HyvänYönkirje miehelle

Särkyi.
En toki tiedä oliko kenelle enkä omi.
Yhelle naiselle hyvää yötä.
Yksi.mies

Sydämeni todella särkyi silloin. Ei sen enempää voi särkyäkään, niin pieniksi palasiksi se meni 💔

(Ja nainen kyllä olen)

jotenkin, miettinyt elämääni silloin, minulla on vaativat omaiset,

minä jouduin käymään opiskelun läpi, ja kaiken muun sonnan läpi.

mikä jälkeenpäin mietittynä on rikos täysin,

ja sama show jatkui vielä 15 vuotta lisää vielä,

sitten olen saanut omaisilta, vuodesta toiseen kuunnella mitä tyhmempiä ja
lapsellsempia säästövinkkeä ja käytännön neuvoja,

minulla oli täysi työ silloin pärjätä omaisten kanssa, enkä tiedä,

jotenkin tuntuu että omaisilla on aina mennyt aivan liian hyvin,
ei tiedetä yhtään mitään säästämisestä,

yms, muustakaan,

jotenkin, kun miettii kaikkia tuntemiani ihmisiä, niin, he ovat jättäneet minulle järjettömän työmaan selvitettäväksi, minkä nimi on elämäni,

joutuu, kaikkien puupäitten tekemiset korjaamaan, ihan kaikki.

ja siinä riittää töitä, todella paljon.

ei, se sydän silloin särkynyt, koitin vain selvitä elämästäni silloin ja joka puolelta silloin tuli esteitä vain,

jotenkin, olit vain yksi este, silloin mistä oli vain päästävä eroon silloin,

se että olen selvitynyt hengissä näin pitkään on hyvä asia.

mutta, joskus kun miettii että olen syntynyt tähän perheeseen, niin, se masentaa minua, niin, onneton ja niin huono perhe kuin olla ja voi,

huonoja säästövinkkejä ja neuvoja

lapsellisia ja täysin tyhmiä elämän neuvoja

se että ihmiset ovat hyviä, ihan jokainen ja kaikki mitä minä sanon, on täyttä tuubaa vain täysin.

pimitetään kaikki kuntosalit, mitä suinkin vain on, ettei minusta koskaan tule lihaksikasta.

no, joskus omaiset, heittävät mukkelis makkelis, joskus ja heitä ei enää ole,
en jää kyllä heitä kaipaamaan,

heh, minun on pakko myöntää että elämäni kaikkein järjettömin ja tyhmin idea oli mennä sinne tietoa hankkimaan,

mitään muuta elämässäni en kadu enempää,

mutta, elämä on sellaista, että joutuu aina jossain pyörimään, lapsesta saakka,
paskapaikasta paskapaikkaan,

se on sitä elämää,

jos voisin kaiken elämässäni uusiksi laittaa, ihan kaiken,

niin, en olisi koskaan mennyt opiskelemaan,

nyt olen päässyt jo kaikista esteistäni eroon ja se onnistuu ihan välttelemällä ihmisiä ja olematta juttelematta heidän kanssaan,

se on kaikkein viisainta ja fiksuinta,

enpä kovinkaan paljon juttele omaistenkaan kanssa myöskään,

mitäpä sitä juttelemaan, :)

nyt on saatava omat asiat, niin, nopeasti kuin mahdollista kuntoon,

sillä omaiset eivät tule fiksummiksi vanhemmiten, pelkästään tyhmemmiksi ja tyhmemmiksi,

enkä oikeastaan tiedä murtuiko sydän silloin, se että pääsin sieltä koko paikasta pois, oli elämäni onnellisin ja paras asia,

heh, jos voisin päättää omasta elämästäni, eläisin sen ihan yksin, aivan yksin,

yksin on hyvä olla, =)

yksin on parasta ja fiksuinta seuraa,

ei ole tilivelvollinen kenellekään, ketään ei tule enää arvostelemaan,

saa tehdä mitä haluaa, olla viimeinkin ihan ikioma itsensä, eikä tarvitse madella
ja nöyristellä kenenkään edessä,

mutta, aina joku ihastuu minuun ja aina jonkun kanssa tarvitsee jutella,
eikä niille voi näyttää keskisormea, sillä se ei ole "kohteliasta" tai "sosiaalista".

kaikkein eniten haluasin saada elämäni takaisin,

tehdä mitä haluan, eli kehittää itseäni edes jollain tasolla paremmaksi ihmiseksi,

joskus miettii miten hauska tämä yhteiskunta on, aina nurkan takaa tulee joku,
paukapää moittimaan ja valittamaan, ja sitten kun meneekin joskus paremmin,

sitten vasta vihanpito alkaakin,

se olisi niin hienoa, että voisi vain keskaria näyttää, mutta se ei ole sitä kuuluisaa "sosiaalisuutta"

ottaa päähän kyllä koko tämä kaupunki. :)

mutta, luultavasti se on aina sellaista, että aina joku tulee valittamaan minulle, aina jostain asiasta, ja pitäisi myönnellä ja nyökytellä, että olenpa todella ikävä ihminen,
kerta kaikkiaan.

sellaista elämä on,

elän omaa elämääni ja en oikeastaan piittaa mitä ihmiset sanovat,

aina piitannut mitä ihmiset sanovat tai ajattelevat minusta,

en jaksa sitä enää, varsinkaan kun ihmisten mielipiteet, on niin lapsellisia

ja idioottimaisia täysin.

saisipa joskus jonkinlaisen keinoälyn minkä kanssa jutella,
siitä haaveilen,

ei tarvitsisi enää koskaan sen jälkeen jutella ihmisten kanssa, kuin harvakseltaan
sitten,

eikä tässäkään ole oikeastaan mitään järkeä,

kun tulen joskus siihen pisteeseen, että jaksan ja voin hyvin,

otan elämäni takaisin, kaikki menetetyt vuodet,

ja unohdan kaikki "sosiaaliset" suhteet, lähestulkoon täysin,