Mikähän seuraavista yliopistoista olisi suositeltavin, jos aikoo lähteä lukemaan laskentaa pääaineena? Tampere, Turku, Vaasa vai Joensuu.
Varmaan melko hankalaa arvottaa keskenään, mutta jos jotain näkemyksiä edes irtoaisi...
Varmaan melko hankalaa arvottaa keskenään, mutta jos jotain näkemyksiä edes irtoaisi...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mikäli joku vastaa niin hän tulee mainostamaan omaa paikkaansa. Et siis voi päätellä yhtään mitään vastauksista, mikäli sellaisen edes saat.
Se on selvä, että tampereelle ja turkuun on huomattavasti vaikeampi päästä. Tämän takia myös vaatimustaso tulee olemaan korkeampi. Tämän vuoksi niitä myös arvostetaan enemmän.
Älä kysy tälläisesta paikasta vastausta tuollaiseen kysymykseen !
Ja vielä mainittakoon, että mikäli en aivan väärin lue merkkejä, tulee jatkossa yhä enemmän olemaan tärkeätä se mistä olet valmistut. Ja arvostetuimpia ovat ne joihin on vaikeinta päästä.
Vaikka tätä ei esim. SDP myönnä, on itsestäänselvyys ja sen vuoksi myös ymmärretty, opiskelujen vaatimustason ja sitäkautta myös objektiivisen arvostuksen riippuvan oppilasaineksesta, johon ylivoimaisesti luotettavin indikaattori on sisäänpääsyn vaikeus.
"Se on selvä, että tampereelle ja turkuun on huomattavasti vaikeampi päästä. Tämän takia myös vaatimustaso tulee olemaan korkeampi. Tämän vuoksi niitä myös arvostetaan enemmän. "
Paskapuhetta. Ei Suomessa yliopistolla ole väliä, vaan itse tutkinnolla.
"Ja vielä mainittakoon, että mikäli en aivan väärin lue merkkejä, tulee jatkossa yhä enemmän olemaan tärkeätä se mistä olet valmistut. Ja arvostetuimpia ovat ne joihin on vaikeinta päästä."
Perusteluja kaivataan.
Esim. Britanniassa ja Yhdysvalloissa näin saattaa ehkä olla asian laita (ja näin on myös ollut viimeiset 100 vuotta), pohjoismaissa ei niinkään. Eli aika kauan Suomi ollut jälkijunassa jos toi skenaarios toteutuu..
Ei aikaisemmin ollut mitään lapin yliopistoja tai lappeenrannan teknisiä yliopistoja.
" Eli aika kauan Suomi ollut jälkijunassa jos toi skenaarios toteutuu"
Aika kauan oli/ on vieläkin, Suomi jälkijunassa monen muunkin asian suhteen.
Mietipä mitä kaikkea olisit tuolla lauseella voinut vastustaa vaikkapa vuonna 1990.
Sisäänpääsyn vaikeus ei todellakaan toimi minkäänlaisena indikaattorina siitä, millaista opetus on ja miten hyvää oppilasaines on. Yliopistojen pääsykokeiden ainoa (siis todellakin ainoa) tehtävä on karsia pyrkijöistä suurin osa pois, koska yliopistot eivät voi ottaa sisään kuin tietyn määrän ihmisiä. Pääsykoealueen opetteleminen ei ole suorituksena niin vaikea, että se kertoisi mitään opiskelijan kyvystä varsinkin, kun aika moni sisäänpäässyt käyttää siihen aikaa kuukausitolkulla. Jos meinaat käyttää yhtä paljon aikaa vastaavan alueen opettelemiseen sisäänpääsyn jälkeen olet todellakin pulassa ja ns. huono oppilas.
Ainoa opiskelijan kannalta merkittävä kriteeri tässä asiassa on opetuksen taso. Siitä et välttämättä saa suoraa informaatiota, mutta voithan etsiä netistä josko löytäisit mainintoja jostain laatuleimoista tai vastaavista. Myöskin kannattaa tutustua laitosten kurssitarjontaan, sillä kaikki koulut eivät suinkaan panosta kaikkiin pääainevaihtoehtoihin samalla tavalla. Toisin sanoen jostain koulusta voi löytyä huomattavasti enemmän ja monipuolisempaa laskentatoimen opetusta kuin jostain toisesta. Yleensä tällainen painopistevalinta korreloi laitoksen tason kanssa, sillä monipuolinen opetustarjonta viittaa pätevien opettajien olemassaoloon ja aktiiviseen tutkimukseen kyseisen aiheen saralla. Kolmas tapa saada tietoa opetuksesta on katsoa ovatko professorit julkaisseet jotain aktiivisesti. Esimerkiksi Helsingin kauppakorkeakoulussa vaikuttava Jarmo Leppiniemi on yksi suomalaisista legendoista ja hänen nimellään löytyy kasa kirjoja laskentatoimeen liittyen.
"Ja vielä mainittakoon, että mikäli en aivan väärin lue merkkejä, tulee jatkossa yhä enemmän olemaan tärkeätä se mistä olet valmistut. Ja arvostetuimpia ovat ne joihin on vaikeinta päästä."
Arvostetuimpia ovat ne, joista on vaikeinta valmistua kiitettävin arvosanoin.
Oikein laatuleimoja....
Tulee ensimmäisenä mieleen nämä pikkulapsille ja ulkomaalaisille jaetut hengenpelastuspalkinnot, joita saavat kuin soittavat ambulanssin, tai ääntelevät niin että joku toinen soittaa.
Joista on vaikeinta valmistua kiitettävin arvosanoin...
Ei täysin väärin, mutta ei tuota voi ainakaan pelkästään katsoa arvosanajakaumista.
Kyllä ainot ulospäin näkyvä mittari on sisäänpääsyn vaikeus. Se on myös absoluuttinen, muut joita voisi kuvitella olisivat aina subjektiivisia.
Ikävä mikäli joku hyvä oppilas hakautuu johonkin tälläiseen helpompaan paikkaan, aivan helppo tutkinto ei ole missään. Sitten kun tämä nykytendenssi vahvistuu, niin hän joskus huomaa ettei tutkintonsa olekaan niin arvostettu.
Entäs ihan käytännön tason eroja? Minkälaista opetushenkilöstöä missäkin on, onko eroja suhteissa kentälle, minkälainen on laitoksen henki ja niin edelleen.
Ei niinkään kiinnosta se, että mihin on vaikeinta päästä tai mikä olisi paras valinta egon pönkitykseen.