Tänne taas. Se syksyn ihastus. Mihin se kuoli. Mä istun kotona himassa. Ostaisin varmaan ilman pandemiaakin. Ja onhan mulla kaks hyvää syytä. Ja käyn tällä palstalla haikeilee. Köyhää on. Olis ollut kainalossa tilaa sohvalla. On kohta sellainen haamusärky ku joltain puuttuu raaja. Vittu en jaksa tätä kotikotikoti. Näitä sekopäiden palstoja. Kai se on jonnekin tämäkin surun tunne purettava. Yksinäisyys on ruma betonitalo, kokonainen kortteli. Ja se on joku lasiseinä mun ympärillä, jota en saa rikki. Luottamus silmäinen nainen kävi tänään. On täysikuu. Kirjoitan hulluja. Hyvää yötä.
Juu koukutuin
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Vastaukset 6
Vanhimmat
vanha suola janottaa
Eipäs. Tahdon kainalokaverin.
Siis ei ollut mitään. Mut viivyttelin tänään tahallaan. Jäin kiinni siitä itselleni. Mut eteenpäin haluun. Todellista, en kuvittelua.
Snef, autakkee ! Huuda kuulle, paaris tai pallomeressä.
Kuinkas muutenkaan sitä ihminen suuremman edes.
Ihastus kuolee usein omaan mahdottomuuteensa, onneksi uusia mahdollisuuksia ilmaantuu.
Ei näytä ilmaantuvan. Olen väsynyt paska. Se siitä.