Meidän tarina Kuortaneen Kotoraitista.
Perheessämme tapahtui iso kriisi, jonka vuoksi pyysin päästä lasten kanssa jonnekin kotoa pois vähäksi aikaa.
Meille saatiin paikka tuolta Kuortaneen Kotoraitilta ja menin sinne avoimin ja helpottunein mielin.
Silloin kun menimme sinne, olin shokissa. En kuitenkaan saanut asianmukaista hoitoa shokkiini, vaikka minut vastaanotti itse paikan esimies.
Hänen olisi pitänyt kertomansa pitkän ammattitaitonsa pohjalta ohjata tuossa vaiheessa minut lääkäriin.
Olin shokissa monta päivää, josta lapsetkin joutuivat kärsimään.
Hoksasin jossain vaiheesa pyytää päästä lääkäriin. Minua ei meinattu päästää sinne, koska esimiestä ei saatu kiinni ja olisi pitänyt pyytää hänen lupansa.
Lopulta pääsin vihdoin ja viimein. Tuossa tapahtui hoitovirhe kotoraitin vastuuhenkilöltä, sen sanoi lääkärikin jonne vihdoin pääsin ja hoksasin shokissa itse mennä.
Paikka ilmeni jo ensimmäisenä päivänä kamalaksi asunnoksi, jossa pesuhuone oli ihan homeessa (minulla kuviakin sieltä). Paikassa haisi hirveältä ja koko paikka oli muutenkin slummimainen. Sain hengitysoireita ja pää oli jatkuvasti kipeä.
Mies tuli jossain vaiheessa ja oli niin kriisissä, että halusi olla tuolla kriisin yli. Hänkin oli aluksi aivan järkyttynyt tuosta paikasta ja kohtelusta, mutta sopeutui paremmin kuin minä sinne. Hänelle tuossa tilassa kertomansa mukaan kelpasi toistaiseksi se paikka, koska kotiin ei halunnut vielä mennä.
Voin sanoa, että kokemus Kuortaneen Kotoraitissa oli elämäni stressaavin, kamalin ja traumaattisin ajanajakso. Sain paniikkikohtauksia melkein päivittäin, koska paikka ja kohtelu oli ihan hirveää.
Koin myös surua siitä, että lapset joutuivat meidän kriisin vuoksi olemaan tuossa hirveässä paikassa. Naapuriasunnoissa oli narkkareita ja alkoholisteja. Lapset eivät voineet olla turvallisesti pihalla leikkimässä. Koin olevani vankilassa ja jatkuvan tarkkailun ja arvostelun alla. Rakkaat lapsemme olivat tuona aikana myös ahdistuneita, eivätkä omia itsejään. Vaistosivat tietenkin minun huonon oloni ja varmaan tuon paikan hengen.
Jatkuvasti annoin palautetta, mutta asioiden eteen ei tehty paljoakaan. Keskustelut ohjaajan ja mim- kuvaukset aivan turhia. Tuntuu, että kaupunkia rahastettiin oikein huolella. Meille ei niistä minkäänlaista hyötyä ollut.
Kyllä jäi niin rahastuksen maku suuhun, ei ollenkaan sellainen olo, että sieltä olisi oikeasti haluttu auttaa jotenkin.
Jälkeenpäin ajateltuna turvakoti olisi ollut tuossa vaiheessa paljon parempi ratkaisu.
Ja mekin koimme suorastaan valehtelua päin naamaa ja epäasiallista kohtelua johdon taholta. Vähättelyä ja naureskelemista. Minulla jäi traumoja tuosta paikasta, enkä pystynyt päivääkään olemaan tuolla paikassa oma itseni.
Ainut hyvä asia tuolla oli ulkopuolinen terapeutti. No hänen kanssaan juttelu oli suurimmaksi osaksi sitä, että purin ahdistustani tuosta kamalasta paikasta. Harmitti, että kallis terapia, jonka yhteiskunta maksoi, olisi pitänyt mennä ihan eri asioiden puhumiseen.
Harmittaa myöskin ,että en pitänyt päätäni ja pyytänyt siirtoa eri yksikköön kuortaneen kotoraitilta.
Perhekuntoutus olisi hyvin todnäköisesti mennyt paljon paremmin ja meidän perhe olisi saanut asianmukaista apua tilanteeseemme.
Voitteko kuvitella, että kun annoin loppuun palautetta vielä, niin esimiehellä meni hieman tunteisiin. Kertoi siitä sossuille ja teki huoli-ilmoituksen perättömistä syistä. No sen tajusi kyllä sossukin ja onneksi sain silloin kerrottua heille vielä, minkälaista touhua siellä oikeasti oli. Sossutkin ymmärsi mistä oikeasti oli siinä ilmoituksessa kyse ja heidänkin silmät ehkä avautuivat tuosta paikasta enemmän.
Sen jälkeen kun kotiin tulimme (olimme siellä 3kk). Kaikki alkoi menemään hyvin. Itsellä tuli heti rento ja turvallinen olo pitkään aikaan. Samaten lastenki mieli muuttui heti rennommaksi ja heistäkin näki, että nauttivat olostaan kotona. Tällä hetkellä meillä menee oikein hyvin kaikilla osa-alueilla.
Tämän kokemuksen perusteella en Kuortaneen Kotoraittia suosittele valitettavasti kenellekään.
Perheessämme tapahtui iso kriisi, jonka vuoksi pyysin päästä lasten kanssa jonnekin kotoa pois vähäksi aikaa.
Meille saatiin paikka tuolta Kuortaneen Kotoraitilta ja menin sinne avoimin ja helpottunein mielin.
Silloin kun menimme sinne, olin shokissa. En kuitenkaan saanut asianmukaista hoitoa shokkiini, vaikka minut vastaanotti itse paikan esimies.
Hänen olisi pitänyt kertomansa pitkän ammattitaitonsa pohjalta ohjata tuossa vaiheessa minut lääkäriin.
Olin shokissa monta päivää, josta lapsetkin joutuivat kärsimään.
Hoksasin jossain vaiheesa pyytää päästä lääkäriin. Minua ei meinattu päästää sinne, koska esimiestä ei saatu kiinni ja olisi pitänyt pyytää hänen lupansa.
Lopulta pääsin vihdoin ja viimein. Tuossa tapahtui hoitovirhe kotoraitin vastuuhenkilöltä, sen sanoi lääkärikin jonne vihdoin pääsin ja hoksasin shokissa itse mennä.
Paikka ilmeni jo ensimmäisenä päivänä kamalaksi asunnoksi, jossa pesuhuone oli ihan homeessa (minulla kuviakin sieltä). Paikassa haisi hirveältä ja koko paikka oli muutenkin slummimainen. Sain hengitysoireita ja pää oli jatkuvasti kipeä.
Mies tuli jossain vaiheessa ja oli niin kriisissä, että halusi olla tuolla kriisin yli. Hänkin oli aluksi aivan järkyttynyt tuosta paikasta ja kohtelusta, mutta sopeutui paremmin kuin minä sinne. Hänelle tuossa tilassa kertomansa mukaan kelpasi toistaiseksi se paikka, koska kotiin ei halunnut vielä mennä.
Voin sanoa, että kokemus Kuortaneen Kotoraitissa oli elämäni stressaavin, kamalin ja traumaattisin ajanajakso. Sain paniikkikohtauksia melkein päivittäin, koska paikka ja kohtelu oli ihan hirveää.
Koin myös surua siitä, että lapset joutuivat meidän kriisin vuoksi olemaan tuossa hirveässä paikassa. Naapuriasunnoissa oli narkkareita ja alkoholisteja. Lapset eivät voineet olla turvallisesti pihalla leikkimässä. Koin olevani vankilassa ja jatkuvan tarkkailun ja arvostelun alla. Rakkaat lapsemme olivat tuona aikana myös ahdistuneita, eivätkä omia itsejään. Vaistosivat tietenkin minun huonon oloni ja varmaan tuon paikan hengen.
Jatkuvasti annoin palautetta, mutta asioiden eteen ei tehty paljoakaan. Keskustelut ohjaajan ja mim- kuvaukset aivan turhia. Tuntuu, että kaupunkia rahastettiin oikein huolella. Meille ei niistä minkäänlaista hyötyä ollut.
Kyllä jäi niin rahastuksen maku suuhun, ei ollenkaan sellainen olo, että sieltä olisi oikeasti haluttu auttaa jotenkin.
Jälkeenpäin ajateltuna turvakoti olisi ollut tuossa vaiheessa paljon parempi ratkaisu.
Ja mekin koimme suorastaan valehtelua päin naamaa ja epäasiallista kohtelua johdon taholta. Vähättelyä ja naureskelemista. Minulla jäi traumoja tuosta paikasta, enkä pystynyt päivääkään olemaan tuolla paikassa oma itseni.
Ainut hyvä asia tuolla oli ulkopuolinen terapeutti. No hänen kanssaan juttelu oli suurimmaksi osaksi sitä, että purin ahdistustani tuosta kamalasta paikasta. Harmitti, että kallis terapia, jonka yhteiskunta maksoi, olisi pitänyt mennä ihan eri asioiden puhumiseen.
Harmittaa myöskin ,että en pitänyt päätäni ja pyytänyt siirtoa eri yksikköön kuortaneen kotoraitilta.
Perhekuntoutus olisi hyvin todnäköisesti mennyt paljon paremmin ja meidän perhe olisi saanut asianmukaista apua tilanteeseemme.
Voitteko kuvitella, että kun annoin loppuun palautetta vielä, niin esimiehellä meni hieman tunteisiin. Kertoi siitä sossuille ja teki huoli-ilmoituksen perättömistä syistä. No sen tajusi kyllä sossukin ja onneksi sain silloin kerrottua heille vielä, minkälaista touhua siellä oikeasti oli. Sossutkin ymmärsi mistä oikeasti oli siinä ilmoituksessa kyse ja heidänkin silmät ehkä avautuivat tuosta paikasta enemmän.
Sen jälkeen kun kotiin tulimme (olimme siellä 3kk). Kaikki alkoi menemään hyvin. Itsellä tuli heti rento ja turvallinen olo pitkään aikaan. Samaten lastenki mieli muuttui heti rennommaksi ja heistäkin näki, että nauttivat olostaan kotona. Tällä hetkellä meillä menee oikein hyvin kaikilla osa-alueilla.
Tämän kokemuksen perusteella en Kuortaneen Kotoraittia suosittele valitettavasti kenellekään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.