Mitä ajattelette ihmisestä joka on hiljainen?

Välillä hiljaiset voi vaikuttaa fiksuilta, jotka ei vaan vaivaudu sanomaan mitään. Välillä hiljaiset voi vaikuttaa vähän yksinkertaisilta, joilla ei vaan oo mitään sanottavaa. Riippuu vähän hiljaisen ihmisen habituksesta. Jos on itsevarman oloinen hiljainen ni ehkä silloin vaikuttaa enemmän älykkäältä.

Tarkoitan sitä, että vaikka hiljaisella ei siis oikeasti olisi mitään sanottavaa niin jos on itsevarman oloinen niin voi vaikuttaa silti tosi älykkäältä ;)

Ei se ujous tee ihmisestä sen huonompaa.Ei kaikkien tartte olla koko ajan äänessä.

Asian voisi kääntää toisin päin. Mitä ajatuksia herättää, jos ihminen on koko ajan äänessä? Oikeasti, tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.

Jotkut ovat kuulemma tehneet suunnilleen taidetta siitä, että käyttävät puhuessaan mahdollisimman vähän sanoja. Eli vastailua muutaman sanan lauseilla. Ei ole mikään pakko puhua.

Hiljaiset ovat tavallisesti paljon mukavampia ja kiinnostavampia kuin aina jokaisen ajatuksenpoikasensa ääneen kailottavat.

Minä pidän ihmisistä, jotka puhuvat, kun on tärkeää asiaa mutta muuten pitävät suunsa kiinni.

Sen nimi ei kai ole eubanks?

Pedofiili raiskaaja, jopa se herttainen hiljainen mummo naapurista.

(Humor)

Kyllä siellä päässä yleensä hirveä älämölö on. Tarvitsee vain sopivan ärsykkeen, jotta muuttuu yleiseksi älämölöksi.

Hiljainenkin voi olla monella eri tavalla.
Voi olla vähäpuheinen. Voi olla vetäytyvä. Voi olla kuten eräs tuttuni joka isommassa seurassa ei juuri puhu mutta sitten kun jotain sanoo niin aina täyttä asiaa.
Itsellä erittäin kiusallinen kokemus erittäin hiljaisesta ihmisestä:
Meidän piti ystäväni kanssa lähteä eräälle pitemmälle linja-auto reissulle ja tämän ystäväni tutun oli määrä tulla mukaan. No, kävi niin että tämä tuttuni sairastui mutta ehdotti että mentäisiin tämän toisen henkilön kanssa kahdestaan.
En tuntenut tätä henkilöä kuin ulkonäöltä, koskaan ei oltu puheissa tai muuta mutta ajattelin että ihan kiva tutustua ja reissu ei peruunnu.
Niin sitten tavattiin ja lähdettiin ja siitä se piina alkoi. Yritin päästä jutun alkuun kuten tavallisesti mutta -ja tämä on täyttä totta!- ainoa mitä hän KOKO matkan aikana sanoi : "niin varmaan". Se oli vastaus joka asiaan josta yritin puhua. Muuta ei sanonut, ei sanaakaan.
Se oli tuskallinen matka, en juurikaan nauttinut edes perillä . Tiesin että tämä ihminen on ujo, mutta että melkein mykkä, sitä en tiennyt.
Jos olisin tiennyt olisin perunut reissun. En myöskään ymmärrä miksi tämä ihminen ylipäätään suostui lähtemään kanssani?
On erittäin kiusallista molemmille osapuolille tällainen.Kerroin tästä ystävälleni, ja hänelle tämä ihminen kyllä puhui ja puhuu, kovin arka ja erittäin hiljainen kyllä on kaikessa kanssakäymisessä vieraitten kanssa.
Muitakin hiljaisia tavannut ja aina saanut jotenkin sujumaan, tämä ainoa kokemus melkein täysin mykästä.

Riippuu ihan ympäristöstä. Esim. työpaikalla jos on jatkuvasti pesoamassa ja pomottamassa joku öykkäri (tai jopa psykopaatti) niin hiljainen melko varmasti puhuu entistäkin vähemmän, koska öykkäri käyttäisi kaikkea hänen sanomaansa häntä vastaan.

Olen asiantuntijatehtävissä tavannut useita sellaisia "hiljaisia" jotka eivät töissä small-talkiksi puhu mitään kenellekään (paitsi ehkä 1-2 ihmiselle ja niillekin tosi harvoin, esim. kerran kuukaudessa säästä). Heillä on koko heidän ajatusmaailmansa asetettuna työ-moodiin töissä ollessaan ja he hoitavatkin tehtäviää tunnollisesti ja yleensä aika hyvin. Heille kannattaa olla kohtelias koska heillä on tunteet kuten sinullakin ja varmasti nauttivat huomiosta vaikka ehkä ovatkin yllättyneitä ja vaivautuneita. Heille juttelemaan meneminen merkitsee ehkä vielä enemmän kuin muille. Jos heitä saa ystäväkseen, niin auttavat varmasti ja ovat lojaaleja, eivätkä hauku selän takana, kuten em. öykkäri, jolle koko päivän tärkein tehtävä on koetella muita, että kuka on vielä hänen puolellaan, ja kenet pitää suhmuroida ulos firmasta. Usein naurattaa muita mutta vain jonkun toisen kustannuksella. Hiljaiset ovat ajattelijoita. Heissä voi olla piirteitä jotka ärsyttävät kovasti ja joista he itse eivät ole tietoisia, esim. maiskuttelu, pastillin syönti, pitkien taukojen pitäminen kesken lauseen, vitkuttelu, putkessa kulkeminen (eivät tunnista jos tulee vastaan jossakin, eivätkä välttämättä huomaa tervehtiä) yms. Mutta hekin ovat sellaisia kuin ovat monista menneistä asioista ja syistä johtuen, eivätkä ole itse valinneet piirteitään ja tapojaan.

Joku äärimmäisen hiljainen voi olla aivan erilainen joidenkin vanhojen kavereidensa kanssa. Lisäksi heillä on usein omia projekteja joita he miettivät myös työajalla. Heille kannattaa olla kaveri, eikä puhua pahaa selän takana, koska osa heistä ottaa sellaisen aika raskaasti - ja osa öykkäreistä tietää sen käyttää sitä hyväksi. Liian kilttien ja hiljaisten aikuisten tulisi käsittää maailmasta se puoli, että kun aikuinen on itsenäinen, niin liika arkuus ja kiltteys kannattaisi karsia pois, koska ihmisissä on myös raadollinen puoli, joka ajattelee vain omaa selvitymistään. Jos pystyy yhtä aikaa näkemään ihmiset raadollisena elukkalaumana ja silti toimimaan kohteliaasti ja olemaan avulias (siis toimimaan hyvän moraalin mukaan kaikin puolin) niin pärjää mielestäni paremmin.

Ystävällinen mielentila on mukava mielentila, aurinkoinen ja kevyt, mutta samaan aikaan pitäisi olla heti valmis taistelemaan.

Lisäksi on sitten autistiset ja lievästi autistiset ja traumatisoituneet ja mielenterveysongelmaiset. Kaikki hullut ei ole negatiivisella tavalla hulluja.

Voi olla aivan prkleen hyvä ja empaattinen kuuntelija, harkitseva eikä papata kokoajan, sillon vaan kun on asiaa. Tietää, kun toinen kertookin sitten jotain niin todella tarkoittaa sitä.

Positiivisia ajatuksia kuten kenestä tahansa muustakin.

Voi olla että hiljainen henkilö on ujo ja sulkeutunut. Tai sitten hän pelkää ettei häntä oteta vakavasti. Toisaalta hiljaisuuden syy riippuu kontekstista. Ehkä henkilöä ei kiinnosta keskustelun aihe tai ihmiset joiden seurassa hänon hiljainen. Henkilö voi olla juuri sillä hetkellä milloin hän vaikuttaa hiljaiselta, väsynyt ottamaan kantaa mihinkään.

Voi myös olla että hiljainen henkilö aavistaa että jos hän avaa suunsa ja kertoo rehellisen mielipiteensä aiheesta muut järkyttyvät joten hän on mieluummin hiljaa

Vaikea sanoa. Jos heillä ei vaan ole mitään tärkeää sanottavaa niin mitä suotta sitä hölöttämään tarpeettomia. Ehkä he voivat olla myös kiukuttelevia ihmisiä koska oon ite aina suuttueassani ollut hiljaa koulu aikoinani. Ei tarvitse ujostella jos haluaa kysyä heiltä miten menee, mitä ajattelet ja miksi oot niin hiljainen.

Maailma täys näitä tyhjän jauhajia ja selitteliöitä , niitä kukaan jaksa pidemmän päälle.

Itse olen hiljainen,koska olin koulukiusattu niin ketään ei kiinostanut edes mun olemassa olo.Ja sen takia vaikea tutustua uusiin ihmisiin tosta vaan.

Ensimmäisenä asiana tulee mieleen että joku on levittänyt jotain perättömiä väitteitä, on kenties kohdeltu huonosti, kerrottu luottamukselliset asiat eteenpäin, totaalisesti vedetty matto jalkojen alta pois. Sillä kaikki osaa jollain tavalla kommunikoida, piirretään vaikka paperille jos ei muuta keksitä, ei hätää.

Hiljaisuuden taustalla voi olla huonoja kokemuksia. Syynä voi myös olla toinen ihminen, jonka asioista hän ei ole kiinnostunut, eikä siten jaksa niistä puhua. Tai toinen ihminen ei osoita kiinnostusta hänen asioihin tai reagoi niihin jotenkin huonosti. Eli seura voi vaikuttaa paljon.

Hiljaista ei ehkä kiinnosta hölöttää turhia, vaan vain asiaa ja syvällisemmistä aiheista.

Jotkut hiljaiset on sellaisia että ne miettii asioita monelta kantilta ja sanoo sanottavansa vasta sitten kun siitä on suurin mahdollinen hyöty kaikille.

Hiljaisuus voi johtua myös siitä jos vaikka joku läheinen on kuollut, tai on sattunut jotain vakavaa. Kyllähän joillakin tulee ihan oikeitakin ongelmia elämässä vastaan, mikä voi vetää hiljaiseksi.

Mutta jos ei koskaan puhu mitään, niin se tulkitaan usein töykeydeksi ja se voi ärsyttää monia. Todennäköisesti se ahdistaa kaikista eniten sitä joka on hiljaa, kun ei vaan keksi mitään sanottavaa, ja kun on ollut tarpeeksi kauan hiljaa niin sydän alkaa hakkaamaan, kun miettiikään puhumista :D Mutta se on ihan normaalia. Hymyile ja hengitä rytmikkäästi. Nyökyttele. Kysele. Niillä pärjää kaikessa.

hei mutta minä olenkin samaan aikaan puhelias ja voin yhtäkkiä mennä mykäksi! Oonki vitsaillut usein että ei mulla ole identiteettiä eli ei mulla ole mitään luonnetta hahha! Sama kaava myös musan kuuntelussa sillä kuuntelen kaikkea ja sama kaava myös pukeutumisessa eli puen päälleni mitä tahansa. Sosiaaliset taitoni siis nakkelee ihan hemmetin paljon häränpyllyä. Voin olla papupata joka puhuu jopa liian paljon tai sitten meen ihan henkisesti lukkoon ja voin siitä pahoin siten että iskee vakava masennus ja burn out. En ole työelämässä.

Mitä ajatuksia ihmisestä, joka on hiljainen? Harvemmin siitä mitään sen enempää ajattelee. Ihmisiä on eri luonteisia.

Itse kyllä pidän enemmän hillitystä tyylistä ja rauhallisista ihmisistä. Joka paikassa suuna ja päänä hääräävät riekkujat sen sijaan ovat peräti väsyttäviä. Yksikin riekkuja joukossa voi täyttää koko tilan ja viedä kaikilta ilman.

Joskus, hyvin harvoin, tapaa ihmisen, josta ei saa irti mitään. Mitäpä siitä, olkoon ja pitäköön asiansa ominaan! Työtoverina se tosin voi olla epäilyttävä.

Minusta tasavertainen vuorovaikutus olisi paras. Siis sellainen, että osataan sekä puhua että kuunnella tasapuolisesti.