Ehkä haavoja ei ole tarkoitus koskaan täysin unohtaa. Mutta ajan myötä niitä on mahdollisuus oppia kantamaan, hellästi mukanaan ja jopa nauttimaan.
Niin kevyt on askel ja kirkas se valo, joka syvien varjojen perässä seuraa.
-Susanna Jussila/Sielun sopukoita-
Älkää olko surullisia. Ehkä aurinko vielä paistaa risukasoihinkin.
Niin kevyt on askel ja kirkas se valo, joka syvien varjojen perässä seuraa.
-Susanna Jussila/Sielun sopukoita-
Älkää olko surullisia. Ehkä aurinko vielä paistaa risukasoihinkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä on hieno ajatus tähän iltaan! Kiitos tästä!
Paistaa se. Ehkä joskus mahdollisesti. Kuu ainakin, loogisempaa pimeässä. Kuunvalossakin näkee, kun silmä tottuu
Ei kaikista haavoista pysty mitenkään nauttimaan, oppinut olemaan luottamatta liikaa ihmisiin. Kaikkia haavoja ei pysty unohtamaan. Kaikki arvet ei näy päällepäin, hymyä huuleen vaikka syän rinnasa märkänis. Tulee mieleen kouluajoilta yhden samalla luokalla olleen sanat, kun puhui kouluhoitajasta, ett kun sille sanoo ett sydän on särkynyt, hoitaja sanoo ett ota pari disperiniä ja tule käymään parin viikon päästä uudestaan. Yks läheisistäni ei koskaan toipunut saamistaan haavoistaan, kantoi niitä loppuun asti, pahimmat haavat oli saanut sydämeensä😔
Surua on monenlaista kannettava, kaikki ei katoa vaikka aurinko paistais sinne risukasaan.
Löysit saman kirjoittajan tekstiä jota oon joskus lainannut. Lohdullista sanoja.
Levollisia unia.