John Lennonin Imagine-albumi on yksi parhaista merkittävän yhtyeen jäsenen tekemistä soololevyistä, parempi mielestäni kuin mikään McCartneyn sooloalbumeista. Se on suorastaan hieno poplevy.
Nimikkokappale on ainoa Beatlesin jäsenen tekemä Beatles-vuosien jälkeen julkaistu aito kevyen musiikin klassikko, ja se ja Jealous Guy olisivat Beatles-katalookissa keskeisiä kappaleita mikäli olisivat tulleet julkaistuksi silloin.
Lennonilla näyttää olleen pidempi vahva jakso kuin McCartneylla - L oli enemmän tulessa jo varhaisilla levyillä, kuten dominoimallaan Hard Days Nightilla, mutta jatkoi vielä 1970-luvun puolellekin, kun taas McCartney ei kyennyt tekemään enää uusia Eleanor Rigbyjä tms. Beatlesin jälkeen. McCartney taas oli huikeassa vedossa 1965-1970, jonka ajanjakson jälkimmäisellä puoliskolla Lennon koki ehkä pientä taantumusta, mutta oli silti ihan vetreä, pääkappaleenaan tuolta ajalta Strawberry Fields Forever.
Nimikkokappale on ainoa Beatlesin jäsenen tekemä Beatles-vuosien jälkeen julkaistu aito kevyen musiikin klassikko, ja se ja Jealous Guy olisivat Beatles-katalookissa keskeisiä kappaleita mikäli olisivat tulleet julkaistuksi silloin.
Lennonilla näyttää olleen pidempi vahva jakso kuin McCartneylla - L oli enemmän tulessa jo varhaisilla levyillä, kuten dominoimallaan Hard Days Nightilla, mutta jatkoi vielä 1970-luvun puolellekin, kun taas McCartney ei kyennyt tekemään enää uusia Eleanor Rigbyjä tms. Beatlesin jälkeen. McCartney taas oli huikeassa vedossa 1965-1970, jonka ajanjakson jälkimmäisellä puoliskolla Lennon koki ehkä pientä taantumusta, mutta oli silti ihan vetreä, pääkappaleenaan tuolta ajalta Strawberry Fields Forever.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Paulin 'Ram' on yhtä hyvä, kuin 'Imagine'. Harrisonin 'All Things Must Pass' ehkä kaikkein paras, vaikka siinä onkin yksi levy pelkkää studiojammailua.
Paulin 'Ram' on yhtä hyvä, kuin 'Imagine'.
Maccalla on Ram albumin lisäksi varsin hyviä albumeja kuten Band on the run, McCartney II, Tug of war, Chaos and Creation in the Backyard, Memory almost full. Ja olen pitänyt Back to the egg ja Give My Regards to Broad Street albumeista vaikka syystä tai toisesta kritiikki noita kahta albumia kohtaan on enimmäkseen ollut varsin tyrmäävää.
Ei Maccan albumeistaan yksikään ole varsinaisesti huono ja heikommiltakin albumeilta voi löytää yksittäisiä hyviä biisejä. Joten Maccalla on hyviä albumeja ja on eräitä ei niin hyviä, mutta sama pätee jokseenkin jokaiseen pitemmän uran tehneeseen mestaripelimanniin, Dylanilla on hyviä ja huonoja albumeja, samoin Neil Youngilla ja samoin vaikkapa Bruce Springsteenillä ja eivät kaikki Lennoninkaan albumit niin erinomaisia ole, vai onko joku joskus pitänyt Sometime in New York City albumia hyvänä? Ja mitä Harrisoniin tulee, niin ylituottamisesta kärsineen All things must pass levyn jälkeen häneltä ei tullut oikeastaan mitään kuuntelukelvollista.
Kyllä on myös Harrisonin LP:llä yksittäisiä hyviä kappaleita, ihan niinkuin Paulillakin, ja Georgen viimeinen Brainwashed on todella hyvä kokonaisuus.
Paulin Ramilla vain ei ole Imaginen kaltaista klassikkoa. Imagine valittiin rockhistorian 3. parhaaksi lauluksi Rolling StoneMagazinen toimesta. Beatlesin korkein sijoitus on listalla 8.
Makuasioita joista jokainen musiikkilehti voi järjestää vaikka minkälaisia äänestyksiä. Rolling Stonea lukevat tietynlaiset ihmiset, ei heidän sanansa ole viimeinen lopullinen ja ainoa totuus. Ram ei tosiaan sisällä sellaista klassikkoa, kuin on Imagine, mut Ram on albumina tasaisempi laadussaan, sillä ei ole sellaista täytettä mitä on esim. I Don't Wanna Be a Soldier.
Mutta Imagine on arvostetumpi kappale kuin yksikään McCartneyn tai Lennonin Beatles-biisi.
Kenen mielestä on, kenen ei.
Imagine on sanoituksellisesti roskaa alusta loppuun. The Beatles -albumeilla oli joissain kohtaa sentään jotain logiikkaa. John Lennon puhuu samaa paskaa mitä Kim Kardashian on olevinaan nykyään.
John Lennon kohteli lastaan ja ekaa vaimoaan huonosti. Hän pilkkasi kehitysvammaisia ja muita muusiikkoja. Hän pilkkaa köyhiä Imagine-biisissään, kehottaa heitä jakamaan omaisuutensa, itsellä hänellä oli jättiomaisuus.
Sai sitten osansa lopulta.
Totta! Mutta Imagine on kaunis.
Ei oikein ole beatle-meininki iskenyt, vaikka aika läjä levyjä onkin eksynyt hyllyyn matkalla kohti molokin kitaa.:)