Oon niin peloissani siitä, miten tuun selviimään... Tää 9. luokka on ollu miulle yhtä helvettiä. On ollu ääniyliherkkyyttä (ahistanu jopa pienet narahtelut), kovaa ahdistuneisuutta, paniikkikohtauksia (sain joulukuussa elämäni pahimman paniikkikohtauksen ja olin varma että kuolen), diagnosoitu keskivaikee masennus = mielenkiinto menny lähes kaikkeen, väsyttää useana päivänä viikosta niin kovasti että tahtoisin vaan nukkua kunnes tää maailma loppuu. Lääkäri sanokin, että miun masennus näyttää nyt olevan siinä keskivaikeen ja vaikeen välimaastossa. Epäilen itelläni myös vaikeeta ahdistuneisuushäiriötä ja OCD:tä, on sosiaalisten tilanteiden pelkoakin.
Mitä jos mie kuolen, kun meen lukioon? Vaikka saisinkin apua siellä, niin mitä jos en vaan kestä ja sekoon täysin? Haluun kuitenkin käydä lukion, kun amis tuntuis miusta jotenkin siltä, että meen sieltä mistä aita on matalin. Ja ei, miulla ei oo mitään amislaisia vastaan enkä pidä heitä laiskoina surkimuksina, mutta omalla kohalla amis ei vaan oo tarpeeks. Ja ennen kaikkee siellä ei oo mitään sellasta alaa joka kiinnostais. Lukio antaa muutenkin niin paljon paremmat mahikset päästä eteenpäin sekä avaa ovia paljon enemmän, ja sieltä pääsee aloille joiden palkat on parempia kun amiksessa (enkä sano ettei amiksenkin kautta voi päästä hyväpalkkaselle alalle, mutta lähtökohtasesti sanoisin että lukio on varmempi). Haluun myös yliopistoon ja koen olevani enemmän sellanen akateeminen opiskelija, en nauti niinkään käytännön tekemisestä.
Aaah apua, kunpa voisin olla stressaamatta näin paljon etukäteen mutta en vaan pysty D:! Toisaalta onhan iltalukio aina vaihtoehto, jos tavallinen alkaa tuntua liian raskaalta.
oon ottanu miun opoon yhteyttä ja mennään maaliskuussa yhteen lukioon käymään, jossa meitä vastassa on sit lukion opo ja erityisope. He kuulemma kertoo miulle enemmän, mitä kaikkea mielenterveyden edistämisen eteen voi lukiossa tehä ja millä kaikilla tavoilla tää miun tilanne otetaan huomioon yms.
Mitä jos mie kuolen, kun meen lukioon? Vaikka saisinkin apua siellä, niin mitä jos en vaan kestä ja sekoon täysin? Haluun kuitenkin käydä lukion, kun amis tuntuis miusta jotenkin siltä, että meen sieltä mistä aita on matalin. Ja ei, miulla ei oo mitään amislaisia vastaan enkä pidä heitä laiskoina surkimuksina, mutta omalla kohalla amis ei vaan oo tarpeeks. Ja ennen kaikkee siellä ei oo mitään sellasta alaa joka kiinnostais. Lukio antaa muutenkin niin paljon paremmat mahikset päästä eteenpäin sekä avaa ovia paljon enemmän, ja sieltä pääsee aloille joiden palkat on parempia kun amiksessa (enkä sano ettei amiksenkin kautta voi päästä hyväpalkkaselle alalle, mutta lähtökohtasesti sanoisin että lukio on varmempi). Haluun myös yliopistoon ja koen olevani enemmän sellanen akateeminen opiskelija, en nauti niinkään käytännön tekemisestä.
Aaah apua, kunpa voisin olla stressaamatta näin paljon etukäteen mutta en vaan pysty D:! Toisaalta onhan iltalukio aina vaihtoehto, jos tavallinen alkaa tuntua liian raskaalta.
oon ottanu miun opoon yhteyttä ja mennään maaliskuussa yhteen lukioon käymään, jossa meitä vastassa on sit lukion opo ja erityisope. He kuulemma kertoo miulle enemmän, mitä kaikkea mielenterveyden edistämisen eteen voi lukiossa tehä ja millä kaikilla tavoilla tää miun tilanne otetaan huomioon yms.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.