pinna

Voi sua ressuukkaa, se kiukuttelu kuule jatkuu vielä vauvan syntymän jälkeenkin. Yövalvomiset ja kaikki muu kun siihen tulee, niin että voimia vaan. Mutta kyllä se siitä sitten. Meillä 6kk vauva ja vieläkin on puhumattomia päiviä. Kun kertakaikkiaan sieppaa kaikki. Niin että jaksamisia.

En ittekkään aina ymmärtäny mix äijän jo pelkkä läsnä olo ärsytti ja tuli tiuskittua.
Aikansa sitä kesti ehkä pari kk välit oli jo tosi kireet meillä. Sit lähettiin kaksin Kanarialle viikox ja sielä kun hermo lepäs meni reissu hienosti. Reissun jälkeen asiat kuiteski palas takas ja musta tuli taas tiuskiva akka.
Sit vaan yht äkkiä asiat muuttu, mitään ei tapahtunu aloin vaan ikävöidä töissä olevaa ukkoa.
Todellista syytä en tiuskimiselle oo ittekkään keksiny vaikka kui syvällisesti oon miettiny. Rakastan miestäni enkä halua olla ilkeä hänelle syyttä. Kai ne on noi hormoonit raskaus aikana jotka pistää välillä äriseen ja välillä toisin päin.
Mulla ois kans vielä n. 3kk laskettuun aikaan. Eiköhän ne sunkin vaimosi hormoonit vielä siitä tsaannu :)

niin, raskaus ja synnytys ovat edelleen, niin tietoyhteiskunnassa kuin eletäänkin, mystinen juttu.

yksi kääntää pesänrakennusvietissä nurkatkin ympäri siivotessaan hullunlailla kaikkea steriilin puhtaaksi vauvaa varten. isä desinfio tossunsa jo ulkoportilla ja vieraita ei päästetä puoleenvuoteen ennen laskettua aikaa eikä vuoteen synnytyksen jälkeen bakteereja tuomaan.

toinen sitten kasvattaa villakoiria sängyn alle, josta ei kertakaikkiaan jaksa nousta edes vauvaa hoitamaan. kun koko elämä onkerralla muutettu, se lapsi ei olekaan ihan sitä mitä kuvitteli eikä tee mitä äiti haluaa. vaan on oma yksilöllinen persoonansa jo heti ensi parkaisusta. ja sen sijaan, että isä astuisi paikalleen, ottaisi tilanteesta castuun, ohjaisi äitiä hakemaan apua ja hoitasi sitä vauvaa, häipyy kun KYLLÄSTYI.

ALKUPERÄISELLE: kolme kk jäljellä. maha on paisunut ja entinen hoikka(? tod.näk) vartalo muotoutuu vieraaksi tynnyriksi. vauva potkii, on epämukava olla, hengästyttää pelkkä kenkien jalkaan laitto. ja tietää, että on VIELÄ 90pv jäljellä. rakastaako mieskään tämän näköisenä? kuinka sen vauvan kanssa pärjää, onko se koliikkivauva, iskeekö tuo masennus, töissä painostaa, ei meinaa iltaan jaksaa, pysyykö mies tänään kotona vai lähteekö kaverien kanssa. miksei se ymmärrä miltä musta tuntuu.

kun on itse vähän pihalla tunteineen, niin sitä ikäänkuin varmuuden vuoksi hyökkää jo ennenkuin on tarvekaan. loukkaa ettei tulisi loukatuksi. tyhmää, OK, mutta luonnollista, jos ei pysty puhumaan peloistaan ja unelmistaan tuossa tilassa.

vaimosi kaipaa turvaa. kun hän ensi kerran ärähtää, älä vastaa samoin vaan sano vaikka : että silti mä rakastan sinua ja tuota mahaa. ja halaa usein. kysy miten voit auttaa. ja koettakaa puhua niistä asioista joista ärrytte, riitelemäti, analysoiden miksi tuokin asia ärsyttää minua muttei sinua.

onnelisempaa tulevaisuutta

Tää on tietysti ikuisuusjuttu, mutta kai säkin osaat ne tiskit koneeseen laittaa ja pyykit pestä?
Vai oletko sä niitä miehiä, jotka ovat vaan vaihtaneet äitiä?

Nainen kirjoitti:

Tää on tietysti ikuisuusjuttu, mutta kai säkin osaat ne tiskit koneeseen laittaa ja pyykit pestä?
Vai oletko sä niitä miehiä, jotka ovat vaan vaihtaneet äitiä?

Vai kenen luulit ne hommat siellä pääasiassa hoitaneen? Välillä tosin tuppas kiirust pitämään, kolmivuorotyö ja kaikki vapaaajat taloremonttia.
Ja edelliselle sen verran että kyllä oltiin synnytyksestä lähtien mukana hommassa ja koitettiin apua järjestää muttakun täällä ei saa ketään pakottaa hoitoon tai käymään ystäviensä luona vähän rentoutumassa. Joten jo seitsemän vuoden jälkeen häivyin maisemista. Lasten kanssa kyllä on todella hyvät välit, soitellaan jokailta ja jutellaan kuulumiset. Ikävä kyllä näkee vain pari kertaa kuukaudessa. Turhaahan tässä itseäni puolustelen, sillä jokainenhan tietää että MIES on sika ja syypää kaikkeen!!!!

Nainen kirjoitti:

Tää on tietysti ikuisuusjuttu, mutta kai säkin osaat ne tiskit koneeseen laittaa ja pyykit pestä?
Vai oletko sä niitä miehiä, jotka ovat vaan vaihtaneet äitiä?

piti tuota vielä jatkaa mutta väärän nappulan syndrooma iski..
Kyllä mä ymmärrän hyvinkin sun tuskaasi, toki meilläkin on asiat niin että yleensä mä hoidan tietyt jutut ja mies tietyt, jos oon vaikka viikon poissa, ei tee toiselle tiukkaakaan hoitaa sillä aikaa kotia.

Mutta voin ihan omasta kokemuksesta sanoa, ettei niille tunteille ja myrskyille voi kerta kaikkiaan itse mitään. Ne vaan tulevat jostain. Eikä se oo kyllä itellekään herkkua saati tietysti toiselle.
Mun mies kyseli multa siinä kohtaa ihan tavallisella äänellä että sattuuko sua johonkin tms. Korostan tuota tavallisella äänellä, se nimittäin kerran tuli tosi hellän näköisenä ja äänisenä halaan ja kysy että mikä kultsimussukkaa vaikaa vai voi vide että meinas lähtee ikkunoista raamitkin. Tämähän on tietenkin tapauskohtaista, itse en ole kovin pillittäjätyyppinen.
Hormoonit kun kääntyy päälaelleen ja kroppa on mikä on ja pää yrittää pysyä kasassa kaiken keskellä..ota rohkeasti härkää sarvista ja kysy vaimoltasi voitko jotenkin auttaa. Asiattomista vastauksista on turha suuttua kuitenkaan, käy vaikka salilla tai hakkaa ensi talven polttopuutkin oman kiukun purkamiseen. Jos lähdet mukaan riitelemään, on se aivan turhaa ja tuloksetonta sekä .. no lapsellista.

LaPa kirjoitti:

Vai kenen luulit ne hommat siellä pääasiassa hoitaneen? Välillä tosin tuppas kiirust pitämään, kolmivuorotyö ja kaikki vapaaajat taloremonttia.
Ja edelliselle sen verran että kyllä oltiin synnytyksestä lähtien mukana hommassa ja koitettiin apua järjestää muttakun täällä ei saa ketään pakottaa hoitoon tai käymään ystäviensä luona vähän rentoutumassa. Joten jo seitsemän vuoden jälkeen häivyin maisemista. Lasten kanssa kyllä on todella hyvät välit, soitellaan jokailta ja jutellaan kuulumiset. Ikävä kyllä näkee vain pari kertaa kuukaudessa. Turhaahan tässä itseäni puolustelen, sillä jokainenhan tietää että MIES on sika ja syypää kaikkeen!!!!

Tuohan helpolta kuulostaa, siis tuo että mies on syypää kaikkeen. Meillä ainakin yksinkertaistaisi asioita vielä huomattaavmmin =)

Eipä tuo raskauteen liittyvät masennukset kyllä seitsemää vuotta kestä, ellei exäsi sitten ollut seitsemän vuotta putkeen raskaana..?

Syitä on monia ja kaikkeen kun tarvitaan aina kaksi.

Tsemmpiä sulle ja unohda katkeruutesi, onhan siitä jo seitsemän vuotta! Ajatteles kevättä ja aurinkoa !

Nainen kirjoitti:

Tuohan helpolta kuulostaa, siis tuo että mies on syypää kaikkeen. Meillä ainakin yksinkertaistaisi asioita vielä huomattaavmmin =)

Eipä tuo raskauteen liittyvät masennukset kyllä seitsemää vuotta kestä, ellei exäsi sitten ollut seitsemän vuotta putkeen raskaana..?

Syitä on monia ja kaikkeen kun tarvitaan aina kaksi.

Tsemmpiä sulle ja unohda katkeruutesi, onhan siitä jo seitsemän vuotta! Ajatteles kevättä ja aurinkoa !

Kolme lasta kahden vuoden välein, siinähän se aika kului :)

Nainen kirjoitti:

Tää on tietysti ikuisuusjuttu, mutta kai säkin osaat ne tiskit koneeseen laittaa ja pyykit pestä?
Vai oletko sä niitä miehiä, jotka ovat vaan vaihtaneet äitiä?

Ei tätä itsekkään ymmärrä, miksi tavarat lentää ja huutaa vaan, ne hormoonit on niin outo juttu. Kyllä se joskus loppuu, viimeistään kun vauva muuttaa kotoa parikymppisenä. Mutta sitten ne onkin ne vaihdevuodet ja samat oireet:)