Kemiallisen epätasapainon mittaaminen aivoista

Ainakin minulle on usein väitetty lääkärillä tai hoitajalla käydessäni, että johtuu. Masentunut tarvitsee masennuslääkkeitä siinä missä diabeetikko insuliinia jne.

https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/miten-masennuksesta-leivottiin-kaikkien-aikojen-bisnes

Onko kemiallisen epätasapainon teoria totta?

Näiden ammattikuntaintressien ja median otsikoiden taakse hautautui kuitenkin laajempi kysymys: oliko kemiallisen epätasapainon teoria totta? Löytyikö sen tueksi kovaa tieteellistä näyttöä? Kysymystä oli selvitetty laboratorioissa Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa jo 1960-luvulta lähtien, ja sieltä käsin tilanne näytti kovin toisenlaiselta kuin median otsikoissa.

Serotoniinin määrää aivoissa ei ole mahdollista mitata suoraan. Siksi ensimmäiset kokeet serotoniinivajeteorian testaamiseksi tehtiin epäsuorasti serotoniinin aineenvaihduntatuotteilla. Serotoniini hajoaa molekyyliksi nimeltä 5-HIAA, jota voidaan mitata selkäydinnesteestä. Ajatuksena oli, että jos masennuspotilailla on serotoniinivaje aivoissaan, heillä pitäisi olla vastaavasti myös vähemmän 5-HIAA:ta selkäydinnesteessään. Tätä mahdollisuutta tutkittiin useissa kokeissa 1960-luvun lopusta alkaen eri yliopistoissa, mutta eroja masennuspotilaiden ja terveiden verrokkien välillä ei löydetty.

Tutkijoilla oli kuitenkin toinenkin keino testata teoriaa: vaikka serotoniinin tasoja ei ole mahdollista mitata ihmisiltä, niiden tasoon voidaan vaikuttaa kokeellisesti. Serotoniinitasojen romahduttaminen terveiltä koehenkilöiltä ei kuitenkaan vaikuttanut halutulla tavalla heidän mielialaansa, mikä sopi huonosti teoriaan serotoniinitasoista masennuksen syynä.

1980-luvulla tutkijat keksivät kolmannen keinon testata masennuksen ja serotoniinivajeen mahdollista yhteyttä. Se perustui havaintoon, jonka mukaan 5-HIAA -tasot ihmisten välillä noudattivat normaalijakaumaa: joillakuilla 5-HIAA:ta oli selkäydinnesteessään vähän, toisilla paljon ja useimmilla jotakin siltä väliltä. Kenties olikin siis niin, että jos ihminen oli masentunut, ja hänen 5-HIAA-tasonsa olivat tämän lisäksi jakauman matalassa ääripäässä, juuri tämä henkilö saattaisi kuulua alajoukkoon, joka reagoisi erityisen hyvin mielialalääkkeisiin? Kun teoriaa testattiin kokeellisesti, sekään ei tuottanut toivottuja tuloksia. Sillä, miten eri ihmiset reagoivat mielialalääkkeisiin, ei ollut yhteyttä siihen, olivatko heidän 5-HIAA-tasonsa matalat vai korkeat.

Kun fluoksetiini tuli markkinoille – Yhdysvalloissa kauppanimellä Prozac – se tarjosi tutkijoille vielä uuden mahdollisuuden testata serotoniinivajeteoriaa uudella lääkkeellä. Kokeita tehtiin, paljon, mutta mikään niistä ei tarjonnut vakuuttavaa näyttöä serotoniinivajeteorian puolesta. Vuonna 1999, yli 30 vuoden uutteran yrityksen jälkeen, APA:n omassa psykiatrian oppikirjassa todettiin, että monoamiiniteorialle serotoniinivajeen ja masennuksen yhteydestä ei ole löydetty tieteellistä vahvistusta. 2000-luvulle tultaessa yhä useammat tutkijat totesivat myös julkisuudessa, että tarina, jonka suuri yleisö oli kuullut jo monen vuosikymmenen ajan, ei pitänyt tieteellisesti paikkaansa.

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin minulle on usein väitetty lääkärillä tai hoitajalla käydessäni, että johtuu. Masentunut tarvitsee masennuslääkkeitä siinä missä diabeetikko insuliinia jne.

Noh, mitäs väitit vastaan? Tai oikeastaan unohda se. Kerro mieluummin omilla sanoilla mitä odotit masennuksen hoidon olevan? Mikä olisi se juuri sinun hodon midaksen kosketus, joka muuttaisi tarinasi onnelliseksi?

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin minulle on usein väitetty lääkärillä tai hoitajalla käydessäni, että johtuu. Masentunut tarvitsee masennuslääkkeitä siinä missä diabeetikko insuliinia jne.

"Masentunut tarvitsee masennuslääkkeitä siinä missä diabeetikko insuliinia jne."

Eli kun on masentunut niin elimistössä on masennuslääkevajaus? Mielenkiintoinen näkemys.

Onko sellaista sairautta olemassa kuin masennus? Vai onko se yleisnimi huonovointisuudelle, jonka taustalla voi olla monenlaistakin syytä.

Jos tuo arvaukseni huonovointisuuden moninaisista syistä on oikein, niin tuntuu käsittämättömältä, että sen korjaisi, kaikissa tapauksissa, yksi lääke.

Tuohan on vähän sama kuin päänsärky korjattaisiin aina päänsärkylääkeellä, riippumatta siitä, mikä säryn aiheuttaa. Aivoverenvuoto, päähän lyöty kirves tai alhaiseksi laskenut verensokeri.

Masennus tulisi nimetä uudelleen, aivojen pahoinvointitilaksi, ja sen jälkeen nuo tilat koitettaisiin lajitella mahdollisen syntymekanismin mukaan. Niitä syntymekanismeja meinaan on paljon.

Anonyymi kirjoitti:

Noh, mitäs väitit vastaan? Tai oikeastaan unohda se. Kerro mieluummin omilla sanoilla mitä odotit masennuksen hoidon olevan? Mikä olisi se juuri sinun hodon midaksen kosketus, joka muuttaisi tarinasi onnelliseksi?

Lue lisää

En tiedä, mutta sen tiedän varmaksi, ettei se ole Optipar 40 mg. Täysin s****nasta koko valmiste. Aiheuttaa vakavan riippuvuuden, sanokoon kuka vaan mitä vaan. Se pitäisi hengenvaarallisena poistaa markkinoilta välittömästi.
Vieroittautuminen pitkäaikaisen käytön jälkeen sai minulla aikaan sellaisen lääkelumouksen, että olisin voinut kuolla siihen. Tätä ei tietenkään tunnustettu. Vika oli tottakai potilaan päässä, eikä lääkkeessä. Niinkuin aina. Se, että toisilla ei ko. kemikaalin pois jättämisestä tule yhtä vakavia vieroitusoireita, ei päde kaikkiin. Syystä, että me kaikki olemme YKSILÖITÄ, joiden elimistö reagoi eri tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä, mutta sen tiedän varmaksi, ettei se ole Optipar 40 mg. Täysin s****nasta koko valmiste. Aiheuttaa vakavan riippuvuuden, sanokoon kuka vaan mitä vaan. Se pitäisi hengenvaarallisena poistaa markkinoilta välittömästi.
Vieroittautuminen pitkäaikaisen käytön jälkeen sai minulla aikaan sellaisen lääkelumouksen, että olisin voinut kuolla siihen. Tätä ei tietenkään tunnustettu. Vika oli tottakai potilaan päässä, eikä lääkkeessä. Niinkuin aina. Se, että toisilla ei ko. kemikaalin pois jättämisestä tule yhtä vakavia vieroitusoireita, ei päde kaikkiin. Syystä, että me kaikki olemme YKSILÖITÄ, joiden elimistö reagoi eri tavalla.

Lue lisää

Käsittääkseni insuliini diabeteksen hoidossa ei aiheuta oireita mitä sen pitäisi hoitaa. Masennuslääkkeet sen sijaan voivat aiheuttaa mielenterveyden häiriöiden ja masennuksen pahentumista (mm. itsemurha-ajatukset, "tardive dysphoria" eli masennuslääkkeiden (pitkäaikais)käytön myötä kroonistunut masennus, motorinen levottomuus, vieroitusoireet ym ym ). Lisäksi masennuslääkkeet voi esimerkiksi aiheuttaa seksuaalisen toiminnan ongelmia ynnä muuta vastaavaa joka voi laukaista henkistä pahoinvointia. Masennuslääkkeet ovat psykoaktiivinen kemikaali, jonka toimintamekanismia ei voi mitenkään verrata insuliiniin diabeteksessa. Kehosta ei puutu tätä psykoaktiivista kemikaalia kuten SSRI joka estää serotoniinin takaisinottoa keinotekoisesti.

Osa masennuslääkkeiden mahdollisesti puhkaisemista oireista voidaan nähdä niin, että potilas täyttää niiden takia masennuskriteereitä ja saa "lisäpointseja" masennuskyselyssä mikä siis voi osoittaa että potilas on masentunut. Esimerkiksi masennuskyselylomakkeessa kysellään onko seksuaalisia haluja. Motorinen levottomuuskin voidaan nähdä esimerkiksi agitoituneen masennuksen merkkinä, vaikka masennuslääkkeet voi laukaista sitä. Unettomuuskin usein yhdistetään masennukseen, vaikka masennuslääkkeet voi laukaista sitä sekä vieroitusoireena että haittavaikutuksena. Vieroitusoireina olevat henkisen tason oireet kuten vaikkapa itkuisuuskin tai kognitiivisen toiminnan ongelmat voidaan tulkita masennuksena tai jopa vakavampina henkisinä ongelmina. Miten psykiatria hoitaa masennusta? Usein lääkkeillä. Itseänikin hoidettiin vieroitusvaiheessa niin, että kyseessä nähtiin vain olevan vakavampi relapsi eli lääkkeen ongelmaan oli tarjolla lisää lääkettä, koska psykiatrian mielestä ongelmat ratkeavat aina lähestulkoon lääkehoidolla. Hyvät seuraukset sillä ei ollut.

Olen itsekin kuullut hoitajilta tällaisia perusteluita ja lääkäreiltäkin jonkinlaisia viittauksia kemiallisiin epätasapainoihin. Vielä hölmö nuorena uskoinkin tällaisia, kunnes hankin tietoa. Aiheutin itselleni harmia, kun oikeasti luulin että nämä lääkkeet oikeasti on jotenkin lähinnä suotuisia aivoille, mutta se kuva alkoi karista viimeistään siinä vaiheessa, kun vuosien käyttö alkoi tehdä harmeja ja vieroitusoireet tuli koettua. Nykyään näkökulmani on jyrkkä, nämä lääkkeet eivät ole mitenkään erityisen suotuisia hermostolle ja aivoille, vaan sotkevat herkkää homeostaasia.

Psykiatria on yrittänyt luoda kuvan kuinka psyykenlääkkeet korjaisi jotain psykiatriseen sairauteen liittyvää epänormaaliutta aivoissa. Tämä käsitysmalli on ilmeisesti peräisin muualta lääketieteestä. Psykiatrian puolella tykätään käyttää insuliinivertausta ja yrittää näyttää tieteellisissä tutkimuksissa toteen kuinka suotuisia heidän pikku pillerinsä aivoille ovatkaan. Tärkeät vaikutukset lääkkeistä on niitä jotka kääntävät sairausprosessia pois ja muut vaikutukset lääkkeistä pidetään toissijaisina ja niitä kutsutaan "sivuvaikutuksiksi".

Minä näen psyykenlääkkeiden toimintamekanismin niin miten psykiatri Joanna Moncrieff on sen selittänyt. Psyykenlääkkeet eivät korjaa epänormaalia tilaa aivoissa ja hermostossa vaan aikaansaavat epänormaalin muuttuneen tilan. Psyykenlääkkeet ovat psykoaktiivisia aineita. Muita esimerkkejä psykoaktiivisista aineista on mm. alkoholi ja heroiini. Psykoaktiiviset aineet muuttavat tapaa miten aivot toimii ja täten tekevät muutoksia ajattelussa, tunne-elämässä ja käytöksessä. Tämän mallin mukaan joistain psyykenlääkkeistä voi olla jotain terapeuttista hyötyä joillekin joissain tilanteissa, mutta...Se suotuisa vaikutus ei tule siitä että psyykenlääkkeet normalisoisi aivojen toimintaa. Ne tekevät sen suotuisan vaikutuksen tekemällä epänormaalin tai muuttuneen tilan aivoihin ja tästä muuttuneesta tilasta jotkut voivat kokea hyötyä mielenterveysongelmiinsa tai käyttäytymisen ongelmiin. Esimerkiksi SSRI-lääkkeissä seksuaaliset haitat on niin yleisiä, että niitä ei mielestäni pitäisi kutsua "sivuvaikutuksiksi" vaan sivuvaikutuksia voidaan myös ajatella lääkkeen vaikutuksina siinä mitä niitä suotuisiakin. Ne tulevat siitä miten lääke kehossa vaikuttaa. Sillä nyt tuppaa olemaan myös negatiivisia seurauksia, jos aletaan keinotekoisesti nostamaan serotoniinin määrää aivoissa. Serotoniini lisäksi säätelee muun muassa uni-valve-rytmiä, ruoka- ja seksihaluja, joten sillä voi olla negatiivisia vaikutuksia eri puolella kehoa. Kun lääkkeen ottaa käyttöön, on kuin kaataisi dominopalikoita. Ensin kaataa yhden, sitten se yksi kaataa toisen palikan jne ja sillä voi olla tähän samaan tyyliin laajoja pitkälle ulottuvia vaikutuksia. Täysinhän toimintamekanismia ei ymmärretä.

Suosittelen lukemaan:
https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/

Psykiatria tuntuu täysin sivuuttaneen sen, että kyse on psykotrooppisista lääkkeistä. Joilla on VIEROITUSOIREET (ei mikään helkatin lopetusoireyhtymä vai miksi he sitä kutsuikaan), mahdollinen toleranssi, adaptaatio jne... Mielummin puhuvat masislääkkkeistä kuin insuliinina diabetekseen.

Anonyymi kirjoitti:

Käsittääkseni insuliini diabeteksen hoidossa ei aiheuta oireita mitä sen pitäisi hoitaa. Masennuslääkkeet sen sijaan voivat aiheuttaa mielenterveyden häiriöiden ja masennuksen pahentumista (mm. itsemurha-ajatukset, "tardive dysphoria" eli masennuslääkkeiden (pitkäaikais)käytön myötä kroonistunut masennus, motorinen levottomuus, vieroitusoireet ym ym ). Lisäksi masennuslääkkeet voi esimerkiksi aiheuttaa seksuaalisen toiminnan ongelmia ynnä muuta vastaavaa joka voi laukaista henkistä pahoinvointia. Masennuslääkkeet ovat psykoaktiivinen kemikaali, jonka toimintamekanismia ei voi mitenkään verrata insuliiniin diabeteksessa. Kehosta ei puutu tätä psykoaktiivista kemikaalia kuten SSRI joka estää serotoniinin takaisinottoa keinotekoisesti.

Osa masennuslääkkeiden mahdollisesti puhkaisemista oireista voidaan nähdä niin, että potilas täyttää niiden takia masennuskriteereitä ja saa "lisäpointseja" masennuskyselyssä mikä siis voi osoittaa että potilas on masentunut. Esimerkiksi masennuskyselylomakkeessa kysellään onko seksuaalisia haluja. Motorinen levottomuuskin voidaan nähdä esimerkiksi agitoituneen masennuksen merkkinä, vaikka masennuslääkkeet voi laukaista sitä. Unettomuuskin usein yhdistetään masennukseen, vaikka masennuslääkkeet voi laukaista sitä sekä vieroitusoireena että haittavaikutuksena. Vieroitusoireina olevat henkisen tason oireet kuten vaikkapa itkuisuuskin tai kognitiivisen toiminnan ongelmat voidaan tulkita masennuksena tai jopa vakavampina henkisinä ongelmina. Miten psykiatria hoitaa masennusta? Usein lääkkeillä. Itseänikin hoidettiin vieroitusvaiheessa niin, että kyseessä nähtiin vain olevan vakavampi relapsi eli lääkkeen ongelmaan oli tarjolla lisää lääkettä, koska psykiatrian mielestä ongelmat ratkeavat aina lähestulkoon lääkehoidolla. Hyvät seuraukset sillä ei ollut.

Olen itsekin kuullut hoitajilta tällaisia perusteluita ja lääkäreiltäkin jonkinlaisia viittauksia kemiallisiin epätasapainoihin. Vielä hölmö nuorena uskoinkin tällaisia, kunnes hankin tietoa. Aiheutin itselleni harmia, kun oikeasti luulin että nämä lääkkeet oikeasti on jotenkin lähinnä suotuisia aivoille, mutta se kuva alkoi karista viimeistään siinä vaiheessa, kun vuosien käyttö alkoi tehdä harmeja ja vieroitusoireet tuli koettua. Nykyään näkökulmani on jyrkkä, nämä lääkkeet eivät ole mitenkään erityisen suotuisia hermostolle ja aivoille, vaan sotkevat herkkää homeostaasia.

Psykiatria on yrittänyt luoda kuvan kuinka psyykenlääkkeet korjaisi jotain psykiatriseen sairauteen liittyvää epänormaaliutta aivoissa. Tämä käsitysmalli on ilmeisesti peräisin muualta lääketieteestä. Psykiatrian puolella tykätään käyttää insuliinivertausta ja yrittää näyttää tieteellisissä tutkimuksissa toteen kuinka suotuisia heidän pikku pillerinsä aivoille ovatkaan. Tärkeät vaikutukset lääkkeistä on niitä jotka kääntävät sairausprosessia pois ja muut vaikutukset lääkkeistä pidetään toissijaisina ja niitä kutsutaan "sivuvaikutuksiksi".

Minä näen psyykenlääkkeiden toimintamekanismin niin miten psykiatri Joanna Moncrieff on sen selittänyt. Psyykenlääkkeet eivät korjaa epänormaalia tilaa aivoissa ja hermostossa vaan aikaansaavat epänormaalin muuttuneen tilan. Psyykenlääkkeet ovat psykoaktiivisia aineita. Muita esimerkkejä psykoaktiivisista aineista on mm. alkoholi ja heroiini. Psykoaktiiviset aineet muuttavat tapaa miten aivot toimii ja täten tekevät muutoksia ajattelussa, tunne-elämässä ja käytöksessä. Tämän mallin mukaan joistain psyykenlääkkeistä voi olla jotain terapeuttista hyötyä joillekin joissain tilanteissa, mutta...Se suotuisa vaikutus ei tule siitä että psyykenlääkkeet normalisoisi aivojen toimintaa. Ne tekevät sen suotuisan vaikutuksen tekemällä epänormaalin tai muuttuneen tilan aivoihin ja tästä muuttuneesta tilasta jotkut voivat kokea hyötyä mielenterveysongelmiinsa tai käyttäytymisen ongelmiin. Esimerkiksi SSRI-lääkkeissä seksuaaliset haitat on niin yleisiä, että niitä ei mielestäni pitäisi kutsua "sivuvaikutuksiksi" vaan sivuvaikutuksia voidaan myös ajatella lääkkeen vaikutuksina siinä mitä niitä suotuisiakin. Ne tulevat siitä miten lääke kehossa vaikuttaa. Sillä nyt tuppaa olemaan myös negatiivisia seurauksia, jos aletaan keinotekoisesti nostamaan serotoniinin määrää aivoissa. Serotoniini lisäksi säätelee muun muassa uni-valve-rytmiä, ruoka- ja seksihaluja, joten sillä voi olla negatiivisia vaikutuksia eri puolella kehoa. Kun lääkkeen ottaa käyttöön, on kuin kaataisi dominopalikoita. Ensin kaataa yhden, sitten se yksi kaataa toisen palikan jne ja sillä voi olla tähän samaan tyyliin laajoja pitkälle ulottuvia vaikutuksia. Täysinhän toimintamekanismia ei ymmärretä.

Suosittelen lukemaan:
https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/

Psykiatria tuntuu täysin sivuuttaneen sen, että kyse on psykotrooppisista lääkkeistä. Joilla on VIEROITUSOIREET (ei mikään helkatin lopetusoireyhtymä vai miksi he sitä kutsuikaan), mahdollinen toleranssi, adaptaatio jne... Mielummin puhuvat masislääkkkeistä kuin insuliinina diabetekseen.

Lue lisää

Jos joku on toista mieltä kyseisistä lääkkeistä ja pystyvät todistamaan, että ne ovat kuin insuliini diabeetikolle ja niiden toimintamekanismi on korjata kemiallista epätasapainoa niin kirjoittakaa toki vasta-argumentteja. Mielelläni kuulen. Mielelläni kuulen myös argumentteja siitä, kuinka suotuisia masennuslääkkeet on aivoille. Esimerkiksi tässä apteekin julkaisemassa artikkelissa masennuslääkkeistä puhutaan näin hienosti (toki vanhoista ei niin paljon käytetyistä lääkkeistä puhuttiin vähän negatiivisemmin): "Masennuslääkkeiden on havaittu lisäävän esimerkiksi hermokasvutekijöiden määrää, uusien hermoyhteyksien muodostumista ja jopa uusia hermosoluja aivoissa"

https://www.avainapteekit.fi/terveys/tietoa-laakkeista/masennuslaeaekkeet-lisaeaevaet-aivojen-muovautuvuutta

On kyllä mahtavaa!

Tai mites tämä artikkeli:

"Magneettikuvaus paljasti, mitä masennuslääke tekee aivoille: Jo yksi annos vaikutti tunteisiin

Tutkimuksessa havaittiin, että mirtatsapiini-masennuslääke pystyy vaimentamaan epämiellyttäviin tapahtumiin liittyviä reaktioita aivojen useilla eri alueilla.
Jo yksi lääkeannos mirtatsapiini-masennuslääkettä vaikutti tunteiden prosessointiin aivoissa ja muutti aivojen toimintatapaa."

https://www.iltalehti.fi/terveys/a/201705312200176206

Muutti aivojen toimintatapaa?! Vaiensi epämiellyttäviin tapahtumiin liittyviä reaktioita? Oho! Kyllä on hienoa.
Ainoa pikku miinus tutkimuksessa ja monessa muussakin tutkimuksessa on se, että tuo on aika lyhyt tutkimus mistään verrattuna siihen kauanko lääkkeitä käytetään. Lisäksi uskoisin, että yksi annos päihteitäkin kuten alkoholia voisi monen mielestä olla aika suotuisa ja auttaa vaientamaan epämiellyttäviin tapahtumiin liittyviä reaktioita? Onko aina positiivinen asia, että aivojen toimintatapaa muutetaan jollain kemikaalilla?

Pitäisiköhän aloittaa masennuslääkkeet uudelleen kun nuo on noin suotuisia? Nääh. Enpä kyllä missään nimessä aloittaisi. Mielessä kummittelee vähän turhan moni muisto niistä. Esimerkiksi se olo ja sähköiskutuntemukset päässä yksi annos unohdettaessa. Ei sanoja, siinä oli kyllä kyse epänormaalista aivojen ja hermoston hetkellisestä toiminnasta, joka tuntui luonnottomalta. Tai seksuaalisten halujen ja kykyjen katoaminen. Tai muut haitat. Tai se olo vieroituksessa mitä kävi läpi, huh huh. En alkaisi enää aivojen ja hermoston toimintaa ja homeostaasia sotkemaan kyseisillä rohdoilla.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä, mutta sen tiedän varmaksi, ettei se ole Optipar 40 mg. Täysin s****nasta koko valmiste. Aiheuttaa vakavan riippuvuuden, sanokoon kuka vaan mitä vaan. Se pitäisi hengenvaarallisena poistaa markkinoilta välittömästi.
Vieroittautuminen pitkäaikaisen käytön jälkeen sai minulla aikaan sellaisen lääkelumouksen, että olisin voinut kuolla siihen. Tätä ei tietenkään tunnustettu. Vika oli tottakai potilaan päässä, eikä lääkkeessä. Niinkuin aina. Se, että toisilla ei ko. kemikaalin pois jättämisestä tule yhtä vakavia vieroitusoireita, ei päde kaikkiin. Syystä, että me kaikki olemme YKSILÖITÄ, joiden elimistö reagoi eri tavalla.

Lue lisää

Ilmeisesti on oikeutettua, että kun jotkut saavat hyötyä, niin jotkut voivat saada hirmuista haittaa psyykenlääkkeistä.

Vaikka vaikeat vieroitusoireetkin on alettu jo tunnistamaan, niin silti lääkkeitä määrätään samalla tahdilla eikä mikään juuri muutu.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti on oikeutettua, että kun jotkut saavat hyötyä, niin jotkut voivat saada hirmuista haittaa psyykenlääkkeistä.

Vaikka vaikeat vieroitusoireetkin on alettu jo tunnistamaan, niin silti lääkkeitä määrätään samalla tahdilla eikä mikään juuri muutu.

Lue lisää

Terapeuttini on huomannut kriittisen asenteeni SSRI-lääkkeitä kohtaan. Häneltä kuulin sen insuliinivertauksenkin. Onko nyt riskinä, että joudun mielipiteideni takia vainotuksi?

Anonyymi kirjoitti:

"Masentunut tarvitsee masennuslääkkeitä siinä missä diabeetikko insuliinia jne."

Eli kun on masentunut niin elimistössä on masennuslääkevajaus? Mielenkiintoinen näkemys.

Onko sellaista sairautta olemassa kuin masennus? Vai onko se yleisnimi huonovointisuudelle, jonka taustalla voi olla monenlaistakin syytä.

Jos tuo arvaukseni huonovointisuuden moninaisista syistä on oikein, niin tuntuu käsittämättömältä, että sen korjaisi, kaikissa tapauksissa, yksi lääke.

Tuohan on vähän sama kuin päänsärky korjattaisiin aina päänsärkylääkeellä, riippumatta siitä, mikä säryn aiheuttaa. Aivoverenvuoto, päähän lyöty kirves tai alhaiseksi laskenut verensokeri.

Masennus tulisi nimetä uudelleen, aivojen pahoinvointitilaksi, ja sen jälkeen nuo tilat koitettaisiin lajitella mahdollisen syntymekanismin mukaan. Niitä syntymekanismeja meinaan on paljon.

Lue lisää

Jos panet elimistöösi masennuslääkettä eli kemian tehtaan serotoniini SSRI tä niin elimistön oma luomu hyvälaatuinen serotoniini tulee virtsaasi tasapainon yllpidoksi.
SSRI pillerit tekee välillä maniaa ja saat BI pilar diaknoosit.

Ne myös estää kyynel nesteen kehittymisen jossa on tuntemattomia mieltä raikastavia aineita, että kyllä psykiatria on 100 % valehtelua ja raha puoskarointia.

Anonyymi kirjoitti:

Käsittääkseni insuliini diabeteksen hoidossa ei aiheuta oireita mitä sen pitäisi hoitaa. Masennuslääkkeet sen sijaan voivat aiheuttaa mielenterveyden häiriöiden ja masennuksen pahentumista (mm. itsemurha-ajatukset, "tardive dysphoria" eli masennuslääkkeiden (pitkäaikais)käytön myötä kroonistunut masennus, motorinen levottomuus, vieroitusoireet ym ym ). Lisäksi masennuslääkkeet voi esimerkiksi aiheuttaa seksuaalisen toiminnan ongelmia ynnä muuta vastaavaa joka voi laukaista henkistä pahoinvointia. Masennuslääkkeet ovat psykoaktiivinen kemikaali, jonka toimintamekanismia ei voi mitenkään verrata insuliiniin diabeteksessa. Kehosta ei puutu tätä psykoaktiivista kemikaalia kuten SSRI joka estää serotoniinin takaisinottoa keinotekoisesti.

Osa masennuslääkkeiden mahdollisesti puhkaisemista oireista voidaan nähdä niin, että potilas täyttää niiden takia masennuskriteereitä ja saa "lisäpointseja" masennuskyselyssä mikä siis voi osoittaa että potilas on masentunut. Esimerkiksi masennuskyselylomakkeessa kysellään onko seksuaalisia haluja. Motorinen levottomuuskin voidaan nähdä esimerkiksi agitoituneen masennuksen merkkinä, vaikka masennuslääkkeet voi laukaista sitä. Unettomuuskin usein yhdistetään masennukseen, vaikka masennuslääkkeet voi laukaista sitä sekä vieroitusoireena että haittavaikutuksena. Vieroitusoireina olevat henkisen tason oireet kuten vaikkapa itkuisuuskin tai kognitiivisen toiminnan ongelmat voidaan tulkita masennuksena tai jopa vakavampina henkisinä ongelmina. Miten psykiatria hoitaa masennusta? Usein lääkkeillä. Itseänikin hoidettiin vieroitusvaiheessa niin, että kyseessä nähtiin vain olevan vakavampi relapsi eli lääkkeen ongelmaan oli tarjolla lisää lääkettä, koska psykiatrian mielestä ongelmat ratkeavat aina lähestulkoon lääkehoidolla. Hyvät seuraukset sillä ei ollut.

Olen itsekin kuullut hoitajilta tällaisia perusteluita ja lääkäreiltäkin jonkinlaisia viittauksia kemiallisiin epätasapainoihin. Vielä hölmö nuorena uskoinkin tällaisia, kunnes hankin tietoa. Aiheutin itselleni harmia, kun oikeasti luulin että nämä lääkkeet oikeasti on jotenkin lähinnä suotuisia aivoille, mutta se kuva alkoi karista viimeistään siinä vaiheessa, kun vuosien käyttö alkoi tehdä harmeja ja vieroitusoireet tuli koettua. Nykyään näkökulmani on jyrkkä, nämä lääkkeet eivät ole mitenkään erityisen suotuisia hermostolle ja aivoille, vaan sotkevat herkkää homeostaasia.

Psykiatria on yrittänyt luoda kuvan kuinka psyykenlääkkeet korjaisi jotain psykiatriseen sairauteen liittyvää epänormaaliutta aivoissa. Tämä käsitysmalli on ilmeisesti peräisin muualta lääketieteestä. Psykiatrian puolella tykätään käyttää insuliinivertausta ja yrittää näyttää tieteellisissä tutkimuksissa toteen kuinka suotuisia heidän pikku pillerinsä aivoille ovatkaan. Tärkeät vaikutukset lääkkeistä on niitä jotka kääntävät sairausprosessia pois ja muut vaikutukset lääkkeistä pidetään toissijaisina ja niitä kutsutaan "sivuvaikutuksiksi".

Minä näen psyykenlääkkeiden toimintamekanismin niin miten psykiatri Joanna Moncrieff on sen selittänyt. Psyykenlääkkeet eivät korjaa epänormaalia tilaa aivoissa ja hermostossa vaan aikaansaavat epänormaalin muuttuneen tilan. Psyykenlääkkeet ovat psykoaktiivisia aineita. Muita esimerkkejä psykoaktiivisista aineista on mm. alkoholi ja heroiini. Psykoaktiiviset aineet muuttavat tapaa miten aivot toimii ja täten tekevät muutoksia ajattelussa, tunne-elämässä ja käytöksessä. Tämän mallin mukaan joistain psyykenlääkkeistä voi olla jotain terapeuttista hyötyä joillekin joissain tilanteissa, mutta...Se suotuisa vaikutus ei tule siitä että psyykenlääkkeet normalisoisi aivojen toimintaa. Ne tekevät sen suotuisan vaikutuksen tekemällä epänormaalin tai muuttuneen tilan aivoihin ja tästä muuttuneesta tilasta jotkut voivat kokea hyötyä mielenterveysongelmiinsa tai käyttäytymisen ongelmiin. Esimerkiksi SSRI-lääkkeissä seksuaaliset haitat on niin yleisiä, että niitä ei mielestäni pitäisi kutsua "sivuvaikutuksiksi" vaan sivuvaikutuksia voidaan myös ajatella lääkkeen vaikutuksina siinä mitä niitä suotuisiakin. Ne tulevat siitä miten lääke kehossa vaikuttaa. Sillä nyt tuppaa olemaan myös negatiivisia seurauksia, jos aletaan keinotekoisesti nostamaan serotoniinin määrää aivoissa. Serotoniini lisäksi säätelee muun muassa uni-valve-rytmiä, ruoka- ja seksihaluja, joten sillä voi olla negatiivisia vaikutuksia eri puolella kehoa. Kun lääkkeen ottaa käyttöön, on kuin kaataisi dominopalikoita. Ensin kaataa yhden, sitten se yksi kaataa toisen palikan jne ja sillä voi olla tähän samaan tyyliin laajoja pitkälle ulottuvia vaikutuksia. Täysinhän toimintamekanismia ei ymmärretä.

Suosittelen lukemaan:
https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/

Psykiatria tuntuu täysin sivuuttaneen sen, että kyse on psykotrooppisista lääkkeistä. Joilla on VIEROITUSOIREET (ei mikään helkatin lopetusoireyhtymä vai miksi he sitä kutsuikaan), mahdollinen toleranssi, adaptaatio jne... Mielummin puhuvat masislääkkkeistä kuin insuliinina diabetekseen.

Lue lisää

"Itseänikin hoidettiin vieroitusvaiheessa niin, että kyseessä nähtiin vain olevan vakavampi relapsi eli lääkkeen ongelmaan oli tarjolla lisää lääkettä, koska psykiatrian mielestä ongelmat ratkeavat aina lähestulkoon lääkehoidolla. Hyvät seuraukset sillä ei ollut."

Ei taatusti ollut hyviä seurauksia.

Sen, että näin toimitaan joka kerta (vieroitusoireita ei tunnusteta) on oltava lääketeollisuuden masinoima juttu. Psykiatrit ja hoitajat eivät yksinkertaisesti voi olla niin idiootteja, etteivät tietäisi, mistä on kyse. Aihe on ollut esillä niin pitkään ja laajasti. Tietoa kyllä on tarjolla. Elävätkö he jossain ihme umpiossa?

Anonyymi kirjoitti:

Jos joku on toista mieltä kyseisistä lääkkeistä ja pystyvät todistamaan, että ne ovat kuin insuliini diabeetikolle ja niiden toimintamekanismi on korjata kemiallista epätasapainoa niin kirjoittakaa toki vasta-argumentteja. Mielelläni kuulen. Mielelläni kuulen myös argumentteja siitä, kuinka suotuisia masennuslääkkeet on aivoille. Esimerkiksi tässä apteekin julkaisemassa artikkelissa masennuslääkkeistä puhutaan näin hienosti (toki vanhoista ei niin paljon käytetyistä lääkkeistä puhuttiin vähän negatiivisemmin): "Masennuslääkkeiden on havaittu lisäävän esimerkiksi hermokasvutekijöiden määrää, uusien hermoyhteyksien muodostumista ja jopa uusia hermosoluja aivoissa"

https://www.avainapteekit.fi/terveys/tietoa-laakkeista/masennuslaeaekkeet-lisaeaevaet-aivojen-muovautuvuutta

On kyllä mahtavaa!

Tai mites tämä artikkeli:

"Magneettikuvaus paljasti, mitä masennuslääke tekee aivoille: Jo yksi annos vaikutti tunteisiin

Tutkimuksessa havaittiin, että mirtatsapiini-masennuslääke pystyy vaimentamaan epämiellyttäviin tapahtumiin liittyviä reaktioita aivojen useilla eri alueilla.
Jo yksi lääkeannos mirtatsapiini-masennuslääkettä vaikutti tunteiden prosessointiin aivoissa ja muutti aivojen toimintatapaa."

https://www.iltalehti.fi/terveys/a/201705312200176206

Muutti aivojen toimintatapaa?! Vaiensi epämiellyttäviin tapahtumiin liittyviä reaktioita? Oho! Kyllä on hienoa.
Ainoa pikku miinus tutkimuksessa ja monessa muussakin tutkimuksessa on se, että tuo on aika lyhyt tutkimus mistään verrattuna siihen kauanko lääkkeitä käytetään. Lisäksi uskoisin, että yksi annos päihteitäkin kuten alkoholia voisi monen mielestä olla aika suotuisa ja auttaa vaientamaan epämiellyttäviin tapahtumiin liittyviä reaktioita? Onko aina positiivinen asia, että aivojen toimintatapaa muutetaan jollain kemikaalilla?

Pitäisiköhän aloittaa masennuslääkkeet uudelleen kun nuo on noin suotuisia? Nääh. Enpä kyllä missään nimessä aloittaisi. Mielessä kummittelee vähän turhan moni muisto niistä. Esimerkiksi se olo ja sähköiskutuntemukset päässä yksi annos unohdettaessa. Ei sanoja, siinä oli kyllä kyse epänormaalista aivojen ja hermoston hetkellisestä toiminnasta, joka tuntui luonnottomalta. Tai seksuaalisten halujen ja kykyjen katoaminen. Tai muut haitat. Tai se olo vieroituksessa mitä kävi läpi, huh huh. En alkaisi enää aivojen ja hermoston toimintaa ja homeostaasia sotkemaan kyseisillä rohdoilla.

Lue lisää

Iltalehti valtamedia on aina ollut aoteekkarien ja lääketehtaiden valhe mainos lehti (sanoma taitaa omistaa itse big farma osakkeita)
Psykiatrien joka ikinen lause on valhe.
Syöttivät insuliiniakin psyykelääkkeenä normaali sokerin uhreille, niin kauan kuin insuliinilla oli patentti ja kova hinta.
Kun patentti raukesi ja insuliinin hinta laski onneksi
Psykiatrit sanoi
Ei insuliini enää parannakaan näkymättömän sisimään tauteja.
Kuinka moni kuoli niihin myrkky hoitoihin.

Jokainen psykiatri on vain big farma agentti
Ja väkivaltainen, jos et tuota rahaa. Niin laittaa heti sinitakit hakemaan,ja pakko injektoi koska joka injektoosta valtio maksaa liki tonnin, eli 3 kk pakkohoito ajaltakin apteekkarit ja lääketehdas tienaa n 40 000 € injektioista

Maapallon suurin € huijaus ja suulla tehtyjä diaknooseja ja suulla tehtyä tiedettä.
Ei kenenkään näkymätön sisin parane maksaa munuaisia ja haimaa myrkyttämällä.
Eikä ihmisillä ole niitä tauteja näkymättömässä is sisimmässään olemassakaan joita huijarit latoo heidän päälle raskaaksi taakaksi kannettavaksi
Maailmamme on barbaari ja sairas
Ja olemme ajallemme sokeita ja jos sallimme sulla tehtyjen tieteiden ja suulla tehtyjen diaknoosien ja ihmisten pidättämiset kuin kulakki KGB n taholta, eli maamme on yhtä barbaari kuin soviet Marxin teorioissa.
Tänäänkin joku viedään pakkohoitoon että Psykiatrit, apteekkarit. Tohtorit saa 3 kk pakkohoito injektiosta n 40 000 euroa valtiolta rahaa.

Tämä on puhdasta ihmis ja orja kauppaa, meidän maassa meidän vapaus on saman arvoinen kuin Afrikan orjan vapaus.
Mamme on pelättävää syyttömien ihmisten pisättäjä ja
Psykiatrit on kuin stalin luonteltaan. Jokainen jonka naama ei miellytä tuhotaan maksaa haimaa ja munuaisia myrkyttämällä
Huijarit sanoo se parantaa näkymätöntä sisintä taudeista joita
Huijarit yksin valehtele näkevänsä.

Madoff tai lehhman brothers oli vain nuppineulan kokoisia huijareita psykiatriaan verrattuna.

Anonyymi kirjoitti:

Terapeuttini on huomannut kriittisen asenteeni SSRI-lääkkeitä kohtaan. Häneltä kuulin sen insuliinivertauksenkin. Onko nyt riskinä, että joudun mielipiteideni takia vainotuksi?

Lue lisää

Suhtaudu psykiatrien kuin bolseviikiin, jos olet eri mieltä heidän ruäyöstö bisneksen kanssa, sinun diaknoosit paksunnetaan koska et ole hoito myönteinen, sinun diaknoosit paksunnetaan vangitsemista ja äärimmäisen traumatisoivaa pakkohoitoa varten, jossa sinut nujerretaan, noyryytetään, alitetaan, traumatisoidaan ikuiseen suomalaisuus ja Suomi pelkoon ja vihaan, koska näet silloin millainen valtiomme on autoritaari jossa sun vapaus, sinun kehon koskemattomuus on roskan arvoinen kuin bolsevismissa kulakin eli maanviljelijän joka rauhassa yritti viljellä maataan vapaus.
Psykiatreilla ja stalinilla on sama luonne, jokaisen on uskottava kaikki piirulleen kuin he ja heidän gurunsa suulla tehdyt teoriat opettavat ja niltävä kaikki 1000 erilaista pahoinvointia tuottavaa pilleria ja vasta siiten pääset nujerrus leiristä ulos, suhtaudu psykiatrian teoriaan totaali teoriana kuten marxismi ja psykiatrien kuten staliniin, joka valvoo ja antaa vankila rangaistuksia niille jotka itse ajattelevat. Psykiatriassa kuten kaikissa totaali teorioissa on suuret täydelliset ajattelijat, jotka oli niin täydellisiä että joudut vankilaa pahempaan paikkaan Suomessa jos itse ajattelet, pakkohoito on kuin boosevismissa ideologinen uudelleen kasvatus leiri, joka saa sinut inhoamaan jokaista joka väkivalloin kehosi koskemattomuutta kunnioittamatta barbaarina injektio hermomyrkkyjään ja sen jälkeen suhtaudut Suomeen valtiona joka on väkivalta en ja barbaari jossa virkamiehet Tekee Täsmälleen samaa kuin Stalin kulakille, mutta heidän Guru oli marxismi ja kommunismi, meidän Guru Freud, Kalle Ahne, ja psykiatria.

Suomea voi myös verrata Saksaan joka etsi kehitys kelpoista rotua ja loput merkattiin skitsofreenikoksi ja sterioitiin mielisairaaloissa.

Anonyymi kirjoitti:

Iltalehti valtamedia on aina ollut aoteekkarien ja lääketehtaiden valhe mainos lehti (sanoma taitaa omistaa itse big farma osakkeita)
Psykiatrien joka ikinen lause on valhe.
Syöttivät insuliiniakin psyykelääkkeenä normaali sokerin uhreille, niin kauan kuin insuliinilla oli patentti ja kova hinta.
Kun patentti raukesi ja insuliinin hinta laski onneksi
Psykiatrit sanoi
Ei insuliini enää parannakaan näkymättömän sisimään tauteja.
Kuinka moni kuoli niihin myrkky hoitoihin.

Jokainen psykiatri on vain big farma agentti
Ja väkivaltainen, jos et tuota rahaa. Niin laittaa heti sinitakit hakemaan,ja pakko injektoi koska joka injektoosta valtio maksaa liki tonnin, eli 3 kk pakkohoito ajaltakin apteekkarit ja lääketehdas tienaa n 40 000 € injektioista

Maapallon suurin € huijaus ja suulla tehtyjä diaknooseja ja suulla tehtyä tiedettä.
Ei kenenkään näkymätön sisin parane maksaa munuaisia ja haimaa myrkyttämällä.
Eikä ihmisillä ole niitä tauteja näkymättömässä is sisimmässään olemassakaan joita huijarit latoo heidän päälle raskaaksi taakaksi kannettavaksi
Maailmamme on barbaari ja sairas
Ja olemme ajallemme sokeita ja jos sallimme sulla tehtyjen tieteiden ja suulla tehtyjen diaknoosien ja ihmisten pidättämiset kuin kulakki KGB n taholta, eli maamme on yhtä barbaari kuin soviet Marxin teorioissa.
Tänäänkin joku viedään pakkohoitoon että Psykiatrit, apteekkarit. Tohtorit saa 3 kk pakkohoito injektiosta n 40 000 euroa valtiolta rahaa.

Tämä on puhdasta ihmis ja orja kauppaa, meidän maassa meidän vapaus on saman arvoinen kuin Afrikan orjan vapaus.
Mamme on pelättävää syyttömien ihmisten pisättäjä ja
Psykiatrit on kuin stalin luonteltaan. Jokainen jonka naama ei miellytä tuhotaan maksaa haimaa ja munuaisia myrkyttämällä
Huijarit sanoo se parantaa näkymätöntä sisintä taudeista joita
Huijarit yksin valehtele näkevänsä.

Madoff tai lehhman brothers oli vain nuppineulan kokoisia huijareita psykiatriaan verrattuna.

Lue lisää

En ihmettele aikanaan ollutta "SSRI-hypeä", koska meillä on media joka tulee kritiikissä kovasti jälkijunassa. Tutkivaa journalismia ei juuri ole ja esille pääsee vain ison rahan tutkimus mitä lääketiede tukee. Nykyään hypetyksen kohteena on esim.ketamiinihoidot, ja kritiikkiä ei juuri kuule. Aina on uusia mullistavia hoitoja joiden tehoa vaan hehkutetaan. Ja kaava toistuu-vuosia myöhemmin aletaan todennäköisesti puhumaan haitoitta kun psykiatrialla on joku uusi parempi pilleri tarjolla. Jotain lyhytaikaisia positiivisia näyttöjä on tukena lääkkeille. Aina mediassa haastatellaan jotain Käypähoidon tekijää suurena auktoriteettina joka hokee kuin papukaija että ei lääkkeistä ole ongelmia pitemmällä käytöllä ja kertoo kuinka hyvistä lääkkeistä kysymys ja ei suurella osalla ole mitään ongelmia niistä.(Kumma kyllä esim.Britanniassa muutettiin hoitosuosituksia ja alettiin ottaa huomattavasti vakavammin vieroitusoireet, se ei varmaan ihan syyttäsuotta ollut..)

Vuosikymmeniä myöhemmin on yhtäkkiä ilmestynyt paljon juttuja lehdissä SSRI lopetusvaikeuksista viime vuosina, vaikka jonkinlaista näyttöä niistä on tieteessäkin ollut kymmeniä vuosia. Lääkkeiden harmillisia puolia ei olla kiinnostuttu tutkimaan isolla rahalla. Psykiatria on mielestäni sortunut jopa vähättelemään ja kaunistelemaan haittoja esim niin että kutsuu vieroitusoireita lopetusoireiksi ja kertoo potilaille että riippuvuutta ei synny vaikka lopetusongelmia voi syntyä vieroitusoireiden takia.

Itse hölmönä uskoin mediaan, auktoriteetteihin, lääketieteeseen (tiedeuskovainen), puutteellisin resurssein toimivaan mt-systeemiin ja lääkäreihin. Sain maksaa kovan hinnan. Nykyään luottamukseni lääkäreihin ja nykylääketieteeseen erityisesti psykiatrian ja medikalisaation takia on huomattavan alhaista. Toki joitakin oikeasti kriittisesti ajattelevia lääkäreitä on mutta vähässä ovat. Lähtökohta omalle hyvinvoinnille ei koskaan ikinä enää tule olemaan pilleripurkki.

Olen hylännyt psykiatrian diagnoosit oman oloni ja itseni selittäjinä jo aikapäiviä sitten. Itsestäni huolenpitoon en tarvitse psykiatriaa mitenkään. Mitä heillä on muuta tarjota kuin leimoja, ihmisten ongelmien jaotteluja samaan muottiin ja psykoaktiivisia pillereitä? Ymmärrän itseäni paljon paremmin kun en tulkitse itseäni psykiatrian muotin kautta.

Psykiatrian opit ja lääkekeskeinen hoitosuositus yhdistettynä resurssien puutteisiin mt ja terveyspuolella sekä piittamattomuuteen haitoista ovat pahimmillaam tuhoisa yhdistelmä. Minun kohdalla ainakin oli. Kriittinen vastuullinen lääkäri joka olisi informoinut minua kunnolla lääkkeiden ongelmista olisi voinut pelastaa elämäni suurelta vahingolta.

Anonyymi kirjoitti:

Terapeuttini on huomannut kriittisen asenteeni SSRI-lääkkeitä kohtaan. Häneltä kuulin sen insuliinivertauksenkin. Onko nyt riskinä, että joudun mielipiteideni takia vainotuksi?

Lue lisää

"Onko nyt riskinä, että joudun mielipiteideni takia vainotuksi?"

On.

Papereihin tulee merkintä hoitovastaisuudesta ja se tulee alentamaan saamasi hoidon laatua ja määrää,

Anonyymi kirjoitti:

En ihmettele aikanaan ollutta "SSRI-hypeä", koska meillä on media joka tulee kritiikissä kovasti jälkijunassa. Tutkivaa journalismia ei juuri ole ja esille pääsee vain ison rahan tutkimus mitä lääketiede tukee. Nykyään hypetyksen kohteena on esim.ketamiinihoidot, ja kritiikkiä ei juuri kuule. Aina on uusia mullistavia hoitoja joiden tehoa vaan hehkutetaan. Ja kaava toistuu-vuosia myöhemmin aletaan todennäköisesti puhumaan haitoitta kun psykiatrialla on joku uusi parempi pilleri tarjolla. Jotain lyhytaikaisia positiivisia näyttöjä on tukena lääkkeille. Aina mediassa haastatellaan jotain Käypähoidon tekijää suurena auktoriteettina joka hokee kuin papukaija että ei lääkkeistä ole ongelmia pitemmällä käytöllä ja kertoo kuinka hyvistä lääkkeistä kysymys ja ei suurella osalla ole mitään ongelmia niistä.(Kumma kyllä esim.Britanniassa muutettiin hoitosuosituksia ja alettiin ottaa huomattavasti vakavammin vieroitusoireet, se ei varmaan ihan syyttäsuotta ollut..)

Vuosikymmeniä myöhemmin on yhtäkkiä ilmestynyt paljon juttuja lehdissä SSRI lopetusvaikeuksista viime vuosina, vaikka jonkinlaista näyttöä niistä on tieteessäkin ollut kymmeniä vuosia. Lääkkeiden harmillisia puolia ei olla kiinnostuttu tutkimaan isolla rahalla. Psykiatria on mielestäni sortunut jopa vähättelemään ja kaunistelemaan haittoja esim niin että kutsuu vieroitusoireita lopetusoireiksi ja kertoo potilaille että riippuvuutta ei synny vaikka lopetusongelmia voi syntyä vieroitusoireiden takia.

Itse hölmönä uskoin mediaan, auktoriteetteihin, lääketieteeseen (tiedeuskovainen), puutteellisin resurssein toimivaan mt-systeemiin ja lääkäreihin. Sain maksaa kovan hinnan. Nykyään luottamukseni lääkäreihin ja nykylääketieteeseen erityisesti psykiatrian ja medikalisaation takia on huomattavan alhaista. Toki joitakin oikeasti kriittisesti ajattelevia lääkäreitä on mutta vähässä ovat. Lähtökohta omalle hyvinvoinnille ei koskaan ikinä enää tule olemaan pilleripurkki.

Olen hylännyt psykiatrian diagnoosit oman oloni ja itseni selittäjinä jo aikapäiviä sitten. Itsestäni huolenpitoon en tarvitse psykiatriaa mitenkään. Mitä heillä on muuta tarjota kuin leimoja, ihmisten ongelmien jaotteluja samaan muottiin ja psykoaktiivisia pillereitä? Ymmärrän itseäni paljon paremmin kun en tulkitse itseäni psykiatrian muotin kautta.

Psykiatrian opit ja lääkekeskeinen hoitosuositus yhdistettynä resurssien puutteisiin mt ja terveyspuolella sekä piittamattomuuteen haitoista ovat pahimmillaam tuhoisa yhdistelmä. Minun kohdalla ainakin oli. Kriittinen vastuullinen lääkäri joka olisi informoinut minua kunnolla lääkkeiden ongelmista olisi voinut pelastaa elämäni suurelta vahingolta.

Lue lisää

"Psykiatrian opit ja lääkekeskeinen hoitosuositus yhdistettynä resurssien puutteisiin mt ja terveyspuolella sekä piittamattomuuteen haitoista ovat pahimmillaam tuhoisa yhdistelmä. Minun kohdalla ainakin oli. Kriittinen vastuullinen lääkäri joka olisi informoinut minua kunnolla lääkkeiden ongelmista olisi voinut pelastaa elämäni suurelta vahingolta."

Kun lisäksi huomioi sen, että juuri kukaan ei enää nykyään tee töitään kunnolla ja huolellisesti, voi potilas joutua kärsimään. Olen huomannut, että tätä hälläväliä-asennetta esiintyy myös hoitoalalla. Minua "hoiti" 90-luvulla syntynyt lääkäri, jolla oli totaalinen hälläväliä-asenne toimintaansa kohtaan. Sen takia joudun nyt kärsimään.

Anonyymi kirjoitti:

"Psykiatrian opit ja lääkekeskeinen hoitosuositus yhdistettynä resurssien puutteisiin mt ja terveyspuolella sekä piittamattomuuteen haitoista ovat pahimmillaam tuhoisa yhdistelmä. Minun kohdalla ainakin oli. Kriittinen vastuullinen lääkäri joka olisi informoinut minua kunnolla lääkkeiden ongelmista olisi voinut pelastaa elämäni suurelta vahingolta."

Kun lisäksi huomioi sen, että juuri kukaan ei enää nykyään tee töitään kunnolla ja huolellisesti, voi potilas joutua kärsimään. Olen huomannut, että tätä hälläväliä-asennetta esiintyy myös hoitoalalla. Minua "hoiti" 90-luvulla syntynyt lääkäri, jolla oli totaalinen hälläväliä-asenne toimintaansa kohtaan. Sen takia joudun nyt kärsimään.

Lue lisää

Veikkaan, että monelle käy niin että kun käyttävät lääkkeitä pitkään, niin siinä tuppaa usein hoitava tahokin muuttumaan. Hoitavan tahon sisälläkin lääkärit vaihtuilee, esim. psykiatrit ei juurikaan tunnu pysyvän julkisella puolella samoissa viroissa. Voi tulla vaihtoa opiskelijaterveydenhuoltoon, työterveyteen jne.. Uskaltaako uusi lääkäri lopettaa edellisen lääkärin tekemää hoitoa? Hoitokulttuuriksi tulee: lääkkeen uusinta yhä uudelleen ja uudelleen, siitä huolimatta vaikka jo lääkepaketissa sanotaan, että isommat annokset ja pitempi käyttö on yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen, että vieroitusoireita tulee.

Sekin tuntuu olevan tuurista kiinni saako lääkärin joka osaa lopettaa lääkkeen pätevästi ja asiantuntijuudella? En tiedä onko nykyisellään hommat parantuneet mutta aikaisemmin Käypähoito raskaasti tuntui vähättelevän lopetusongelmia ja kehotti äärimmäisen nopeisiin lääkealasajoihin heittäen jotkut helvetillisiin oloihin sen seurauksena.

Ehkä moni lääkäri myös aavistaa ne riskit mitä lääkityksen lopettamiseenkin tulee,
ajatellaan että varmuuden vuoksi parempi pitää ihminen lääkkeissä. Lähtökohta ihmisellä on lääke kuulostaa niin turvalliselta ja hoitavalta. Pelkästään vieroitusoireet voi saada aikaan heittelyä ja vieroitus pitkän käytön jälkeen voi olla riski joka voi horjuttaa tasapainoa.

Mulla on sellanen teoria, että tällä foorumilla ei ole kun tusina kirjotteliaa, joista sitten joko yksi ja sama, tai korkeintaan pari sanaseppoa kirjoittaa sellaisen helpon syötin, ja loppu porukka toistaa kuukaudesta toiseen samaa papukaija settiä.

Sitä en tiedä, onko aloittaja trolli, vai parantaako se jotenkin aidosti hänen elämänlaatuaan, ehkä sillä ei edes ole väliä. Se vaan on harmi, että kaikki mielenterveyttä jotenkin tavalla tai toisella edistävät keskustelijat on ajettu täältä pois.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla on sellanen teoria, että tällä foorumilla ei ole kun tusina kirjotteliaa, joista sitten joko yksi ja sama, tai korkeintaan pari sanaseppoa kirjoittaa sellaisen helpon syötin, ja loppu porukka toistaa kuukaudesta toiseen samaa papukaija settiä.

Sitä en tiedä, onko aloittaja trolli, vai parantaako se jotenkin aidosti hänen elämänlaatuaan, ehkä sillä ei edes ole väliä. Se vaan on harmi, että kaikki mielenterveyttä jotenkin tavalla tai toisella edistävät keskustelijat on ajettu täältä pois.

Lue lisää

Tällä palstalla on paljon avauksia, jossa puhutaan mielenterveydestä ja henkisistä ongelmista. Voit mennä niihin puhumaan, jos koet että lääkkeiden ongelmista keskustelu ei ole puhetta "mielenterveydestä". Lääkkeistä vääristellen puhuminen ei auta mielenterveyttä

Jos sinulla on asiaan vasta-argumentteja, voit myös niitä heittää

Anonyymi kirjoitti:

Mulla on sellanen teoria, että tällä foorumilla ei ole kun tusina kirjotteliaa, joista sitten joko yksi ja sama, tai korkeintaan pari sanaseppoa kirjoittaa sellaisen helpon syötin, ja loppu porukka toistaa kuukaudesta toiseen samaa papukaija settiä.

Sitä en tiedä, onko aloittaja trolli, vai parantaako se jotenkin aidosti hänen elämänlaatuaan, ehkä sillä ei edes ole väliä. Se vaan on harmi, että kaikki mielenterveyttä jotenkin tavalla tai toisella edistävät keskustelijat on ajettu täältä pois.

Lue lisää

Mulla taas on sellanen teoria, että tällä foorumilla on yksi kirjottelia, joka sitten toistaa samaa epäilyään, säännöllisin väliajoin.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla taas on sellanen teoria, että tällä foorumilla on yksi kirjottelia, joka sitten toistaa samaa epäilyään, säännöllisin väliajoin.

Mikä mielestäsi tämä epäily on?

Anonyymi kirjoitti:

Tällä palstalla on paljon avauksia, jossa puhutaan mielenterveydestä ja henkisistä ongelmista. Voit mennä niihin puhumaan, jos koet että lääkkeiden ongelmista keskustelu ei ole puhetta "mielenterveydestä". Lääkkeistä vääristellen puhuminen ei auta mielenterveyttä

Jos sinulla on asiaan vasta-argumentteja, voit myös niitä heittää

Lue lisää

Kyllä. Avauksia on paljon ja niitä voi vapaasti tehdä myös itse haluamistaan aiheista.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä mielestäsi tämä epäily on?

Nyt en ymmärtänyt kysymystä.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla on sellanen teoria, että tällä foorumilla ei ole kun tusina kirjotteliaa, joista sitten joko yksi ja sama, tai korkeintaan pari sanaseppoa kirjoittaa sellaisen helpon syötin, ja loppu porukka toistaa kuukaudesta toiseen samaa papukaija settiä.

Sitä en tiedä, onko aloittaja trolli, vai parantaako se jotenkin aidosti hänen elämänlaatuaan, ehkä sillä ei edes ole väliä. Se vaan on harmi, että kaikki mielenterveyttä jotenkin tavalla tai toisella edistävät keskustelijat on ajettu täältä pois.

Lue lisää

Onko aihe liian kiusallinen keskusteltavaksi? Oletko sidoksissa lääketeollisuuteen?

Näitä keskusteluja ei kenenkään ole pakko lukea eikä niihin osallistua. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen.

Kuka tai mikä olet määrittelemään, mistä saa keskustella ja mistä ei? Kerro meille.

Anonyymi kirjoitti:

Onko aihe liian kiusallinen keskusteltavaksi? Oletko sidoksissa lääketeollisuuteen?

Näitä keskusteluja ei kenenkään ole pakko lukea eikä niihin osallistua. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen.

Kuka tai mikä olet määrittelemään, mistä saa keskustella ja mistä ei? Kerro meille.

Lue lisää

Jos monipuolisemman keskustelun toivominen on keskustelun rajoittamista, niin sitten joudun nostamaan kädet pystyyn ja toteamaan että aihe on liian kiusallinen minulle.

Kyynel nesteessä on tuntemattomia sielun ilmapiiriä raikastavia aineita ja masennus lääkkeet estävät kyybänel nesteen muodostumisen jolloin masennus jää krooniseksi.
Jumala, luojasi, on tiennyt että olet välillä surullinen ja siksi kyynel kanavistasi virtaa ainatta joka parantaa suruasi, masennustasi, älä missä tapauksessa anna yhdenkään kemian tehtaan puoskarin tukkia niitä masennus pillerein.

"Krooninen masennus tulee kai siitä että ihmisen elimistössä on krooninen tulehdus tila, joka tekee masennuksen,
Se mitä voit tehdä on tutkituttaa mila labrassa kiven, hiven aineet ja panna ne tasapainoon ja syödä sellsita mikä laskee tuoedustilaa elimistössä."

Tuossa on paljon perää, asiasta on tutkimustakin. Matala-asteisen tulehduksen ohella muita tutkittuja biologisia selittäjiä masennukselle on mm. kaamos, siis että jotkut kärsivät valon vähyydestä talvisin. Tämäntyyppinen masennus on korjattavissa kirkasvalolampun oikealla käytöllä (ks. vaikka psykologi Aku Kopakkalan artikkelit). Myös puutteellinen ruokavalio voi johtaa masennukseen. Suuri osa hermovälittäjäaineista sijaitsee nimittäin suolistossa.

Masentuneen olon ylivoimaisesti suurin syy on kuitenkin ongelmat elämäntilanteessa ja sosiaalisissa suhteissa. Tämän tietää jokainen, silti sitä on niin ihmeen vaikea myöntää, ainakin terveydenhuoltohenkilökunnan taholla.

Masentuneen saa melko helposti kuntoon tarjoamalla tukea (neuvontaa, terapiaa, vertaistukea) edellä mainittuihin asioihin. Oletko taipuvainen kaamosmasennukseen? Mitä syöt (ja liikutko)? Ja millainen tilanne sinulla on työssä, opiskelussa, perheessä, ystävien parissa (onko heitä edes)? Onko helvetillinen olo siitä että olet tullut hylätyksi (taas)? Ahdistaako töissä, koska ei ole millään aikaa tehdä mitään kunnolla (ikinä)? Oletko ollut pitkään vailla työtä (syrjäänsysätty, huomiotta jätetty, toimeentulovaikeuksilla vammautettu)? - Entä, yhä yleisempi kohtalo, oletko psykiatrian uhri (onko sisuksiisi pumpattu vuosikausia reseptillä ja ilman erilaisia psykotrooppisia aineita, väkisin, puoliväkisin ja aivopesun kera) - silloin olet pitkäkestoisen hoidon tarpeessa ja tarvit ekstra-annoksen vertaistukea ja pitkän toipumisajan.

Nyt tuli taas sellasia lukuja, että vois pistää ihan lähdettä kehiin.

Pielessä olevat asiat, tottakai.
Aina ei kuitenkaan kaikille asioille pysty tekemään mitään, niin silloin on löydettävä itsestään se vahvuus, kuinka niiden asioiden kanssa pärjää.

Paljon on kiinni omasta päästä, eli kuinka erilaisia juttuja käsittelee, ja mitä niistä mahdollisesti ajattelee, miten niihin suhtautuu.

Harvemmin kukaan toinen ihminen aiheuttaa toiselle aivan suoranaisesti ongelmia ( toki varmaan sitäkin voi tapahtua ), vaan ihminen itse tekee asioista itselleen ongelman.
Esim. jos joku sanoo tai kohtelee huonosti, niin sinä/minä itse olen se, joka ottaa sen asian vastaan ja muokkaa sen itseleen mielessään sopivalla tai epäsopivalla tavalla.

Periaatteessa tässä voisi puhua ratkaisukeskeisyydestä, mitä ilmeisesti joissain terapioissakin (?) käydään läpi.
Eli ratkaisee vaikka näin; jos tai kun jotain ongelmallista asiaa tai tilannetta ei pysty poistamaan tai ehkäisemään, niin silloin on opittava hyväksymään se asia, piti siitä tai ei, siis hyväksymään sillä tavalla, että se nyt tulee olemaan osana elämää kun ei sille mitään muutakaan voi. Ja miettiä keinoja siihen, miten olla ja elää asian kanssa jatkossa.

Lääkkeethän ei sitä poista millään tavalla, ainoastaan saattaa rauhoittaa oireita, joita itselle ongelmallisesta asiasta saattaa henkisesti seurata.
Siitä syystä ainakin omasta mielestäni lääkityksen tulisi olla vihoviimeinen vaihtoehto.
Parempi olisi terapia, jos sellaisesta mahdollisesti saisi apua. Ja varmasti onkin vaikka esim. traumojen yhteydessä.

Ymmärrän myös, että on henkisesti heikompia ja vahvempia ihmisiä, jokainen on yksilö.
Vahvuuttakin pystyy harjoittamaan, jos haluaa.
Se on sitä työtä oman hyvinvoinnin eteen.

Anonyymi kirjoitti:

Pielessä olevat asiat, tottakai.
Aina ei kuitenkaan kaikille asioille pysty tekemään mitään, niin silloin on löydettävä itsestään se vahvuus, kuinka niiden asioiden kanssa pärjää.

Paljon on kiinni omasta päästä, eli kuinka erilaisia juttuja käsittelee, ja mitä niistä mahdollisesti ajattelee, miten niihin suhtautuu.

Harvemmin kukaan toinen ihminen aiheuttaa toiselle aivan suoranaisesti ongelmia ( toki varmaan sitäkin voi tapahtua ), vaan ihminen itse tekee asioista itselleen ongelman.
Esim. jos joku sanoo tai kohtelee huonosti, niin sinä/minä itse olen se, joka ottaa sen asian vastaan ja muokkaa sen itseleen mielessään sopivalla tai epäsopivalla tavalla.

Periaatteessa tässä voisi puhua ratkaisukeskeisyydestä, mitä ilmeisesti joissain terapioissakin (?) käydään läpi.
Eli ratkaisee vaikka näin; jos tai kun jotain ongelmallista asiaa tai tilannetta ei pysty poistamaan tai ehkäisemään, niin silloin on opittava hyväksymään se asia, piti siitä tai ei, siis hyväksymään sillä tavalla, että se nyt tulee olemaan osana elämää kun ei sille mitään muutakaan voi. Ja miettiä keinoja siihen, miten olla ja elää asian kanssa jatkossa.

Lääkkeethän ei sitä poista millään tavalla, ainoastaan saattaa rauhoittaa oireita, joita itselle ongelmallisesta asiasta saattaa henkisesti seurata.
Siitä syystä ainakin omasta mielestäni lääkityksen tulisi olla vihoviimeinen vaihtoehto.
Parempi olisi terapia, jos sellaisesta mahdollisesti saisi apua. Ja varmasti onkin vaikka esim. traumojen yhteydessä.

Ymmärrän myös, että on henkisesti heikompia ja vahvempia ihmisiä, jokainen on yksilö.
Vahvuuttakin pystyy harjoittamaan, jos haluaa.
Se on sitä työtä oman hyvinvoinnin eteen.

Lue lisää

Ei tarvinnut montaakaan käyntiä nuorisopoliklinikalla 90-luvun lopussa, kun oli jo Seroxat-resepti kourassa. Mitään terapiaa ei edes tarjottu. Lyötiin persoonallisuushäiriöisen leima otsaan Daavidin tähden lailla koko loppuiäksi. Uskomattoman julmaa kohtelua. Ihminen ei ole ihmiselle ihminen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tarvinnut montaakaan käyntiä nuorisopoliklinikalla 90-luvun lopussa, kun oli jo Seroxat-resepti kourassa. Mitään terapiaa ei edes tarjottu. Lyötiin persoonallisuushäiriöisen leima otsaan Daavidin tähden lailla koko loppuiäksi. Uskomattoman julmaa kohtelua. Ihminen ei ole ihmiselle ihminen.

Lue lisää

Ihminen ei aina ole ihmiselle ihminen, toki joskus jotkut ovat, hyvä niin.
Omaksi parhaaksi on se, että on itse itselleen ihminen, arvostaa itseään sellaisena kuin on.

Onko itselle kamalasti hyötyä siitä, jos ottaa muiden sanomiset ja tekemiset omaksi taakakseen?
Parempi yrittää olla välittämättä ihan kaikesta, vaikka joskus pahalle tuntuukin.

Meillä on vähän pahana tapana se, kun liian herkästi käännämme asioita omaan itseen, eli tavallaan useasti syytämme itseämme asioista, jotka eivät välttämättä edes johdu omasta itsestä.

Minulla on pari psykiatrista diagnoosia vuosien takaa, mutta elän välittämättä niistä.
Eivät ne saa muokata sitä, minkälainen olen ja miten minun tulisi elää, olla, toimia ja puhua.
En kanna kaunaa ja katkeruutta erinäisiä hoitotahoja kohtaan, se ei auta minua elämässäni eteenpäin millään tavalla. Olisihan minun kamalan paha olla, jos eläisin siinä menneessä ja jatkuvasti miettisin miten se kaikki on vaikuttanut nykypäivään.

Sekin on sitä tasapainoilua, että yrittää elää tässä hetkessä eikä menneessä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tarvinnut montaakaan käyntiä nuorisopoliklinikalla 90-luvun lopussa, kun oli jo Seroxat-resepti kourassa. Mitään terapiaa ei edes tarjottu. Lyötiin persoonallisuushäiriöisen leima otsaan Daavidin tähden lailla koko loppuiäksi. Uskomattoman julmaa kohtelua. Ihminen ei ole ihmiselle ihminen.

Lue lisää

Minä kävin ehkä vuonna 2008 terveyskeskuksessa kun alkoi olla talvella huono olo.

Ei mennyt kuin 10 minuttia kun sain SSRI reseptin handuun nuorelta lääkäritytöltä. Liekö vielä edes koulusta valmistunut.

Kävin toki purkin ostamassa ja taisin yhden napin nielastakin mutta sitten tuli sellainen fiilis että ei tämä nyt ihan oikein mennyt ja jätin loput syömättä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tarvinnut montaakaan käyntiä nuorisopoliklinikalla 90-luvun lopussa, kun oli jo Seroxat-resepti kourassa. Mitään terapiaa ei edes tarjottu. Lyötiin persoonallisuushäiriöisen leima otsaan Daavidin tähden lailla koko loppuiäksi. Uskomattoman julmaa kohtelua. Ihminen ei ole ihmiselle ihminen.

Lue lisää

" Lyötiin persoonallisuushäiriöisen leima otsaan"
Sinä olet huomannut, että ihminen ei ole ihmiselle ihminen. Aivan totta. Olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan. Onko se dgn painanut sinua siitä asti? Koeta karistaa se mielestäsi. Psykiatrisilla diagnooseilla ei ole tieteellistä pohjaa, ei varsinkaan sentyyppisillä kuin se minkä kerroit saaneesi. Jos enkku sujuu, niin tässä joitakin alkuperäislähteitä:
https://www.bps.org.uk/power-threat-meaning-framework/introduction-ptmf

Suomeksikin on (vaikka ei tarpeeksi):
https://madinfinland.org/uusi_ajattelutapa/

Hyvä kirjoitus. Itsellä samanlaisia ajatuksia masennuksesta nykyään. En pidä sitä enää sairautena josta ei voisi päästä yli ilman lääkehoitoa. Sillä voi olla joku syy ja tarkoitus ja se voi olla jotain mikä kuuluu ihmisyyteen, saa meidät muuttamaan toimintamallejamme, pysähtymään, oppimaan tunteiden käsittelyä, oppimaan jotain elämästä, huomaamaan mikä meille on huonoksi. En myöskään suosittelisi lääkehoitoa huonojen kokemusteni valossa, en varsinkaan niin miten sitä minulle määrättiin ja vielä vääristeltiin syy miksi sitä pitää käyttää ja miten lääke vaikuttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kirjoitus. Itsellä samanlaisia ajatuksia masennuksesta nykyään. En pidä sitä enää sairautena josta ei voisi päästä yli ilman lääkehoitoa. Sillä voi olla joku syy ja tarkoitus ja se voi olla jotain mikä kuuluu ihmisyyteen, saa meidät muuttamaan toimintamallejamme, pysähtymään, oppimaan tunteiden käsittelyä, oppimaan jotain elämästä, huomaamaan mikä meille on huonoksi. En myöskään suosittelisi lääkehoitoa huonojen kokemusteni valossa, en varsinkaan niin miten sitä minulle määrättiin ja vielä vääristeltiin syy miksi sitä pitää käyttää ja miten lääke vaikuttaa.

Lue lisää

Suosittelen lukemaan masennuksesta esim. Johann Harin Mielen yhteydet - Masennuksen todelliset syyt. Tuo oli hyvin avartava kirja. Lisäksi James Daviesin Hajalla:
Hajalla : onneton totuus psykiatrian nykytilasta oli kanssa oikein silmiä avaava kirja. Hänellä on tulossa myös uusi kirja englanninkielellä tänä vuonna nimeltä "Sedated. How Modern Capitalism Created our Mental Health Crisis"
Mielenkiinnolla odotan tuota kirjaa, jossa tutkitaan yhteyttä kapitalismin ja nykyisen mielenterveyskriisin yhteyttä. Sen jo ennestään tiedän, kuinka esim. raha vaikuttaa siihen mitä tutkitaan, millaista tutkimusta esim. psykiatriassa rahoitetaan (voi päteä myös muille tieteenaloille). Kuinka medikalisaation myötä lääketiede on laajentunut alueille, joita ei aikaisemmin ole pidetty lääketieteellisinä. Sen myös tiedän, kuinka psykiatrian opit sopii erittäin hyvin nykyisen uusliberalismin oppeihin jossa keskiössä on yksilön vastuun korostaminen ja "oman onnensa seppä ajattelu". Sen myös tiedän, kuinka massiivisesti lääkeyhtiöt ovat kampanjoineet tietoisuuden masennuksesta lisäämiseksi, samalla promotoiden omia lääkkeitään. Ensin pitää luoda ongelma ja sitten siihen on tarjolla lääke. Tietenkään ne omat pillerit ei aiheuta riippuvuutta tai mitään ongelmia, ne on aikaisempia lääkkeitä parempia mahtavampia ja turvallisempia (ihan sama vaikka muutama vuosikymmen myöhemmin saattaisi ääni kellossa hiukan muuttua, tai jotkut ihmispolot saa läpikäydä suurta kärsimystä lääkkeiden aiheuttamien ongelmien kanssa - noissa isoissa voitoissa ei paljon yksittäiset ihmishenget paina). Pitää vaan saada lääkärit määräämään lääkkeitä ja vakuuttumaan niiden tarpeellisuudesta. Nykyään melkein joka toinen ihminen luulee että mt-ongelmat on ongelmia aivokemioissa ja ihmiset puhuvat serotoniinista mielihyvään liittyvänä jne. Hyvin on onnistunut kampanjointi.

Kampanjoinnista on hyötynyt myös psykiatria joka on saanut massiivisen määrän asiakaskuntaa. Psykiatrit aina hehkuttavat lääkeyhtiöiden aina uusia mullistavia lääkkeitä. Yhdessä lääkeyhtiöiden kanssa he tekee mullistavaa uutta tiedettä jossa ihmisten hermostoa ja aivoja sorkitaan yhä uusilla tavoilla.

Toivon että nykyinen psykiatrian biologiaan painottava paradigma tulee sortumaan. Itsemurhien ehkäisyä en ainakaan laittaisi psykiatrian käsiin koska kun asiaa alkaa syvemmin miettiä, ihmisten ongelmat voivat hyvinkin pitkälle olla reaktiota heidän kokemiinsa ongelmiin sosiaalisissa suhteissa ja reaktioita esim. yhteiskunnallisiin ongelmiin tai juuri siihen, että olosuhteet eivät ole ihmisille sillä tavalla luontaiset että ihmiset voisivat voida hyvin. Ehkä jokin yhteiskunnassamme laukaisee henkistä huonoa oloa, eikä yhteiskuntamme vastaa syvimpiin tarpeisiimme. Itsemurhien ehkäisy pitäisi nähdä huomattavasti laajempana asiana, ei vain mielenterveyteen liittyvänä asiana josta psykiatria on vastuussa. Minua ahdistaa, kuinka aivo- ja biologiapakkomielteiselle psykiatrialle on laitettu niin isoon rooliin ihmisten mielen ongelmien hoitamisessa ja kuinka moni astuu ansaan hakiessaan elämänongelmiinsa pillereitä saaden niistä uuden ongelman omien ongelmien päälle. Selittävät ongelmiaan jonain aivokemiaongelmina ja luulevat ettei muita teitä ole huolehtia itsestään. Luulevat että lääkkeet korjaavat tätä sairautta ja kemiallisia epätasapainoja vaikka oikeasti asia on niin, että lääkkeet eivät korjaa mitään. Ne tekevät muuttuneen epänormaalin tilan aivoihin.

Nykyinen systeemi näkee ihmisten ongelmat aivokemioiden ongelmina, biologisina ongelmina ja korostuneesti yksilöiden ongelmina. Jos ei näe, miksi sitten sadoille tuhansille määrätään aivokemioita muokkaavia "lääkkeitä?" Usein ensimmäisenä ratkaisuna. Psykiatrian oppien takia lääkkeitä määrätään myös yleisterveydenhuollossa hyvin pienellä kartoituksella. Ne on niin turvallisia että niitä kannattaa heti ensimmäisenä alkaa suoltaa ihmiselle jolla on paha olla henkisesti.

Hyvä kirjoitus. Selektiivisissä serotoniinin takaisinoton estäjissä ei myöskään ole mitään selektiivistä.