Meillä on vuoden ikäinen pieni narttukoira, jonka kanssa ongelmia. Kotona ollessaan se käyttäytyy hienosti, on rento, leikkii, tottelee. Asumme kerrostalossa.
Se pelkää todella paljon ulosmenoa. Kun ottaa valjaat esiin, se menee sohvan tai sängyn alle piiloon vaikka yritämme nameilla ja lempeällä, mutta päättäväisellä äänensävyllä kutsua sitä luokse. Paras tapa saada se valjaisiin on ottaa se syliin ja kantaa eteiseen ja pukea siinä valjaat. Kun astutaan ulos ovesta, tilaamme hissin (asumme kahdeksannessa kerroksessa). Hissin pysähtyessä paikalle, koira haukahtaa muutaman kerran terävästi. Hississä istuu nätisti. Kun hissi pysähtyy alakerrassa, alkaa järkyttävä räksytys joka jatkuu aina kerrostalon alueen ulkopuolelle asti. Kun kävelemme kotialueen ulkopuolella, koira kulkee kauniisti ja haukkuu vain muille koirille, tosin vain vähän aikaan. Olen yrittänyt (olen 15v tyttö, ja päävastuussa koirasta) olla huomioimatta, komentaa, palkita hiljaisuudesta, jne... mutta en saa sitä hiljaiseksi ennen kuin olemme riittävän kaukana kotoa. Olen tulkinnut tämän oman reviirin puolustamiseksi.
Kun meille tulee vieraita, koira räksyttää , vaikka yritämme kieltää, palkita, jne... Jonkin ajan kuluttua koira hiljenee, mutta jos joku vieraista erehtyy liikahtamaan, koira alkaa räksyttää ja voi jopa näykkäistä tai purra. Tiedän että kaikki tämä johtuu pelosta ja epävarmuudesta (pieni koira suuri maailma yhdistelmä), mutta koiran käytös on sietämätöntä. Eläinlääkäri neuvoi meille SERENE-UM lääkityksen, joka ei auta. Koira ei ole täysin sisäsiistikään, vaan se pissaa max. 2 tunnin välein, vaikka olen yrittänyt venyttää pissaamisvälejä vartti kerrallaan. Eikö "normaali" tuon ikäinen pissaa noin 3-4 tunnin välein? Voiko koirallani olla jokin kasvain, tai epämuodostunut virtsarakko? Eläinlääkäri neuvoi pitämään lääkitystä 1-2 viikkoa, ja jos vaikutusta ei tule, pitää ottaa virtsanäyte ja tutkia koira läpikotaisin. Onko teillä antaa vinkkejä kuinka saisimme koiran rauhoittumaan? Pyydän kohteliaasti, ettei tulisi mitään törkyviestejä, koska koiran kanssa on jo valmiiksi epäonnistunut olo. (Btw koiran sosialistamiskaudella ei ollut ongelmia). Rakastan koiraani, enkä missään tapauksessa tahtoisi luopua siitä. Auttakaa koiraihmiset!!
Se pelkää todella paljon ulosmenoa. Kun ottaa valjaat esiin, se menee sohvan tai sängyn alle piiloon vaikka yritämme nameilla ja lempeällä, mutta päättäväisellä äänensävyllä kutsua sitä luokse. Paras tapa saada se valjaisiin on ottaa se syliin ja kantaa eteiseen ja pukea siinä valjaat. Kun astutaan ulos ovesta, tilaamme hissin (asumme kahdeksannessa kerroksessa). Hissin pysähtyessä paikalle, koira haukahtaa muutaman kerran terävästi. Hississä istuu nätisti. Kun hissi pysähtyy alakerrassa, alkaa järkyttävä räksytys joka jatkuu aina kerrostalon alueen ulkopuolelle asti. Kun kävelemme kotialueen ulkopuolella, koira kulkee kauniisti ja haukkuu vain muille koirille, tosin vain vähän aikaan. Olen yrittänyt (olen 15v tyttö, ja päävastuussa koirasta) olla huomioimatta, komentaa, palkita hiljaisuudesta, jne... mutta en saa sitä hiljaiseksi ennen kuin olemme riittävän kaukana kotoa. Olen tulkinnut tämän oman reviirin puolustamiseksi.
Kun meille tulee vieraita, koira räksyttää , vaikka yritämme kieltää, palkita, jne... Jonkin ajan kuluttua koira hiljenee, mutta jos joku vieraista erehtyy liikahtamaan, koira alkaa räksyttää ja voi jopa näykkäistä tai purra. Tiedän että kaikki tämä johtuu pelosta ja epävarmuudesta (pieni koira suuri maailma yhdistelmä), mutta koiran käytös on sietämätöntä. Eläinlääkäri neuvoi meille SERENE-UM lääkityksen, joka ei auta. Koira ei ole täysin sisäsiistikään, vaan se pissaa max. 2 tunnin välein, vaikka olen yrittänyt venyttää pissaamisvälejä vartti kerrallaan. Eikö "normaali" tuon ikäinen pissaa noin 3-4 tunnin välein? Voiko koirallani olla jokin kasvain, tai epämuodostunut virtsarakko? Eläinlääkäri neuvoi pitämään lääkitystä 1-2 viikkoa, ja jos vaikutusta ei tule, pitää ottaa virtsanäyte ja tutkia koira läpikotaisin. Onko teillä antaa vinkkejä kuinka saisimme koiran rauhoittumaan? Pyydän kohteliaasti, ettei tulisi mitään törkyviestejä, koska koiran kanssa on jo valmiiksi epäonnistunut olo. (Btw koiran sosialistamiskaudella ei ollut ongelmia). Rakastan koiraani, enkä missään tapauksessa tahtoisi luopua siitä. Auttakaa koiraihmiset!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olisiko tullut aika ottaa mielialalääkitys käyttöön?
Kiitos kommentista! Soitimme eläinlääkärille, joka sanoi koirallamme olevan heikko hermorakenne, joka on yleistä pienillä koirilla. Tämä neuvoi Serene-Um lääkkeen jatkamista vielä ainakin viikon.
Ok, ei kai ole paperiton koira?
Rotupuhtaissa ollaan tarkempia luonteista. Sekotuksiin tai paperittomiin pentuihin käytetään heikkohermoisiakin vanhempia, siksikysyn.
Vanhempien luonteet periytyy pennulle, vain osaan käytöksestä voi vaikuttaa koulutuksella. Siksi, vanhempien hyvä , reipasja rohkea luonne on tärkeää. Myös luovutusikäisen pennun on oltava iloinen, reipas, rohkea ja peloton. Arkaa, säikkyä, ei kannata ostaa, se tietää ongelmia.
Kiitos kommentista! Ostimme koiran yksityisestä kennelistä, jossa emä oli sekarotuinen ja isä puhdas venäjäntoy. Tosin vain emä oli paikalla.
Mennessämme katsomaan pentuja, emä räksytti koko ajan. Olisi pitänyt silloin hälytyskellojen soida. Idiootti kun olen ollut. Etsimme vaikka kuinka kauan suomenlapinkoiranpentua, mutta ei löytynyt. Silloin löysimme kyseisen pennun. Kadun todella paljon että otimme tuon koiran. Pentuna koiramme oli iloinen, reipas, utelias ja energinen, mutta nyt viime kuukausina meno on mennyt pahemmaksi. Puolet perheestä olisi valmis myymään koiran ongelmakoirana, mutta elämästäni lähtee (masennus ja ahdistus) ainoa valopilkku jos koira myydään.
Eli tämä on se tapaus, jonka sosiaalistamisessa nimenomaan OLI ihan käsittämättömiä mokia tehty eikä koiralle muutenkaan olla opetettu alkeellisiakaan käytöstapoja, vaan se mm. puree/näykkii ihmisiä. Nyt väitetään kivenkovaan, ettei sosiaalistamisen kanssa ole ollut mutkia matkassa vaan koiralla on "heikko hermorakenne". Järkyttävän typerä diagnoosi, jolla pyritään vierittämään syy koiran niskaan, vaikka tosiasiassa vika on ja on aina ollutkin omistajissa, jotka tulivat hankkineeksi aivan liian haastavan koiran ensimmäiseksi koiraksi.
Tätä juuri tarkoitin. Koiran sosialistamiskaudella EI ollut ongelmia. Jos et usko, se on sinun ongelmasi. Sen lisäksi eläinlääkäri on sanonut koiralla olevan heikko hermorakenne, eikä sosialistamisella ole mitään tekemistä asian kanssa, vaikka se sujuikin hyvin. Eläinlääkäri on sanonut niin, joten totta kai luotan hänen sanoihinsa. Sen lisäksi, sanoin itsekin olevani epäonnistunut, mutta en mielestäni missään vaiheessa sanonut sen olevan koiran syytä. Ei tietenkään ole. Sinä varmaan olet sitten aina onnistunut koiriesi kanssa, joten ole hyvä ja anna vinkkejä, äläkä itke siellä anonyyminä.
Nuo ovat asioita, joita meille on kerrottu, ja kerroin ne tänne niinkuin ne ovat. Miksi valehtelisin tai keksisin syitä koiran käytökseen? Eikä ole muuten ensimmäinen koira. Meidän vanhan labradorin noutajamme kanssa kaikki meni hyvin, mutta se menehtyi kaksi vuotta sitten.
Täällä on kuule useampi, joka muistaa aikaisemmasta aloituksesta ei paitsi ongelmia vaan ihan älyttömiä virheitä koiranne sosiaalistamisesta. Ei tätä tarvitse itse mistään keksiä kun ihan itse olet kertonut toinen toistaan hälyttävämmistä virheistä, joita teillä on koiran kanssa tehty. Sitä ei ole sosiaalistettu eikä koulutettu millään tavalla, vaikka venäjäntoy on niin kipakka rotu, että se vaatii pienestä koostaan huolimatta taitavan tapakoulutuksen.
Eläinlääkäri voi puhua lämpimikseen heikosta hermorakenteesta ihan kaikessa rauhassa, jollei järkevämpää keksi saadakseen teidät tyytyväisiksi. Siitä ei silti ole oikeutta ottaa tekosyytä sille, miksi elikko ei osaa käyttäytyä ollenkaan. Tekosyistä puheenollen se labradori tuli muistaakseni teille vasta aikuisena, joten tässäkin kohtaa puhuit itsesi nolosti pussiin.
Kysyt kasvattajalta, nehän lupaavat auttaa 24/7 koko koiran iän😁👍
Mulla kasvattaja lupautu lisäksi ostamaan koiran takas, jos haluttais luopua. Ei kyllä haluta, se on niin ihana, kiltti, rohkea ja reipas🤗