Aikakäsityksen yksinkertainen kuvaus

Ajasta filosofioiminen on ihan jännä aihe, mutta aika on silti todellinen käsite sillä tapaa kuin ihmiset sen mieltää päässään, ainakin suurimmaksi osaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ajasta filosofioiminen on ihan jännä aihe, mutta aika on silti todellinen käsite sillä tapaa kuin ihmiset sen mieltää päässään, ainakin suurimmaksi osaksi.

Miksi samaistat aikakäsitteen ja sitten sen mitä fyysisessa todellisuudessa
tapahtuu. Onhan auton käsite eri asia kuin fyysinen auto.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi samaistat aikakäsitteen ja sitten sen mitä fyysisessa todellisuudessa
tapahtuu. Onhan auton käsite eri asia kuin fyysinen auto.

Aikajanalla tapahtuneet tapahtumat ovat mielestäni myös enimmäkseen myös subjektiivinen kokemus. Lisättynä tiedonvälittämisen ja kommunikoinnin haasteilla. Sekä ihmisen monimutkaisuudella sekä yksilönä että yhteisönä.

Järjestys on siten looginen, että perustana on aivot ja niiden ominaisuudet; ilman kykyä muistaa ja ennustaa ei olisi aikakäsitystäkään.

Toisaalta 'aika'käsityksestä on sinänsä hieman harhaanjohtavaa puhua, koska siinä puhutaan myöhäisemmistä kehityksen ja oppien näkökulmasta. Alkuperäinen kokemus on siis muistin, kokemisen ja ennustamisen avulla muodostuva 'keston hahmottaminen, sekä muutosten ja toistuvuuden tunnistaminen'. Varsinaisesta aikakäsityksestä voidaan puhua vasta sitten, kun on ensin luotu käsite nimeltä 'aika' ja määritelty sen sisältö, käyttötavat ja -kohteet.

Tällaisella kehittymisellä ja oppimisella on muutosvaikutuksia myös käsitykseen/hahmotukseen; mielen primitiivinen dynamiikka täydentyy, kun kokemus kestosta saa verbaalisen ja symbolisen muodon, eli jaetaan kokemus tiettyihin nimettyihin ja sisällöltään, käyttötavoiltaan jne. määriteltyihin jaksoihin = 'aikakäsitys'.

Tämä on myös syynä siihen, miksi 'ajan' koetaan olevan ihmisen ulkopuolella olevaksi fyysiseksi entiteetiksi tai komponentiksi. Ja edelleen, tästä johtuu mm. teorisointi "ajankulun muutoksista", vaikka kyseessä on jäykän käsitteen ristiriitatilanteet ihmisen hahmotuksen kanssa. Esim. kappale mustan aukon läheisyydessä näyttää hidastuvan tai jopa pysähtyvän = "musta aukon voimat hidastaa/pysäyttää ajan". Todellisuudessa siis "ajanmuutos" on muutos visuaalisessa hahmotuksessa, jonka saa aikaan mustan aukon gravitaatio, joka vaikuttaa informaatiota kuljettaviin fotoneihin. Tai toinen esimerkki: lähdet valon nopeudella kellosta pois päin: kello pysähtyy -> "aika pysähtyy". Kello ei tietenkään pysähdy, vaan kyse on tässäkintapauksessa fotoneista, sillä kun kuljet niiden kanssa samaa vauhtia, et saa enää sitä informaatiota, joka on lähtenyt kellosta "sekunteja myöhemmin". Ja taas jos liikut ylivalonnopeudella, aika näyttäisi kulkevan "taaksepäin", koska saavutat sinut ohittaneet fotonit, eli "vanhaa informaatiota". Aikakäsite on siis jäykkä ja eri tavoin harhaanjohtava.

Anonyymi kirjoitti:

Järjestys on siten looginen, että perustana on aivot ja niiden ominaisuudet; ilman kykyä muistaa ja ennustaa ei olisi aikakäsitystäkään.

Toisaalta 'aika'käsityksestä on sinänsä hieman harhaanjohtavaa puhua, koska siinä puhutaan myöhäisemmistä kehityksen ja oppien näkökulmasta. Alkuperäinen kokemus on siis muistin, kokemisen ja ennustamisen avulla muodostuva 'keston hahmottaminen, sekä muutosten ja toistuvuuden tunnistaminen'. Varsinaisesta aikakäsityksestä voidaan puhua vasta sitten, kun on ensin luotu käsite nimeltä 'aika' ja määritelty sen sisältö, käyttötavat ja -kohteet.

Tällaisella kehittymisellä ja oppimisella on muutosvaikutuksia myös käsitykseen/hahmotukseen; mielen primitiivinen dynamiikka täydentyy, kun kokemus kestosta saa verbaalisen ja symbolisen muodon, eli jaetaan kokemus tiettyihin nimettyihin ja sisällöltään, käyttötavoiltaan jne. määriteltyihin jaksoihin = 'aikakäsitys'.

Tämä on myös syynä siihen, miksi 'ajan' koetaan olevan ihmisen ulkopuolella olevaksi fyysiseksi entiteetiksi tai komponentiksi. Ja edelleen, tästä johtuu mm. teorisointi "ajankulun muutoksista", vaikka kyseessä on jäykän käsitteen ristiriitatilanteet ihmisen hahmotuksen kanssa. Esim. kappale mustan aukon läheisyydessä näyttää hidastuvan tai jopa pysähtyvän = "musta aukon voimat hidastaa/pysäyttää ajan". Todellisuudessa siis "ajanmuutos" on muutos visuaalisessa hahmotuksessa, jonka saa aikaan mustan aukon gravitaatio, joka vaikuttaa informaatiota kuljettaviin fotoneihin. Tai toinen esimerkki: lähdet valon nopeudella kellosta pois päin: kello pysähtyy -> "aika pysähtyy". Kello ei tietenkään pysähdy, vaan kyse on tässäkintapauksessa fotoneista, sillä kun kuljet niiden kanssa samaa vauhtia, et saa enää sitä informaatiota, joka on lähtenyt kellosta "sekunteja myöhemmin". Ja taas jos liikut ylivalonnopeudella, aika näyttäisi kulkevan "taaksepäin", koska saavutat sinut ohittaneet fotonit, eli "vanhaa informaatiota". Aikakäsite on siis jäykkä ja eri tavoin harhaanjohtava.

Lue lisää

Olet näköjään lähtenyt "aivot ja käsite ensin" periaatteella.
Kun ollaan ihmisiä, eikö parempi tapa lähteä liikkeelle olisi
"Ihminen fyysisessa todellisuudessa ja aikakäsitteen kehitys."

Häiritsevää esityksessä on, että käytät joskus aikatermiä alastomana,
sitten taas heittomerkkeihin verhottuna ja taas lainausmerkeissä.

"Tämä on myös syynä siihen, miksi 'ajan' koetaan olevan ihmisen ulkopuolella
olevaksi fyysiseksi entiteetiksi tai komponentiksi. Ja edelleen, tästä johtuu mm. teorisointi "ajankulun muutoksista", vaikka kyseessä on jäykän käsitteen
ristiriitatilanteet ihmisen hahmotuksen kanssa. Esim. kappale mustan aukon....."

Itse asiassa sanot vähän fysikaalisen ajan luonteesta, sehän olisi ihmisen
ja käsitteiden ulkopuolella, sitä ei siis olisi käsitteiden ulkopuolella.

Mutta tuo arviointi "ajankulun muutoksista" eli ajatukset suhteellisuusteorian
aikakäsityksestä tuntuu aika oudolta, se kuitenkin näyttää olevan tämän
universumin ominaisuus, Newtonin aika-avaruus oli väärä malli.

Täytyy esittää tarkentava kysymys,

miten aikana ennen ihmisiä ja käsitteitä,
oliko silloin dinosauruksia vai tapahtuiko silloin yleensä mitään?

Anonyymi kirjoitti:

Olet näköjään lähtenyt "aivot ja käsite ensin" periaatteella.
Kun ollaan ihmisiä, eikö parempi tapa lähteä liikkeelle olisi
"Ihminen fyysisessa todellisuudessa ja aikakäsitteen kehitys."

Häiritsevää esityksessä on, että käytät joskus aikatermiä alastomana,
sitten taas heittomerkkeihin verhottuna ja taas lainausmerkeissä.

"Tämä on myös syynä siihen, miksi 'ajan' koetaan olevan ihmisen ulkopuolella
olevaksi fyysiseksi entiteetiksi tai komponentiksi. Ja edelleen, tästä johtuu mm. teorisointi "ajankulun muutoksista", vaikka kyseessä on jäykän käsitteen
ristiriitatilanteet ihmisen hahmotuksen kanssa. Esim. kappale mustan aukon....."

Itse asiassa sanot vähän fysikaalisen ajan luonteesta, sehän olisi ihmisen
ja käsitteiden ulkopuolella, sitä ei siis olisi käsitteiden ulkopuolella.

Mutta tuo arviointi "ajankulun muutoksista" eli ajatukset suhteellisuusteorian
aikakäsityksestä tuntuu aika oudolta, se kuitenkin näyttää olevan tämän
universumin ominaisuus, Newtonin aika-avaruus oli väärä malli.

Täytyy esittää tarkentava kysymys,

miten aikana ennen ihmisiä ja käsitteitä,
oliko silloin dinosauruksia vai tapahtuiko silloin yleensä mitään?

Lue lisää

Ei, vaan aivot ensin, sitten muu. Ilman aivoja ja niiden kykyä kehittyä ja oppia, ei voi luoda uutta.

Yritätkö sanoa, että aika oli jo olemassa, joka piti vain löytää?

En sano mitään ajan fysikaalisesta luonteesta, koska sillä ei ole sellaista (ellei huomioida sen sähkökemiallista olemusta aivojen tuotteena). Esitin asioita, miksi ajan KOETAAN olevan jokin ulkopuolinen, vaikka se on kokonaisuudessaan tietoisuudessa syntynyt ja siellä koettu ilmiö.

Kaikki tapahtuu aivoissa, ei sen ulkopuolella. Käytännössä ihminen ei näe aivojensa ulkopuolelle, vaan hän näkee aivoissaan muodostuvan projektion. Ts. aivojen, eli mielen, ulkopuolella ei myöskään ole aikaa. Eihän siellä ole valoakaan, saati pimeyttä. Eikä siellä ole metrejä, eikä kilojakaan. Ei kauneutta, eikä rumuutta. Ei värejä, eikä värittömyyttä. 100% kaikesta mitä tiedostamme syntyy ja tapahtuu kallon sisäpuolella.

Aika ei ole tämän universumin ominaisuus, vaan ihmisen ominaisuus.

Fossiililöydöt kertoo, että dinosaurukset eli täällä ennen meitä. Ja aivan kuten nykyeläimetkin, silloiset eläimet eli perusvaistojen varassa. Vain ihminen luo käsitteitä. (Tosin älykkäimmillä eläimilläkin voi olla muodostunut jonkin asteisia käsitteitä, esim. delfiineillä, vaikka mitään erityistä kieltä eläimillä ei ole havaittu.)

Anonyymi kirjoitti:

Ei, vaan aivot ensin, sitten muu. Ilman aivoja ja niiden kykyä kehittyä ja oppia, ei voi luoda uutta.

Yritätkö sanoa, että aika oli jo olemassa, joka piti vain löytää?

En sano mitään ajan fysikaalisesta luonteesta, koska sillä ei ole sellaista (ellei huomioida sen sähkökemiallista olemusta aivojen tuotteena). Esitin asioita, miksi ajan KOETAAN olevan jokin ulkopuolinen, vaikka se on kokonaisuudessaan tietoisuudessa syntynyt ja siellä koettu ilmiö.

Kaikki tapahtuu aivoissa, ei sen ulkopuolella. Käytännössä ihminen ei näe aivojensa ulkopuolelle, vaan hän näkee aivoissaan muodostuvan projektion. Ts. aivojen, eli mielen, ulkopuolella ei myöskään ole aikaa. Eihän siellä ole valoakaan, saati pimeyttä. Eikä siellä ole metrejä, eikä kilojakaan. Ei kauneutta, eikä rumuutta. Ei värejä, eikä värittömyyttä. 100% kaikesta mitä tiedostamme syntyy ja tapahtuu kallon sisäpuolella.

Aika ei ole tämän universumin ominaisuus, vaan ihmisen ominaisuus.

Fossiililöydöt kertoo, että dinosaurukset eli täällä ennen meitä. Ja aivan kuten nykyeläimetkin, silloiset eläimet eli perusvaistojen varassa. Vain ihminen luo käsitteitä. (Tosin älykkäimmillä eläimilläkin voi olla muodostunut jonkin asteisia käsitteitä, esim. delfiineillä, vaikka mitään erityistä kieltä eläimillä ei ole havaittu.)

Lue lisää

Emme ole eri mieltä aivojen roolista.
Eri mieltä voisimme olla fysikaalisesta todellisuudesta ja mitä siellä on.

"Yritätkö sanoa, että aika oli jo olemassa, joka piti vain löytää?"

Hyvä kysymys, ihan hyvin voi olla, ainakin ajalliset tapahtumat.
Onhan käsitteiden ulkopuolella paljon muitakin, löydettyjä asioita.

Aika varmaan koetaan tajunnan ulkopuoliseksi, koska sen ydin on siellä,
menee aikaa ennen kuin aivot osaavat käyttää ajallisia tapahtumia
kohtuullisen hyvin.


"Kaikki tapahtuu aivoissa, ei sen ulkopuolella. Käytännössä ihminen ei näe
aivojensa ulkopuolelle, vaan hän näkee aivoissaan muodostuvan projektion."

Joskus aikoinaan tälläinen projektiota katseleva jokin oli suosittu tietoisuuden
selitysmalli, enää ei ole, koska ei pystytty ratkaisemaan mikä on tuo katselija,
ei sentään menty teoriaan "aivot katselevat aivojen muodostamaa projektiota."

"aivojen, eli mielen, ulkopuolella ei myöskään ole aikaa. Eihän siellä ole valoakaan, saati
pimeyttä. Eikä siellä ole metrejä, eikä kilojakaan....."

Luettelit hyvän listan aivojen tekemiä tulkintoja, mutta jätit pois fotonit, ilmanpaineen
vaihtelut, gravitaation, avaruuden , kasvit, pintamateriaalit joita tarvitaan
noiden aistimusten raaka-aineeksi ja jotka ovat fysikaalisessa todellisuudessa.


"Aika ei ole tämän universumin ominaisuus, vaan ihmisen ominaisuus."

Ajatteletko ettei universumia ole, on vain ihminen?

"Fossiililöydöt kertoo, että dinosaurukset eli täällä ennen meitä. Ja aivan kuten nykyeläimetkin, silloiset eläimet eli perusvaistojen varassa."

Fossiliit kertovat, että dinosarukset elivät fysikaalisessa todellisuudessa
ennen käsitteitä. Kun ne elivät ja kuolivat aikoinaan, kai siellä oli aikakin.
Nykyisistä eläimistä ainakin pedoilla, on hyvinkin harjoiteltu hyökkäyksen ajoitus,
siis ajallinen tapahtuma. joka on emon kanssa harjoiteltu, ei vaiston varainen.

Miten sitten aika olisi aivojen ulkopuolella, no tapahtumina joiden välillä on
temporaalisia suhteita, eli ajallisia tapahtumia, niistä sitten aivot rakentavat
aikakäsitteen, niinkuin yleensä, aivoissa on käsitteet ja fysikaalisessa
todellisuudessa ovat sitten fyysiset kohteet.
Tulivuoren käsite aivoissa, tulivuori fyysisessä todellisuudessa,
esikäsitteellisenä kohteena.

Anonyymi kirjoitti:

Emme ole eri mieltä aivojen roolista.
Eri mieltä voisimme olla fysikaalisesta todellisuudesta ja mitä siellä on.

"Yritätkö sanoa, että aika oli jo olemassa, joka piti vain löytää?"

Hyvä kysymys, ihan hyvin voi olla, ainakin ajalliset tapahtumat.
Onhan käsitteiden ulkopuolella paljon muitakin, löydettyjä asioita.

Aika varmaan koetaan tajunnan ulkopuoliseksi, koska sen ydin on siellä,
menee aikaa ennen kuin aivot osaavat käyttää ajallisia tapahtumia
kohtuullisen hyvin.


"Kaikki tapahtuu aivoissa, ei sen ulkopuolella. Käytännössä ihminen ei näe
aivojensa ulkopuolelle, vaan hän näkee aivoissaan muodostuvan projektion."

Joskus aikoinaan tälläinen projektiota katseleva jokin oli suosittu tietoisuuden
selitysmalli, enää ei ole, koska ei pystytty ratkaisemaan mikä on tuo katselija,
ei sentään menty teoriaan "aivot katselevat aivojen muodostamaa projektiota."

"aivojen, eli mielen, ulkopuolella ei myöskään ole aikaa. Eihän siellä ole valoakaan, saati
pimeyttä. Eikä siellä ole metrejä, eikä kilojakaan....."

Luettelit hyvän listan aivojen tekemiä tulkintoja, mutta jätit pois fotonit, ilmanpaineen
vaihtelut, gravitaation, avaruuden , kasvit, pintamateriaalit joita tarvitaan
noiden aistimusten raaka-aineeksi ja jotka ovat fysikaalisessa todellisuudessa.


"Aika ei ole tämän universumin ominaisuus, vaan ihmisen ominaisuus."

Ajatteletko ettei universumia ole, on vain ihminen?

"Fossiililöydöt kertoo, että dinosaurukset eli täällä ennen meitä. Ja aivan kuten nykyeläimetkin, silloiset eläimet eli perusvaistojen varassa."

Fossiliit kertovat, että dinosarukset elivät fysikaalisessa todellisuudessa
ennen käsitteitä. Kun ne elivät ja kuolivat aikoinaan, kai siellä oli aikakin.
Nykyisistä eläimistä ainakin pedoilla, on hyvinkin harjoiteltu hyökkäyksen ajoitus,
siis ajallinen tapahtuma. joka on emon kanssa harjoiteltu, ei vaiston varainen.

Miten sitten aika olisi aivojen ulkopuolella, no tapahtumina joiden välillä on
temporaalisia suhteita, eli ajallisia tapahtumia, niistä sitten aivot rakentavat
aikakäsitteen, niinkuin yleensä, aivoissa on käsitteet ja fysikaalisessa
todellisuudessa ovat sitten fyysiset kohteet.
Tulivuoren käsite aivoissa, tulivuori fyysisessä todellisuudessa,
esikäsitteellisenä kohteena.

Lue lisää

Pointti oli esimerkein yms. esittää aivojen oleellisia ominaisuuksia, sekä niiden rajallisuuden, joka on se perusta, joka kertoo miten aikakäsite on syntynyt ja kehittynyt, ja että aikaa ei ole ilman sen keksimistä. Eihän pituuksia ja painoakaan ole olemassa ellei ensin keksi käsitteitä 'pituus' ja 'paino', sekä määrittele niiden ominaisuudet ja käyttötavat, sekä -kohteet. Vai löysikö joku luonnosta sentit, metrit, grammat, kilot yms. ja poimi ne käyttövalmiina ihmisten hyödyksi? Samoin ei olisi nopeutta, ilman pituuden ja ajan keksimistä. Käsitteet ovat siis mm. havaintojen kielellisiä vastineita. Esim. kasvi ei ole kasvi, ellet ensin keksi käsitettä 'kasvi'. Käsitteellistäminen myös erottelee asiat toisistaan, esim. kasvi ole eläin, eikä hevonen ole kala. Kasvista sellainen huomio, että ethän löydä siitä kemiallisia kaavoja, vaikka kasvin voi kuvata sellaisilla. Vaikka kuinka katselisit sen rakenteita mikroskoopilla, et vain näe kemiallisia kaavoja. Sen sijaan eri laittein löydetään kasvin ihmissilmälle näkymättömiä asioita ja näiden vastineita ovat mm. kemialliset kaavat. Sama pätee aikaan. Et näe aikaa, vaikka kuinka tähyilet ympärillesi tai tutkit universumin ihmeellisyyksiä millä laitteella tahansa.

Kaikki mitä tällä hetkellä ajattelet, kun kohdistat huomiosi ihan mihin tahansa, tuo muististasi tietoisuuden pinnalle niiden kielelliset vastineet. Ihminen siis ajattelee, ja jopa tuntee, käsittein ja samalla vaistonvaraiset kokemukset ovat vähentyneet. Näin 'tapahtumien keston tunnistaminen' on saanut kielellisen vastineen nimeltä 'aika', sekä määritelmän mitä se tarkoittaa, ja tämä ihmisen itsensä luoma "keinotekoinen" keksintö on myöhemmin ollut hyödyksi monin eri tavoin.

"Onhan käsitteiden ulkopuolella paljon muitakin, löydettyjä asioita."

Pystytkö luettelemaan asioita käsitteiden ulkopuolelta? Jos pystyt, niin huomaat luettelevasi käsitteitä.

Anonyymi kirjoitti:

Pointti oli esimerkein yms. esittää aivojen oleellisia ominaisuuksia, sekä niiden rajallisuuden, joka on se perusta, joka kertoo miten aikakäsite on syntynyt ja kehittynyt, ja että aikaa ei ole ilman sen keksimistä. Eihän pituuksia ja painoakaan ole olemassa ellei ensin keksi käsitteitä 'pituus' ja 'paino', sekä määrittele niiden ominaisuudet ja käyttötavat, sekä -kohteet. Vai löysikö joku luonnosta sentit, metrit, grammat, kilot yms. ja poimi ne käyttövalmiina ihmisten hyödyksi? Samoin ei olisi nopeutta, ilman pituuden ja ajan keksimistä. Käsitteet ovat siis mm. havaintojen kielellisiä vastineita. Esim. kasvi ei ole kasvi, ellet ensin keksi käsitettä 'kasvi'. Käsitteellistäminen myös erottelee asiat toisistaan, esim. kasvi ole eläin, eikä hevonen ole kala. Kasvista sellainen huomio, että ethän löydä siitä kemiallisia kaavoja, vaikka kasvin voi kuvata sellaisilla. Vaikka kuinka katselisit sen rakenteita mikroskoopilla, et vain näe kemiallisia kaavoja. Sen sijaan eri laittein löydetään kasvin ihmissilmälle näkymättömiä asioita ja näiden vastineita ovat mm. kemialliset kaavat. Sama pätee aikaan. Et näe aikaa, vaikka kuinka tähyilet ympärillesi tai tutkit universumin ihmeellisyyksiä millä laitteella tahansa.

Kaikki mitä tällä hetkellä ajattelet, kun kohdistat huomiosi ihan mihin tahansa, tuo muististasi tietoisuuden pinnalle niiden kielelliset vastineet. Ihminen siis ajattelee, ja jopa tuntee, käsittein ja samalla vaistonvaraiset kokemukset ovat vähentyneet. Näin 'tapahtumien keston tunnistaminen' on saanut kielellisen vastineen nimeltä 'aika', sekä määritelmän mitä se tarkoittaa, ja tämä ihmisen itsensä luoma "keinotekoinen" keksintö on myöhemmin ollut hyödyksi monin eri tavoin.

"Onhan käsitteiden ulkopuolella paljon muitakin, löydettyjä asioita."

Pystytkö luettelemaan asioita käsitteiden ulkopuolelta? Jos pystyt, niin huomaat luettelevasi käsitteitä.

Lue lisää

En kiellä käsitteiden merkitystä.
Ajattelemme käsitteillä, käsitteiden ominaisuudet sitten rajoittavat tai
mahdollistavat ajattelun tehokkuutta.

Ihmisillä on käsitteenmuodostusjärjestelmä, joka on hyvin tehokas
ja automaattinen, se tekee meistä käsiteajattelijoita.

Käsitteisiin liittyy erikoisuuksia, jotka hämmentävät jopa tehokkaita
ajattelijoita.Jotkut käsitteiden ominaisuuksista oikeastaan estävät meitä
näkemästä, mikä on käsitteen ja sen mitä käsite kuvaa, suhde.

Sitten esimerkkeihisi.

Miten paino on riippuvainen painokäsitteestä?

Ihmiset ennen painokäsitteen keksimistä, vain hoksasivat että tiettyjä asioita
ei jostain syystä pystynyt kantamaan, kun taas joitakin muita taas pystyi helpostikin.

Sitä selitettiin ehkä erilaisilla tavoilla, kokemusten karttuessa, painokäsite alkoi
kehittymään, kunnes ollaan nyt nykyisessä käsitteessä.
Oli siis eräänlainen esikäsitteellinen tila, jossa oli ilmiö, mutta ei ymmärrystä sen
luonteesta, ilmiö ennen sen käsitettä.

Tulivuori on selvempi ja tarpeeksi konkreettinen esimerkki.

Ennen muinoin oli fyysisiä tulivuoria, mutta ei tulivuoren käsitettä.
Tulivuorella oli tappavia ominaisuuksia, ihmisillä sekavia luuloja asiasta.

Aikaa myöten tulivuoret näyttivät mistä on kyse, ihmiset oppivat tämän
kovemman kautta, tulivuoritutkimus edistyi ja tulivuoren käsite kehittyi
nykyiseksi. nykyisillä tutkijoilla on pitkälle kehitetty tulivuorikäsite,
jonka avulla sitten ennustetaan, löydetään uusia asioita yms.

Juttu menee hankalammaksi, jos käsitteeseen sisältyy abstrakista osuutta.
Mittaus ei enää ole suoraviivainen konkreettinen asia, vaan siihen on
lisätty käsitteellistä aineistoa, se nostaa nopeuskäsitteen abstraktiotasoa
korkeammalle.

Metrejä ei löydy luonnosta, koska siinä on abstraktinen määritelmäosa, näin
päästiin eroon kuninkaiden kehon osa määritelmistä, tuli standardimitat tilalle.

Kilot, sama juttu, ensin standardi näytekappale, nyt määritelty luonnonvakion
avulla, ei todellakaan esiinny luonnossa. Kaikki on osina luonnossa!

Ajasta.

Aikakäsite ei ole konkreettinen käsite siinä mielessä, että voitaisiin osoittaa sitä
ja sanoa, tuo on aika, tälläinen ostensiivinen määrittely toimii hyvin lapsien
yksinkertaisille käsitteille.

Aikakäsite on abstraktinen käsite, jota on hankala hahmottaa, jopa teini-ikäisillä
on vaikeuksia aika-käsitteen määrittelyissä.

Samalla tavalla kuin kilon tapauksessa aika ei ole luonnossa yhtenä möhkäleenä,
vaan pikemmin osina, luontoa katsottaessa näkisimme ajan osia, ajallisia osia.

Asiaa sotkee vielä se, että on monia ajan määritelmiä, eri tieteet ovat tehneet
soveltavia kehitelmiä ajasta.

Käsitteen ja sen kohteen välillä on eräs suhde, käsite kuvaa kohdetta, toisaalta
kohde kuvautuu käsitteessä.

Kun katselee esimerkkejäsi, näyttää siltä että pidät vain kuvautumis-suhdetta
oikeana, kun on käsite, kohde muotoutuu esille luonnon sekamelskasta.

Tätä voi pitää virheenä.

Anonyymi kirjoitti:

En kiellä käsitteiden merkitystä.
Ajattelemme käsitteillä, käsitteiden ominaisuudet sitten rajoittavat tai
mahdollistavat ajattelun tehokkuutta.

Ihmisillä on käsitteenmuodostusjärjestelmä, joka on hyvin tehokas
ja automaattinen, se tekee meistä käsiteajattelijoita.

Käsitteisiin liittyy erikoisuuksia, jotka hämmentävät jopa tehokkaita
ajattelijoita.Jotkut käsitteiden ominaisuuksista oikeastaan estävät meitä
näkemästä, mikä on käsitteen ja sen mitä käsite kuvaa, suhde.

Sitten esimerkkeihisi.

Miten paino on riippuvainen painokäsitteestä?

Ihmiset ennen painokäsitteen keksimistä, vain hoksasivat että tiettyjä asioita
ei jostain syystä pystynyt kantamaan, kun taas joitakin muita taas pystyi helpostikin.

Sitä selitettiin ehkä erilaisilla tavoilla, kokemusten karttuessa, painokäsite alkoi
kehittymään, kunnes ollaan nyt nykyisessä käsitteessä.
Oli siis eräänlainen esikäsitteellinen tila, jossa oli ilmiö, mutta ei ymmärrystä sen
luonteesta, ilmiö ennen sen käsitettä.

Tulivuori on selvempi ja tarpeeksi konkreettinen esimerkki.

Ennen muinoin oli fyysisiä tulivuoria, mutta ei tulivuoren käsitettä.
Tulivuorella oli tappavia ominaisuuksia, ihmisillä sekavia luuloja asiasta.

Aikaa myöten tulivuoret näyttivät mistä on kyse, ihmiset oppivat tämän
kovemman kautta, tulivuoritutkimus edistyi ja tulivuoren käsite kehittyi
nykyiseksi. nykyisillä tutkijoilla on pitkälle kehitetty tulivuorikäsite,
jonka avulla sitten ennustetaan, löydetään uusia asioita yms.

Juttu menee hankalammaksi, jos käsitteeseen sisältyy abstrakista osuutta.
Mittaus ei enää ole suoraviivainen konkreettinen asia, vaan siihen on
lisätty käsitteellistä aineistoa, se nostaa nopeuskäsitteen abstraktiotasoa
korkeammalle.

Metrejä ei löydy luonnosta, koska siinä on abstraktinen määritelmäosa, näin
päästiin eroon kuninkaiden kehon osa määritelmistä, tuli standardimitat tilalle.

Kilot, sama juttu, ensin standardi näytekappale, nyt määritelty luonnonvakion
avulla, ei todellakaan esiinny luonnossa. Kaikki on osina luonnossa!

Ajasta.

Aikakäsite ei ole konkreettinen käsite siinä mielessä, että voitaisiin osoittaa sitä
ja sanoa, tuo on aika, tälläinen ostensiivinen määrittely toimii hyvin lapsien
yksinkertaisille käsitteille.

Aikakäsite on abstraktinen käsite, jota on hankala hahmottaa, jopa teini-ikäisillä
on vaikeuksia aika-käsitteen määrittelyissä.

Samalla tavalla kuin kilon tapauksessa aika ei ole luonnossa yhtenä möhkäleenä,
vaan pikemmin osina, luontoa katsottaessa näkisimme ajan osia, ajallisia osia.

Asiaa sotkee vielä se, että on monia ajan määritelmiä, eri tieteet ovat tehneet
soveltavia kehitelmiä ajasta.

Käsitteen ja sen kohteen välillä on eräs suhde, käsite kuvaa kohdetta, toisaalta
kohde kuvautuu käsitteessä.

Kun katselee esimerkkejäsi, näyttää siltä että pidät vain kuvautumis-suhdetta
oikeana, kun on käsite, kohde muotoutuu esille luonnon sekamelskasta.

Tätä voi pitää virheenä.

Lue lisää

On turhaa eksyttää ja sekottaa keskustelua pohdiskelulla, joka on kilpailevaa, rönsyilevää, polveilevaa ja vääristelevää.

Kyse on ollut koko ajan käsitteestä nimeltä 'aika', sekä ko. käsitteen syntytavoista, esimerkein havainnollistettuna, sekä siitä, miten 'aika' ymmärretään ja koetaan. Tämä asia ei selviä pohdiskelemalla tulivuorista, luonnon fyysisyydestä tai teinien aikakäsityksestä.

"Kun katselee esimerkkejäsi, näyttää siltä että pidät vain kuvautumis-suhdetta
oikeana, kun on käsite, kohde muotoutuu esille luonnon sekamelskasta."

Tuo on hyvä esimerkki kyökkifilosofoinnista, jossa käytät vääristelyä kilpailukeinonasi. Ts. loit itse sen virheen ja syyllistät sillä minua. Olen kohdannut melko monta kyökkifilosofia, jotka yrittävät näyttää päteviltä, mutta kompastuvat siihen, kun eivät ymmärrä Wikipediasta yms. kopioimiensa asioiden sisältöä ja merkitystä.

PS: aikaa ei edelleenkään löydy luonnosta vaikka kuinka väität. Ei möhkäleinä eikä "ajallisina osina". Vielä kerran: 'aika' ei ole itsenäinen universumissa esiintyvä ja vaikuttava komponentti, vaan ihmisaivoissa varsin pitkään kehittynyt ja kypsynyt käsite, jonka taustalla on aivojen ominaisuuksiin kuuluva 'tapahtumien ja muutosten, sekä niiden keston tunnistaminen', joka taas perustuu kehittyneeseen muistiin, ja tämä taas on johtanut oppimiseen, sekä uuden luomiseen. Näitä luomuksia ovat mm. monimutkainen verbaalinen ja kielellinen ilmaisutaito, ja tämä taas on johtanut mm. kykyyn luoda käsitteitä, eli kielellisiä vastineita koetuille/havaituille asioille. Lisäksi 'aika' on määritelmä ja sovellus, sekä vakiintunut sopimus.

Rönsyilemisiin.

Anonyymi kirjoitti:

On turhaa eksyttää ja sekottaa keskustelua pohdiskelulla, joka on kilpailevaa, rönsyilevää, polveilevaa ja vääristelevää.

Kyse on ollut koko ajan käsitteestä nimeltä 'aika', sekä ko. käsitteen syntytavoista, esimerkein havainnollistettuna, sekä siitä, miten 'aika' ymmärretään ja koetaan. Tämä asia ei selviä pohdiskelemalla tulivuorista, luonnon fyysisyydestä tai teinien aikakäsityksestä.

"Kun katselee esimerkkejäsi, näyttää siltä että pidät vain kuvautumis-suhdetta
oikeana, kun on käsite, kohde muotoutuu esille luonnon sekamelskasta."

Tuo on hyvä esimerkki kyökkifilosofoinnista, jossa käytät vääristelyä kilpailukeinonasi. Ts. loit itse sen virheen ja syyllistät sillä minua. Olen kohdannut melko monta kyökkifilosofia, jotka yrittävät näyttää päteviltä, mutta kompastuvat siihen, kun eivät ymmärrä Wikipediasta yms. kopioimiensa asioiden sisältöä ja merkitystä.

PS: aikaa ei edelleenkään löydy luonnosta vaikka kuinka väität. Ei möhkäleinä eikä "ajallisina osina". Vielä kerran: 'aika' ei ole itsenäinen universumissa esiintyvä ja vaikuttava komponentti, vaan ihmisaivoissa varsin pitkään kehittynyt ja kypsynyt käsite, jonka taustalla on aivojen ominaisuuksiin kuuluva 'tapahtumien ja muutosten, sekä niiden keston tunnistaminen', joka taas perustuu kehittyneeseen muistiin, ja tämä taas on johtanut oppimiseen, sekä uuden luomiseen. Näitä luomuksia ovat mm. monimutkainen verbaalinen ja kielellinen ilmaisutaito, ja tämä taas on johtanut mm. kykyyn luoda käsitteitä, eli kielellisiä vastineita koetuille/havaituille asioille. Lisäksi 'aika' on määritelmä ja sovellus, sekä vakiintunut sopimus.

Rönsyilemisiin.

Lue lisää

Kausaalisuus ei ole sopimus. En sano etteikö aika olisi käsite, mutta miksi olisi käsite asialle tai tarvetta sopia asiasta, jota ei oikeasti ole, tai joka olisi ehkä vain omaa mielikuvitusta? Ja koska monet ihmiset kokevat ajankulumisen suurinpiirtein samoin, onko kyseessä sitten ihmisten joukkopsykoosi vai dna:n mukana kulkeva perimätieto, vai peräti opittu asia? Voisiko aika olla ilmiönä vaikka joukkopsykoosi, perimätieto tai oppi häviäisi? Kausaalisuus, asiat tapahtuvat järjestyksessä ja rytmissä, asioista on seurauksena jotain toista, jollain todennäköisyydellä. Olisiko järjestys, todennäköisyydet ja rytmi edelleen olemassa? Villi luonto on oppinut myös järjestyksen. Toimiiko ihminen nostaessaan itsensä villin luonnon yläpuolelle toimii niin tehdessään ajattelemattomasti, tai jopa röyhkeäasti sanoessaan aikaa omaksi keksinnöksi, tai ylimielisesti sanoessaan sitä harhaksi? On mielestäni väärin sanoa, että joka paikassa olisi pimeää vain sillä perusteella, että ihmisen reseptorit ovat erikoistuneet "valoisaan aikaan", jolloin tietynlaista SM-säteilyä on runsaasti. Auringon energiaa hyväksikäyttävillä eliöillä maapallolla on vastaavaa, lehdet kääntyvät auringon suuntaan, käpristyvät kun saatavuus vähenee, kuolevat ellei ole saatavilla ollenkaan liian kauan jne. Myös pimeässäelävät käyttävät valoa hyväkseen, joskin ovat valon vähäisyyden takia keksineet keinoja selvitä vähemmällä, tai tuottavat jopa itse. Syy ja seuraus. Näkeminen ei ole kuitenkaan kaikille tärkeätä, evoluutio voi jättää silmät sivuseikaksi, jos ne eivät tuo mitään iloa omistajalleen. Ajan kanssa on sama juttu mielestäni, ajankulunkokeminen ei ole kaikelle luonnolle tärkeätä, evoluutio on voinut jättää osan luonnosta pois sen kokemisesta. Maapallolla luonto on ottanut omakseen tietynlaisen toimintatavan, ihminen toimii samoin osana luontoa. On mielestäni väärin sanoa, että aikaa ei ole vain siksi, että meiltä ehkä puuttuu sille erityinen reseptori, tai jos ainoa elin joka voi asiaa käsitellä on aivot, joka on löytänyt käsitteelle yhteyksiä joihinkin toisiin asioihin, antanut ilmiölle nimen ja havainnut jonkinlaisia sääntöjä käsitteen ympärille, jotta sille tulisi joku merkitys, kuten auringon nousu tai lasku, sekä luonut mittalaitteen kuten kello ja todennut mittauksellaan, että säännöllisyys on totta. On eri asia sanoa, että "olkoon aika" samoin kuten luotiin ensimmäinen bitcoin. Jälkimmäinen on ihmisen keksintö ja nimeämä. Ensimmäisestä ei pääse eroon vaikka haluaisi.

Anonyymi kirjoitti:

On turhaa eksyttää ja sekottaa keskustelua pohdiskelulla, joka on kilpailevaa, rönsyilevää, polveilevaa ja vääristelevää.

Kyse on ollut koko ajan käsitteestä nimeltä 'aika', sekä ko. käsitteen syntytavoista, esimerkein havainnollistettuna, sekä siitä, miten 'aika' ymmärretään ja koetaan. Tämä asia ei selviä pohdiskelemalla tulivuorista, luonnon fyysisyydestä tai teinien aikakäsityksestä.

"Kun katselee esimerkkejäsi, näyttää siltä että pidät vain kuvautumis-suhdetta
oikeana, kun on käsite, kohde muotoutuu esille luonnon sekamelskasta."

Tuo on hyvä esimerkki kyökkifilosofoinnista, jossa käytät vääristelyä kilpailukeinonasi. Ts. loit itse sen virheen ja syyllistät sillä minua. Olen kohdannut melko monta kyökkifilosofia, jotka yrittävät näyttää päteviltä, mutta kompastuvat siihen, kun eivät ymmärrä Wikipediasta yms. kopioimiensa asioiden sisältöä ja merkitystä.

PS: aikaa ei edelleenkään löydy luonnosta vaikka kuinka väität. Ei möhkäleinä eikä "ajallisina osina". Vielä kerran: 'aika' ei ole itsenäinen universumissa esiintyvä ja vaikuttava komponentti, vaan ihmisaivoissa varsin pitkään kehittynyt ja kypsynyt käsite, jonka taustalla on aivojen ominaisuuksiin kuuluva 'tapahtumien ja muutosten, sekä niiden keston tunnistaminen', joka taas perustuu kehittyneeseen muistiin, ja tämä taas on johtanut oppimiseen, sekä uuden luomiseen. Näitä luomuksia ovat mm. monimutkainen verbaalinen ja kielellinen ilmaisutaito, ja tämä taas on johtanut mm. kykyyn luoda käsitteitä, eli kielellisiä vastineita koetuille/havaituille asioille. Lisäksi 'aika' on määritelmä ja sovellus, sekä vakiintunut sopimus.

Rönsyilemisiin.

Lue lisää

" Vielä kerran: 'aika' ei ole itsenäinen universumissa esiintyvä ja vaikuttava komponentti,"

Tunnistan edellisestä lauseesta kyökkifilosofin,nykytiede on pystynyt tunnistamaan koko universumista vasta ainoastaa 1-3 %.. Vahvaa päättelyä universumista kun 97 % siitä ei edes pystytä näkemään.

Anonyymi kirjoitti:

On turhaa eksyttää ja sekottaa keskustelua pohdiskelulla, joka on kilpailevaa, rönsyilevää, polveilevaa ja vääristelevää.

Kyse on ollut koko ajan käsitteestä nimeltä 'aika', sekä ko. käsitteen syntytavoista, esimerkein havainnollistettuna, sekä siitä, miten 'aika' ymmärretään ja koetaan. Tämä asia ei selviä pohdiskelemalla tulivuorista, luonnon fyysisyydestä tai teinien aikakäsityksestä.

"Kun katselee esimerkkejäsi, näyttää siltä että pidät vain kuvautumis-suhdetta
oikeana, kun on käsite, kohde muotoutuu esille luonnon sekamelskasta."

Tuo on hyvä esimerkki kyökkifilosofoinnista, jossa käytät vääristelyä kilpailukeinonasi. Ts. loit itse sen virheen ja syyllistät sillä minua. Olen kohdannut melko monta kyökkifilosofia, jotka yrittävät näyttää päteviltä, mutta kompastuvat siihen, kun eivät ymmärrä Wikipediasta yms. kopioimiensa asioiden sisältöä ja merkitystä.

PS: aikaa ei edelleenkään löydy luonnosta vaikka kuinka väität. Ei möhkäleinä eikä "ajallisina osina". Vielä kerran: 'aika' ei ole itsenäinen universumissa esiintyvä ja vaikuttava komponentti, vaan ihmisaivoissa varsin pitkään kehittynyt ja kypsynyt käsite, jonka taustalla on aivojen ominaisuuksiin kuuluva 'tapahtumien ja muutosten, sekä niiden keston tunnistaminen', joka taas perustuu kehittyneeseen muistiin, ja tämä taas on johtanut oppimiseen, sekä uuden luomiseen. Näitä luomuksia ovat mm. monimutkainen verbaalinen ja kielellinen ilmaisutaito, ja tämä taas on johtanut mm. kykyyn luoda käsitteitä, eli kielellisiä vastineita koetuille/havaituille asioille. Lisäksi 'aika' on määritelmä ja sovellus, sekä vakiintunut sopimus.

Rönsyilemisiin.

Lue lisää

Siirryt näköjään henkilökohtaisiin kommentteihin, täydellisen asiatonta,
puhumattakaan argumenttivirheestä mikä siihen sisältyy.

Miksi tulivuoret, kun abstraktinen käsite ei mene läpi, vaikka se on aivan
korrekti, sitten aletaan vääntämään esimerkkiä rautalangasta.

Hyvä keskustelija, sinulta jäänyt jotakin oleellista huomaamatta käsitteistä.

Ei se ole harvinaista, ajattelun historia on täynnä esimerkkejä käsitteellisestä
sekoilusta.
En väitä, että sinä sekoilet käsitteiden kanssa, sinulla on vain löysää ajattelua
aiheesta.

Eräs toinen kirjoittaja tässä keskustelussa esittää, että menet käsitteiden
kanssa väärin päin asian ytimeen.

Kuten hän sanoi, todellisuus paljastaa itsensä meille ja otamme sen haltuun
käsitteillä, ainakin tiedemiehet tekevät sen näin päin.
Matemaatikot voivat rakentaa ensin jonkinlaisen käsitteen ja sitten kokeilla
sen sopivuutta etsimiinsä asioihin, ehkä myös teoreettiset fyysikot tekevät
samoin, ja tietenkin sadunkertojat, keksivät mielenkiintoisen hahmon
ja sitten rakentavat sen ympärille kertomuksen.

Me muut joudumme odottamaan todellisuuden ilmiöitä ja rakentelemaan
käsitteitä sen ymmärtämiseksi.

Jos mennään käsitykseesi ajasta.
Sanot että on vain aikakäsite, joka sijaitsee aivoissa,
" jonka taustalla on aivojen ominaisuuksiin kuuluva
'tapahtumien ja muutosten, sekä niiden keston tunnistaminen',

Siis mitä nuo aivojen ominaisuuksiin kuuluva'tapahtumien ja muutosten,
sekä niiden keston tunnistaminen', ovat ?

Aivoissa tapahtuvia aivojen ominaisuuksia?
Todellisuudessa esiintyvien tapahtumien ja muutosten kestot, jotka tunnistetaan
aivoissa?
Jos se tapahtuu todellisuudessa, siinähän meillä on temporaalinen suhde
tapahtumien välillä.
Jos tapahtuma on aivoissa, siinähän meillä on temporaalinen suhde,
aivotapahtumien välillä.

Näyttäisi siltä, että on olemassa temporaalisia suhteita, todellisuudessa ja
aivoissa. temporaliset suhteet ovat ajanluontoisia suhteita, samalla tavoin
kuin spatiaaliset suhteet ovat avaruudellisia suhteita.

Spatiaaliset suhteet paljastavat avaruuden geometrian, temporaaliset
suhteet paljastavat aika-avaruuden rakenteen, karkeana yleistyksenä.

Sanot, ettei ole olemassa "ajallisluontoisia tapahtumia", siellähän ne
ovat temporaalisissa suhteissa.

Nyt voisi tiivistää, me ihmiset abstrahoimme aikakäsitteen todellisuudessa
esiintyvistä temporaalisista suhteista.

Tässä voisi kokeilla, mitä mieltä olet kuolema-argumentista.

Kun olet syntynyt tänne maailmaan ja joskus ilmeisesti kuolet,
nämä eivät ole mitään käsitteellisiä asioita, vaan kohdallesi tulevia
ajallisia tapahtumia.

Pysytään asiassa.

Anonyymi kirjoitti:

" Vielä kerran: 'aika' ei ole itsenäinen universumissa esiintyvä ja vaikuttava komponentti,"

Tunnistan edellisestä lauseesta kyökkifilosofin,nykytiede on pystynyt tunnistamaan koko universumista vasta ainoastaa 1-3 %.. Vahvaa päättelyä universumista kun 97 % siitä ei edes pystytä näkemään.

Lue lisää

Kyse oli väitteestä, että aika olisi osa universumia, ei siitä kuinka paljon universumista on kyetty havaitsemaan. Vai yritätkö sanoa, että siellä 97% osassa voi piillä jonkin sortin koneisto, joka kutoo aikaa? Kykysi tunnistaa kyökkifolosifiaa ei mairittele.

Anonyymi kirjoitti:

Kyse oli väitteestä, että aika olisi osa universumia, ei siitä kuinka paljon universumista on kyetty havaitsemaan. Vai yritätkö sanoa, että siellä 97% osassa voi piillä jonkin sortin koneisto, joka kutoo aikaa? Kykysi tunnistaa kyökkifolosifiaa ei mairittele.

Lue lisää

Mihin sinun esittämäsi väitteesi (aika ei ole itsenäinen universumissa esiintyvä ja vaikuttava komponentti ) perustuu ? Jos esittää väitteen,pitää se myös osata perustella ja esittää mihin kyseinen väite perustuu, tutkimus, julkaisu, tästä on kyse.
Perustelut väittämällesi olisi paikallaan ja kiinnostaisivat varmasti myös muitakin koska tiedetään että käytännössä lähes tulkoon koko universumi on vielä tuntematon tieteelle.

Anonyymi kirjoitti:

Mihin sinun esittämäsi väitteesi (aika ei ole itsenäinen universumissa esiintyvä ja vaikuttava komponentti ) perustuu ? Jos esittää väitteen,pitää se myös osata perustella ja esittää mihin kyseinen väite perustuu, tutkimus, julkaisu, tästä on kyse.
Perustelut väittämällesi olisi paikallaan ja kiinnostaisivat varmasti myös muitakin koska tiedetään että käytännössä lähes tulkoon koko universumi on vielä tuntematon tieteelle.

Lue lisää

Näkemykseni perustuu usempaan eri aihealueeseen: aivojen ja mielen ominaisuudet, sekä rajoitteet, ajan historia, aikakokemuksen perusteet, fotonit informaationvälittäjänä näköaistin fysiikka, suhteellisuusteoria, tutkijoiden teoriat, hypoteesit ja näkemykset ajasta ja vahvistavana seikkana kyvyttömyys löytää/havaita aika itsenäisenä komponenttina. Näistä aiheista on tonnikaupalla tutkimuksia ja muuta dataa, joita löytyy hakukoneilla.

Universumin tuntemattomuus ei tee ajasta itsenäistä komponenttia. Se antaa vain tilaa teorioille, hypoteeseille ja mielikuvitukselle.

Mihin perustuu väite, että aika on itsenäinen komponentti? Onko se löydetty jollain tietyllä laitteella tai menetelmällä? Vai onko sekin monesta eri asiasta ja aiheesta johdettu päätelmä?

Jos synnyt ajassa ja sitten se pakenee ja yhtäkkiä se saavuttaa sinut ja kuolet siinä, missä olet ollut sillä välillä?

Näkemyksesi ei ole looginen, sillä ajattelet 'ajan' luonteen ja merkityksen sen itsensä keksimisen jälkeen, sen vaikutuksen alaisena, ja sen vuoksi olet myös "jäävi" todistelemaan sen olemusta. Vaikka on haasteellista yrittää ymmärtää asia lähtökohdistaan lähtien, se on kuitenkin mahdollista. Tutki ajan historiaa ja evoluutiota, sekä aivojen ja mielen ominaisuuksia. Tähän on oleellista yhdistää myös näköaisti, sekä fotoni ja sen ominaisuudet informaationvälittäjänä. Tämän kokonaisuuden ymmärtäminen avaa muutaman oven ymmärtämään paremmin ihmisen mieltä, ja samalla se oikaisee aikaan liittyviä väärinymmärryksiä.

Lähes aina kun esitetään näkemyksiä ajasta ja sen kehittymisestä ihmisen luomana keksintönä, otetaan väittelyavuksi suhteellisuusteoria. Suhtiksessa aika on osa yhtälöä, sovelluksena, mutta eihän se ole menetelmä, jolla todistetaan ajan olevan itsenäinen komponentti. Tämä on täysin turha osa aikakäsitystä.

"Ajallisuutemme on arkista toimintaa, jossa kohdataan erilaisia kohteita ja identiteettejä."

Näin aikakäsitteen puitteissa, mutta ei todellisuudessa.

Anonyymi kirjoitti:

Näkemyksesi ei ole looginen, sillä ajattelet 'ajan' luonteen ja merkityksen sen itsensä keksimisen jälkeen, sen vaikutuksen alaisena, ja sen vuoksi olet myös "jäävi" todistelemaan sen olemusta. Vaikka on haasteellista yrittää ymmärtää asia lähtökohdistaan lähtien, se on kuitenkin mahdollista. Tutki ajan historiaa ja evoluutiota, sekä aivojen ja mielen ominaisuuksia. Tähän on oleellista yhdistää myös näköaisti, sekä fotoni ja sen ominaisuudet informaationvälittäjänä. Tämän kokonaisuuden ymmärtäminen avaa muutaman oven ymmärtämään paremmin ihmisen mieltä, ja samalla se oikaisee aikaan liittyviä väärinymmärryksiä.

Lähes aina kun esitetään näkemyksiä ajasta ja sen kehittymisestä ihmisen luomana keksintönä, otetaan väittelyavuksi suhteellisuusteoria. Suhtiksessa aika on osa yhtälöä, sovelluksena, mutta eihän se ole menetelmä, jolla todistetaan ajan olevan itsenäinen komponentti. Tämä on täysin turha osa aikakäsitystä.

"Ajallisuutemme on arkista toimintaa, jossa kohdataan erilaisia kohteita ja identiteettejä."

Näin aikakäsitteen puitteissa, mutta ei todellisuudessa.

Lue lisää

"Suhtiksessa aika on osa yhtälöä, sovelluksena, mutta eihän se ole menetelmä, jolla todistetaan ajan olevan itsenäinen komponentti."

Tietenkin 'aika' on suhteellisuusteoriassa osa yhtälöä, koska se on keskeinen osa po. teoriaa. Mutta titenkään se ei todista mitään ajasta. Ajan "todistamiseen" tarvitaan havaintoja, joita on voitu tehdä, kun ymmärretään aikaa suhteellisuusteorian avulla. Viimeksi mainittu on siis apuväline aika-avaruutta tehtävien havaintojen ymmärtämiksi.

Ja on havaittu objektiivisesti ihan olemassa oleva aika. Se on olemassa todelliisuudessa ja se on objektiivisesti havaittavissa.

Se mitä ilmeisesti pidät epäloogisena, on kertomani objektiivisesta todellisuudesta erillinen subjektiivinen käsityksemme ajallisuudesta, josta kirjoitin "Ajallisuutemme on arkista toimintaa, jossa kohdataan erilaisia kohteita ja identiteettejä."

Ne ovat eri asioita keskenään. Ihminen ei subjektiivisessa kokemuksessaan voi havaita aikaa siten kuin se suhteellisuusteorian mukaisesti ymmärretään objektiivisissa havainnoissa. Tästä ilmeisesti syntyy usein väärinymmärrystä, jota sitten kaltaisesi pohtija kritisoi turhaan.

Ajan objektiivinen havainnointi edellyttää tieteellisen tarkkoja mittauksia, jotta suhtellisuusteorian mukainen aika-avaruus on todettavissa.

Anonyymi kirjoitti:

"Suhtiksessa aika on osa yhtälöä, sovelluksena, mutta eihän se ole menetelmä, jolla todistetaan ajan olevan itsenäinen komponentti."

Tietenkin 'aika' on suhteellisuusteoriassa osa yhtälöä, koska se on keskeinen osa po. teoriaa. Mutta titenkään se ei todista mitään ajasta. Ajan "todistamiseen" tarvitaan havaintoja, joita on voitu tehdä, kun ymmärretään aikaa suhteellisuusteorian avulla. Viimeksi mainittu on siis apuväline aika-avaruutta tehtävien havaintojen ymmärtämiksi.

Ja on havaittu objektiivisesti ihan olemassa oleva aika. Se on olemassa todelliisuudessa ja se on objektiivisesti havaittavissa.

Se mitä ilmeisesti pidät epäloogisena, on kertomani objektiivisesta todellisuudesta erillinen subjektiivinen käsityksemme ajallisuudesta, josta kirjoitin "Ajallisuutemme on arkista toimintaa, jossa kohdataan erilaisia kohteita ja identiteettejä."

Ne ovat eri asioita keskenään. Ihminen ei subjektiivisessa kokemuksessaan voi havaita aikaa siten kuin se suhteellisuusteorian mukaisesti ymmärretään objektiivisissa havainnoissa. Tästä ilmeisesti syntyy usein väärinymmärrystä, jota sitten kaltaisesi pohtija kritisoi turhaan.

Ajan objektiivinen havainnointi edellyttää tieteellisen tarkkoja mittauksia, jotta suhtellisuusteorian mukainen aika-avaruus on todettavissa.

Lue lisää

"Avaajan käsitys ajasta on täysin väärä. Aikaa kuvaa hyvin yleinen suhteellisuusteoria." jne....

Uskot siis, että ymmärsin tämän väärin? Jos ymmärsin, onko vika minussa, vai siinä, ettet osaa kirjoittaa selkokielellä tai tallentaa tekstiisi niitä tarkoitusperiäsi? Vastasin kuitenkin sinulle kommenttisi sisällön perusteella ja sen perusteella, mitä siitä oli tulkittavissa, sekä otin esille usein toistuvan ongelman. Mitään "eri asioita" sekoittamatta.

"Ja on havaittu objektiivisesti ihan olemassa oleva aika. Se on olemassa todelliisuudessa ja se on objektiivisesti havaittavissa."

Aikaa ei ole havaittu itsenäisenä komponenttina, vaan ajan keksimisen jälkeen kehittyneen aikakäsityksen ominaisuutena, tai "harhana". Sellaista laitetta tai menetelmää ei ole olemassa, joka havaitsee ajan. Tämä on edelleenkin aihe, joka jakaa tutkijoita. Tässä ollaan nimen omaan siinä ongelmakentässä, jota olen avannut tällä palstalla. Ongelmakenttään kuuluu se, että aikaa tarkastellaan aikakäsitteen sisältä ja ollaan juututtu siihen, koska aikakäsite on ainoa tapa, jolla voimme ajatella ja ilmaista 'muutosten...jne. tunnistamista'. Siksi aika on "olemassa".

"Ajan objektiivinen havainnointi edellyttää tieteellisen tarkkoja mittauksia."

Tästä nimenomaan on kyse, kun esitetään kysymys "mitä aika on": sovellus, keino mitata... Kun mitataan aikaa, tietenkin se havaitaan. Mutta jos lähdettäisiin havainnoimaan itsenäisenä komponenttina universumissa "leijailevaa" aikaa, niin se olisi toivoton missio. Aika on kuitenkin lähempänä kuin ymmärtää; oman kuuppansa sisäpuolella. Sitä vain on haastellista etsiä sieltä. Siksi täytyy lähteä ihmisestä, sen historiasta ja evoluutiosta. Se on ainoa keino löytää aika ja ymmärtää sen olemus ja missä aikaa ei ole.

"Kaltaisia" on monenlaisia.

Anonyymi kirjoitti:

"Avaajan käsitys ajasta on täysin väärä. Aikaa kuvaa hyvin yleinen suhteellisuusteoria." jne....

Uskot siis, että ymmärsin tämän väärin? Jos ymmärsin, onko vika minussa, vai siinä, ettet osaa kirjoittaa selkokielellä tai tallentaa tekstiisi niitä tarkoitusperiäsi? Vastasin kuitenkin sinulle kommenttisi sisällön perusteella ja sen perusteella, mitä siitä oli tulkittavissa, sekä otin esille usein toistuvan ongelman. Mitään "eri asioita" sekoittamatta.

"Ja on havaittu objektiivisesti ihan olemassa oleva aika. Se on olemassa todelliisuudessa ja se on objektiivisesti havaittavissa."

Aikaa ei ole havaittu itsenäisenä komponenttina, vaan ajan keksimisen jälkeen kehittyneen aikakäsityksen ominaisuutena, tai "harhana". Sellaista laitetta tai menetelmää ei ole olemassa, joka havaitsee ajan. Tämä on edelleenkin aihe, joka jakaa tutkijoita. Tässä ollaan nimen omaan siinä ongelmakentässä, jota olen avannut tällä palstalla. Ongelmakenttään kuuluu se, että aikaa tarkastellaan aikakäsitteen sisältä ja ollaan juututtu siihen, koska aikakäsite on ainoa tapa, jolla voimme ajatella ja ilmaista 'muutosten...jne. tunnistamista'. Siksi aika on "olemassa".

"Ajan objektiivinen havainnointi edellyttää tieteellisen tarkkoja mittauksia."

Tästä nimenomaan on kyse, kun esitetään kysymys "mitä aika on": sovellus, keino mitata... Kun mitataan aikaa, tietenkin se havaitaan. Mutta jos lähdettäisiin havainnoimaan itsenäisenä komponenttina universumissa "leijailevaa" aikaa, niin se olisi toivoton missio. Aika on kuitenkin lähempänä kuin ymmärtää; oman kuuppansa sisäpuolella. Sitä vain on haastellista etsiä sieltä. Siksi täytyy lähteä ihmisestä, sen historiasta ja evoluutiosta. Se on ainoa keino löytää aika ja ymmärtää sen olemus ja missä aikaa ei ole.

"Kaltaisia" on monenlaisia.

Lue lisää

"Aikaa ei ole havaittu itsenäisenä komponenttina, vaan ajan keksimisen jälkeen kehittyneen aikakäsityksen ominaisuutena, tai "harhana". Sellaista laitetta tai menetelmää ei ole olemassa, joka havaitsee ajan."

Kello on keksitty ja se mittaa aikaa. Aika käy eri tavoin suhteutettuna mm. gravitaatioon. Kello huoneen pöydällä ja lattialla antavat eri tulokset ajalle kun kelloja vertaillaan, koska gravitaation aika-avaruutta "kaareuttava" vaikutus saa ajankulun muuttumaan. Havainto on tehty empiirisesti ja GPS ei toimisi, jollei tätä ajankulun (gravitaatio)vaikutusta tunnettaisi.

"Uskot siis, että ymmärsin tämän väärin?"

Selvätikään et ymmärrä Einsteinin teoriasta mitään.

"Ongelmakenttään kuuluu se, että aikaa tarkastellaan aikakäsitteen sisältä ja ollaan juututtu siihen, koska aikakäsite on ainoa tapa, jolla voimme ajatella ja ilmaista 'muutosten...jne. tunnistamista'."

Mitään tällaista "ongelmakenttää" ei ole olemassa kuin omassa päässäsi. Koitapa selventää ajatteluasi!

Anonyymi kirjoitti:

"Aikaa ei ole havaittu itsenäisenä komponenttina, vaan ajan keksimisen jälkeen kehittyneen aikakäsityksen ominaisuutena, tai "harhana". Sellaista laitetta tai menetelmää ei ole olemassa, joka havaitsee ajan."

Kello on keksitty ja se mittaa aikaa. Aika käy eri tavoin suhteutettuna mm. gravitaatioon. Kello huoneen pöydällä ja lattialla antavat eri tulokset ajalle kun kelloja vertaillaan, koska gravitaation aika-avaruutta "kaareuttava" vaikutus saa ajankulun muuttumaan. Havainto on tehty empiirisesti ja GPS ei toimisi, jollei tätä ajankulun (gravitaatio)vaikutusta tunnettaisi.

"Uskot siis, että ymmärsin tämän väärin?"

Selvätikään et ymmärrä Einsteinin teoriasta mitään.

"Ongelmakenttään kuuluu se, että aikaa tarkastellaan aikakäsitteen sisältä ja ollaan juututtu siihen, koska aikakäsite on ainoa tapa, jolla voimme ajatella ja ilmaista 'muutosten...jne. tunnistamista'."

Mitään tällaista "ongelmakenttää" ei ole olemassa kuin omassa päässäsi. Koitapa selventää ajatteluasi!

Lue lisää

"Kello on keksitty ja se mittaa aikaa. Aika käy eri tavoin suhteutettuna mm. gravitaatioon. Kello huoneen pöydällä ja lattialla antavat eri tulokset ajalle kun kelloja vertaillaan, koska gravitaation aika-avaruutta "kaareuttava" vaikutus saa ajankulun muuttumaan. Havainto on tehty empiirisesti ja GPS ei toimisi, jollei tätä ajankulun (gravitaatio)vaikutusta tunnettaisi."

Eri olosuhteet vaikuttaa fyysisesti kelloon: kellon mekaniikka tai elektroniikka toimii aavistuksen raskaammalla kuormalla maanpinnalla kuin kauempana siitä; ajankulku on mittausvälineessä fysiikan vaikutuksille altis; mittaustulos muuttuu. Aika on siis sovellus, joka joutuu ristiriitatilanteisiin sovitulle määritelmälle poikkeuksellisissa olosuhteissa. Eli aika on olemassa menetelmässä ja laitteessa, mutta ei itsenäisenä komponenttina avaruudessa.

"Selvätikään et ymmärrä Einsteinin teoriasta mitään."

En niin hyvin, että se olisi yhtä helposti ymmärretty kuin suomen kieli. Kuitenkin aika suhtiksessa on sovelluksen roolissa, eikä tuolta jostain jonain olemassaolevana komponenttina ujuttautunut ko. teoriaan. Se sitä aikaharhaa.

"Mitään tällaista "ongelmakenttää" ei ole olemassa kuin omassa päässäsi. Koitapa selventää ajatteluasi!"

Siksi se ei ole sinun päässäsi, koska et pidä ongelmana sellaista, joka ei sinulle ole tiedostettu ongelma. Siitähän tässä on kyse, pinttyneestä uskomuksesta, että aika on itsenäinen universumissa liikkuva ja vaikuttava komponentti, sekä uskomuksen vastaisen tiedon kiistämisestä ja kieltäytymisestä muuttaa näkemyksiään, vaikka ihmisaivojen, ajattelun, aistien jne. toiminta ja rajoitukset, sekä ajan historia tarjoaa siihen mahdollisuudet. Ei kyse ole mistään kuvitellusta asiasta. Itsekin olin taannoin samanlainen jääräpää tämän asian suhteen, mutta sitten yksi jonkun, en muista enää kenen, tutkijan kommentti valosta (there is no light in front of you but only in your brain... tjsp) herätti uteliasuuden tutkimaan, miten ihmisen kokemus syntyy ja miten se kokemus eroaa siitä maailmasta, joka on aistien/aivojen toisella puolella. Tämä johdatti myös aikakäsitykseen paneutumiseen ja lopulta oivaltamiseen, miten aika on syntynyt ja mitä vääriä uskomuksia siihen liittyy.

Anonyymi kirjoitti:

"Kello on keksitty ja se mittaa aikaa. Aika käy eri tavoin suhteutettuna mm. gravitaatioon. Kello huoneen pöydällä ja lattialla antavat eri tulokset ajalle kun kelloja vertaillaan, koska gravitaation aika-avaruutta "kaareuttava" vaikutus saa ajankulun muuttumaan. Havainto on tehty empiirisesti ja GPS ei toimisi, jollei tätä ajankulun (gravitaatio)vaikutusta tunnettaisi."

Eri olosuhteet vaikuttaa fyysisesti kelloon: kellon mekaniikka tai elektroniikka toimii aavistuksen raskaammalla kuormalla maanpinnalla kuin kauempana siitä; ajankulku on mittausvälineessä fysiikan vaikutuksille altis; mittaustulos muuttuu. Aika on siis sovellus, joka joutuu ristiriitatilanteisiin sovitulle määritelmälle poikkeuksellisissa olosuhteissa. Eli aika on olemassa menetelmässä ja laitteessa, mutta ei itsenäisenä komponenttina avaruudessa.

"Selvätikään et ymmärrä Einsteinin teoriasta mitään."

En niin hyvin, että se olisi yhtä helposti ymmärretty kuin suomen kieli. Kuitenkin aika suhtiksessa on sovelluksen roolissa, eikä tuolta jostain jonain olemassaolevana komponenttina ujuttautunut ko. teoriaan. Se sitä aikaharhaa.

"Mitään tällaista "ongelmakenttää" ei ole olemassa kuin omassa päässäsi. Koitapa selventää ajatteluasi!"

Siksi se ei ole sinun päässäsi, koska et pidä ongelmana sellaista, joka ei sinulle ole tiedostettu ongelma. Siitähän tässä on kyse, pinttyneestä uskomuksesta, että aika on itsenäinen universumissa liikkuva ja vaikuttava komponentti, sekä uskomuksen vastaisen tiedon kiistämisestä ja kieltäytymisestä muuttaa näkemyksiään, vaikka ihmisaivojen, ajattelun, aistien jne. toiminta ja rajoitukset, sekä ajan historia tarjoaa siihen mahdollisuudet. Ei kyse ole mistään kuvitellusta asiasta. Itsekin olin taannoin samanlainen jääräpää tämän asian suhteen, mutta sitten yksi jonkun, en muista enää kenen, tutkijan kommentti valosta (there is no light in front of you but only in your brain... tjsp) herätti uteliasuuden tutkimaan, miten ihmisen kokemus syntyy ja miten se kokemus eroaa siitä maailmasta, joka on aistien/aivojen toisella puolella. Tämä johdatti myös aikakäsitykseen paneutumiseen ja lopulta oivaltamiseen, miten aika on syntynyt ja mitä vääriä uskomuksia siihen liittyy.

Lue lisää

"Eri olosuhteet vaikuttaa fyysisesti kelloon:"

Ei todellakaan vaikuta.

Aika ei ole uskomus, vaan aika-avaruus tosiasia.

Anonyymi kirjoitti:

"Kello on keksitty ja se mittaa aikaa. Aika käy eri tavoin suhteutettuna mm. gravitaatioon. Kello huoneen pöydällä ja lattialla antavat eri tulokset ajalle kun kelloja vertaillaan, koska gravitaation aika-avaruutta "kaareuttava" vaikutus saa ajankulun muuttumaan. Havainto on tehty empiirisesti ja GPS ei toimisi, jollei tätä ajankulun (gravitaatio)vaikutusta tunnettaisi."

Eri olosuhteet vaikuttaa fyysisesti kelloon: kellon mekaniikka tai elektroniikka toimii aavistuksen raskaammalla kuormalla maanpinnalla kuin kauempana siitä; ajankulku on mittausvälineessä fysiikan vaikutuksille altis; mittaustulos muuttuu. Aika on siis sovellus, joka joutuu ristiriitatilanteisiin sovitulle määritelmälle poikkeuksellisissa olosuhteissa. Eli aika on olemassa menetelmässä ja laitteessa, mutta ei itsenäisenä komponenttina avaruudessa.

"Selvätikään et ymmärrä Einsteinin teoriasta mitään."

En niin hyvin, että se olisi yhtä helposti ymmärretty kuin suomen kieli. Kuitenkin aika suhtiksessa on sovelluksen roolissa, eikä tuolta jostain jonain olemassaolevana komponenttina ujuttautunut ko. teoriaan. Se sitä aikaharhaa.

"Mitään tällaista "ongelmakenttää" ei ole olemassa kuin omassa päässäsi. Koitapa selventää ajatteluasi!"

Siksi se ei ole sinun päässäsi, koska et pidä ongelmana sellaista, joka ei sinulle ole tiedostettu ongelma. Siitähän tässä on kyse, pinttyneestä uskomuksesta, että aika on itsenäinen universumissa liikkuva ja vaikuttava komponentti, sekä uskomuksen vastaisen tiedon kiistämisestä ja kieltäytymisestä muuttaa näkemyksiään, vaikka ihmisaivojen, ajattelun, aistien jne. toiminta ja rajoitukset, sekä ajan historia tarjoaa siihen mahdollisuudet. Ei kyse ole mistään kuvitellusta asiasta. Itsekin olin taannoin samanlainen jääräpää tämän asian suhteen, mutta sitten yksi jonkun, en muista enää kenen, tutkijan kommentti valosta (there is no light in front of you but only in your brain... tjsp) herätti uteliasuuden tutkimaan, miten ihmisen kokemus syntyy ja miten se kokemus eroaa siitä maailmasta, joka on aistien/aivojen toisella puolella. Tämä johdatti myös aikakäsitykseen paneutumiseen ja lopulta oivaltamiseen, miten aika on syntynyt ja mitä vääriä uskomuksia siihen liittyy.

Lue lisää

Sinulla on virheellinen käsitys käsitteestä.
Nyt se sitten näkyy aikakäsityksessäsi, ei pitäisi mennä uskomaan,
kaiken maailman kommentteja, edes tutkijan suusta.

Auringosta tulevat fotonit myös lämmittävät sinua, miten tuo tutkija,
lämmittääkö häntä aivojen sisäiset fotonit?

"Aika on vain tämä aloittajan ilmaisemalla ^Nyt^ hetkellä."

Vääristelet. Aika on tämän aloittajan ilmaisun mukaisesti ihmisen aivoissa oleva käsite. Eikä ^Nyt^ -hetki ole se, missä aika on, vaan kuten kaavio osoittaa aikakäsityksemme on dynaaminen ja voisi sanoa "pitkä", eli tiedostamme menneen, tämän hetken ja tulevan. Oliko kaavio liian monimutkainen sinulle?

"Kun lennätät nuolen matkaan niin nuolen kulkema matka ei ole liikettä. Eikä luonnollisesti myöskään se matka mikä nuolella on lentomatkaa jäljellä.
Liike tapahtuu yksinomaan nuolen liikkeessä.
Samoin on ajan kanssa. Menneisyys ei ole aikaa vaikka se on ajassa tapahtunutta. Tulevaisuus ei ole aikaa vaan ajassa joskun tapahtuvaa."

Nuolivertauksesi mukaan aika "lentää" kuitenkin kohdassa ^Nyt^, aivan kuten liikettä on vain siinä, missä nuoli on ja menneisyys ja tulevaisuus on ei-aikaa, eli ei-liikettä nuolivertauksessa. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat kuitenkin kaikki osa aikakäsitystämme, joka johtuu kehittyneestä muististamme, kyvystä ennustaa, sekä käsitteellistämisestä. Aikakäsitteestä johtuen voimme nyt määritellä tapahtumien kestoa, ajankohtaa jne. jaksoina, sekä nimettyinä yksiköinä = aikakäsitystä.

Aika ei kuitenkaan sovi vertaukseesi siinä mielessä, että aika ei oikeasti ole liikettä vaan ainoa "liike" on havaintohetkellä tapahtuvan tarkasteltavan kohten muutos. Kun tämä havainto yhdistyy aikakäsitteen kautta muodostuneen aikakäsityksen kanssa, syntyy harha, "ajan liike".

"Aika aikana ja aikakäsityksemme ovat kaksi eri asiaa."

Väärin. "Aikakäsityksemme", eli kyvyn tunnistaa muutokset ja tapahtumien keston, perusteella on syntynyt aikakäsite. Ts. 'aika' on em. vaistonvaraisen kokemuksemme kielellinen vastine. Syntisi on se, että ajattelet aihetta jäykästi tieteellisen aikakäsitteen näkökulmasta, tai sisältä. Siksi näet ajan itsenäisenä komponenttina, jota se ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

"Aika on vain tämä aloittajan ilmaisemalla ^Nyt^ hetkellä."

Vääristelet. Aika on tämän aloittajan ilmaisun mukaisesti ihmisen aivoissa oleva käsite. Eikä ^Nyt^ -hetki ole se, missä aika on, vaan kuten kaavio osoittaa aikakäsityksemme on dynaaminen ja voisi sanoa "pitkä", eli tiedostamme menneen, tämän hetken ja tulevan. Oliko kaavio liian monimutkainen sinulle?

"Kun lennätät nuolen matkaan niin nuolen kulkema matka ei ole liikettä. Eikä luonnollisesti myöskään se matka mikä nuolella on lentomatkaa jäljellä.
Liike tapahtuu yksinomaan nuolen liikkeessä.
Samoin on ajan kanssa. Menneisyys ei ole aikaa vaikka se on ajassa tapahtunutta. Tulevaisuus ei ole aikaa vaan ajassa joskun tapahtuvaa."

Nuolivertauksesi mukaan aika "lentää" kuitenkin kohdassa ^Nyt^, aivan kuten liikettä on vain siinä, missä nuoli on ja menneisyys ja tulevaisuus on ei-aikaa, eli ei-liikettä nuolivertauksessa. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat kuitenkin kaikki osa aikakäsitystämme, joka johtuu kehittyneestä muististamme, kyvystä ennustaa, sekä käsitteellistämisestä. Aikakäsitteestä johtuen voimme nyt määritellä tapahtumien kestoa, ajankohtaa jne. jaksoina, sekä nimettyinä yksiköinä = aikakäsitystä.

Aika ei kuitenkaan sovi vertaukseesi siinä mielessä, että aika ei oikeasti ole liikettä vaan ainoa "liike" on havaintohetkellä tapahtuvan tarkasteltavan kohten muutos. Kun tämä havainto yhdistyy aikakäsitteen kautta muodostuneen aikakäsityksen kanssa, syntyy harha, "ajan liike".

"Aika aikana ja aikakäsityksemme ovat kaksi eri asiaa."

Väärin. "Aikakäsityksemme", eli kyvyn tunnistaa muutokset ja tapahtumien keston, perusteella on syntynyt aikakäsite. Ts. 'aika' on em. vaistonvaraisen kokemuksemme kielellinen vastine. Syntisi on se, että ajattelet aihetta jäykästi tieteellisen aikakäsitteen näkökulmasta, tai sisältä. Siksi näet ajan itsenäisenä komponenttina, jota se ei ole.

Lue lisää

Siinäpä se.
Heitä tieteellinen aikakäsite romukoppaan.
Sitä ei ole mitenkään todistettu.
HÄN on todistanut aikakäsitteen todellisen luonteen.
Tosin ehkä löysällä ajattelulla.
Ei niin löysällä, että kyse olisi aivoripulista, aivopieru kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti:

"Aika on vain tämä aloittajan ilmaisemalla ^Nyt^ hetkellä."

Vääristelet. Aika on tämän aloittajan ilmaisun mukaisesti ihmisen aivoissa oleva käsite. Eikä ^Nyt^ -hetki ole se, missä aika on, vaan kuten kaavio osoittaa aikakäsityksemme on dynaaminen ja voisi sanoa "pitkä", eli tiedostamme menneen, tämän hetken ja tulevan. Oliko kaavio liian monimutkainen sinulle?

"Kun lennätät nuolen matkaan niin nuolen kulkema matka ei ole liikettä. Eikä luonnollisesti myöskään se matka mikä nuolella on lentomatkaa jäljellä.
Liike tapahtuu yksinomaan nuolen liikkeessä.
Samoin on ajan kanssa. Menneisyys ei ole aikaa vaikka se on ajassa tapahtunutta. Tulevaisuus ei ole aikaa vaan ajassa joskun tapahtuvaa."

Nuolivertauksesi mukaan aika "lentää" kuitenkin kohdassa ^Nyt^, aivan kuten liikettä on vain siinä, missä nuoli on ja menneisyys ja tulevaisuus on ei-aikaa, eli ei-liikettä nuolivertauksessa. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat kuitenkin kaikki osa aikakäsitystämme, joka johtuu kehittyneestä muististamme, kyvystä ennustaa, sekä käsitteellistämisestä. Aikakäsitteestä johtuen voimme nyt määritellä tapahtumien kestoa, ajankohtaa jne. jaksoina, sekä nimettyinä yksiköinä = aikakäsitystä.

Aika ei kuitenkaan sovi vertaukseesi siinä mielessä, että aika ei oikeasti ole liikettä vaan ainoa "liike" on havaintohetkellä tapahtuvan tarkasteltavan kohten muutos. Kun tämä havainto yhdistyy aikakäsitteen kautta muodostuneen aikakäsityksen kanssa, syntyy harha, "ajan liike".

"Aika aikana ja aikakäsityksemme ovat kaksi eri asiaa."

Väärin. "Aikakäsityksemme", eli kyvyn tunnistaa muutokset ja tapahtumien keston, perusteella on syntynyt aikakäsite. Ts. 'aika' on em. vaistonvaraisen kokemuksemme kielellinen vastine. Syntisi on se, että ajattelet aihetta jäykästi tieteellisen aikakäsitteen näkökulmasta, tai sisältä. Siksi näet ajan itsenäisenä komponenttina, jota se ei ole.

Lue lisää

Olet käsittänyt kommentini väärin, eli luepa kommentti uudelleen.
En ilmaissut kommentissani millään tavoin, että aika on LIIKETTÄ ^Nyt^-hetkessä.
Aika ilmenee vain "tässä ja nyt" kun sitä havainnoidaan.

Ymmärrän ajan päivittyvänä "tapahtumaketjun" 0-pisteenä.

Anonyymi kirjoitti:

Siinäpä se.
Heitä tieteellinen aikakäsite romukoppaan.
Sitä ei ole mitenkään todistettu.
HÄN on todistanut aikakäsitteen todellisen luonteen.
Tosin ehkä löysällä ajattelulla.
Ei niin löysällä, että kyse olisi aivoripulista, aivopieru kuitenkin.

Lue lisää

Ota tiukemmin stongasta kiinni, ettei lähde jopo käsistä. Aikahan toimii mainiosti sovelluksena, joten miksi se pitäisi heittää romukoppaan? Toistetaan: kyse on siitä, mitä aika on, ja miten sen olemus mielletään ja miksi. Se, miten ko. asia toimii sovelluksena, on toinen tarina.

Anonyymi kirjoitti:

Olet käsittänyt kommentini väärin, eli luepa kommentti uudelleen.
En ilmaissut kommentissani millään tavoin, että aika on LIIKETTÄ ^Nyt^-hetkessä.
Aika ilmenee vain "tässä ja nyt" kun sitä havainnoidaan.

Ymmärrän ajan päivittyvänä "tapahtumaketjun" 0-pisteenä.

Lue lisää

Vertauksessasi nuoli = liike ja matka ei ole liikettä - Mietintösi ajasta: mennyt/tuleva ei ole aikaa, kuten matka ei ole liikettä... Tästä johdetaan kysymys: mikä rooli nuolivertauksella on aikakäsitteessä? -> Nyt = Nuoli = Liike. Miten tämän voi muuten tulkita? Tuo mietintösi 0-pisteestä myös vahvistaa tämän loppupäätelmän, ja edelleenkin on ristiriitaisuutta: 0-piste päivittyy pysyen 0-pisteenä??? Johtopäätös: 0-piste = NYT-hetki -> 0-piste/NYT liikkuu aikajanalla = liike (liikkuva nuoli)... Eli kyse on siis ajasta mittauskeinona, ja se miten käsität ajan perustuu nimenomaan ajan olemukseen sovelluksena.

Anonyymi kirjoitti:

Vertauksessasi nuoli = liike ja matka ei ole liikettä - Mietintösi ajasta: mennyt/tuleva ei ole aikaa, kuten matka ei ole liikettä... Tästä johdetaan kysymys: mikä rooli nuolivertauksella on aikakäsitteessä? -> Nyt = Nuoli = Liike. Miten tämän voi muuten tulkita? Tuo mietintösi 0-pisteestä myös vahvistaa tämän loppupäätelmän, ja edelleenkin on ristiriitaisuutta: 0-piste päivittyy pysyen 0-pisteenä??? Johtopäätös: 0-piste = NYT-hetki -> 0-piste/NYT liikkuu aikajanalla = liike (liikkuva nuoli)... Eli kyse on siis ajasta mittauskeinona, ja se miten käsität ajan perustuu nimenomaan ajan olemukseen sovelluksena.

Lue lisää

Liikettä ilmaiseva nuoli on tapahtumamiste tässä vertauksessa.
Aika on liikkumaton tapahtumapiste . Ei aika voi liikkua mihinkään, se on läsnä kaikkialla.

Oleellisata on siis erottaa todellinen tapahtuma(piste) menneestä ja tulevasta.

Aikajana, menneisyys ja tulevaisuus kuuluu aikakäsitykseemme, vain Nyt -hetki on todellista aikaa.

"Avaajalla on kaksinkertaisesti virhellisesti ajattelua. Ensinnäkin aika on objektiivisesti tieteellisesti (Einsteinin teoria) havaittavissa."

Olet oikeassa siinä, että aika on objektiivisesti ja tieteellisesti havaittavissa. Kaikki näkee, kuulee ja tuntee ajan, kun sitä ajattelee, kun siitä puhutaan, kun siitä kirjoitetaan tai se esitetään esim. yhtälössä. Aika näkyy myös kellossa ja kalenterissa. Joskus myös puhutaan, että "aika näkyy naamassa". Olet myös ajassa ja ajallisuudessa, kun näet itsesi aikakäsitteen sisältä. Tässä ollaan asian ytimessä, mitä 'aika' on: käsite ja sovellus.

Aika todellakin on todellinen asia, aivan kuten itse kello ja tekstimuodossa oleva teoria, yhtälö jne. joista näet ajan ihan omin silmin. Ajalla on siis omat konkreettisesti ilmenevät muotonsa ja paikkansa. Jos taas yrität etsiä aikaa näiden ilmenemispaikkojen ulkopuolelta, itsenäisenä elementtinä universumista, et tule koskaan sellaista löytämään. Täsmälleen sama kuin ryhtyisit etsimään jumalaa. Kumpaankin käsitteeseen, jumalakäsite - aikakäsite, liittyy niiden vaikutus psyykeen; tieto, toistuvuus, vaikutus -> alat kokea käsitteen "konkretisoitumisen" ja läsnäolon.

""Aikakäsitys" on siis pragmaattinen liittymä maailman ja mielen keskinäisessä vuorovaikutuksessa."

Sillä kehityksellä, että "kelloajan" ihmisillä kokemus on suurelta osin synteettinen, konemainen. Vaistonvarainen kokemus, eli se mihin aika keksintönä perustuu, on jäänyt kehityksessä vähäisempään osaan, aivan kuten monet muutkin vaistonvaraiset kokemukset. Ihminen siis ajattelee, kokee, mieltää asiat ensisijaisesti käsitteellisesti, erilaisin merkityksin, ja tämä erottaa meidät eläimistä.

Aikaa ei kukaan ole pystynyt todistamaan itsenäiseksi olemassaolevaksi elementiksi. Mitkään laitteet, teoriat, hypoteesit, näkemykset, uskomukset yms. ei kykene siihen. Kyse on siis ihmismielestä ja sen toiminnasta; jokin asia vain tuntuu joltain ja jos se vaikuttaa psyykeen, siitä tulee vähitellen totuus, olemassaoleva "konkreettinen" asia, vaikka kyseinen asia ei näy ja kuulu muuten kuin keinotekoisesti audiovisuaalisin keinoin toteutettuna.

Anonyymi kirjoitti:

"Avaajalla on kaksinkertaisesti virhellisesti ajattelua. Ensinnäkin aika on objektiivisesti tieteellisesti (Einsteinin teoria) havaittavissa."

Olet oikeassa siinä, että aika on objektiivisesti ja tieteellisesti havaittavissa. Kaikki näkee, kuulee ja tuntee ajan, kun sitä ajattelee, kun siitä puhutaan, kun siitä kirjoitetaan tai se esitetään esim. yhtälössä. Aika näkyy myös kellossa ja kalenterissa. Joskus myös puhutaan, että "aika näkyy naamassa". Olet myös ajassa ja ajallisuudessa, kun näet itsesi aikakäsitteen sisältä. Tässä ollaan asian ytimessä, mitä 'aika' on: käsite ja sovellus.

Aika todellakin on todellinen asia, aivan kuten itse kello ja tekstimuodossa oleva teoria, yhtälö jne. joista näet ajan ihan omin silmin. Ajalla on siis omat konkreettisesti ilmenevät muotonsa ja paikkansa. Jos taas yrität etsiä aikaa näiden ilmenemispaikkojen ulkopuolelta, itsenäisenä elementtinä universumista, et tule koskaan sellaista löytämään. Täsmälleen sama kuin ryhtyisit etsimään jumalaa. Kumpaankin käsitteeseen, jumalakäsite - aikakäsite, liittyy niiden vaikutus psyykeen; tieto, toistuvuus, vaikutus -> alat kokea käsitteen "konkretisoitumisen" ja läsnäolon.

""Aikakäsitys" on siis pragmaattinen liittymä maailman ja mielen keskinäisessä vuorovaikutuksessa."

Sillä kehityksellä, että "kelloajan" ihmisillä kokemus on suurelta osin synteettinen, konemainen. Vaistonvarainen kokemus, eli se mihin aika keksintönä perustuu, on jäänyt kehityksessä vähäisempään osaan, aivan kuten monet muutkin vaistonvaraiset kokemukset. Ihminen siis ajattelee, kokee, mieltää asiat ensisijaisesti käsitteellisesti, erilaisin merkityksin, ja tämä erottaa meidät eläimistä.

Aikaa ei kukaan ole pystynyt todistamaan itsenäiseksi olemassaolevaksi elementiksi. Mitkään laitteet, teoriat, hypoteesit, näkemykset, uskomukset yms. ei kykene siihen. Kyse on siis ihmismielestä ja sen toiminnasta; jokin asia vain tuntuu joltain ja jos se vaikuttaa psyykeen, siitä tulee vähitellen totuus, olemassaoleva "konkreettinen" asia, vaikka kyseinen asia ei näy ja kuulu muuten kuin keinotekoisesti audiovisuaalisin keinoin toteutettuna.

Lue lisää

Annoit valaisevan esimerkin aika-ja jumalakäsitteen vastaavudesta,
tässä kohtaa pitäisi huomata eräs käsitteen ominaisuus, oli se sitten
aikakäsitteesi tai yleisempi jumalakäsite.

Käsitteet ovat mielivaltaisia, voit hyvin määritellä millaisia käsitteitä
haluat ja viitsit, ei ole mitään käsitepoliisia vahtimassa mitä käsitteitä
tehdään.

Kun käsitteet ovat mielivaltaisia, niillä ei myöskään ole totuusarvoa,
käsitteet eivät ole tosia tai vääriä. Totuudet tulevat esiin, vasta kun
käsitteet sijoitetaan lauseisiin ja lause sitten väittää jotakin, tuo
väite on sitten tosi tai epätosi.

Tällä mielivaltaisuudella on haittansa, jos käsite on liian erikoinen kukaan
ei ymmärrä sitä, eikä sitä sitten haluta käyttää, se hylätään, se on huonojen
käsitteiden kohtalo.

Jumalakäsitteen käyttäjät, uskovaiset, palvovat käsitettä, joka kumisee
tiedollista tyhjyyttä ja pullistelee valtavaa tunteen määrää, jonka sitten
pitäisi aiheuttaa pelastumisen toivoa hinnalla millä hyvänsä.
Eräässä natseja koskevassa ohjelmassa oli kommentti, "kristityt ovat hyviä
kääntämään toisen poskensa ja hyviä polttamaan muita ihmisiä".

Jos joku käsite innostaa meitä tekemään näin, sen voi hyvin hylätä, ei
sellaisella käsitteellä tee mitään.

Miten sinun aikakäsitteesi, suosittelen sen hylkäämistä, jos sen perusteella
sanotaan, että tieteen näkemys ajasta on väärä, käsitettäsi on tuskin testattu
tieteellisesti, joten ehkä sekin kumisee tiedollista tyhjyyttä, ainakaan et ole
esittänyt mitään vakuuttavaa, pelkästään toistellut sen määritelmä osaa.

Anonyymi kirjoitti:

Annoit valaisevan esimerkin aika-ja jumalakäsitteen vastaavudesta,
tässä kohtaa pitäisi huomata eräs käsitteen ominaisuus, oli se sitten
aikakäsitteesi tai yleisempi jumalakäsite.

Käsitteet ovat mielivaltaisia, voit hyvin määritellä millaisia käsitteitä
haluat ja viitsit, ei ole mitään käsitepoliisia vahtimassa mitä käsitteitä
tehdään.

Kun käsitteet ovat mielivaltaisia, niillä ei myöskään ole totuusarvoa,
käsitteet eivät ole tosia tai vääriä. Totuudet tulevat esiin, vasta kun
käsitteet sijoitetaan lauseisiin ja lause sitten väittää jotakin, tuo
väite on sitten tosi tai epätosi.

Tällä mielivaltaisuudella on haittansa, jos käsite on liian erikoinen kukaan
ei ymmärrä sitä, eikä sitä sitten haluta käyttää, se hylätään, se on huonojen
käsitteiden kohtalo.

Jumalakäsitteen käyttäjät, uskovaiset, palvovat käsitettä, joka kumisee
tiedollista tyhjyyttä ja pullistelee valtavaa tunteen määrää, jonka sitten
pitäisi aiheuttaa pelastumisen toivoa hinnalla millä hyvänsä.
Eräässä natseja koskevassa ohjelmassa oli kommentti, "kristityt ovat hyviä
kääntämään toisen poskensa ja hyviä polttamaan muita ihmisiä".

Jos joku käsite innostaa meitä tekemään näin, sen voi hyvin hylätä, ei
sellaisella käsitteellä tee mitään.

Miten sinun aikakäsitteesi, suosittelen sen hylkäämistä, jos sen perusteella
sanotaan, että tieteen näkemys ajasta on väärä, käsitettäsi on tuskin testattu
tieteellisesti, joten ehkä sekin kumisee tiedollista tyhjyyttä, ainakaan et ole
esittänyt mitään vakuuttavaa, pelkästään toistellut sen määritelmä osaa.

Lue lisää

Tieteessä ei ole yksimielisyyttä siitä, onko aika vain mielessä syntyvä ilmiö, vai osa universumia. Se on kuitenkin edelleen fakta, ettei universumissa voi havaita aikaa millään laitteella eikä menetelmällä. Niin kauan kun tämä on fakta, ainoa keino "nähdä" ihmisen luoma sovellus osana universumia on uskoa sen olevan sitä. Minkä siis mielestäsi olen kiistänyt?

En ole kiistänyt tieteen näkemystä ajasta käsitteenä ja sovelluksena, jona aika on paikkansa vakiinnuttanut hyödyllinen keksintö. Olen esittänyt eriävän näkemyksen ajan pitämisestä jonain sellaisena mistä ei ole näyttöä, vain puhetta ja näennäisyyttä. Tiedollinen tyhjyyskin on vain oma mielipiteesi, sillä näkemykseni perustuu useisiin tutkimuksiin aivoista, mielestä, aisteista ja ajan historiasta, sekä miten ihminen reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin, sekä miten tulkitsee niitä, esim. fotonit. Ei ole mitenkään väärin kyseenalaistaa asioita tai murtaa pinttyneitä uskomuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Tieteessä ei ole yksimielisyyttä siitä, onko aika vain mielessä syntyvä ilmiö, vai osa universumia. Se on kuitenkin edelleen fakta, ettei universumissa voi havaita aikaa millään laitteella eikä menetelmällä. Niin kauan kun tämä on fakta, ainoa keino "nähdä" ihmisen luoma sovellus osana universumia on uskoa sen olevan sitä. Minkä siis mielestäsi olen kiistänyt?

En ole kiistänyt tieteen näkemystä ajasta käsitteenä ja sovelluksena, jona aika on paikkansa vakiinnuttanut hyödyllinen keksintö. Olen esittänyt eriävän näkemyksen ajan pitämisestä jonain sellaisena mistä ei ole näyttöä, vain puhetta ja näennäisyyttä. Tiedollinen tyhjyyskin on vain oma mielipiteesi, sillä näkemykseni perustuu useisiin tutkimuksiin aivoista, mielestä, aisteista ja ajan historiasta, sekä miten ihminen reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin, sekä miten tulkitsee niitä, esim. fotonit. Ei ole mitenkään väärin kyseenalaistaa asioita tai murtaa pinttyneitä uskomuksia.

Lue lisää

Kun uskovaiset palvelevat jumalaansa, he palvovat käsitteitään,
sinulla on sama juttu, kirjoitat vain käsitteestäsi.

Kirjoituksistasi päätellen käsitteiden ulkopuolinen todellisuus tuntuu
vaikealta, ei ole mitään fysikaalista, käsitteiden ulkopuolista todellisuutta,
aika on vain käsite.

Psykologit ovat tehneet kokeita käsitteiden vaikutuksesta havaintoihin,
hekään eivät ole lähteneet johtopäätökseen, että aika olisi vain käsite.
Puhumattakaan aikaa ammatikseen käyttävät tiedemiehet, vaikka he
tietenkin käyttävät aikakäsitettä työkseen, hekään eivät väitä että aika
olisi vain käsite.

Sitten tuo aikaisemmin annettu esimerkki tulivuoren ja sen käsitteen
kehityksestä, vulkanologit hyväksyisivät sen pääpiirteissään, sinä taas
sivuutit sen melkein ylimielisesti, oman aikakäsitteesi antaman
varmuuden voimin.

Vielä esitetty ajatus, aika on universumin ominaisuus, sinä taas melkein
idealistisena näkemyksenä sanoit, ei universumin, vaan ihmisen.

Miten todellisuus ennen ihmistä ja käsitteitä, oliko silloin ajallisia
tapahtumia?
Jotain erikoista ilmeisesti oli, mutta ei mielestäsi ajallisia tapahtumia,
dinosaurukset syntyivät, elivät elämänsä ja kuolivat, oliko siellä siis aikaa?

Aika ennen käsitteitä?
Sinä vain väistelet kysymystä, vaikka tiede antaa "kyllä" vastauksen.

Suhteellisuusteorian aikakäsitystä ollaan tutkittu peruteellisesti jo
sata vuotta, lisää kokeita on tulossa.

Miten sinun aikateoriaasi voi tutkia objektiivisesti?
Oletko suunnitellut mahdollisia kokeita?

Kokeissa sitten nähdään käsitteen hyödyllisyys.