Mun lääkäri pisti lähetteen mulle päiväsairaalaan, millasta siellä on? Kokemuksi? Kärsin lievästä paniikkihäiriösta/ahdistuksesta mutta nyt on tullut alkoholin käytön myötä pakkoajatuksia. Mulle kuulemma alotetaan Seroxatin rinnalle joku Risperdal lääkitys? Millanen se on kertokaa kokemuksia.
PÄIVÄSAIRAALA? VAI YÖOSASTO?
Kohta potilas
181399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=97&conference=599&posting=3000000000085278
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=97&conference=599&posting=3000000000050289
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=97&conference=599&posting=3000000000036571
kummallisen suosittu lääke niinkin voimakkaaksi. ainakin täällä keskustelussa, siitä en tiedä, miten usealla käytössä. vaikuttaa sellaiselle etten sitä välittäisi syödä. minulla ei ole kokemuksia paniikkihäiriöstä, ahdistuksesta eikä pakkoajatuksista. eli on ajateltava jotain ? ei voi itse päättää mitä ajattelee ?
Itselläni oli kuulemma pakko-ajatus työttömyydestä - eli töitten etsiminen, mihinkä liittyi toiselle paikkakunnalle muutto, oli pakko-ajatus. Sain töitä toiselta paikka-kunnalta. Mutta ei onnistunut muutto.
Saattaa kuulostaa hauskalta vitsiltä tai tyhmältä kirjoittelemiselta, mutta niin lääkäri kertoi. Vähän siinä mietitytti että mitenkähän vaativa koulu se lääketieteellinen oikein on. Tuli myös mieleen että se on ainakin hyvä keinoa välttyä joutumasta itse sinne potilaitten puolelle, kun niitä muualta löytää ja voi itse itsensä diagnosoida terveeksi kuin pukki.. - Tai että ottaakohan lääkäri vähän liiaksi niitä lääkkeitään, tai onko kyseessä juoppo.
No, nyt olen sitten työtön.
No minä olen ollut psykiatrisessa sairaalassa sekä osastopotilaana että päiväpotilaana (yöt kotona). Itselleni jäi molemmista jaksoista myönteiset kokemukset. Paljon tietysti riippuu osaston koosta ja minkälaista porukkaa siellä sattuu kulloinkin olemaan. Välillä oli todella hienoja hetkiä ja hyvä porukkahenki, sitten välillä saattoi olla vähän rauhattomampaa. Ei kannata pelätä eikä hävetä. Ne ihmiset siellä ovat meitä auttamassa. Ja useimmat ainakin omasta kokemuksestani olivat omalla alallaan. Tietysti riippuu myös itsestä kuinka haluaa ja jaksaa panostaa itsensä kanssa työskentelyyn.
Tsemppiä ja valoa sulle!
Jos sinne menet ja tarvisi lähteä jonnekin, sitten iskee pakkohoito kun et kerran itse osaa ajatella. Kokemusta on. Ja jos niitä lääkkeitä tarpees kaua syö, ei muute osaakaa. Kokemusta on.
Pakkohoitoon ei joudu, ellei ole siinä kunnossa, että on sen tarpeessa. Turha pelotella ihmisiä! Joskus tuntuu, että vaikka olisi suurikin tarve pakkohoidolle, sitä ratkaisua ei tehdä koska suomalaisessa yhteiskunnassa arvostetaan ihmisen vapaus niin korkealle.
Jos sinut on määrätty pakkohoitoon, olet ollut sen tarpeessa. Pakkohoito ei ole mikään rangaistus vaan hoitomuoto silloin kun ihminen itse ei ymmärrä omaa parastaan. Ehkä pakkohoidon avulla säästyit monelta suurelta ongelmalta.
Hyvää kevään jatkoa
Joo, ns. pakkohoitoon ei kepoisesti ketään laiteta, vaan se perustuu ERITTÄIN tarkkaan harkintaan, sen verran tiukat säännökset meillä täällä Suomessa on. Jos joutuu olemaan esim. suljetulla osastolla eikä pääse vapaasti lähtemään kartsalle silloin kuin itse ajatelee, niin kyllä siihen on vankat perusteet, silloin ei yksinkertaisesti ole siinä kunnossa, että olisi turvallista lähteä osastolta. Se on meidän turvallisuudeksemme rakennettu systeemi! Vaikka sitä kuinka uskoisi siinä tilassa osaavansa itse ajatella klaaristi... Ja nykyajan lääkkeet on ihan toista maata kuin vuosia sitten, niihin ei kehity riippuvuutta eikä tuu ulospäin näkyviä sivuoireita. Älä viitsi pelotella!
Eikö lääkitys ole vielä sinulle tepsinyt minun täytyy lisätä Lipriumin annostusta sinulle Sonja.
Höpö höpö. Sinne joutuu ihan helposti, jos kieltäytyy vaikka syömästä jotain lääkettä.
Siihen ei paljoa säädöksiä ole, ei ole mitään keinoa valittaa - valittaa toki voi, mutta vain lääkärille, joka on samalla valtiolla töissä.
Sitten kärsit rangaistuksen valittamisesta.
Mistään turvallisuudestakaan ei ole kyse, vaan julmasta, murhantahtoisesta mielivallasta. Samat poliisit jotka väittävät olevansa huumeita vastaan vievät porukkaa pakkohoitoon, jossa syötetään paljon vaarallisempia aineita, kunnes aivot ovat käytännössä tuhoutuneet. Siinä se katukin on sitten turvallinen, pää täynnä lääkkeitä olevat kävelevät ympäriinsä..
Samat lääkärit jotka väittävät parantavansa ihmisiä, eivät ole muun kuin rahan perään, saavat rahaa kun kiduttavat lääkkeillään, jos liikaa valitat, saattavat määrätä muutaman yliannoksen - niitä ei montaa kestä. Hoitaja voi suuttuessaan jostain, vaikka jos pyydät saada katsoa eri kanavaa televisiosta kuin mitä hän katsoo, tehdä saman. Paperiin vaan kirjoitetaan jälkikäteen että oli ongelmia potilaan kanssa.
Asiallinen tieto ei ole peloittelua. Olen ollut pakkohoidossa, en ollut sen tarpeessa. Tuo sana, tarpeessa antaa kuvan että ihminen tarvitsisi lääkkeitä - näin ei ole, ne on tehty sairauksien hoitoon, sairauksien, joita ei ainakaan minun kohdallani mitenkään todennettu.
Lääkkeet eivät ole mikään olematon aave - vaan todellisia, kivuliaita aineita jotka aiheuttavat suurta haittaa aivojen toiminnalle.
Pakkohoito myös tuhoaa uhrinsa talouden. Ainakin minulla. Kun pitäisi maksaa maksut mutta ei ole tuloja. Lopulta menevät ulosottoon ja kun siellä on tarpeeksi, kaikki tulot mitä tulisi, menisivät sinne. Jäisi saman verran kun sairas/kansaneläkkeellä tai työttömänä ollessa.
Siten pakkohoito myös estää työnteon vaikka sieltä pois pääsisikin.
Näin vastasin jo nimimerkille sonja:
Asiallinen tieto ei ole peloittelua. Olen ollut pakkohoidossa, en ollut sen tarpeessa. Tuo sana, tarpeessa antaa kuvan että ihminen tarvitsisi lääkkeitä - näin ei ole, ne on tehty sairauksien hoitoon, sairauksien, joita ei ainakaan minun kohdallani mitenkään todennettu.
Lääkkeet eivät ole mikään olematon aave - vaan todellisia, kivuliaita aineita jotka aiheuttavat suurta haittaa aivojen toiminnalle.
Pakkohoito myös tuhoaa uhrinsa talouden. Ainakin minulla. Kun pitäisi maksaa maksut mutta ei ole tuloja. Lopulta menevät ulosottoon ja kun siellä on tarpeeksi, kaikki tulot mitä tulisi, menisivät sinne. Jäisi saman verran kun sairas/kansaneläkkeellä tai työttömänä ollessa.
Siten pakkohoito myös estää työnteon vaikka sieltä pois pääsisikin.
Älä jumalauta tyttö minnekkään sairaalaan hakeudu
Voi olla ihan että joudut olemaan siellä sairaalassa kauemmin kuin luulet. Sinne kun menet niin hupsista, vaikka papereissa lukee että olet
vapaaehtoisessa hoidossa, et voi enää päättää omista asiostasi ja oloaika vain venyy et pääse ulos kun olet tarkkailussa hoitajat ovat täysiä kusipäitä, eivät välitä lukevat lehteä ihan rauhassa kun toinen suunnilleen polvillaan huutaa että päästäkää ulos. Lepositeet ovat myös olemassa useilla osastoilla ja sinne pääsee helposti, riippuu ihan että kuinka sadistisia hoitajia on vuorossa. Kyllä minä tiedän, minut pistettiin hoitoon joskus puolitoista vuotta sitten koska olin ottanut yhteen kotona aika pahasti. Ensiksi oli kuuden viikon tarkkailu aika.
Masennuin hoidossa aika pahasti, ahdistiun kukaan ei tehnyt mitään mutta sitten kun pistettiin avolle alettiin syöttää lääkkeitä ja jouduin psykoosiin serenaasista josta onneksi pääsin ainakin vähän truxalin avulla. Vuoden oleskeltuani tässä ensimmäisessä paikassa siirrettiin sitten hesperiaan jossa olen ollut nyt jotakin 7-8 kuukautta. Ja kaikennäköisiä ihmisiä sitä on nähnyt ja niiden kohtaloita kun joutuu sairaalaan ja sitten kaikki on mennyt päin persettä
Joan kirjoitti"minut pistettiin hoitoon joskus puolitoista vuotta sitten koska olin ottanut yhteen kotona aika pahasti".Joan hyvä, ehkä otit kotonasi yhteen liian pahasti!
Lisbe kirjoitti tuossa ylempänä "Olen ollut pakkohoidossa, en ollut sen tarpeessa". Eihän pakkohoidon tarpeessa oleva potilas pystykään tajuamaan olevansa hoidon tarpeessa. Sen vuoksihan yhteiskunnassamme on säädetty lait pakkohoidosta!
Mielenterveyslain 8 § mukaan henkilö voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon vain:
1) jos hänen todetaan olevan mielisairas;
2) jos hän mielisairautensa vuoksi on hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta; ja
3) jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä.
Jos potilas on vapaaehtoisessa hoidossa:
- mikäli potilas vaatii uloskirjoitusta sairaalasta, lääkärin täytyy hänet uloskirjoittaa, paitsi jos edellytykset tahdostaan riippumattomaan hoitoon määräämiseen ovat olemassa, jolloin lääkäri joko asettaa potilaan tarkkailuun tai uloskirjoittaa sairaalasta
- potilasta ei saa eristää
- potilasta ei saa pakkolääkitä
- pitkävaikutteista injektiolääkitystä saa antaa potilaan suostumuksella
Tarkkailuun ottamisessa perusteltu epäily on riittävä.Potilas joka ei itse tunne olevansa sairas, saattaa usein kieltää sairauden oireet vastaanotolla. Tällöin esimerkiksi omaisilta tarkistettu anamneesi voi olla riittävä peruste sairaalaan lähettämiseen. Joan hyvä, ehkäpä perheesi tuon yhteenoton vuoksi on pelännyt oman turvallisuutensa vuoksi ja sen vuoksi olet joutunut pakkohoitoon?
Pakkohoito on kuitenkin viimeinen keino psykiatrisessa hoidossa eikä sitä heppoisin perustein Suomessa todellakaan käytetä. Joten jos tämän viestiketjun aloittaja on menossa päiväsairaalaan hoitoon ja on sen tarpeessa, niin älkää hyvät ihmiset suurennelko asiaa. Eikö ihminen todellakaan saisi hakea hoitoa itselleen, jos sitä tarvitsee????
Ikävää, että te ette ole aiemmin ymmärtäneet sairautenne vakavuutta vaan olette päästäneet tilanteenne siihen pisteeseen, ettei muita hoitokeinoja enää ollut käytettävissä. Mutta tämä ihminen on hakemassa apua nyt, eikä hänen tilanteensa välttämättä ole sama kuin teidän, Lisbe ja Joan.
Se lääkäri on tehnyt kaikki numeroilla luettelemasi päätökset. Siihen ei ole tarvittu muualta mitään apua - riittää hyvin yksi, kuka tahansa pahansuopa ihminen, joka tekee yhden, siis yhden ainoan valheellisen ilmoituksen.
Lääkäri sitten ilkeyttään päättää uskoa, asiaa
mitenkään mistään tarkistamatta.
Sinä tosin et ole minkäänlainen asiantuntija koska jaksat jankuttaa ihan samaa kaiken aikaa.
Älä anna turhan ruusuista kuvaa hädässä ja mahdollisessa hengenvaarassa olevalle ihmiselle jota et tunne.
Tarkkailulähetteen (M1-lomake) voi kirjoittaa laillistettu lääkäri. Tavallisimmin kyseeseen tulee perusterveydenhuollon lääkäri. Lähetteen tulee perustua henkilökohtaiseen tutkimukseen, joka on tehty aikaisintaan kolme päivää ennen tarkkailuun lähettämistä. Lähetteessä lääkärin tulee perustella hoitoon määräämisen lakisääteiset edellytykset. Sen jälkeen potilas otetaan korkeintaan kolmeksi päiväksi tarkkailuun sairaalaan ja tästä tekee päätöksen sairaalan poliklinikan lääkäri. Hän varmistaa omalta osaltaan, että hoitoon ottamisen perusteet täyttyvät. Eli tässä vaiheessa on jo kaksi lääkäriä tutkinut asian. Ja vieläkään EI ole pakkohoitopäätöstä tehty.
Tämän jälkeen tehdään tarkkailulausunto (M2-lomake). Sen tekee sairaalassa tarkkailusta vastaava lääkäri eli käytännössä osastolääkäri. Ja taas pitää perustella, onko hoitoon määräämisen edellytykset tahdosta riippumatta olemassa. Jos tarkkailun aikana ilmenee, että edellytykset eivät toteudu, potilas on heti poistettava sairaalasta hänen sitä halutessaan.
Vasta tämän jälkeen tehdään hoitoonmääräämispäätös (M3-lomake), jonka tekee sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri, siis jo NELJÄS lääkäri! Ja taas pitää perustelut pakkohoitoon löytyä. Ennen päätöstä selvitetään potilaan oma mielipide eli potilasta pitää kuulla tässä asiassa.
Jos sinun kohdallasi on menetelty lainvastaisesti, kehotan ottamaan yhteyttä potilasasiamieheen ja tekemään asiasta valituksen ja pyytämään korvauksia. Kaikkien lääkärien on toimittava lakien mukaan. Mutta älä hyvä ihminen levitä vääristeltyä tietoa asiasta!
Mielestäni on julmaa ja asiatonta antaa väärää ja pelottavaa tietoa ihmiselle, joka harkitsee hoitoon hakeutumista. Esimerkiksi vaikeasta masennuksesta kärsivälle voi asianmukainen ja ammattitaitoinen hoito olla elämän ja kuoleman kysymys! Hoito vuodeosastolla tai päiväsairaalassa voi pelastaa tämän ihmisen hengen.
Korostaisin vielä sitä, että pakkohoito on todellakin se viimeinen keino potilaan tai hänen läheistensä turvallisuuden takaamiseksi. Potilas, joka on otettu pakkohoitoon ei todellakaan itse ymmärrä tilannettaan eikä hänellä ole sairaudentunnetta; eihän häntä muuten hoitoon otettaisikaan. Totta kai hän siinä tilanteessa kokee joutuneensa väärin kohdelluksi. Sehän on inhimillistä.
Tiedän myös ihmisiä, jotka psykoosistaan parannuttuaan ovat olleet kiitollisia, että heidät on hoitoon otettu, etteivät he ole päässeet elämäänsä lopullisesti sotkemaan. Mutta he ovatkin parantuneet.
Sinun harjoittamasi väärän tiedon antaminen on julmaa. Yksi lääkäri tekee päätöksen, muut vain kirjoittavat nimensä alle, he eivät mitenkään tutki uhriaan, ainoastaan kirjoittavat nimensä alle. Kyseessä siis ei ole mikään puolueeton
tutkimus vaan saman sairaalan lääkärit jotka tukevat toistensa sairaita ajatuksia.
Elämä tuhoutuu juuri tuon "hoidon" vuoksi.
Ihminen on leimattu hulluksi lopun elämäänsä, rahat on viety, terveys mennyt lääkkeiden takia.
Valittaminen on hengenvaarallista uhrille jonka elämä ei ole hänen omissa käsissään vaan sairaiden hullujen, jotka tuntevat tarvetta "lääkitä" häntä päätettävissä. Näin ollen sitä ei yksikään terve tee.
Eli pakkohoitoon joutuu jos uskaltaa uhmata lääkärin arvovaltaa tavalla tai toisella.
Sinne täten voi lähettää esimerkiksi pahantahtoinen sukulainen tai vaikkapa työtoveri tai naapuri. Hän soittaa virkavallan paikalle, joka -mikäli uskoo kyseistä henkilöä, käytännössä jo tekee pakkohoitopäätöksen. Näin ollen kenen tahansa vanhemmat voivat saattaa lapsensa suuriin vaikeuksiin. Lapsen tappo on toki laissa kielletty mutta hänestä pääsee eroon muutoinkin. Laillisesti.
Tällöin lääkäri uskoo virkavaltaa. Valittaessaan tai kieltäytyessään pakkohoidosta aiheuttaa itselleen hengenvaaran. Tällöin häntä aletaan tarkkailla hieman tarkemmin kuin muita, keksiä erinäisiä outouksia hänen käyttäytymisessään.
Tätä eivät tee kuitenkaan lääkärit, vaan hoitajat jotka tekevät huomioita potilaan käyttäytymisestä tyyliin istuu paikoillaan, masentunut. Kävelee ympäriinsä, hermostunut. Katsoo televisiota, passiivinen. Lukee lehteä, pakkomielteinen.
Valittamisesta aiheutuva lääkäreitten hyökkäys, he tukevat toistensa päätöksiä - otetaan enempi arvovaltaa käyttöön potilasta vastaan on tarkoitettu estämään valitukset tai hoidosta kieltäytymiset.
Näin ollen paljon suurempi osa potilaista on pakkohoidossa kuin mitä virallisesti sanotaan, suurin osa tajuaa, että aiheuttaa itselleen vaaraa jos uskaltaa yrittää jostain kieltäytyä.
Itselleen parasta on olla mukamas vapaaehtoinen, vaikka tietäisi "hoidon" olevan itselle vahingollista ja hengenvaarallista.
Ihminen joka "parannuttuaan" on "kiitollinen" ilmeisesti pelkää että joutuu sinne uudelleen, täten toivoo saavansa paremman kohtelun lääkkeitten sekoittamalla päällään, kun kehuu laitosta, samalla aiheuttaen vahinkoa muille, jotka sellaiseen laitokseen joutuvat, hän yrittää pelastaa itseään muitten kustannuksella -mutta siitähän hän ei välitä.
Tai sitten hän vain on täysin sekaisin. Selvä merkki mielisairaudesta, alkaa kehumaan kidutustaan.
Tai enhän minä voi sinua tytöksi sanoa... Sori