Olen ihan toivoton. En halua enää edes lähteä käyttämään koiraa pihalla. Palaan lenkiltä itkien turhautumisesta ja epäonnistumisesta.
Kyseessä on noin 5-6 vuotias, 5-6kiloinen tiibetinspanieli. (tiedän, rotu sanoo jo paljon) Tarkkaa ikää en tiedä, koska koira on ollut minulla vasta noin puolivuotta. Entisessä kodissa sitä pidettiin toisen isomman koiran kanssa pihalla kesät talvet pienessä ketjussa tai pienessä vajassa ilman ruokaa tai vettä. Toisaalta siis ymmärrän koiran käytöksen.
Ongelmana on siis se että koira räyhää aivan hulluna kaikille. Koira tai ei, pieni tai iso koira, hiihtäjä, lenkkeilijä, pyöräilijä, lapsi tai aikuinen. Räyhää aivan, kuin olisi puremassa heti, kun vain irti pääsee. Minulla on koiralle valjaat tämän takia, koska räyhääminen kuulosti vielä kamalammalle, kun panta kuristi tätä...
Koira ei kuuntele mitään. Silloin kun koira tuli tänne, tämä ei ollut edes sisäsiisti. Hän ei osannut edes istua käskystä. Nimensä hän kyllä tunnistaa. Nyt hän on jo oppinut istumaan ja menemään maahan ja olemaan sisäsiisti. (yritän tällä tiedolla havainnollistaa, kuinka pilalle tämä koira oli mennyt entisellä omistajalla) Ja koska koira on jo vanha, sille on vaikeaa opettaa enää uusia asioita. Voinko siis enää edes korjata tilanteen?
Lenkillä kun koira alkaa räyhäämään, se alkaa samantien, kun koira näkee jonkun liikkuvan. Koiran nähdessä se jäykistyy, alkaa hiipiä ja sitten hyökkää. Ei tietenkään pääse siis hyökkäämään, koska on kiinni. Ihmisen nähdessä se murisee ja katsoo tiukasti ihmistä ja sitten alkaa räksyttämään. Koiraa ei tässä tilanteessa kai saisi vetää eteenpäin, vaan liikkumisen pitäisi tapahtua käskyillä, mutta ei se kuuntele mitään. Joudun kirjaimellisesti raahaamaan koiraa perässäni, jotta päästäisiin edes eteenpäin. Muut omistajat eivät ymmärrä, että jotkut koirat tarvitsevat omaa tilaa ja lähestyvät tai jopa ohittavat takaapäin.
Luin netistä, ettei koiraa saisi siitä rankasta, tai kieltää, koska se tekisi kuulema koirasta epävarman. Koiraa ei kuulemma saisi myöskään vetää tai pistää hihnaa pienelle, kun toinen tulee vastaan, koska koira yhdistää inhottavan tilanteen muihin eikä se auta asiaa ollenkaan. Mutta mitä pitäisi tehdä? Antaa koiran hyökätä toisen koiran kimppuun ihan vapaasti! Kerran se jo näykkäsi toista koiraa, kun yksi lenkittäjä ei uskonut vaikka sanoin, ettei tämä tykkää toisista koirista ja antoi silti hänen koiran tulla haistelemaan omaa koiraani vaikka tämä siis räksytti ja murisi kokoajan. Sellainen vanha rauhallinen se oli, eikä sanonut mitään vaikka tämä näykkäsi, mutta sen sijaan lenkittäjä näytti hyvin järkyttyneeltä. Mä koitin sanoa sille...
Mitä ihmettä siis teen? Kuulema pitäisi antaa herkku heti, kun koira havaitsee toisen koiran, jotta se oppii siihen ja seuraavan kerran kun tämä näkee toisen koiran se muistaa vaan herkun ja kääntyy samantien sinun luokse. "Saanko nyt herkun?" Mutta missä ihmeen vaiheessa kerkeän herkun antamaan, kun räyhääminen saattaa alkaa ennen, kuin minä edes kerkeän huomaamaan toista koiraa/ihmistä. Enhän minä voi antaa palkintoa siitä räyhäämisestä.
Aion ainakin laittaa koiran valjaisiin sekä hihnaan kiinni keltaisen narun, joka siis viestii sitä, että koira tarvitsee tilaa. Ja vain toivon, että muut tietävät tämän symbolin ja toimivat sen mukaisesti.
Muuten koira on siis todella läheisyydenkipeä ja kiltti. Se pelkää vieraita, varsinkin miehiä. Lienee entisessä kodissa sitä hakattu, kun menee aina piiloon, kun jotain kovaa ääntä kuuluu. Kun toin poikaystäväni tänne, koira haukkui ja murisi täällä kotonakin melkein puolituntia. Mutta sitten, kun tottui poikaan, on aivan hänessä kiinni ja tulee syliin ja viereen ja haluaa jatkuvasti rapsutuksia ja huomiota. Vieraita hän menee piiloon tai todella varovasti häntäluimussa tulee minun luokse turvaan ja antaa vieraan tervehtiä. Myöskään ovikellosta tai naapurien äänistä koira ei tykkää. Kuuntelee niitä todella tarkasti ja alussa haukkui niille äänille, mutta on nyt oppinut olemaan hiljaa. Ovikello kun soi, niin on taas helvetti irti. Kaupasta kun tulee, koira on todella innoissaan ja hyppii ja pomppii ja haukkuu. Ainiin, ja kun lenkiltä tullaan, tällä on hirveästi energiaa ja purkaa sen leluihin. Niitä riuhtoo ja heittelee ja pistää matotkin ihan rullalle.
Auttakaa minua. En enää jaksa. Itken joka päivä tämän takia ja lenkillä hävettää suunnattomasti. Olen aivan toivoton. Mitä ihmettä minä teen? Odotanko vain, että koira sopeutuu? Onhan tämä sille varmasti todella erilaista, kun pihalla ketjussa olo maatilalla.
Kyseessä on noin 5-6 vuotias, 5-6kiloinen tiibetinspanieli. (tiedän, rotu sanoo jo paljon) Tarkkaa ikää en tiedä, koska koira on ollut minulla vasta noin puolivuotta. Entisessä kodissa sitä pidettiin toisen isomman koiran kanssa pihalla kesät talvet pienessä ketjussa tai pienessä vajassa ilman ruokaa tai vettä. Toisaalta siis ymmärrän koiran käytöksen.
Ongelmana on siis se että koira räyhää aivan hulluna kaikille. Koira tai ei, pieni tai iso koira, hiihtäjä, lenkkeilijä, pyöräilijä, lapsi tai aikuinen. Räyhää aivan, kuin olisi puremassa heti, kun vain irti pääsee. Minulla on koiralle valjaat tämän takia, koska räyhääminen kuulosti vielä kamalammalle, kun panta kuristi tätä...
Koira ei kuuntele mitään. Silloin kun koira tuli tänne, tämä ei ollut edes sisäsiisti. Hän ei osannut edes istua käskystä. Nimensä hän kyllä tunnistaa. Nyt hän on jo oppinut istumaan ja menemään maahan ja olemaan sisäsiisti. (yritän tällä tiedolla havainnollistaa, kuinka pilalle tämä koira oli mennyt entisellä omistajalla) Ja koska koira on jo vanha, sille on vaikeaa opettaa enää uusia asioita. Voinko siis enää edes korjata tilanteen?
Lenkillä kun koira alkaa räyhäämään, se alkaa samantien, kun koira näkee jonkun liikkuvan. Koiran nähdessä se jäykistyy, alkaa hiipiä ja sitten hyökkää. Ei tietenkään pääse siis hyökkäämään, koska on kiinni. Ihmisen nähdessä se murisee ja katsoo tiukasti ihmistä ja sitten alkaa räksyttämään. Koiraa ei tässä tilanteessa kai saisi vetää eteenpäin, vaan liikkumisen pitäisi tapahtua käskyillä, mutta ei se kuuntele mitään. Joudun kirjaimellisesti raahaamaan koiraa perässäni, jotta päästäisiin edes eteenpäin. Muut omistajat eivät ymmärrä, että jotkut koirat tarvitsevat omaa tilaa ja lähestyvät tai jopa ohittavat takaapäin.
Luin netistä, ettei koiraa saisi siitä rankasta, tai kieltää, koska se tekisi kuulema koirasta epävarman. Koiraa ei kuulemma saisi myöskään vetää tai pistää hihnaa pienelle, kun toinen tulee vastaan, koska koira yhdistää inhottavan tilanteen muihin eikä se auta asiaa ollenkaan. Mutta mitä pitäisi tehdä? Antaa koiran hyökätä toisen koiran kimppuun ihan vapaasti! Kerran se jo näykkäsi toista koiraa, kun yksi lenkittäjä ei uskonut vaikka sanoin, ettei tämä tykkää toisista koirista ja antoi silti hänen koiran tulla haistelemaan omaa koiraani vaikka tämä siis räksytti ja murisi kokoajan. Sellainen vanha rauhallinen se oli, eikä sanonut mitään vaikka tämä näykkäsi, mutta sen sijaan lenkittäjä näytti hyvin järkyttyneeltä. Mä koitin sanoa sille...
Mitä ihmettä siis teen? Kuulema pitäisi antaa herkku heti, kun koira havaitsee toisen koiran, jotta se oppii siihen ja seuraavan kerran kun tämä näkee toisen koiran se muistaa vaan herkun ja kääntyy samantien sinun luokse. "Saanko nyt herkun?" Mutta missä ihmeen vaiheessa kerkeän herkun antamaan, kun räyhääminen saattaa alkaa ennen, kuin minä edes kerkeän huomaamaan toista koiraa/ihmistä. Enhän minä voi antaa palkintoa siitä räyhäämisestä.
Aion ainakin laittaa koiran valjaisiin sekä hihnaan kiinni keltaisen narun, joka siis viestii sitä, että koira tarvitsee tilaa. Ja vain toivon, että muut tietävät tämän symbolin ja toimivat sen mukaisesti.
Muuten koira on siis todella läheisyydenkipeä ja kiltti. Se pelkää vieraita, varsinkin miehiä. Lienee entisessä kodissa sitä hakattu, kun menee aina piiloon, kun jotain kovaa ääntä kuuluu. Kun toin poikaystäväni tänne, koira haukkui ja murisi täällä kotonakin melkein puolituntia. Mutta sitten, kun tottui poikaan, on aivan hänessä kiinni ja tulee syliin ja viereen ja haluaa jatkuvasti rapsutuksia ja huomiota. Vieraita hän menee piiloon tai todella varovasti häntäluimussa tulee minun luokse turvaan ja antaa vieraan tervehtiä. Myöskään ovikellosta tai naapurien äänistä koira ei tykkää. Kuuntelee niitä todella tarkasti ja alussa haukkui niille äänille, mutta on nyt oppinut olemaan hiljaa. Ovikello kun soi, niin on taas helvetti irti. Kaupasta kun tulee, koira on todella innoissaan ja hyppii ja pomppii ja haukkuu. Ainiin, ja kun lenkiltä tullaan, tällä on hirveästi energiaa ja purkaa sen leluihin. Niitä riuhtoo ja heittelee ja pistää matotkin ihan rullalle.
Auttakaa minua. En enää jaksa. Itken joka päivä tämän takia ja lenkillä hävettää suunnattomasti. Olen aivan toivoton. Mitä ihmettä minä teen? Odotanko vain, että koira sopeutuu? Onhan tämä sille varmasti todella erilaista, kun pihalla ketjussa olo maatilalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ota yhteyttä ammattitaitoiseen koirien kouluttajaan jolta saat kädestä pitäen opit ja neuvot.
Täältä et saa sen kummempia ohjeita mitä osaat kyllä netistä muualtakin etsiä. Netti on pullollaan hyviäkin asiantuntijaneuvoja ja videoita, mutta naamakkain ja käytännön harjottein tulos on parempi ja ainakin teet oikein koirasi kanssa.
Sivusit itse LAT-tekniikkaa, joskin olet joko ymmärtänyt jotain väärin tai selitit asian huonosti. Googleta LAT-tekniikka ja yritä katsoa videoita jne., jotta pääsisit siitä kärryille, sillä nimenomaan se on todella hyvin toimiva menetelmä.
Osta tai hae kirjastosta Tommy Wirenin ja Päivi Romppaisen kirja "Hienosti hihnassa" Tuossa lisätietoa kirjasta ja kirjoittajista:
https://www.wsoy.fi/kirja/tommy-wiren/hienosti-hihnassa/9789510402023
Hyviä neuvoja olet jo saanut. Malttia tarvitset myös. Tuollaisella taustalla ja tietämättä edes kaikkea koiran historiaa, ei muutos tapahdu hetkessä. Mutta ole ikionnellinen että tiibetinspanieli on valinnut sinut omaksi ihmisekseen, saat tuon uskollisen koiraystävän kyllä kesytettyä!