OIKIS 2021

Oikiksessa opiskelijan vanhempana vastailen, mitä tässä vierestä olen seurannut.

Eli poika pääsi toisella yrittämällä sisään.
Molempina haku vuosina lukurytmi pääsykoetta varten oli. 6 päivänä viikossa, noin 4 tuntia 2 kertaa päivässä.

Eka yritys oli Valmennuskeskuksen kurssin avulla.
Kurssilla oli kyllä opetusta, harjoituksia ja harjoituskokeita...
Mutta poika ei pärjännyt harjoituskokeissa, eikä tutoreilla ja opettajilla ollut aikaa tai kykyä kertoa missä oli ongelma. Ainakaan sillä tasolla, että poika olisi ymmärtänyt.
Niinpä eka pääsykoe meni penkin alle. Ei päässyt monivalinnasta läpi.

Seuraavana vuonna kokeiltiin Legisin kurssia. Tosin harjoituskokeiden tuloksista suurin osa oli alle kurssin keskiarvon. Mutta joko sattui hyvä tuutori tai jotain. Homma alkoi avautumaan siellä.
Viimeinen harjoituskoe oli kyllä täydellinen epäonnistuminen, joten odotukset eivät olleet korkealla.

Itse pääsykoekin tuntui menneen häneltä huonosti. Sitten olikin iso yllätys, että pääsi Helsinkiin ja kokeesta sai vielä 62 pistettä, kun alimmalla hyväksytyllä sisäänpääsijällä taisi olla 58 pistettä.

Itse opiskelu alkoi lupaavasti. Mutta sitten korona sotki opiskelut. Käytännössä kaikki kurssit on tällä hetkellä etänä ja on sellainen tunne, että niitä ei ole varsinaisesti ajateltu suoritettavaksi etänä. Pojan mielestä opetuksen ja kurssien taso on romahtanut korona aikana. Arvosanat on ovat kyllä olleet kiitettäviä (5-3). Mutta noihin numeroihin pääseminen on vaatinut enemmän kirjekurssin tasoa, kuin huippuyliopiston.

Onko täällä muita?

Olen hakemassa ensimmäistä kertaa tänä vuonna, lukio tosin suoritettu jo muutama vuosi sitten. En aio osallistua valmennuskurssille. Olen nyt opiskellut avoimessa Johdanto oikeustieteeseen -kurssia. Järjestyksestä tod.näk taitan Turku, Joensuu, Rovaniemi. Mites olet itse ajatellut järjestyksestä? Kirjoitatko mitä aineita?

Pykälisti vastaa oikkareille kohdennettuihin kyssäreihin

Opiskelu oikiksessa on – kuten laajalti tunnetaan – varsin itsenäistä. Kurssien opetus koostuu ainakin Helsingissä pääosin vapaaehtoisuuteen perustuvista muutamista luennoista ja oikeustapaustehtävien purkukerroista. Ainakin ykkösvuonna kurssi kestää tyypillisesti noin kuukauden, joten ohjattua opetusta on siihen nähden hyvin vähän (noin. 15 tuntia). Vastapainona saakin ottaa päivänä jos toisenakin 800-1000 -sivuisen tenttikirjan käteen – ainakin jos tähtää muuhunkin kuin läpipääsyyn. Tenttikirjallisuuden mielekkyys vaihtelee laajalti teoksen kirjoittamistavan ja aiheen perusteella, sillä hyvin kapulakieliset tai muutoin epäonnistuneesti kirjoitetut teokset ovat osin raskaslukuisia, ja luonnollisesti aika-ajoin kohdalle sattuu tenttikirjoja, joiden aihe ei osu omien kiinnostusten kanssa yhteen. Oikeustieteen maisterin tutkinto on yleistutkinto, joten kaikki määrättyjä oikeudenaloja koskevat kurssit on omista mielenkiinnon kohteista riippumatta käytävä. Valinnaisille opinnoille on verrattain vähän sijaa, mutta vastapainona voi asiaa ajatella niin, että valmistuttuaan on käytännössä pätevä mihin tahansa juridiikan alan tehtävään, sillä mitään sivuainevalintaa ei tehdä.

Opiskelun itsenäisyys saattaa osalle olla ns. huono puoli, mikäli on oppijana sosiaalinen tai oppii parhaiten vaikkapa seuraamalla opetusta. Toisaalta itsenäisyys tuo valtavasti mahdollisuuksia sovittaa opiskelu muun elämän lomaan. Hyviä puolia äskettäin mainitun joustavuuden lisäksi ovat muun muassa opintojen kattavuus, tietynlainen yleissivistävyys, mielenkiintoisuus, normaaliaikana tapahtumarikas opiskelijayhteisö ja -elämä sekä laajat uramahdollisuudet.

Opintojen vaativuus vaihtelee toki kursseittain, mutta kokonaisuutena arvioiden opinnot vaativat verrattain vähäistä työmäärää. Asiaa on toki paljon, mutta yleisimmin se ei ole erityisen haastavaa. Konkreettinen esimerkki omista ponnisteluistani on se, että tyypillisesti viikoittainen opiskelumäärä liikkuu 15-25 tunnin paikkeilla.

Kuten jo tulikin ilmi, olen pykälisti eli Helsingin yliopiston oikkari. Paljasjalkaisena helsinkiläisenä en osaa järin laajalti vertailla eri opiskelukaupunkeja. Se voitaneen kuitenkin todeta, että Helsingissä on kaikki tarvittava ja vielä hieman enemmänkin. Erityisen positiivista Helsingissä opiskelussa on se, että valtaosa alan työpaikoistahan on täällä, joten myös opintojen aikainen työllistyminen on hyvin mahdollista ja tyypillistäkin. Toisaalta tietynlainen työkeskeisyys saattaa aiheuttaa paineita työskennellä opintojen ohella enemmän Helsingissä, kuin muissa kaupungeissa, joissa se ei ole samalla tavoin tyypillistä.

Tiedekuntaan pääsin ekalla hakukerrallani, ja oikeastaan näin jälkikäteen voin todeta valintakokeen vaikeustasoa usein liioiteltavan. Asia ei ole erityisen vaikeaselkoista eikä aiemmalla opintomenestyksellä ole valintakokeen kannalta mainittavaa merkitystä. Tärkeintä on oikea asenne, vahva motivaatio sekä tietysti riittävä lukeminen. Valmennuskurssin otin tasapainottamaan opiskelua sekä oppiakseni erityisesti vastaustekniikkaa. Kurssi oli Legiksen, jota voin lämpimästi suositella. Valmistautumisen pääsykokeeseen aloitin päivänä, jolloin valintakoekirjallisuus julkaistiin, en yhtään ennen. Viime vuonna aika kirjojen julkaisusta valintakokeeseen oli vajaat kuusi viikkoa, joten se oli myös valmistautumiseen käytetty aika. Viikoittain opiskelin 75-90 tuntia, joka jakautui seitsemälle päivälle viikossa. Jälkikäteen katsottuna aika oli pikemminkin liikaa kuin sopivasti, sillä tehokkuus laski monesti heikohkolle tasolle varsinkin ylipitkien päivien loppua kohden. Varsin tyypillinen lukumäärä lienee 6-8 tuntia päivässä 5-6 päivänä viikossa.

Ykkösvuosi alkaa olla paketissa, enkä ole hetkeäkään katunut oikikseen hakeutumista. Opiskelu on nimenomaan sellaista, kuin kuvittelin sen olevan. Itsenäinen työskentely sopii minulle, ja tietysti luento-opetus ja tehtävien purkutilaisuudet samoin kuin esimerkiksi kielikurssit tasapainottavat kokonaisuutta. Opiskeltavat asiat ovat mielenkiintoisia, ja on valtavan palkitsevaa huomata opintojen edetessä, kuinka aiemmin opittu rakentuu uuden tiedon päälle. Oikikseen hakemista suosittelen kaikille, joita ala kiinnostaa. Sen sijaan hakeminen kannattaa jättää välistä, mikäli pääasiallisena motivaationa on status, raha tai yhteisön painostus – opiskelu käy varmasti äkkiä puuduttavaksi ja ylitsepääsemättömäksi, mikäli aitoa kiinnostusta alaa kohtaan ei ole. Oikiksessa opiskelee kaikkinensa myös varsin tavallista porukkaa, ja vahvoista stereotypioista ei kannata liiemmin välittää. Rohkenenpa jopa väittää, että tiedekuntaan pääsee kuka tahansa, joka on valmis edellä kuvatuin tavoin asennoitumaan prosessiin myönteisesti, jonka motivaatio kumpuaa sisäisestä palosta alaa kohtaan ja joka on valmis puristamaan kaikkensa valintakokeeseen valmistautuessaan.

Mikäli muita kysymyksiä ilmenee, vastailen niihin mielelläni. Se tältä erää; ei muuta kuin tsemppiä kevääseen!

Toki opiskelu oikiksessa on mielenkiintoista, kuten varmasti on omalle alalle päässeiden keskuudessa kaikissa tiedekunnissa. Oikiksessa on sinänsä helppoa, ettei tarvitse osata laskea, ei ymmärtää fysiikkaa eikä tajuta kemiasta mitään. No, laskemisen osalta kirjanpidon kurssi vaati sitä, muttei siinäkään funktioita tarvitse plus- ja miinuslaskun lisäksi.

Mitä itse opiskeluun tulee, vaatii se lukemista vielä lukemisesta päästyäkin. Ja vaikka jossain onkin otettu opiskelijoiden ohjaaamiseksi erilaisempi käytäntö kuin kirjatentti, ei niistä silti ole missään päästy ja kaikki kurssit vaativat laajojen kirjallisten aineistojen hallintaa.

Opintoihin kuuluvat peruskurssit kaikille, mitkä kattavat hyvin pitkälti Suomen juridisen kentän, mutta vain pintapuolisesti. On hyvin tärkeää painottaa opintonsa tietyille alueille, että saisi työelämässä vaadittavaa teoreettista asiantuntemusta jo opiskeluaikana.

Tärkeintä opiskellessa on kuitenkin saada kontakti työelämään, harjoittelupaikka, sillä ilman sitä ainoastaan täytät opintosuoritteesi tyhjänpäiväisilä kursseilla, joista ei ole sen enempää hyötyä sinulle kuin kenellekään muullekaan.

Opiskelun aikana ei tule missään vaiheessa unohtaa, että opiskelet työelämän tarpeisiin, ellet sitten pyri akateemiselle uralle. Seuraa juridisen alan työpaikkailmoituksia, koeta niiden perusteella hahmottaa kysyntää jonkin alan juridiselle osaamiselle ja pyri opinnoissasi sellaiseen. Toki kysyntä saattaa opiskelusi aikana muuttua täysin, mutta sellaisen riskin kukin opiskeluun ryhtyessään ottaa.

Kilpailu harjoittelupaikoista on kovaa, kuten myös työpaikoista valmistumisen jälkeen. Suomessa ovat harvassa työpaikat, joissa luvataan ilmoituksen perusteella palkkaa vajaa 2000 euroa kuussa, vaaditaan korkeakouluopintoja, ja joihin tulee silti yli 850 hakemusta. Tervetuloa oikeudellisille työmarkkinoille.

Tällä hetkellä juridisella alalla ylikoulutetaan moninkertaisesti työmarkkinoilla tarvittavaan määrään nähden. On monen aloittavan opiskelijan ja valmistuneen maisterin osalta todennäköistä, että he tulevat löytämään työpaikkansa jostakin muualta kuin juridiselta alalta, ja tulevat tekemään loppuikänsä työtä johon riittäisi ammattikoulu, jolloin heidän palkkatasonsakin tulee olemaan sitä luokkaa.

Onnea kuitenkin opintoihin, toivottavasti pääset sisälle.