Iloa elämään

Anonyymi kirjoitti:

Is­tun sai­raa­lan käy­tä­väl­lä jän­nit­ty­nee­nä. Mi­nut ko­men­net­tiin pois syn­ny­tys­sa­lis­ta. Olim­me vai­mo­ni kans­sa tul­leet ai­kai­sem­min aa­mu­yöl­lä nais­tenk­li­ni­kal­le ja kaik­ki oli val­mii­na syn­ny­tyk­seen. Yh­täk­kiä sy­dä­nää­net hä­lyt­tä­vät ja syn­ny­tys­sa­liin juok­see lää­kä­rei­tä ja kä­ti­löi­tä. Hä­tä­sek­tio, kuu­len sa­not­ta­van. Mi­nut ko­men­ne­taan pois.

Ovi avau­tuu ja sy­lii­ni ojen­ne­taan pie­ni poi­ka­vau­va. Mie­le­ni täyt­tää ilo ja hel­po­tus. On suu­ri het­ki pi­tää sy­lis­sä pien­tä vau­vaa. Kun ajan au­tol­la aa­mu­var­hain ko­tiin, mie­le­ni her­kis­tyy. Olin näh­nyt Ju­ma­lan ih­meen. Olen isä.

Tois­ta las­ta odot­ta­es­sam­me neu­vo­la kont­rol­loi odo­tus­ta hy­vin tar­kas­ti. Odo­tu­sa­jan lop­pu­ai­ka­na vai­mo­ni läh­ti sai­raa­laan tut­ki­muk­siin. Veim­me poi­kam­me erää­seen per­hee­seen hoi­toon. Il­ta­päi­väl­le sain tie­don, et­tä meil­le on syn­ty­nyt toi­nen lap­si. Syn­nyt­tä­mi­nen oli al­ka­nut tut­ki­muk­sen ai­ka­na, en­kä ol­lut mu­ka­na syn­ny­tyk­ses­sä. Kun il­lal­la me­nen kat­so­maan vai­mo­a­ni ja las­ta­ni, vai­mo­ni vaih­toi juu­ri hä­nel­le vaip­paa ja tuu­mi ”mei­dän lik­ka”. Nuo sa­nat nos­ti­vat hy­myn huu­lil­le­ni, kos­ka tuo il­mai­su oli ou­to hä­nen suus­taan. Sain mei­dän li­kan sy­lii­ni.

Avi­o­liit­tom­me al­ku­kuu­kau­si­na vai­mo­ni oli mur­heel­li­nen, kun hän ei heti al­ka­nut­kaan odot­ta­maan las­ta. Hän pel­kä­si, et­tä em­me sai­si­kaan lap­sia. Tai­vaan Isä siu­na­si kui­ten­kin meil­le ison per­heen.

Olen ai­na ty­kän­nyt vau­vois­ta ja pie­nis­tä sy­li­lap­sis­ta. Ai­na kun per­hee­seem­me on syn­ty­nyt vau­va, olen ko­ke­nut on­nen tun­tei­ta. Jos­kus ko­ke­mus on ol­lut ää­ret­tö­män voi­ma­kas. Lap­sen hymy her­kis­tää edel­leen­kin mie­le­ni ja ha­lu­an­kin mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan pu­hu­tel­la lap­sia. Ky­syä heil­tä, mitä kuu­luu. En tie­tys­ti odo­ta vas­taus­ta, mut­ta saa­tan saa­da het­kek­si lap­sen huo­mi­on ja jos­kus hy­myn­kin.

Ajal­li­seen elä­mää­ni eni­ten iloa ovat tuo­neet juu­ri per­he ja lap­set. Olen saa­nut pi­tää mon­ta ker­taa vau­vaa sy­lis­sä, olen tuu­dit­ta­nut ja näh­nyt en­sim­mäi­sen hy­myn. Kuul­lut vau­van suus­ta en­sim­mäi­sen sa­nan, joka useim­mi­ten on äi­ti. Olen saa­nut kan­nus­taa las­ta kä­ve­le­mään ja ilok­se­ni näh­nyt hä­nen en­sim­mäi­set as­ke­leen­sa. Olen saa­tel­lut lap­se­ni kou­lu­tiel­le. Eka­luok­ka­lai­nen, kuin­ka mah­ta­va het­ki. Olen saa­nut ol­la las­te­ni kon­fir­maa­ti­o­ti­lai­suuk­sis­sa ja jo mo­nis­sa las­te­ni häis­sä.

Erää­nä päi­vä­nä aje­lin töis­tä ko­tiin ja ajat­te­lin, et­tä nyt olen kyl­lä kun­non isä. Huo­mi­oin kaik­ki per­heen­jä­se­net ja olen hy­vän­tuu­li­nen. Ajoin au­tol­la ko­ti­pi­haan ja me­nin si­säl­le. Avat­tu­a­ni oven edes­sä­ni nä­kyi si­kin so­kin ole­vat ken­gät ja ul­ko­vaat­teet. Mie­len­ti­la­ni läs­säh­ti ja kaik­ki hy­vät ai­ko­muk­set hä­vi­si­vät. On­nek­si mi­nul­la oli ra­kas­ta­va ja ar­mol­li­nen per­he. Omat vi­ka­ni ja vir­hee­ni olen saa­nut ai­na eh­doit­ta an­teek­si, niin tuol­loin­kin.

Muu­ta­ma viik­ko sit­ten sain pi­tää las­ten­las­ta­ni sy­lis­sä. Vaik­ka hän nuk­kui, hän vä­lil­lä hy­myi­li. Vaik­ka omat lap­sem­me ovat len­tä­neet pe­säs­tä, saan kui­ten­kin iloa las­te­ni ja tut­ta­vie­ni lap­sis­ta.

Vesa Kumpula

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä