Afgaaninvinttikoira

Kannattaa todella hyvin tutustua tähän rotuun ja kaikkeen mitä sen luonteeseen ja hoitoon liittyy, koska olet tekemisissä TODELLA HAASTEELLISEN rodun kanssa!

Käy näyttelyissä ja kysy afgaaninkasvattajilta kaiken maailman kysymyksiä! Ole utelias, älä jätä kysymättä mitään, se voi olla nimenomaan sinun kannaltasi ratkaisevaa saada juuri SIIHEN ysymykseen vastaus...

Kahden afgaanin entisenä omistajana tiedän erittäin hyvin, mitä ihania, hurmaavia, valloittavia puolia niissä on! Ne ovat jotain aivan muuta kuin tavallisia koiria - ne ovat AFGAANEJA...! Aivan ihania otuksia! Ne ovat tuoneet elämääni paljon iloa, naurua ja riemua!

Mutta... mutta....tiedän myös erittäin hyvin niiden haasteelliset puolet, ja sanon suoraan, että vasta-alkajalle voi olla melkoinen shokki huomata, miten työläs afgaanin turkinhoito voi olla; harjaaminen, mahdollisten (=todennäköisten!) takkujen avaamisprojektit, 5 tunnin pesusavotta kerran viikossa johon kuuluu harjaus ja föönaus, kalliit shampoot ja hoitoaineet... Ja jos viet afgaanin metsäpolulle, niin se tuo mukanaan puolet metsästä kotiin! Jos päästät tämän veijarin irti, niin voit rauhassa huudella sitä takaisin tuntikaupalla - SE EI TULE, jos se ei itse näe siinä mitään järkeä! Ei auta koirankeksit, ei välttämättä edes herkkumakkarat tai juustot. Kun afgaani pääsee juoksemaan vapaana, niin se ottaa kaiken irti eikä omistajalla ole välttämättä mitään sanomista! Koira ei näe eikä kuule, jos on muu joka kiinnostaa. Tai sitten HÄN katselee sinua vain ylevästi kuononvartta pitkin ja päättää taas lähteä karkuun juuri kun olet parin metrin päässä hänestä ja luulet saavasi hänet kiinni! Siinä menee päivä iloisesti kuuropiiloa leikitessä ja afgaani on yleensä se, joka määrää, milloin leikki loppuu... Joten älä pidä kiirettä... :)

Afgaanin voi kyllä saada koulutuksella tottelemaan - mutta se tottelee silloinkin VAIN jos sitä huvittaa! Se on älykäs, nimittäin. Afgaani ei muutenkaan yleensä ole omistajalleen erityisen mielistelevä tai palvelunhaluinen. Sillä on oma tahto ja sallii ihmisten palvella häntä... Kun tulet kotiin töistä, niin älä hämmästy, kun afgaani ei ole ovella vastassa, iloisesti häntäänsä heiluttaen; Hän makaa sängylläsi rauhassa, pää pystyssä kuunnellen, milloin SINÄ TULET HÄNEN LUO iloisesti tervehtimään! Silloin hän saattaa heiluttaa häntäänsä ja antaa sinulle märän pusun!

Afgaani on siitä hyvä rotu, että se ei kovin usein hauku. Se on yleensä rauhallinen ja hiljainen. Kerrostalonaapurini ihmettelivät, kun ei kuulu haukuntaa meiltä. Ulkona voi kuitenkin olla toinen tilanne: jos se näkee "vihollisen" (joka hyvin usein on musta labradori tai bokseri) niin se saattaa kyllä päästää melkoisen rähinän... Afgaanin mielestä mustat koirat ja "lyttykuonot" ovat jostain syystä haukuttava pystyyn heti.

Jos olet vähänkin himosiivooja, niin töitä riittää uupumukseen asti ainakin kymmeneksi vuodeksi. Jos olet siivouksen suhteen suurpiirteinen, niin kestät hiekkaisia lattioita ja hiekkaa sängyssäsi, hiekkaa kylpyhuoneessa ja hiekkaa ihan joka puolella! Kestät märkiä, kuraisia tassuja ja niiden suihkuttamista. Kestät joskus myös kokonaisen kuraisen koiran, jos hän on päässyt jonnekin ihanaan kurakuoppaan pyöriskelemään...!

Jos asut kerrostalossa, voit joutua siivoamaan portaita ja hissiä kuraisilta tassunjäljiltä, muuten voi tulla naapureilta valituksia...

Kuinka kukaan, KUKAAN jaksaa omistaa afgaaneja, ehkä ihmettelet? Niinpä, se on suuri ihme, mutta siinä onkin kysymys kokonaisesta ELÄMÄNTAVASTA... Nuo koirat ovat kaikesta huolimatta IHANIA.... Se on rakkautta...

"Kaiken se kestää..."

Titi50 kirjoitti:

Kannattaa todella hyvin tutustua tähän rotuun ja kaikkeen mitä sen luonteeseen ja hoitoon liittyy, koska olet tekemisissä TODELLA HAASTEELLISEN rodun kanssa!

Käy näyttelyissä ja kysy afgaaninkasvattajilta kaiken maailman kysymyksiä! Ole utelias, älä jätä kysymättä mitään, se voi olla nimenomaan sinun kannaltasi ratkaisevaa saada juuri SIIHEN ysymykseen vastaus...

Kahden afgaanin entisenä omistajana tiedän erittäin hyvin, mitä ihania, hurmaavia, valloittavia puolia niissä on! Ne ovat jotain aivan muuta kuin tavallisia koiria - ne ovat AFGAANEJA...! Aivan ihania otuksia! Ne ovat tuoneet elämääni paljon iloa, naurua ja riemua!

Mutta... mutta....tiedän myös erittäin hyvin niiden haasteelliset puolet, ja sanon suoraan, että vasta-alkajalle voi olla melkoinen shokki huomata, miten työläs afgaanin turkinhoito voi olla; harjaaminen, mahdollisten (=todennäköisten!) takkujen avaamisprojektit, 5 tunnin pesusavotta kerran viikossa johon kuuluu harjaus ja föönaus, kalliit shampoot ja hoitoaineet... Ja jos viet afgaanin metsäpolulle, niin se tuo mukanaan puolet metsästä kotiin! Jos päästät tämän veijarin irti, niin voit rauhassa huudella sitä takaisin tuntikaupalla - SE EI TULE, jos se ei itse näe siinä mitään järkeä! Ei auta koirankeksit, ei välttämättä edes herkkumakkarat tai juustot. Kun afgaani pääsee juoksemaan vapaana, niin se ottaa kaiken irti eikä omistajalla ole välttämättä mitään sanomista! Koira ei näe eikä kuule, jos on muu joka kiinnostaa. Tai sitten HÄN katselee sinua vain ylevästi kuononvartta pitkin ja päättää taas lähteä karkuun juuri kun olet parin metrin päässä hänestä ja luulet saavasi hänet kiinni! Siinä menee päivä iloisesti kuuropiiloa leikitessä ja afgaani on yleensä se, joka määrää, milloin leikki loppuu... Joten älä pidä kiirettä... :)

Afgaanin voi kyllä saada koulutuksella tottelemaan - mutta se tottelee silloinkin VAIN jos sitä huvittaa! Se on älykäs, nimittäin. Afgaani ei muutenkaan yleensä ole omistajalleen erityisen mielistelevä tai palvelunhaluinen. Sillä on oma tahto ja sallii ihmisten palvella häntä... Kun tulet kotiin töistä, niin älä hämmästy, kun afgaani ei ole ovella vastassa, iloisesti häntäänsä heiluttaen; Hän makaa sängylläsi rauhassa, pää pystyssä kuunnellen, milloin SINÄ TULET HÄNEN LUO iloisesti tervehtimään! Silloin hän saattaa heiluttaa häntäänsä ja antaa sinulle märän pusun!

Afgaani on siitä hyvä rotu, että se ei kovin usein hauku. Se on yleensä rauhallinen ja hiljainen. Kerrostalonaapurini ihmettelivät, kun ei kuulu haukuntaa meiltä. Ulkona voi kuitenkin olla toinen tilanne: jos se näkee "vihollisen" (joka hyvin usein on musta labradori tai bokseri) niin se saattaa kyllä päästää melkoisen rähinän... Afgaanin mielestä mustat koirat ja "lyttykuonot" ovat jostain syystä haukuttava pystyyn heti.

Jos olet vähänkin himosiivooja, niin töitä riittää uupumukseen asti ainakin kymmeneksi vuodeksi. Jos olet siivouksen suhteen suurpiirteinen, niin kestät hiekkaisia lattioita ja hiekkaa sängyssäsi, hiekkaa kylpyhuoneessa ja hiekkaa ihan joka puolella! Kestät märkiä, kuraisia tassuja ja niiden suihkuttamista. Kestät joskus myös kokonaisen kuraisen koiran, jos hän on päässyt jonnekin ihanaan kurakuoppaan pyöriskelemään...!

Jos asut kerrostalossa, voit joutua siivoamaan portaita ja hissiä kuraisilta tassunjäljiltä, muuten voi tulla naapureilta valituksia...

Kuinka kukaan, KUKAAN jaksaa omistaa afgaaneja, ehkä ihmettelet? Niinpä, se on suuri ihme, mutta siinä onkin kysymys kokonaisesta ELÄMÄNTAVASTA... Nuo koirat ovat kaikesta huolimatta IHANIA.... Se on rakkautta...

"Kaiken se kestää..."

Lue lisää

Olipas osuvasti kirjoitettu! Naureskeltiin tässä avomiehen kanssa, että onko meillä ollut joku kärpänen katossa. Meidän afgaaniuros on sanasta sanaan juuri tuollainen: omapäinen, itsetietoinen, sottapytty, mutta silti aivan ihana!