Oloni pahenee koko ajan, sitä mukaa kun tunteeni kasvavat. Mistä nämä tunteet edes syntyvät ja miksi. Tämä on liian piinaavaa, repivää. Kunpa tämä vain lakkaisi. Sitten kun hän onkin siinä lähelläni, olen niin täydellisen onnellinen. Jännityn, mutta kuitenkin sisimmässäni rauhoitun. Voin vain toivoa ettei tämä myllerrykseni näy hänelle, en halua menettää tätä mitä jo on, joka on kuitenkin itselleni niin suurta ja tärkeää. Ehkä aika on armollinen. Tunteiden peittely ja yritys pitää tilanne edes jotenkin normaalina aiheuttavat vain tahatonta ja liioiteltua kylmyyttä. Ei sekään ole hyvä, en haluisi koskaan häntä loukata tai satuttaa. Vaikka tuskin sellaista valtaa minulla häneen edes onkaan. En osaa enää olla tai tiedä miten toimia ja tämä epävarmuus syö sisältä päin. Hiljene, typerä sydän.
Päivä päivältä vaikeampaa
Anonyymi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jää kanssani, siinä kaikki.
Viisas neuvo ja totuuden siemen! S
Haluan sut mun syliin. Hukuttaa sut suudelmiin suloisin.
Kenelle?
Tämä oli hyvä. "Jännityn, mutta kuitenkin sisimmässäni rauhoitun"
Ihan niin kuin se myrsky pyörteineen, ja silmässä rauha.
Näytä mies tunteesi minulle. Sitä toivoisin.
Tämä on naisen kirjoittama...
Sinä kuitenkin saat olla hänen kanssaan, lähellään.
Ihana tunne kun jonkun seurassa olo on täydellisen harmoninen, kun mitään ei puutu, mutta silti niin innostunut ja jännittynyt.
Pelkää sen lyhyen hetken päättymistä niin että tulee ehkä puhuttua mitä sylki suuhun tuo, jälki käteen miettii omaa hölmöä käytöstä...
Hän varmaan pitäis aika hulluna jos tietäisi miten tärkeä ja ihana hän mulle on.
Etkö voi viettää pitempiä hetkiä hänen kanssaan? Ehkä hän pitää sinuakin ihanana ja tärkeänä.
Ei se nyt ainakaan korona-aikana onnistu.
Miten liioteltu kylmyys ilmenee? Kai se helpottaa jos harvoin näkee vaikka sitä odottaa tavallaan kuin kuuta nousevaa, jospa se tunne olisi kadonnut? Eipä se mihinkään ole kadonnut vaikka kuinka yritän miettiä muuta. Tämä olo on ollut läsnä jo liian kauan eikä mikään tai kukaan sitä tunnu poistavan. Miehelle suunnattu mut saa apkin vastata.