Salsa, bachata ja argentiinalainen tango ovat koko ajan kovassa nousussa ja niiden iltojen järjestämiseen ei tarvita sikahintaisia bändejä, ( Liput 17-20,- ) Eikä suuria tiloja jostain sivusta, jonne päästäkseen on omistettava auto, tai päästävä kyytiin.
Perinteiset tanssit/ tanssilavat ovat tiensä päässä, koronan siivittäessä alamäkeä! Fiksu lavatanssija aloittaa jo nyt edellämainittujen tanssien treenaamisen.
Salsa ja tango iltoja/ tansseja on helppo järjestää joka kaupungissa ja kylässä, joista löytyy 200-300 m2 tilaa, DJ vain soittamaan. Ja näihin tansseihin tulevat innokkaasti myös nuoret, joiden saamiseksi lavoille on tehty kaikki konstit, onnistumatta!! Liput näissä tansseissa ovat ENINTÄÄN: 7-10,- euroa.
Tämä on paritanssin tulevaisuus Suomessa, jota Su-Pe iltoina tyhjänä seisovat tanssiravintolat toivottavasti koronan jälkeen, älyävät hyödyntää.
Perinteiset tanssit/ tanssilavat ovat tiensä päässä, koronan siivittäessä alamäkeä! Fiksu lavatanssija aloittaa jo nyt edellämainittujen tanssien treenaamisen.
Salsa ja tango iltoja/ tansseja on helppo järjestää joka kaupungissa ja kylässä, joista löytyy 200-300 m2 tilaa, DJ vain soittamaan. Ja näihin tansseihin tulevat innokkaasti myös nuoret, joiden saamiseksi lavoille on tehty kaikki konstit, onnistumatta!! Liput näissä tansseissa ovat ENINTÄÄN: 7-10,- euroa.
Tämä on paritanssin tulevaisuus Suomessa, jota Su-Pe iltoina tyhjänä seisovat tanssiravintolat toivottavasti koronan jälkeen, älyävät hyödyntää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei täällä ole ollut tanssiravintoloita enää pitkään aikaan. Viimeisin taisi lopettaa reilut kymmenen vuotta sitten.
Ei vai. Shamrok ja Tulisuudelma yksistään Tikkurilassa. Ja lisää löytyy muualtakin!
Tanssiravintolat olivat entisaikaan mielenkiintoisia paikkoja. Kukaan ei mennyt sinne muka tanssimaan, ainoastaan kavereiden seuraksi ja ottamaan yhdet. Tai pari. Naiset saattoivat ihan "muina naisina" vaan istua pöydässä ilman että oli "olevinaan tyrkyllä". Näistä sitten sorruttiin käymään vieraissa ja avioliitot hajosivat.
Se oli aikaa, kun hikiset punakat kalapuikkoviiksiset maalaisisännät paksu lompakko taskussaan tulivat vokottelemaan kaupunkien sihteereitä. Ja toimistopäälliköt olivat pitkien lounaitten päälle jatkoilla hyvien bisneksien kruunajaisissa. Mutta kuri oli kova, viinaksien kanssa piti tilata voileipä, eikä vieraaseen pöytään saanut siirtyä.
Meidän kaupungissa tanssiravintoloita oli parhaimmillaan kolme, nyt ei ole ensimmäistäkään.
Tanssiravintoloiden alamäki alkoi 1990- luvulla, samaan aikaan perustettiin ensimmäiset tanssikoulut ja seurat. Niiden toiminta olikin aktiivista ja harrastajia oli satoja.
Nyt kaupungissa on yksi kaupallinen tanssikoulu ja kansalaisopiston kurssit, joissa käy iäkkäämpiä pariskuntia ja soolotanssijoita. Tiedä sitten, mitä muut ihmiset nykyään tekevät. Eivät ainakaan tanssi.