Törmäsin häneen lumimyrskyssä. Hän oli yhtä suloinen kuin aina, tuo ainutlaatuinen ja omalaatuinen mies. Olisin halunnut jäädä sinne (rakennukseen ) ja siihen hetkeen. Siihen kuplaan, enkä tiedä keitä muita siellä edes oli näkemässä sitä näytelmää. Varmaan monikin tuttu katsoi että aikuinen nainen on seonnut totaalisesti. Sen hän minulle tekeekin, on aina tehnyt. Hän saa minut jollain oudolla tavalla rauhalliseksi, levottomaksi ja iloiseksi yhtä aikaa. Joskus tuntuu että hän haihtuu muistoihin, tullakseen vain taas yhtäkkiä mieleeni räjäyttäen kaiken muun aivoistani. Jäljelle jää vain ♥️
Nyt on kk siitä kun törmättiin
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.