Meille syntyi 6 kk sitten perheeseen toinen lapsi.
Esikoisemme oli silloin 2 ja puoli vuotta.
Kaikki on mennyt mallikkaasti paitsi että nyt on alkanut esikoisen käytös muuttua.
Ensin vauva oli ihana ja suloinen ja esikoisemme jatkoi elämää kuten aina ennenkin iloisesti ja suloisesti vauvan rinnalla.
Otimme hänet heti mukaan vauvan hoitoon ja kun syleilimme vauvaa ,syleilimme häntä myös.
Teimme myös niin että kun isi tuli töistä kotiin ,isi otti vauvan hoitaakseen vaikka tunniksi ja minä seurustelin ja leikin sitten esikoisen kanssa ihan kahdestaan.Toki leikimme myös päivällä niin että vauva on lattialla ja esikoinen antelee pikkuiselle leluja johon hän jo innolla tarraa.
Mutta nyt siis esikoisen käytös on muuttunut.
Kiukuttelee,vänkää koko ajan syliin,ei osaa enää itse syödä,ei pääse itse vessan pytylle,ei osaa pukea jne jne.
Asioita joita hän on osannut jo pitkään.
Jos esim.jätän tuttipullon sohvan nurkalle ja olen hakemassa vauvaa sängystä syömään on se aivan varma että maito on kaadettuna sohvalle.
Ennen illat menivät mutkattomasti iltapuuro,iltapesut,iltalaulut ja pusuthalit ja peitto päälle ja nukkumaan.
Mut nyt se on yhtä huutoa.
On pissahätä 20 kertaa puolessa tunnissa ja kakkahätä ja jano ja vaikka mitä.
Ja jos ei muuta esikoinen huutaa kurkku torvisuorana sängystään vastapäiseen huoneeseen jossa vauva nukkuu että ;
Minä huudaan ja herätän Helmin(vauvamme).
Muutenkin arki tuntuu esikoisellamme olevan jotenkin nyt extra vaikeeta.Onko tämä nyt sitä mustasukkaisuutta?vai jotain muuta kehitykseen kuuluvaa kasvukipuilua.
Edelleen esikoinen kyllä auttaa vauvan hoidossa ja muistan häntä aina kiitellä.
Esikoinen myös silittelee siskoaan ja kertoilee vauvalle juttuja ja tuo hänelle omia lelujaan ja samalla esikoinen sanoo;tässä sulle kulta lelu sä saat kyllä leikkiä sillä.
Suloista=)
Joo kertokaas muut omiakokemuksianne.
Esikoisemme oli silloin 2 ja puoli vuotta.
Kaikki on mennyt mallikkaasti paitsi että nyt on alkanut esikoisen käytös muuttua.
Ensin vauva oli ihana ja suloinen ja esikoisemme jatkoi elämää kuten aina ennenkin iloisesti ja suloisesti vauvan rinnalla.
Otimme hänet heti mukaan vauvan hoitoon ja kun syleilimme vauvaa ,syleilimme häntä myös.
Teimme myös niin että kun isi tuli töistä kotiin ,isi otti vauvan hoitaakseen vaikka tunniksi ja minä seurustelin ja leikin sitten esikoisen kanssa ihan kahdestaan.Toki leikimme myös päivällä niin että vauva on lattialla ja esikoinen antelee pikkuiselle leluja johon hän jo innolla tarraa.
Mutta nyt siis esikoisen käytös on muuttunut.
Kiukuttelee,vänkää koko ajan syliin,ei osaa enää itse syödä,ei pääse itse vessan pytylle,ei osaa pukea jne jne.
Asioita joita hän on osannut jo pitkään.
Jos esim.jätän tuttipullon sohvan nurkalle ja olen hakemassa vauvaa sängystä syömään on se aivan varma että maito on kaadettuna sohvalle.
Ennen illat menivät mutkattomasti iltapuuro,iltapesut,iltalaulut ja pusuthalit ja peitto päälle ja nukkumaan.
Mut nyt se on yhtä huutoa.
On pissahätä 20 kertaa puolessa tunnissa ja kakkahätä ja jano ja vaikka mitä.
Ja jos ei muuta esikoinen huutaa kurkku torvisuorana sängystään vastapäiseen huoneeseen jossa vauva nukkuu että ;
Minä huudaan ja herätän Helmin(vauvamme).
Muutenkin arki tuntuu esikoisellamme olevan jotenkin nyt extra vaikeeta.Onko tämä nyt sitä mustasukkaisuutta?vai jotain muuta kehitykseen kuuluvaa kasvukipuilua.
Edelleen esikoinen kyllä auttaa vauvan hoidossa ja muistan häntä aina kiitellä.
Esikoinen myös silittelee siskoaan ja kertoilee vauvalle juttuja ja tuo hänelle omia lelujaan ja samalla esikoinen sanoo;tässä sulle kulta lelu sä saat kyllä leikkiä sillä.
Suloista=)
Joo kertokaas muut omiakokemuksianne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllähän tuo aika mustasukkaiselta käytökseltä kuulostaa. Ja se on vieläpä ihan normaalia sisarussuhteessa. =)
Saattaa olla, että hellittää hieman, kun vanhempi lapsi kasvaa. Huomion hakuahan tuo kaikki juoksuttaminen vaikuttaisi olevan.
Hyvä, että olette huomioineet molempia tasavertaisesti, vaikka sekään ei aina tunnu auttavan. =)
Ihan selkeesti mustasukkaisuutta, oiskohan myös uhmaikää pukkaamassa.
Mustikselta ja uhmalta vaikuttaa. Saisitko esikoiselle jonkun "oman jutun" vaikka kerran viikossa? Jumppakerho, päiväkerho tai jotain vastaavaa?
Esikoisen "avuttomuuteen" on kaksi ratkaisua. Eka on, että et mene ollenkaan mukaan koko asiaan, jos ei osaa syödä, keräät ruuan pois, jos ei pue, niin ette voi lähteä ulos jne. Jos huutelee, että herättää vauvan, älä vastaa mitään. Sano että äiti "ei kuule" tuollaisia. Toinen vaihtoehto on, että hankit oman tuttipullon ja omat vaipat, ja hoidat kuin pientä vauvaa. Tietysti sitten ei ole mitään "ison lapsen" oikeuksiakaan.
Tai uhma saapunut...
Hei
Ihan luonnollisesti vanhempi sisarus tuntee jääneensä paitsioon, ja uskon sen varsin hyvin pitävän paikkansa.
Juuri tällä palstalla olleiden kaskusteluiden perusteella päätin, että töistä tullessani ensin otan syliin vanhimmat sisaret jotta he eivät tuntisi itseään vähemmän tärkeiksi (vauva ei vielä ymmärrä täsässä vaiheessa jääneensä toiseksi).
Mustasukkaisuudelta on meidän perheessä ehkä? aika hyvin vältytty, paitsi, että toiseksi nuorin tuntee jäävänsä väliinputoajaksi, ja on siinä valitettavasti, ja objektiivisesti ajatellen aivan oikeassa. Yritän petrata... (vanhemmuus on 85 % huonoa omaa tuntoa).
Ai niin jos yrittäisin neuvoa, niin antakkaa aikaa ja huomiota vanhimmille lapsille, niin he luonnollisesti jakavat sitä nuoremmilleen. Meillä on vasta neljä lasta, mutta tuntuu toimivan aika hyvin(voi kuinka hienolta tuntuu kun 6v. jaksaa joka ilta leikkiä 1.5v: kanssa kuukkuluuruu piilosta).
Terv. 38v. ukko.