Olen silti elänyt vuosia siinä haaveessa kiinni, että jotain voisi välillemme kehittyä. Sitä meni vain niin sekaisin siitä "tunteesta", jonkalaista ei ole koskaan kokenut ja tuskin kokeekaan, että unohtaminen on käytännössä mahdotonta.
Mietittyä tulee usein, että mitä olisi voinut olla ja sitä soimaa itseään menetyistä tilaisuuksista. Ehkä se pelko nöyryytetyksi tulemisesta oli niin suuri, että ei uskaltanut toimia ja päätti vältellä koko ihmistä. Paeta jotain, mitä ei koskaan ollutkaan.
Mietittyä tulee usein, että mitä olisi voinut olla ja sitä soimaa itseään menetyistä tilaisuuksista. Ehkä se pelko nöyryytetyksi tulemisesta oli niin suuri, että ei uskaltanut toimia ja päätti vältellä koko ihmistä. Paeta jotain, mitä ei koskaan ollutkaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miksi tämä kuulostaa tutulta.
Luultavasti monella on aika samanlainen tarina taustalla.
Ei kyl ollut multa!
Tämä on ihan kuin omasta kynästäni.
Ikävän tunne vain pysyy.
Lopeta pakeneminen?
Anna nyt ees kirjaimet keneltä kenelle. Mitään et menetä. Ja oliko työpaikalla?
Kyllä osumia on.
Ja mitäs ne osumat on?
Sivulliselta et sitä vastausta saa.
työpaikka esim, laitahan viel kirjaimii
Elämässä kantsii olla varovainen ja miettiä
monenmonta kertaa mitä kannattaa tehdä.
Olemalla etukäteen viisas ei tarvitse katua
mitään.Hyvin toimittu;))
Tuo on ihan väärin kirjoitettu. Ajatustasolla, ei kieliopillisesti.
"Kuoppasin ajatuksen siitä, että hänet itselleni saisin vuosia sitten."
Ethän sä mitenkään voi nyt kuopata ajatusta, että olisin hänet saanut vuosia sitten.
Ehkä tarkoitat, että ""Kuoppasin jo vuosia sitten ajatuksen siitä, että hänet saisin itselleni.
Suurin osa onneksi ymmärtää viestin ilmsn turhanaikaista saivarteluakin.
Älä kuoppaa ajatusta, kyllä sinä minut saat, kun kerrot tunteesi. Tietenkin hänelle, ketä kaipaat.