Ainakaan se ei oo liikkumassa ja muuttumassa joten tässä ollaan ja aikaa on.
Haluutko että keksin jotain positiivista meidän tilanteesta
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Haluat siis enemmän. Mut syliisi sun?
Joo haluun mutta on vähän vaikeaa. Haluun haluun haluun.
Vaikeaa miksi?
Liikaa tunteita ja vähän herkillä tässä. En halua että sotketaan tää.
Lieviä käytännön ongelmia joita vaan on ja pelkään että ne ymmärrettäis väärin torjunnaksi kun sitä ne ei ole. Vain asioita jotka hieman hankaloittaa.
Olen aika herkillä myös hänen kanssaan. Kun tietysti välillä pelkään, ettei meitä ikinä tule. Maailman vaikein asia. Ja kun mietin itseäni, en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että hän haluaisi minua enää elämäänsä. Olen vajavainen ja rikkinäinen ihminen. Ainoa mitä minulla on, on horjuvanlaatuinen usko ja rakkaus häneen.
Kuka ihminen ei olisi rikki ja vajavainen? Minäkin olen. En oo millään tavalla täydellinen. Enkä etsi sellaista muistakaan ihmisistä. Otan asiat sellaisina kuin ne tulee. Mitä sitten tuleekin niin se vaan on se miten ne on ja sitten hyväksytään se. Ootko miettinyt sitä että nuo mainitsemasi asiat joita sulla on, on kenties enemmän kuin kellään muulla. Eikä kukaan toinen ole sinä. Ne on asioita joita ei vaan voi välttämättä edes kunnolla selittää miksi jotain ihmistä rakastaa niin paljon.
Mutta pelkään kyllä sitä että molemmat on liian herkillä ja säikähtää ja nostaa aseet esiin. Vaikka oon ihan varma että just tässä kohti ei tarvitse ainoaakaan asetta, mutta kun on niin syvällä jo.
Olen itse ajatellut myös tuota, mitä viimeisessä kappaleessa mainitsit. En kyllä tiedä, kannattaako tuota säikkymistä niin paljon pohtia. Itse haluaisin keskustella, ilman minkäänlaisia vaatimuksia mistään. Ja tuolla tarkoitan sitä, että vaikkei mitään syntyisi välillemme, hyväksyisin sen. Pettymys olisi silti valtava, mutta niinhän se on kun tuntee syvästi.
Muuttuuko tilanne sitten myöhemminkään kovin erilaiseksi, varsinkin jos kovin kauan aikaa kuluu? Itse ajattelen, että liian pitkä aika voisi saada enemmän säikkymään. Mutta jos vastapuoli kokisi niin, ettei ole valmis minkäänlaiseen kohtaamiseen, minun on sitä kunnioitettava ja tilanteeseen tyydyttävä.
Ehkä on annettava vielä ajan kulua. Tavata sitten, kun se tuntuu kummastakin luontevalta. Kuitenkin siinä tulee olemaan kovasti jännitettä, ainakin omalta puoleltani, kuten aina ennenkin. Saako se keskinäinen jännite sitten säikkymään? En tiedä, mutta se, ettei ole voinut keskustella ja selvittää yhtään mitään, rehellisesti sanottuna häiritsee minua. Sille en mahda mitään.
Olen joutunut kohtaamaan itseni, tuntemukseni ja oman pienuuteni kaiken keskellä. Yritän parhaani mukaan kunnioittaa toisen rajoja ja harkitsen tarkemmin, miten asioita ilmaisen.
Keskustelu ilman mitään vaatimuksia kuulostaisi huojentavan hyvältä. Niinhän sen pitää olla koska miten muutenkaan voi.
Tottakai sitä jännitettä on omalta puoleltanikin. Ja paljon. Eikä se oma tai toisen puolelta tuleva sähköisyys säikytä vaan tuntuu hyvältä. Mutta ehkä vähän outoa tuntea niin paljon niin nopeasti. Voihan se olla että se auttaakin siinä tilanteessa. Olemaan läsnä ja unohtamaan turhat ajatukset.
Totta, eipä se ajan kuluminen tässä mitään enää auta. Kai tää pitäisi nyt pikkuhiljaa selvittää. Jos molemmista siltä tuntuu. Musta tuntuu kyllä. Siis että pitäisi sopia että tavataan. Koska on jäänyt liikaa asioita ilmaan. Se tapaamiselle sopivan hetkenkin löytäminen ottaa varmasti aikaa. Ja mäkin hyväksyn kyllä kaiken ihan siten kuin ne on eikä ole toista kohtaan mitään vaatimuksia.