Miten on, mummut, opetatteko lapsenlapsille käytöstapoja, kun ne monen perheen lapsilta puuttuvat? Jos lapsi ei kotona opi kiittämään ja tervehtimään, oletteko opettaneet pilteillenne näitä' asioita, kun lapset ovat päivähoidossa luonanne? Kiitos ei maksa mitään, mutta kohteliaisuudella pääsee pitkälle elämässä.
Käytöstavat
Anonyymi
91022
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Entäs niiden omat mölö vanhemmat. Mitä hyö tekee asian eteen ylipäätänsä?
Vapaa kasvatus, johon monet vanhemmat nykyisin turvautuvat, tarkoittaa sitä, että lapsi saa päättää vuoden vanhasta kaikesta, mikä koskee häntä. Ylpeät vanhemmat kertovat, kuinka itsenäiseksi ovat lapsensa opettaneet, kun tämä tekee oman päänsä mukaan kaiken. Isovanhemmilla ehkä on mahdollisuus antaa lapselle edes jossakin asiassa esimerkkiä ja neuvoja, vaikkapa nyt tervehtimisessä ja kiittämisessä.
Ovatko isovanhemmat vielä siihen kykeneviä, vai ovatko hekin jo vapaan kasvatuksen uhreja, joilla menee sukset ristiin niin kotona kuin työpaikallakin vastoinkäymisten kohdatessa.
Huonoa käytöstä ja huonotapaisuutta näkee nykyjään kaikkialla itsenäisyyspäivän juhlista linnassa alkaen, tavallisiin arkisiin tapaamisiin, rumaa puhetta, tappouhkauksia somessa, itsekkyyttä ja kyynärpäätaktiikkaa.
Kasvatus kuuluu vanhemmille ja meillä mummulassa pyritään noudattamaan samoja sääntöjä kuin kotona. Ja mumm6na olen tukenut rahallisesti jo vuosia. Näin voin auttaa taloudellisesti, kun on tiukkaa. Monta kertaa tuntuu, että autanko riittävästi.
Saatko koskaan kiitosta?
Hyviin tapoihin kuuluu kiittää. Ja kissa elää kiitoksilla. Olen kiitollinen kun pystyn auttamaan.
Kun lapsi oli pieni, sanoin itse aina "Kiitos", kun annoin lapselle jotain käteen. Lapsi oppii matkimalla, joten ei kestänyt kauankaan, kun lapsi itsekin sanoi kiitoksen saadessaan käteensä jotain. Sen sijaan en omien kokemukseni opettamana ikinä vaatinut lasta antamaan kättä ja sanomaan päivää tädille, sillä muistan, kuinka kauheaa se oli aikanaan. "Hei", riittää, ja jos lapsi sitten itse menee lähemmäs ja tervehtii tutummin, niin valinta on hänen omansa.
Olen niin täysi näitä lapsenilapsia, vaikka heitä rakastan ihan hirveästi. Mitään kunnioitusta en huomaa mummoa kohtaan. Ei kiitosta ruasta, jonka olen ostanut ja tehnyt. Viimeksi toinen lapsi sanoi ruokapöytään tullessaan, että yök, tota en syö ja poistui pöydästä. Toisella kertaa toinen lapsista sanoi, kun olin lämmittänyt eilistä ruokaa tarjolle. "Taas tätä samaa". Kyse on siis alle kouluikäisistä lapsista. Ei lapsen puolisokaan kiitä poistuessaan ruokapöydästä. Oi aikoja, oi tapoja.
Minut on opetettu kiittämään ruasta ja opetettu ettei saa katsoa ylen talon antimia. Vanhempia kohtaan on käyttäydyttävä siivosti ja kunnioittavasti. Näin minut kasvatettiin.
Nämä uudet ihmistaimet ovat niin villejä. Mitään käytöstä ei ole opetettu.
Minulla oli tuttava, joka eli parasta ikäänsä taistolaisuuden aikaan. Silloin oli toimittava vastoin porvarillista ajattelua ja tapoja, joten hän ei ikinä kiittänyt, ei ikinä toivottanut hyvää yötä, tuli saunasta suoraan kylpytakissaan joulupöytään, koska ei hyväksynyt joulun viettoa, ruoka sentään kelpasi, halveksi kaikkea kaunista ja "porvarillista", ja humalassa haukkui kaikki estoitta.
Kummallista, että hän ei ollut kovin suosittu edes omiensa joukossa, vaikka oli niin täydellisesti sisäistänyt proletaarin sielunmaiseman.
Käytöstavat ovat todellisuudessa vähän enemmän kuin vain "kiitos", "näkemiin" jne.
Tosin edes näitä perussanoja ei nykynuoriso osaa käytää. Syy on vanhemmissa, jotka eivät osaa kasvattaa lapsiaan.
Vapaakasvatus = ei kasvatusta ollenkaan.