Lapsuus ja parisuhde

Lukemassani artikkelissa vedettiin yhtäläisyys lapsuuden kodin ja avioliiton välille. Onnellinen lapsuus tuo mukanaan onnellisen avioliiton.
Kovin lyhyesti vedetty linja.
Artikkeli todisteli, että jos lapsi on kotona saanut rakkautta ja hellyyttä, osaa hän antaa sitä eteenpäin aikuisessa suhteessaan.
Kyllä ihmisen kyky rakkauteen ja hellyyteen on osa luonnetta ja omaa suhtautumista. Moni avioliitto kärsii siitä, että aviopuoliso ei ole päässyt irti lapsuuden kodin lämmöstä, vaan palaa yhä uudelleen "kotiin", joko fyysisesti tai asenteillaan.
Tai sitten on niitä ihmisiä, jotka ovat saaneet lapsuudessaan rakkautta osakseen, mutta ovat vain hyötyneet kodin ymmärtäväisestä asenteesta. He ovat saaneet kasvaa itsekkäiksi ja manipuloiviksi aikuisiksi, jotka osaavat hyödyntää rakastavia lähimmäisiään ja saavat haluamansa vaivatta.
Tietenkin lapsuus jättää jokaiseen jälkensä. Mutta ihminen on kokonaisuus, joka muodostuu monista asioista, koti ja vanhempien suhtautuminen on vain osa ihmisen luonteenpiirteistä. Itsekkyys ja omanvoiton pyynti on monissa sisäänkirjoitettu ominaisuus. Ei sitä vanhempien hellyys poista, kuten ei ystävällisyyttä ja empatiaa poista kovatkaan lapsuuden kokemukset.

Avioliiton epäonnistumista ei pidä vierittää lapsuuden kodin syyksi.