Suden uhanalaisuus Suomessa?

Nykyään uhanalaisluokitus on karannut mielivaltaiseksi. Käytännössä kaikista saadaan uhanalaisia, jos niin halutaan.
Esimerkiksi hömötiainen jonka parimäärä on 500 000-1000 000 yksilöä on laitettu äärimmäisen uhanalaiseksi.
Kun taas on lintulajeja joiden kanta arvio menee 1000-5000 yksilöä saattaa olla luokiteltu elinvoimaisiksi.

Yleensä jos ja kun vihreät haluavat suitsia metsästystä kaikkialla he ilmoittavat kaikki riistaeläimet vähintään silmälläpidettäviksi, mutta yleisemmin uhanalaisiksi.
Ainoastaan vähälukuiset eläimet joihin ei kohdistu metsästystä he voivat turvallisesti ilmoittaa elinvoimaiseksi.
Jos suomen susikanta on noussut 1980 luvun nollasta tai parista yksilöstä nykyiseen noin tuhanteen yksilöön mikä on minimi pidetään sitä edelleen uhanalaisena.
Kun taas suomeen levinnyt villisika joka ei rumuutensa puolesta herätä vihreissä mielipiteitä pidetään sen noin 1980 luvun nolla kannasta nykyiseen 5000 yksilön kantaan elinvoimaisena.
Myös äärimmäisen uhanalaista metsäpeurakantaa pidetään elinvoimaisena, vaikka sen yksilömäärä huitelee susien kanssa liki samoissa.
Kyse ei ole siitä onko joku uhanalainen vai ei, vaan siitä mitä sillä uhanalaisuus luokituksella halutaan ajaa. "Susi on uhanalainen=vähemmän metsästystä" Hömötiainen on uhanalainen=Vähemmän metsien hakkuita"

Nythän ajettiin kansalaisaloite "uhanalaisten lajien metsästyskiellosta" käsittelyyn.
Ei siis riitä että joku laji rauhoitetaan metsästykseltä kuten metsähanhi oli useamman vuoden, vaan he haluavat luonnonsuojelulain rauhoituksen eli juuri sen lain jolta listalta ei koskaan pääse takaisin metsästettäviksi kuten esim laulujoutsen.
Kyse ei siis ole siitä etteikö kanta olisi metsästettävissä, vaan siitä että niitä ei saisi minkäänlaisen kannan runsaudessa koskaan metsästää.

Se suden uhanalaisuus on vissiinkin ns. 'vanha vitsi', jossa ikään kuin neula on levyllä juuttunut samaan uraan, koskapa pelkokerroin toistuu jutuissa kaiken aikaa.

Se ei vaan ole vielä selvinnyt, kuka päättäjissä siis päättää kyseisen vahingollisen petoeläimen suojelutarpeesta, vaikka se ei enää ole tarpeen.