Siinäpä se, lyhyesti ja ytimekkäästi kiteytetty. Olo joka on ollut jo kauan.
Tälläkin hetkellä istun sohvalla ja pyörittelen päässäni saisinko lopetettua päiväni kaapissa olevilla lääkkeillä ja suomiviinalla.
En vaan saa elämästä kiinni, en tunne mielihyvää. En jaksa mitään. En saa siivottua, en edes koska muista koska olisin siivonnut. Lapsen puolitoista viikkoa sitten tekemä lelujen sotku on edelleen samassa paikassa. Keittiö täynnä likaisia astioita, roskia joka puolella, pyykkikori täynnä että kohta loppuu puhtaat vaatteet. Ei sillä että monesti niitä edes vaihtaisin. Jaksoin käydä eilen suihkussa, sitä edellinen kerta lähestyi viikkoa. En ole käynyt kaupassa, kaapit on tyhjänä. Eli en edes syö. Mitäpä sitä syömään, läskiä löytyy niin paljon omasta takaa että sillä pärjää. Pihalla käymisestä on aikaa, ja yleensä silloin kun liikun niin lähden vain juomaan alkoholia. Raha-asiatkin on retuperällä. Olen pahasti peliongelmainen. Nyt olen vielä todella pahoissa veloissa. Ajan kysymys koska lähtee sähköt, tai asunto ylipäätään.
Olen vain niin väsynyt. Ei, en halua kuolla. Minulla on maailman ihanin lapsi joka tarvitsee äitiänsä. Hänet kylläkin on huostaanotettu, ja hyvä niin. Tiedän etten pärjäisi. Näen häntä pari päivää kuukaudesta. Se raastaa mieltä ja sydäntä. Ikävä on kova. Tuntuu että tämä paha masentuminen kierre lähti siitä. Että näen häntä niin vähän. Se on ainut aika kun tunnen eläväni normaalia elämää. Mutta tiedän etten pystyisi siihen päivittäin. Ainakaan tällähetkellä.
Kuten sanoin, en halua kuolla. Mutta onko tämäkään elämää? Ystäviä ei ole kuin yksi, ja hänenkin elämässään on niin paljon meneillään ettei meillä hirveästi yhteistä aikaa enää ole. Siskoni on tukemassa. Mutta ei se riitä.
Mitä tässä voi enää tehdä. Olen laittanut lääkärille viestin että haluaisin hoitoon. Ei, en halua. Minä TARVITSEN hoitoa. Mutta en oikein tiedä miten sitä haetaan. Pääsisinpä osastolle hoitoon. Levähtämään. Oppia ’normaaliin’ rytmiin. Tuntea jotain vielä joskus. Aktivoitua. Jotain. Enää ei ole jäljellä kuin väsymys. Väsymys tästä elämästä.
En oikein tiedä mitä tällä tekstillä hain. Ehkä piti päästä purkamaan omia ajatuksia. Ehkä löytää joku joka ymmärtää. Ehkä saada jotain vertaistukea. Tietoa mitä voin tehdä?
Tämä jos mikä on avunpyyntö. En tiedä kauanko enää jaksan. Joku vielä päässä taistelee ettei elämä tähän lopu ja pahemmaksi ei voi enää mennä. Suunta vain ylöspäin.
Tälläkin hetkellä istun sohvalla ja pyörittelen päässäni saisinko lopetettua päiväni kaapissa olevilla lääkkeillä ja suomiviinalla.
En vaan saa elämästä kiinni, en tunne mielihyvää. En jaksa mitään. En saa siivottua, en edes koska muista koska olisin siivonnut. Lapsen puolitoista viikkoa sitten tekemä lelujen sotku on edelleen samassa paikassa. Keittiö täynnä likaisia astioita, roskia joka puolella, pyykkikori täynnä että kohta loppuu puhtaat vaatteet. Ei sillä että monesti niitä edes vaihtaisin. Jaksoin käydä eilen suihkussa, sitä edellinen kerta lähestyi viikkoa. En ole käynyt kaupassa, kaapit on tyhjänä. Eli en edes syö. Mitäpä sitä syömään, läskiä löytyy niin paljon omasta takaa että sillä pärjää. Pihalla käymisestä on aikaa, ja yleensä silloin kun liikun niin lähden vain juomaan alkoholia. Raha-asiatkin on retuperällä. Olen pahasti peliongelmainen. Nyt olen vielä todella pahoissa veloissa. Ajan kysymys koska lähtee sähköt, tai asunto ylipäätään.
Olen vain niin väsynyt. Ei, en halua kuolla. Minulla on maailman ihanin lapsi joka tarvitsee äitiänsä. Hänet kylläkin on huostaanotettu, ja hyvä niin. Tiedän etten pärjäisi. Näen häntä pari päivää kuukaudesta. Se raastaa mieltä ja sydäntä. Ikävä on kova. Tuntuu että tämä paha masentuminen kierre lähti siitä. Että näen häntä niin vähän. Se on ainut aika kun tunnen eläväni normaalia elämää. Mutta tiedän etten pystyisi siihen päivittäin. Ainakaan tällähetkellä.
Kuten sanoin, en halua kuolla. Mutta onko tämäkään elämää? Ystäviä ei ole kuin yksi, ja hänenkin elämässään on niin paljon meneillään ettei meillä hirveästi yhteistä aikaa enää ole. Siskoni on tukemassa. Mutta ei se riitä.
Mitä tässä voi enää tehdä. Olen laittanut lääkärille viestin että haluaisin hoitoon. Ei, en halua. Minä TARVITSEN hoitoa. Mutta en oikein tiedä miten sitä haetaan. Pääsisinpä osastolle hoitoon. Levähtämään. Oppia ’normaaliin’ rytmiin. Tuntea jotain vielä joskus. Aktivoitua. Jotain. Enää ei ole jäljellä kuin väsymys. Väsymys tästä elämästä.
En oikein tiedä mitä tällä tekstillä hain. Ehkä piti päästä purkamaan omia ajatuksia. Ehkä löytää joku joka ymmärtää. Ehkä saada jotain vertaistukea. Tietoa mitä voin tehdä?
Tämä jos mikä on avunpyyntö. En tiedä kauanko enää jaksan. Joku vielä päässä taistelee ettei elämä tähän lopu ja pahemmaksi ei voi enää mennä. Suunta vain ylöspäin.
Vastaukset 34
Vanhimmat
'osatsä nauttia elämästä' - on kysytty.
nautintojen pitää olla terveitä - on ikivanha viisaus.
Voisiko JEESUS auttaa sinua. Huokaa hänen puoleen.
No sieltähän se riemu repeääkin.
Pistä kuule kara pyllyyn ja pakene vuorille.
Ettet osaa edes hävetä! Ihmisellä todellinen aito hätä ja tulet tuputtamaan noita joutavanpäiväisiä hyminöitäsi.
Aloittaja; oikea osoite päästä alkuun on todellakin lääkäri.
Kerro kaikki ihan rehellisesti, että et jaksa, haluat kuolla mutta hakuat kuitenkin elää ja tarvitset kipeästi apua.
Kerro itsemurha-ajatuksistasi.
En tiedä miten helposti Suomessa hoitoon pääsee, mutta mietin voisiko siitä olla apua että puhuisit myös sosiaalitoimiston kanssa, heidän jotka huostaanotosta huolehtivat? Kerro tilanteestasi ja sano että apua on saatava.
Joka tapauksessa asiasta on puhuttava ja apua haettava, muuten sitä ei kukaan tiedä tulla tarjoamaan. Rohkaise siis mielesi jo lapsesi takia, hän tarvitsee äitiään vaikka muualla asuukin!
Voit soittaa myös johonkin kriisipuhelimeen tai vastaavaan, Näitä on melkein joka kaupungissa ja netistä löytyy numeroita ja osoitteita. Tiedän että olet lopussa ja väsynyt, yritä kuitenkin kerätä sen verran voimia että otat yhteyttä johonkin näistä. Ehkä täällä joku muu osaa paremmin neuvoa, en asu Suomessa.
Toivon sinulle voimia ja jaksamista hakea apua. Tiedän että tämä on klisee, mutta kun on yksin eikä näe muuta kuin pimeää, toiselle ihmiselle puhuminen voi olla juuri se tekijä jonka avulla pystyt näkemään valoa tunnelin päässä. Vaikka vain pientäkin mutta et enää ole yksin!
Puhelin 09 2525 011
Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa
https://mieli.fi/fi/verkossa täältä löytyy apua verkossa
Kiitos tästä kommentista❤️ Tosiaan eilen laitoinkin lääkärille viestiä miten voisin päästä hoitoon. Kyllä päällimmäisenä olisi mielessä osastojakso. Olen osastolla joskus kymmenisen vuotta sitten ollut, ja silloin siitä oli jotain apua kun on pärjännyt tähänkin asti. Nyt vain on tullut niin paljon kaikkea ettei tunnu enää pärjäävän. Tärkeintä kai olisi aluksi hoitaa tämä väsymys pois. Nukkua ja syödä, nämä perusasiat jotka on tuntunut unohtuneen.. Edelleen odotan vastausta lääkäriltä. Pelottaa vain että mitä tapahtuu, painaako asian ’villasella’ että myöntää vain lääkettä ja takaisin tänne kotiin sängyn pohjalle, kun oikeasti tarvitsen paikan jossa minulle kädestä pitäen opetetaan taas eläminen.
Tuo joka tarjosi vaihtoehdoksi Jeesuksen puoleen kääntymistä oli aivan asiallinen ja hyvä ehdotus.
Vaikket itse antaisi arvoa uskonnolle, älä halvenna toisen ihmisen vakaumusta ja asiallista kirjoitusta. Vaikutat kovin tuomitsevalta. Tosiasia on että moni on saanut paremman avun Jumalalta kuin yhdeltäkään ihmiseltä.
Kun aloittaja apua kerran kysyy ja tarvitsee, eikö kaikki asialliset ehdotukset ole hyvää tarkoittavia? Mikä sinua uskonnossa ärsyttää?
Ei se kyllä ollut asiallinen ja hyvä ehdotus.
Vähän samaa tasoa kuin ehdottaisit syöpäsairaalle että imeskele pieniä kiviä.
Eli, kun on olemassa ihan oikeasti parempia ratkaisuja, tulisi nuo hömpänpömpät jättää toissijaiseen arvoon.
Sori että sanon ääneen mutta noin se menee.
No huh. ERi
uskonnon nimissä tehdään paljon pahaa
jopa terveydenhuoltopuolella
"usko jeesukseen niin paranet"
sallikaa mun nauraa
Osastohoito ei ainakaan aktivoi. Siellä vaan määrätään lääkkeet ja hengaillaan. Pahimmillaan, jos masennus diagnosoidaan vaikeaksi voidaan määrätä psykoosilääkkeet, jotka tekee olosta ihan zombien. Ainoa hyvä puoli osastohoidosta/lääkäristä on se, että ne voi määrätä sairaslomaa, jos se taloudellisesti on parempi juttu sulle.
Mulla on vähän samantyylinen tilanne, ilman tota lapsi asiaa. Joka aamu kamppailen sen kanssa, että en olisi halunnut herätä ja jään makaamaan sänkyyn. Sitten vain yritän tehdä pikkuasioita kerrallaan, kuten syödä ja käydä suihkussa. Siksi en osaa oikein auttaakkaan sinua mitenkään, mutta tiedän että on hirveää elää siinä loukussa ettei oikein tiedä miten eläisi, muttei halua varsinaisesti kuollakkaan. Sitä toivoo, että olisi joku lääke mikä auttaisi mutta olen nyt kokeillut seitsemää ja ne on kaikki ollut toinen toistaan huonompia. Nyt yritän auttaa itseäni omin keinoin, yrittämällä vaan sinnitellä ja tehdä pieniä asioita kerrallaan ja toivon että "kunto"/jaksaminen tehdä asioita kasvaisi.
Hoitoon pääsee menemällä joko oma lääkärille tai terveyskeskuksen päivystykseen. Kannattaa ottaa mukaan tavarat, mitä tarttee osastolla, koska sinne siirto voi tulla suoraan.
Osastohoidossa kannattaa huomioida se, että se maksaa (pääkaupunkiseudulla noin 18 €/päivä). Jos talousasiat on valmiiksi sekaisin niin osastohoito voi sekoittaa sitä vielä enemmän. Tosin osastoilla on tarjolla sosiaalityöntekijä, joka voi auttaa talousasioiden selvittelemisessä.
Osastohoidon sijaan voit saada avohoitoa, joka ei maksa. Sinnekin pääsee lääkärin lähetteellä.
Se, että kumpaan sinun kohdalla päädytään (osasto/avo) riippuu aika paljon siitä, mitä lääkärille sanot. Jos olet vaaraksi itselle niin kuulut osastohoitoon. Sinne voi myös toivoa pääsevänsä.
Olin aika samantapaisessa tilanteessa 20 vuotta sitten. Kannoin vähäiset ansioni peliautomaatteihin, käytin SUURIA määriä alkoholia, join kolme - neljä kertaa viikossa itseni humalaan. Söin aivan kuraa, pizzaa, suklaata, limpparia. Nukuin aivan miten sattuu. Voin niin pahoin että mietin junan alle hyppäämistä.
Kun olin aivan loppu, hakeuduin hoitoon terveyskeskuksen kautta, josta minut ohjattiin eteenpäin: sitten ronkittiin ja terapoitiin ja syötettiin nappeja 15 vuotta, mutta tilani ei kohentunut
Syksyllä 2020 alkoi pyörryttämään ja pari kertaa pyörryinkin. Kun en muuta keksinyt niin ostin läheisestä S-marketista purkin rautaa ja aloin napsimaan sitä.
Tuon seurauksena, syötyäni rautaa nyt neljä kuukautta, oloni on normalisoitunut ja luulen että loppukesästä alan hakemaan itselleni työpaikkaa ja jatkan elämääni siitä mihin se pysähtyi 30 vuotta sitten.
Kammottavaa ajatella että 9 euron rautapurkilla voi peitota, vuosia kestäneen, kymmenien tuhansien eurojen arvoisen lääkärihoidon.
En sano enkä väitä että sinulla olisi sama syy, mutta tila jossa olet, kuulostaa tutulta.
Mitkä asiat ovat syitäsi elää? Keskity niihin enemmän. Hanki harrastus, tee mielekkäitä asioita äläkä vaadi itseltäsi juuri nyt mitään.
et ole selkeästi koskaan ollut tuollaisessa tilassa
vähän sama kuin kehottaisit jalatonta tsemppaamaan lenkkeilyyn
Mutta noin ne terapeutitkin neuvoo.Muakin käskettiin aloittaa harrastus.Ja tekee mielekkäitä asioita.Mä alotin kuntosalin aikoinaan koska psykiatrian erikoislääkärin kanssa jouduin mennä tutustuu kuntosalille ja hakkii salijäsenyys,koska kuntosali sijaitsi kotini tien toisella puolella.
Niinhän ne varmaan sanoo, mutta kuinka monelle siitä on apua, jää epäselväksi. Ehkä tuon sanomisesta ei nyt suoranaista haittaakaan toki ole.
Mutta, kun ihmistä pitäisi tuossa vaiheessa tutkia mahdollisten fyysisten syiden vuoksi, hänelle heitetään eteen loppuunkaluttu luu "hoida itsesi kuntoon".
Aika ala-arvoista hoitoa, minun mielestäni. Saa olla eri mieltäkin asiasta.
Sinähän sitä et voi tietää. Etenkään jos olet ennakkoluuloinen.
Sinä et ole selkeästi ollut tuollaisessa tilassa, sillä se ei ole opettanut sinulle mitään muuta kuin itsekkyyttä.
Ala-arvoisuus on sinun omassa päässäsi. Ihmisten motiiveja auttamiselle et voi tietää kuin keskustelemalla heidän kanssaan. Aika äkkipikaista ja ennakkoluuloista toimintaa sinulta. Se, miten joku haluaa auttaa, ei välttämättä miellytä aina, mutta tarkoitus sen takana voi olla toki muukin kuin oma negatiivinen näkemyksesi.
Olisiko parempi neuvo esimerkiksi "Jää tuleen makaamaan"?
Ookei, paljastit olevasi pihalla kuin leppäkeihäs joten en kommentoi noihin jatkohöpinöihisikään.
Paranemista sinulle, hanki harrastus tai päätät vaan parantua nyt niin elämäsi helpottuu.
Aivan sama minulle kuule vastaatko.
Ei pahalla, mutta noin ennakkoluuloisen ihmisen kanssa en haluaisikaan olla tekemisissä.
Ja aika ristiriitaista...
Ensin en ole kokenut ja nyt pitäisi parantua jostain, mitä en ole kokenut.
Yritähän päättää.
Lopeta ihmeessä inttäminen sen jeesustelijan kanssa. Ei sekään mitään luonteelleen voi.
Tässä tulikin jo hyviä vastauksia joista aloittaja kiitteli.
Aloittajan kirjoitus oli poikkeuksellisen selkeä ja aito kirjoitus. Toivottavasti helpottaa. Ajateltavaa: Jos tekee listan vaikka mielessään kaikista osa alueista mitä voi korjailla, niin jos korjaa niitä, niin asiat kääntyy automaattisesti parempaan suuntaan. Siivous on hyvä terapiamuoto. Se vie ajatukset muualle, antaa tekemistä, tuo mieleen menneitä ja olemassa olevia hyviä asioita, ja lisäksi sitten siivous on poissa mielestä. Mutta se alkaa sitten kun alkaa. Itseään voi hyviä harvoin pakottaa mihinkään. Itse kuitenkin nautin siivoamisen jälkeisestä tunteesta. Sellainen avara ja raikas. Sitten maistuu kupponen kahvia ja nukkuu paremmin ja herää iloisempana. Voi miettiä kotona katsellen ympärilleen että mitkä 5 muutosta täällä parantaisivat oloani? Sitten tekee ainakin yhden :)
’Päivitystä’. Laitoin tosiaan sinne lääkärille viestiä että tarvitsenko lähetteen osastolle vai soitanko mielenterveyspäivystykseen. Lääkäri sanoi että suoraan mielenterveyspäivystykseen. Soitin sinne, ja he totesivat että minulla pitäisi olla avopuolella kontakti, ja hänen kanssaan pitäisi neuvotella. Kysyin että mikä tämä kontakti on, ja hän sanoi että on laittanut soittopyyntöä tälle ihmiselle. No, mitään ei kuulunut. Minut tavallaan jätettiin oman onneni nojaan. Yritin itkuisesti sanoa että kyse on omasta voinnistani etten meinaa enää jaksaa. Ei mitään reaktiota. Totesi vain että minulle soitetaan.
Suoraan sanoen, vitut tästä. Pärjätään sitten omillaan. Tulin siskoni tykö koska en kertakaikkiaan pysty enää olemaan yksin.. katsotaan tilannetta.. lähdetäänkö vielä illan päälle päivystävälle lääkärille vai soitetaanko huomenna uusiksi.. vai mitä tässä tekee.
Oletko käynyt ulkona katsomassa mitä luonto pitää sisällään?
Saunassa?
> Nämä ovat näitä tyhmyyksiä mitä ihmiset jotka eivät ole sanovat.
kyllä se on niin että ulos pitää jaksaa jos ei niin soittaa apuja.
koskaan ei mene niin huonosti ettei voisi mennä huonommin.
Elämä on liukkaat tikkaat.
" lähdetäänkö vielä illan päälle päivystävälle lääkärille vai soitetaanko huomenna uusiksi.. vai mitä tässä tekee."
Kyllä pitäisi päästä eteenpäin asiassa, jos menee terveyskeskuksen päivystykseen ensin lääkärille, joka laittaa tarvittaessa lähetteen osastolle. Ei kannata jäädä odottelemaan että joku ehkä soittaa. Tsemppiä!
(itsellä oli jouluna sellainen tilanne että oli avohoitokontakti kuukauden päästä ja menin terveyskeskuksen päivystykseen, jossa ensin sairaanhoitaja haastatteli ja sitten lääkäri haastatteli ja laittoi suoraan osastolle) (eli avohoitokontakti/mahdollinen tuleva avohoitokontakti ei mitenkään estä päivystykseen menemästä, jos on tosi huono olo)
Moi, laita kerralla rahansiirto esto pelicasinoille, jos siellä pelaat.
Itse tein sen, koska jokaista casinoa ei jaksa eikä tule suljettua, ja kun niitä sikiää kun sieniä sateella.
Aina jos oli rahaa tilillä tuli etsittyä uusi ja hävittyä kaikki.
Nyt on helpompi olla kun tietää etten voi tallettaa niin ei tule etsittyäkään casinoita.
Löysin linkin täältä jostain, mutta löytyy varmaan kun googletat trustly rahan siirto esto casinoille.
...ja vielä, suuntahan on pohjalta vaan ylöspäin, itse oon rämpinyt tässä sopassa jo 10v ja oon sössiny rahaasiat ja luottotiedot menny.
Suurimman osan jo saanut maksettua kun ollut työssä, ulosotossa vielä paljon.
En tiiä miten oon jaksanut mutta tässä ollaan, kun puhuminen nyt ei katkaise pelaamista, täytyy itse panna asialle stoppi, kunpa olisin tiennyt jo kauan sitten tästä estosta en olisi ongelmissa.
Ahdistustuksen pakenemisesta tulee helposti tapa mikä voi jatkua hautaan saakka. Se kuitenkin vain kroonistaa ja pahentaa ahdistusta ainakin oman kokemukseni perusteella.
Opettele pysähtymään ja kohtaamaan ahdistus
Kun ahdistaa niin pysähdy ja ole vain paikoillaan tekemättä mitään niin kauan että ahdistus helpottuu.
Aluksi paikoillaan oleminen voi tuntua ahdistavalta mutta sen pitäisi helpottua itsestään kunhan vain odotat kärsivällisesti ahdistavien tuntemusten helpottumista
"Kun ahdistaa niin pysähdy ja ole vain paikoillaan tekemättä mitään niin kauan että ahdistus helpottuu."
Jos olet esim bussikuski niin saattaapi matkustajat alkaa huomauttelemaan jos puolikin tuntia ollaan paikallaan...
Noniin. Aikalailla minut yksinään jätettiin, mutta nyt oli jopa kotikäynti jossa oli sossu niin lapsen puolesta kuin aikuispuolestakin. Välitystili luvattiin laittaa pikimmiten kuntoon, aikuispuolelle on aika parin viikon päästä, sain osa-aikaista koulutusta (joka pitää rytmiä yllä ja on oikeasti mielekästä kosta tykkään), lapsen puolesta huostaanotettujen lasten tukiryhmää.. ja se mtt aika ensikuulle, kuin myös a-klinikalle. Ehkä tämä elämä alkaa helpottamaan ❤️
-ap