on surua, mutta oikeasti mulla on raskaita sydänsuruja. Rakastan sinua pohjattomasti. Et arvaakaan. Et ikinä tajua. Suru on siitä, etten ole vielä sinua saanut.
Sanoin sulle joskus, että mulla
Anonyymi
36<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Olipa tunteikasta ja koskettavaa ❤️
Minun on niin helppo samaistua noihin tunteisiin . . .
Hänestä mulla on lämpimiä ajatuksia ja sydän tunteita tulvillaan. 💜💜💜💜
Kerro se hänelle?
Ne ovat kovin herkkiä ja kauniita tunteita. Sinun pitäisi jakaa ne hänen kanssaan.
Ajattelepa, jos hänelläkin on tunteita sinua kohtaan . . .
No on kyllä vähän hätiköityä, yleensä rakastutaan vasta yhteistuumin, eikä ykspuoleisesti. Ja sydänsurut vasta sitte eron myötä.
Toi pätee ihastumiseen ja pikkurakastumiseen (ihastus vaihtuu rakastumiseksi kun ollaan iholla, pussataan, halataan, haistetaan niskaa ja/tai rakastellaan)
Kun kohtaa sen oikean, suuren rakkauden, tuo ei enää päde. Silloin ehkä tunnetaan jo jollain tasolla ihmisenä ennen rakastumista (kaikki rakastumiset ei tapahdu baarissa tai Tinder), ja tunteet on voineet roihahtaa kerralla tai ajan kanssa. Suuri rakkaus alkaa voimalla jo ennen kun ollaan yhdessä ja ennen kuin ollaan edetty fyysiselle tasolle. Suuri rakkaus on paljon vahvempaa kuin pikkuihastumiset, ja silloin on myös paljon avuttomampi tunteen edessä. Tunnetta ei voi hallita eikä käskeä pois.
Kyllä, kun rakastuu syvästi, siihen ei päde mitkään ulkopuoliset säännöt ja tunne on todella voimakas. Ja entä kun siihen sitten vielä lisätään se toisen iholla oleminen ja rakastelu hänen kanssaan?
Ei, tätä tunnetta ei todellakaan ole voinut hallita tai käskeä pois. Ja tiedän kyllä, että tunne olisi se sana ilman sitä tapahtunutta rakastelunkin. Oikeastaan niin vain kuului tapahtuakin . . .
Jotenkin noin. Sääli vaan, että ihmiset tuppaa rakastumaan saavuttamattomiin. Kuten täältä saa lukea.
Suuri rakkaus on juurikin tuollainen, se syttyy, jos on syttyäkseen ja pysyy, vaikka joutuisit olemaan hänestä erossa pitkiäkin aikoja. Ei auta, vaikka järkeilisit tilanteen mahdottomaksi ja yrittäisit unohtaa, kaipaus iskee milloin mistäkin syystä. Ja tämän ymmärtää vasta, kun sen kokee ja vaikka se on tuskallista välillä, on se silti kokemisen arvoista. Ehkä jonain päivänä saamme sen tunteen jakaakin, jos se on molemminpuoleista, mutta nyt se on vielä haaveista kaunein.
Kukaan ei ole saavuttamaton, eikä mikään tilanne mahdoton. Rakkaus löytää sen oikean, sydän valitsee. Se ei katso, onko toinen varattu vai ei. Se löytää oikean.
On jo paljon, että kohtaa ihmisen, jota kohtaan tuntee näin syvästi. Sitä tunnetta, rakkautta tulisi kohdella sen mukaisesti. Sillä mikä on sitä tärkeämpää? Ei mikään!
Ja tiedän todella, että tilanteet ovat haastavia. Rakkaus voi järisyttää elämää, ajatuksia sekä niitä arvoja ja periaatteita, joiden mukaan on elänyt. Se voi laittaa kaiken, mihin olet uskonut ja kokenut hyväksi, sekaisin.
Ja ei todellakaan ole helppoa, että asia ja omat valinnat vaikuttavat myös muihin ihmisiin. Mutta on muistettava myös, että syvä rakkaus on elämän merkittävin asia. Eikä valheessakaan ole hyvä elää, ei ollenkaan. Ja kun ne ajatuksetkin ovat sen toisen luona . . .
Mutta niin se vain on, että se tunne, Rakkaus, on niin voimakas, eikä häviä.
Eiköhän tärkeää olisi löytää tapa olla yhdessä. Aina on vaihtoehtoja.
Ja pitää löytää se itselle, teille sopiva tapa. Ja jos se ei osottaudu " oikeaksi" tavaksi, voi kokeilla jotain muuta. Tai sitten tehdä heti isoja päätöksiä. Mitä te sitten haluatte ja mihin päädyttekin.
Kyse on kuitenkin teistä ja teidän rakkaudestanne. Eikö se muka ole tärkeä? Minusta on.
Noh, kukaan voi olla saavuttamaton. Milläs ketään väkisin rakastat ja "omit", jos tunnekkaan ei ole molemminpuolinen?
Toivon toki saavani sen kokea myös yhdessä, kun taas keväällä toivottavasti näemme taas pitkän ajan jälkeen. Arvostan kaikkea kokemaani suuresti, tarinan loppu riippui hänen tunteitaan, toiveistaan ja tahdostaan. Ei aita kuin elää ja katsoa miten käy. 🙄😉♥️ t.7.57
Juuri näin! Kaikista väärin olisi jatkaa parisuhteessa, niin että rakastaa toista! En ainakaan itse haluaisi olla se puoliso, jonka kanssa jatketaan rakastamatta velvollisuudesta.
Jos oma puoliso lähtisi pois, koska on rakastunut ulos, katsoisin omaan peiliin ja miettisin mitä olen itse tehnyt ja hoitanut huonosti parisuhteessa. Olen joskus niin historiassa tehdä tehnytkin, en siis vain arvostele muita, vaikka osasyy oli ex hypomaanisuus, joka teki impulsiiviseksi sekä rahan että seksisuhteiden suhteen (hänellä oli 3 minun lisäkseni kierroksissa samaan aikaan). Historiaa ei voi muuttaa, jos toinen on rakastunut ja hänen on lähdettävä, on ihmisen annettava mennä. Se mitä voi tehdä, on ottaa ITSE opiksi ja olla toistamatta samoja virheitä seuraavassa suhteessa!
Suuri ja vahva rakkaus on nimenomaan sellainen, että se pistää arvot uusiksi. Sitä ymmärtää, miten iso asia se on, ja periaatteet, joiden mukaan on elänyt, on mietittävä uusiksi (moraalia tietysti unohtamatta).
Joskus tunne on yksipuolinen, joskus se on molemminpuolinen. Joskus vaan moraalinen tuska estää etenemästä, vaikka sydän haluaa ja tarvitaan aikaa asian käsittelyyn ja vanhan suhteen lopettamiseen.
Joo ja joskus suhteissa sinnitellään, koska lapset kärsisi vanhempien erosta. Eikä välttämätä siitä, että vanhemmat vain eroaa, vaan toinen vanhemmista tekee sen jälkeen helvettiä lastenkin elämästä.
Kaikki ei osaa erota nätisti, vaikka ne suhteessa pysyy nätisti. Silloin on parempi tyrvata lapsien onnellinen lapsuus, kun olla itsekäs ja rakastuen rikkoa lapsien turvallisuus.
Kyllä se katsoo jos toinen on suhteessa. Tuo on tämän palstan vakio selityksiä jolla oikeutetaan pettäminen ja petokseen osallistuminen. Tärkeämpää on säilyttää myös itsekunnioitus. Eikä se mainekkaan olisi pahasta minkä itselleen hankkii.
Niinkö luulet että nämä pleijerit on uuden suhteen perässä?
Ei ne lopeta vanhaa suhdetta vaikka se sen hetkinen sivujuonne niin luulee. Ja onhan se vähän katkeraa kun ne luulot omasta maailmoja järisyttävästä rakkaudesta olikin... noh, jokainen tietää vastauksen.
Kiitos sinulle tämän kirjoittaja. Puit sanoiksi sen miten itsekin asian miellän. Olen siis löytänyt suuren ja todellisen rakkauden ❤
Siellä asuukin muualta muuttanut hepsankeikka.
Pidän sinusta kyllä. Enpä tiennyt surustasi paljoakaan. Sinkkuna tottuu siihen omaan oloonsa eikä aina osaa edes kaivata ketään, ainoastaan toisinaan. Äitihahmoksi sopisit luonteesi puolesta.
Kenelle sä kuvittelet kirjoittavasi?
En kyllä haluaisi miestä elämääni joka palstalla puhuttelee äitihahmona, tuntematta ihmistä lainkaan normaalissa elämässä. Sick bastard
Kenelle sinä kuvittelet vastaavasi? Kommentti on selvä provp, hanki lissu jo se elämä.
Kyllä mä sen tiedän, en luota muiden ihmisten sitä ymmärtävän. Sattuneesta syystä
Palstapelle ja teletappiukko tiedetään kyllä...
En kuule ole kiinnostunut "lapsihahmoista" .
Menisit nyt vain eteenpäin ja lopeta tuo jankutus.
Niin.
M6tta olen paha.
Paha se on sanoa mutta näin se on.
Kauniisti kirjoitettu. Muistan hyvin kun minulle kerrottiin läheisen menetyksestä, en oikein löytänyt sanoja vaikka olisi pitänyt. Kuuntelin kyllä. Ei tunneta ollenkaan hyvin, jotenka avautuminen tuli yllättäin.
Yksin ollessa kieltämättä pelottaa läheisen menetys, vaikkakin on sisaruksia useita.
❤miehelle.
Kuljetaan parempaa kohti
Yhdessä
Tiedät suunnan
Hyvää yhteistä suuntaa ja matkaa sulle ja aloittajalle.
Ei kyllä tietoo, itä vai länsi ??
Valitse länsi. Luota intuitioon. Siinä vinkki.
AP, anna hänelle mahdollisuus tajuta! Ilman sanoja se on vaikeaa.
Sanasi kosketti, samassa veneessä ollaan. 😞 Itse olen vain kääntänyt omat ajatukseni niin, että olen kiitollinen niistä tunteista mitä hän on minulle aiheuttanut. Se on etuoikeus, että on tavannut sen oikean ja on saanut kokea niin suuria tunteita! Se, että Hänet tapasin ravisteli minut horroksesta: suoritin elämää, jota en halunnut elää. Kannoin vastuuta suhteettoman osan arjesta saamatta yhtään omaa aikaa vuosiin kuin ruokakaupassa käymiseen. Olin parisuhteessa, joka oli tyhjä ja rakkaudeton. Suoritin lasten takia, vaikka lapsetkin havaitsi rakkaudettomuuden. Nyt huomaan, että 2 lasta on paljon onnellisempia ja tasapainossa, eikä kolmaskaan kärsi. Vaikka en häntä saisi, hän silti minut tajuamaan mitä tarvitsen pysäyttääkseni suorittamisen oravanpyörän, löytämään itseni ja onnellisuuden. Hän vaikutti siis elämääni suuresti. Nyt olen tyytyväinen ja onnellinen sinkku-äiti. Toki edelleenkin hänet haluaisin, jos saisin. Ja myönnän, että tunnen myös surua, koska en saa häntä helliä ja avoimesti rakastaa. Silti olen tietyllä tavalla kiitollinen surusta ja ikävästä, se on osa sitä että rakkaus on syvä ja vahva. Ilman toista, ei olisi toista. Ei voi valita vain rakkauden helppoa puolta.
Ap, mistä tiedät ettei hän olisi halukas tutustumaan sinuun syvemmin? Mistä tiedät, ettei hän paini samoissa tunteissa kaivaten? Mikä estää ettet voisi ainakin yrittää?
En ole varma, onko hän surua maininnut, mutta väsymyksen kyllä ja välillä mietin, olenko siihen osaltani syyllinen. Kunpa kertoisit tuon hänelle, niin saisit vastauksen.