Olen tullut uskoon joskus syksyllä. Kuitenkin oloni on usein erittäin huono. Tuntuu, kuin eläisin erillään kaikista ihmisistä. En saa todellista yhteyttä kehenkään. Tuntuu lisäksi siltä, että kaikki ovat hylänneet minut. Eihän se varmaankaan niin ole, koska en itse ole ollut kovin taitava ylläpitämään ihmissuhteitani.
Joidenkin kanssa joudun tietysti pitämään "hajurakoa" itse, koska he ovat minun vanhasta elämästäni ja minun pitää kieltäytyä siitä elämäntavasta. Tuntuu niin todella vaikealta aloittaa koko elämä ihan alusta. Miten ihminen voikaan olla näin yksinäinen, kun on uskossa? Tuntuu, että se on eräs syy sille, etten tunne juuri kenenkään kanssa aitoa yhteyttä, sellaista että voisin samaistua toiseen ihmiseen. Olisin niin kiitollinen, jos saisin edes yhden ystävän, joka olisi samalla tavalla uskossa kuin minä.
Jeesus ei tunnu olevan muodissa. Kaikki hömpänpömppä astrologia, buddhalaisuus ja muut idän filosofiat ovat ihmisistä paljon kiinnostavia. Minun mielestä ne ovat lähinnä pinnallisten ihmisten viihdettä. Eikä pelkästään sitä, vaan pakanauskonnot antavat pahalle vapaapääsylipun elämään. Tiedän tämän varmuudella. Olen kokenut vahvasti sielunvihollisen omassa elämässäni. Saatana ja pahuus ovat totta.
Eikö uskossa olevan ihmisen pitäisi olla jo kiusaajista vapaa? En ymmärrä mitä teen väärin, kun tunnen että voin huonosti ja aina vaan huonommin ja tuntuu että jokin paha pääsee edelleen viemään voimiani? Enkä haluaisi lähteä sille linjalle että näkisin itsessäni tusinan verran puutteita, mistä kaikki johtuu. Eräs ongelmistani on nimittäin se, että olen aina todella hyvin osannut syyllistää itseäni. Haluaisin ehkä tuntea vahvemmin, että minusta pidetään huolta ja olen rakastamisen arvoinen.
Joidenkin kanssa joudun tietysti pitämään "hajurakoa" itse, koska he ovat minun vanhasta elämästäni ja minun pitää kieltäytyä siitä elämäntavasta. Tuntuu niin todella vaikealta aloittaa koko elämä ihan alusta. Miten ihminen voikaan olla näin yksinäinen, kun on uskossa? Tuntuu, että se on eräs syy sille, etten tunne juuri kenenkään kanssa aitoa yhteyttä, sellaista että voisin samaistua toiseen ihmiseen. Olisin niin kiitollinen, jos saisin edes yhden ystävän, joka olisi samalla tavalla uskossa kuin minä.
Jeesus ei tunnu olevan muodissa. Kaikki hömpänpömppä astrologia, buddhalaisuus ja muut idän filosofiat ovat ihmisistä paljon kiinnostavia. Minun mielestä ne ovat lähinnä pinnallisten ihmisten viihdettä. Eikä pelkästään sitä, vaan pakanauskonnot antavat pahalle vapaapääsylipun elämään. Tiedän tämän varmuudella. Olen kokenut vahvasti sielunvihollisen omassa elämässäni. Saatana ja pahuus ovat totta.
Eikö uskossa olevan ihmisen pitäisi olla jo kiusaajista vapaa? En ymmärrä mitä teen väärin, kun tunnen että voin huonosti ja aina vaan huonommin ja tuntuu että jokin paha pääsee edelleen viemään voimiani? Enkä haluaisi lähteä sille linjalle että näkisin itsessäni tusinan verran puutteita, mistä kaikki johtuu. Eräs ongelmistani on nimittäin se, että olen aina todella hyvin osannut syyllistää itseäni. Haluaisin ehkä tuntea vahvemmin, että minusta pidetään huolta ja olen rakastamisen arvoinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tsemppiä ja siunausta. On vaikeaa olla erilainen...
No toisaalta olen ollut aina erilainen. Kiitos ja siunausta sinullekin! Ei kai tässä ole muuta mahdollisuutta, kun käydä näitä asioita läpi ja toivoa, että jossain vaiheessa mieli on valmiimpi tähän ja olo helpottuu.
Mene rukouspalveluun. Usein kokousten jälkeen voi pyytää rukousta ja sielunhoitoa.
Olen itsekin ollut aina "erilainen" tai omanlainen. Monella voi olla tuo kokemus, varsinkin niillä, jotka ei kulje valtavirran mukana. Tietysti aidosti uskossa olevalla valtakunnan rajat on muuttuneet ja muut ei senkään vuoksi ymmärrä. Uskovien joukossakin voi olla "erilainen", jos on marginaalipersoona marginaalikokemuksineen. Jumala on silti jokaisen omansa kanssa ja haluaa, että jokaisesta tulisi Hänen omansa. Ihmisyys yhdistää ei-uskoviin, henki uskoviin.
https://www.youtube.com/watch?v=L5Tjy9cP1wA
Voisitko mennä seurakuntaan, että saat uskovia ystäviä ja sinun puolesta voidaan rukoilla? Suosittelen helluntai- tai vapaakirkollisia seurakuntia, siellä on ainakin uskovia. Luterilaisten seurakuntien herätysliikkeistä löytyy hyviä paikkoja myös (Kansanlähetys, KRS, Suomen raamattuopisto). Heillä on kokoontumispaikkoja, rukous- ja raamattupiirejä jne.
Pahasti osunut jääpuikko päähän jos uskoon osunut kalikka
Tai sit vaan luet Luxonian ja ohitat nuo kaikki aiemmat kommentit.