äidin, äidin jolla on elettyä elämää takana, ja joka on kypsä ja tasapainoinen, ja ennenkaikkea valmis.
Lapset on ihania, ja antaa paljon vielä jonakin päivänä!!
Kirjotahan kuulumisia!

=)

Valmistaudu siihen, että noilla viikoilla abortoitu VAUVA saattaa itkeäkin.

Ystäväni, joka teki abortin viikoilla 20 suunnilleen, näki vahingossa vauvansa (tässä vaiheessahan sikiö synnytetään). Oli ihan vauvan näköinen, pieni vain. Jätti pysyvät arvet. Tämä vauva ei tosin itkenyt, mutta mahdollista sekin.

Harkitse vielä äitisi ehdotusta lapsen synnyttämisestä ja poisantamisesta, jooko? Ihan itkettää tällaiset myöhäiset abortit. Kyllä se noilla viikoilla on jo murha.

riina-zeraphina kirjoitti:

En oo abortin puolestapuhuja, enkä vastustaja...sen sijaan olenoman elämisen puolestapuhuja!
Sulla itellä tuntuu olevan mielipide, ja sua tuntuu ahdistavan ajatuskin lapsesta, joten mun, ja tosiaan vaan mun mielestä on hyvä keskeyttää raskaus, koska et ole henkisesti siihen valmis.
Tässä pienen pieni tarina kaveristani...
Mun kaveri oli seurustellu jo monia vuosia hyvässä suhteessa hyvän miehen kanssa (tai sillon siis vielä pojan), kunnes alkoi sanomaan meille ammattikoulussa, että huittaa, ja heittää ja on huono olo...
Se meni käymään terveydenhoitajalla, hemoglobiini oli 98, ja likka oli pyörtymäisillään, ei muutakun rautaa vaan. Sitten tuli sen aika mennä uusimaan pilleritä gynekologille, ja lääkäri sitten sieltä jalkojen välistä hieman ihmeissään kaverilleni tokaisi kysymyksen, että niin minkäs takia muuten tulit tänne?? Kaveri sano, että uusimaan pillereitä, kun vanhat loppuu ihan kohta...lääkäri sano, että ei muutakun sä oot jo ainakin kolmannella kuulla raskaana!!!
Se oli mun kaverille järkytys, ja kaikki oli siis tapahtunu ihan pillerien kanssa!
No, kaveri puhu kaikkien mahdollisten viranomaisten kanssa, aivan kuten säkin, ja mun kaveri vaan sano, ettei ole valmis vielä ottamaan vastuuta omasta lapsestaan, ja taloudellinen tilanne on heikko, joten hän ei kykene antamaan lapselleen kunnon maaperää kasvaa ja kehittyä, ja varsinkaan jos hän on huolehtinut ehkäisystä juuri sen takia, ettei tälläsiä pääse käymään!! Siinä haettiin luvat lääninhallitukselta saakka, ja niin se sitten synnytti lapsen alakautta sairaalan vessaan, ja kokemus oli kuulemma kauhea, mutta meni ajatuksistakin pois, ja kuitenkin kuulemma paras ratkaisu.
Nyt samainen kaveri on edelleen saman miehen kanssa (tosin heillä oli pieni henkinen breikki heti tapauksen jälkeen, koska kaverini halusi miettiä kaikkia asioita hetken yksin...), ja heillä on 2 ihanaa lasta...tosin mahdottoman villejä, ja aina kaveri sanoo, että kyllä se oli niin perusteltu ratkasu, koska vasta nyt hän oli valmis äidiks, ja antamaan lapsilleen kaiken...noin 6-7 vuotta myöhemmin...

Sun tapauksessa tekisin samoin, koska jos et tunne yhteyttä lapsees, ja et ole siihen valmis, niin mietihän, että kuinka monta vuotta sulla on elämää elettävänä eteenpäin, ja eletyt vuodet antaa sulle kokemusta, ja valmistaa sua jonakin päivänä kypsäks, halutuks äidiks.
Musta on aina hyvä sanoo itselleen, että haluan antaa lapselleni maailman parhaan äidin, äidin jolla on elettyä elämää takana, ja joka on kypsä ja tasapainoinen, ja ennenkaikkea valmis.
Lapset on ihania, ja antaa paljon vielä jonakin päivänä!!
Kirjotahan kuulumisia!

=)

Hei, ajattelin tuossa koko yön tätä..ja olen kyllä oikeesti sitä mieltä että synnytä lapsesi ja anna hän jollekkin joka häntä odottaa ja on häntä varten..Suomessa on monia pareja jotka mielellään ottavat lapsesi, omaksi lapsekseen..MInusta on väärin synnyttää lapsi keskenkasvuisena jonnekkin vessaan, kun toinen vaihtoehto voisi olla että lapsi saisi elää ja jokin toinen pari tulisi onnelliseksi hänen kanssaan ja pystyisi hänelle antamaan mitä hän tarvitsee..

Lapsi kuitenkin on jo ihminen, viikkoja on kuitenkin jo aika monta. Ajattele, tämä vahinko voisi olla jollekkin koko elämä..Joka tapauksessa synnyttämään joudut niin anna lapsen kasvaa vielä vähän jotta hän saa elämän, ja joku pariskunta saa lapsen mitä ovat ehkä 10 vuotta yrittäneet, mutta turhaan...

Kirjoittele kuitenkin, mitä teet...

Muista tämä. kirjoitti:

Valmistaudu siihen, että noilla viikoilla abortoitu VAUVA saattaa itkeäkin.

Ystäväni, joka teki abortin viikoilla 20 suunnilleen, näki vahingossa vauvansa (tässä vaiheessahan sikiö synnytetään). Oli ihan vauvan näköinen, pieni vain. Jätti pysyvät arvet. Tämä vauva ei tosin itkenyt, mutta mahdollista sekin.

Harkitse vielä äitisi ehdotusta lapsen synnyttämisestä ja poisantamisesta, jooko? Ihan itkettää tällaiset myöhäiset abortit. Kyllä se noilla viikoilla on jo murha.

5. Helmikuuta:

Elämäni alkoi tänään. Isi ja äiti eivät vielä tiedä sitä, mutta täällä minä jo olen. Minusta tulee tyttö. Saan vaaleat hiukset ja isot ruskeat silmät. Joka tapauksessa kaikki ominaisuuteni on jo määräytyneet, jopa se, että tykkään kukista ja perhosista.

19. Helmikuuta:

Jotkut väittävät, etten ole vielä oikea ihminen ja että oikeasti vain äitini on olemassa. Mutta minä olen oikea ihminen, aivan samoin kuin pieni leivänmurunen on oikeaa leipää. Äitini on ihminen, ja minä olen ihminen.

23. Helmikuuta:

Suuni on juuri nyt avautumassa. Mietihän, että noin vuoden kuluttua minä nauran ja sitten myöhemmin puhun. Tiedän, mikä on ensimmäinen sanani: se on ÄITI.

25. Helmikuuta:

Sydämeni alkoi tänään sykkimään itsestään. Tästedes se lyö kevyesti lopun elämääni pysähtymättä koskaan lepäämään! Ja monien, monien vuosien kuluttua se väsyy. Se pysähtyy, ja silloin minä kuolen.

2. Maaliskuuta:

Kasvan hiukkasen joka päivä. Käsivarteni ja jalkani alkavat muotoutua. Mutta saan odottaa vielä kauan ennen kuin nuo pienet jalkani nostavat minut äitini syliin ja ennen kuin pystyn keräämään näillä pienillä käsilläni kukkia tai kietomaan ne isäni kaulaan.

12. Maaliskuuta:

Käsiini alkaa muodostua pikkuruisia sormia. Hassua, miten pieniä ne ovatkaan! Voin silittää äitini hiuksia niillä.

20. Maaliskuuta:

Vasta tänään lääkäri kertoi äidille, että minä elän täällä hänen sydämensä alla. Voi, miten onnellinen hänen täytyykään olla! Olethan sinä onnellinen, äiti?

25. Maaliskuuta:

Äiti ja isä ehkä jo miettivät minulle nimeä. Mutta he eivät edes tiedä, että minä olen pikkuruinen tyttö. Haluan, että minua sanotaan Miraksi. Olen jo iso tyttö.

10. Huhtikuuta:

Hiukseni kasvavat. Ne ovat sileät, kiiltävät ja hohtavat. Millaiset hiukset äidillä mahtaa olla?

13. Huhtikuuta:

Pystyn jo melkein näkemään. Ympärilläni on pilkkopimeää. Kun äiti tuo minut maailmaan, se on täynnä auringonpaistetta ja kukkia. Mutta ennen kaikkea haluan nähdä äitini. Miltäköhän sinä näytät, äiti?

Muista tämä. kirjoitti:

Valmistaudu siihen, että noilla viikoilla abortoitu VAUVA saattaa itkeäkin.

Ystäväni, joka teki abortin viikoilla 20 suunnilleen, näki vahingossa vauvansa (tässä vaiheessahan sikiö synnytetään). Oli ihan vauvan näköinen, pieni vain. Jätti pysyvät arvet. Tämä vauva ei tosin itkenyt, mutta mahdollista sekin.

Harkitse vielä äitisi ehdotusta lapsen synnyttämisestä ja poisantamisesta, jooko? Ihan itkettää tällaiset myöhäiset abortit. Kyllä se noilla viikoilla on jo murha.

Ei se kuule varmasti itke...ihan turha väittää edes tuollaista. Abortissa se lapsi ensin tapetaan sinne kohtuun ja vasta sen jälkeen se synnytetään ulos...eli ei se itke.

nuori nainen kirjoitti:

Ei se kuule varmasti itke...ihan turha väittää edes tuollaista. Abortissa se lapsi ensin tapetaan sinne kohtuun ja vasta sen jälkeen se synnytetään ulos...eli ei se itke.

silti se täytyy synnyttää ja silti se näyttää ihan oikealta ihmiseltä.

Minulla on se käsitys että ei niitä varsinaisesti tapeta etukäteen vaan synnytys käynnistetään ja on epätodennäköistä että niin raaka selviäisi hengissä.

Tuttavani sai keskenmenon eli synnytystä ei vain enää onnistuttu estelemään rv 21 3 ja vauva syntyi elävänä, vauvan elämä oli lähes tunnin mittainen. Ei pitkä elämä mutta se oli silti konaisen elämän mittainen. Tänä lyhyenä aikana vauva oli imenyt omaa peukaloaan ja maannut äitinsä mahan päällä.

tosi paljon kirjoitti:

silti se täytyy synnyttää ja silti se näyttää ihan oikealta ihmiseltä.

Minulla on se käsitys että ei niitä varsinaisesti tapeta etukäteen vaan synnytys käynnistetään ja on epätodennäköistä että niin raaka selviäisi hengissä.

Tuttavani sai keskenmenon eli synnytystä ei vain enää onnistuttu estelemään rv 21 3 ja vauva syntyi elävänä, vauvan elämä oli lähes tunnin mittainen. Ei pitkä elämä mutta se oli silti konaisen elämän mittainen. Tänä lyhyenä aikana vauva oli imenyt omaa peukaloaan ja maannut äitinsä mahan päällä.

Enpä usko että sen oli tarkoitus lohduttaakkaan vaan oikoi vääriä käsityksiä. Abortista liikkuu niin paljon väärää tietoa ja manipuloituja kuvia että kannattaa olla kriittinen sen suhteen mistä sitä tietoa tulee...kuka sitä tietoa levittää ja millä tarkoituksella. Älkää uskoko kaikkea sinisilmäisesti mitä teidän eteenne tuodaan vaan suhtautukaa kriittisesti.

Eli en ole tämä henkilö kenelle vastasit mutta näin minä ymmärsin hänen viestinsä...

... kirjoitti:

Enpä usko että sen oli tarkoitus lohduttaakkaan vaan oikoi vääriä käsityksiä. Abortista liikkuu niin paljon väärää tietoa ja manipuloituja kuvia että kannattaa olla kriittinen sen suhteen mistä sitä tietoa tulee...kuka sitä tietoa levittää ja millä tarkoituksella. Älkää uskoko kaikkea sinisilmäisesti mitä teidän eteenne tuodaan vaan suhtautukaa kriittisesti.

Eli en ole tämä henkilö kenelle vastasit mutta näin minä ymmärsin hänen viestinsä...

jotka tuosta abortista kiistelee että menette täällä suomi24:ssä Abortti keskustelupalstalle,siellä on linkkejä sivuille joissa on faktoja ja kuvia.ettei tarvitsisi täällä kiistellä.ei pahalla.

jokaiselle kirjoitti:

jotka tuosta abortista kiistelee että menette täällä suomi24:ssä Abortti keskustelupalstalle,siellä on linkkejä sivuille joissa on faktoja ja kuvia.ettei tarvitsisi täällä kiistellä.ei pahalla.

suuri osa netissä pyörivistä aborttikuvista on vääriä tai siis ainakin viikot ovat väärät, mutta uskokaan tai olkaa uskomatta.

mamma85 kirjoitti:

5. Helmikuuta:

Elämäni alkoi tänään. Isi ja äiti eivät vielä tiedä sitä, mutta täällä minä jo olen. Minusta tulee tyttö. Saan vaaleat hiukset ja isot ruskeat silmät. Joka tapauksessa kaikki ominaisuuteni on jo määräytyneet, jopa se, että tykkään kukista ja perhosista.

19. Helmikuuta:

Jotkut väittävät, etten ole vielä oikea ihminen ja että oikeasti vain äitini on olemassa. Mutta minä olen oikea ihminen, aivan samoin kuin pieni leivänmurunen on oikeaa leipää. Äitini on ihminen, ja minä olen ihminen.

23. Helmikuuta:

Suuni on juuri nyt avautumassa. Mietihän, että noin vuoden kuluttua minä nauran ja sitten myöhemmin puhun. Tiedän, mikä on ensimmäinen sanani: se on ÄITI.

25. Helmikuuta:

Sydämeni alkoi tänään sykkimään itsestään. Tästedes se lyö kevyesti lopun elämääni pysähtymättä koskaan lepäämään! Ja monien, monien vuosien kuluttua se väsyy. Se pysähtyy, ja silloin minä kuolen.

2. Maaliskuuta:

Kasvan hiukkasen joka päivä. Käsivarteni ja jalkani alkavat muotoutua. Mutta saan odottaa vielä kauan ennen kuin nuo pienet jalkani nostavat minut äitini syliin ja ennen kuin pystyn keräämään näillä pienillä käsilläni kukkia tai kietomaan ne isäni kaulaan.

12. Maaliskuuta:

Käsiini alkaa muodostua pikkuruisia sormia. Hassua, miten pieniä ne ovatkaan! Voin silittää äitini hiuksia niillä.

20. Maaliskuuta:

Vasta tänään lääkäri kertoi äidille, että minä elän täällä hänen sydämensä alla. Voi, miten onnellinen hänen täytyykään olla! Olethan sinä onnellinen, äiti?

25. Maaliskuuta:

Äiti ja isä ehkä jo miettivät minulle nimeä. Mutta he eivät edes tiedä, että minä olen pikkuruinen tyttö. Haluan, että minua sanotaan Miraksi. Olen jo iso tyttö.

10. Huhtikuuta:

Hiukseni kasvavat. Ne ovat sileät, kiiltävät ja hohtavat. Millaiset hiukset äidillä mahtaa olla?

13. Huhtikuuta:

Pystyn jo melkein näkemään. Ympärilläni on pilkkopimeää. Kun äiti tuo minut maailmaan, se on täynnä auringonpaistetta ja kukkia. Mutta ennen kaikkea haluan nähdä äitini. Miltäköhän sinä näytät, äiti?

Multa tuli iso itku kun tuon luin. Edelleen itkettää. Luojan kiitos mä pidin oman poikani. Nyt odotan tässä itkua tihrustaen että se heräisi päiväuniltaan että saisin halata ja rutistaa, pusia ja silitellä äitin omaa kultaa!

mamma85 kirjoitti:

Hei, ajattelin tuossa koko yön tätä..ja olen kyllä oikeesti sitä mieltä että synnytä lapsesi ja anna hän jollekkin joka häntä odottaa ja on häntä varten..Suomessa on monia pareja jotka mielellään ottavat lapsesi, omaksi lapsekseen..MInusta on väärin synnyttää lapsi keskenkasvuisena jonnekkin vessaan, kun toinen vaihtoehto voisi olla että lapsi saisi elää ja jokin toinen pari tulisi onnelliseksi hänen kanssaan ja pystyisi hänelle antamaan mitä hän tarvitsee..

Lapsi kuitenkin on jo ihminen, viikkoja on kuitenkin jo aika monta. Ajattele, tämä vahinko voisi olla jollekkin koko elämä..Joka tapauksessa synnyttämään joudut niin anna lapsen kasvaa vielä vähän jotta hän saa elämän, ja joku pariskunta saa lapsen mitä ovat ehkä 10 vuotta yrittäneet, mutta turhaan...

Kirjoittele kuitenkin, mitä teet...

teidän vouhottajien kanssa! hän 13v ja hänen ei pitäisi missään tapauksessa synnyttää hyvä kun menkat on edes alkanu.
Jos sä et ole uskaltanu tehdä aborttia ni pidä se omana tietonasi, mutta anna tämän lapsukaisen jatkaa omaa lapsen elämää. Ei voi mitään että hän on raskaana, mutta hän oppikkoon virheestään ja menkööt kotiin kasvamaan.

Lapsen poisantaminen ei ole niinkään helppo juttu. Olet hänet kantanut - et välttämättä pois halua antaa. Entäs sitten myöhemmin, kun rupeaa kaduttamaan? Koko loppuelämän tämä asia on kuitenkin harteillasi, jos lapsen pidät..

Sijaisperhettä tässä tapauksessa ehdottaisin, kunnes kasvaisit hieman.

Aborttia ehdottaisin minäkin. Mielestäni siinä ei vielä näillä viikoilla täysin "lasta" tapeta (vaikka abortin vastustajat mitä puhuisivatkin) - vai onko hänen parempi syntyä näin sekavaan tilanteeseen? Lapsen poisantaminen saattaa tuntua enemmän kuin abortti...
On tietysti oma asiasi, mitä teet. Onnea ja jaksamisia päätöksesi ja tulevaisuutesi kanssa!

nuori nainen kirjoitti:

Ei se kuule varmasti itke...ihan turha väittää edes tuollaista. Abortissa se lapsi ensin tapetaan sinne kohtuun ja vasta sen jälkeen se synnytetään ulos...eli ei se itke.

"Abortissa se lapsi ensin tapetaan sinne kohtuun ja vasta sen jälkeen se synnytetään ulos"!! aika kovaa kieltä,(valitettavasti totta)vai??

se vielä jos sun äitisi lupaa pitää lapsen ettei sun tarvitse antaa sitä pois niin pietä se..
älä tehe silloin aborttia jos saat pitää lapsen itelläsi..
se on sinun "luuta ja vertaasi"

Varmaan huomasitkin, kun heti sun kirjoituksen alussa vastasin sulle...
Kerroin sen kaverini tarinan, ja siinä kävi ihan samalla tavalla, kun sulle...eli tunteet nousi tietyllä tavalla pintaan, ja se totaalinen haluttomuus edes nähdä sen poikaystävää operaation jälkeen oli täsmällen sama, kuin sulla. Ymmärrän tunteen täysin, koska katsoin sen samaisen tarinan vierestä...
Luulen, että nyt tarvitset aikaa, ja tää asia pysäytti sua, ja sai miettimään elämän pohjimaisia kysymyksiä ehkä hyvinkin tarkkaan.
Olo saattaa tuntua sekaiselta, likaiselta, toivottomalta, mutta voin sanoa, että aika on kautta aikojen ollut paras lääke parantamaan moniakin kinkkisiä, ja ylitsepääsemättömiltä tuntuvia asioita.
Anna itselles aikaa, älä mieti menneitä liian syvältä, sillä ne voivat myös satuttaa liian syvältä. Elä tästä päivästä eteenpäin katse tulevaisuuteen suunnattuna, kyllä asiat aikaa myöden asettuvat omiin uomiinsa, ja vielä jonain päivänä tulevaisuudessa hymyilet, ja leveästi.
Tärkeintä on nyt henkisesti käsitellä asia alusta loppuun, ja vielä tärkeämpi, ANTAA AIKAA ITSELLENSÄ!!
Saa olla onnellinen, että on terve, koti, ja joukko huolehtivia ihmisiä ympärillä.

Kirjotahan kuulumisia vielä...

..ihan varmasti olet tehnyt oikean ratkaisun tulevaisuutesi suhteen.
Nauti lapsuudesta, ole ahkera koulussa, ja jätä seurusteluhommat vähäksi aikaa.
aurinkoa elämääsi!