Zau!
Tämä ei ole mikään varsinainen
novelli, vaan lyhyt ja hiomaton
pätkä siitä sekamelskasta mitä
mun aivot pyörittää...=)
Mut laittakaa ihmeessä kommentteja,
mutta älkää huomauttako kirjoitus-
virheistä, tämä on pikaisesti
kirjoitettu...
Huom. Tämän stoorin lukeminen vaatii
tietynlaisen mielentilan,
ja paras aika lukea tämä on abaut
neljän aikaan aamuyöllä...=)
Siis:
-Ensimmäinen kohtaaminen-
1.
Jostain kaukaa, toisesta galaksista, vieraasta maailmasta, saapuu
yksinäinen alus kohti Maata.
Se ohittaa kuun, hiljentää vauhtiaan ja viimein pysähtyy.
Kaikki hiljenee.
Aluksen sisällä tunnelma on haltioitunut.
Matkustamossa on kolme olentoa, ihmisen kaltaisia,
oman lajinsa valioita.
Hiljaisuus on piinaava, kunnes viimein yksi olennoista avaa suunsa.
-Katsokaa, se on totta!
-Miten kaunis, ihastuttava pieni planeetta!
-Ja katsokaa tuota veden määrää, vihreää kasvustoa ja täydellistä ilmakehää!
-Me olimme oikeassa, täällä on oltava elämää!
-Ja jopa älyllistä elämää, olosuhteet ovat kuin
meidän omasta maastamme!
Alus seisoo pitkään paikallaan, sen tarkat mittalaitteet,
anturit ja kamerat syöttävät jatkuvasti tietoa
muistiin, huippunopeat tietokoneet käsittelevät
tietoja, ja viimein näyttöpäätteet alkavat suoltaa tekstiä.
-Voimme tutkia tätä planeettaa lähempää, tietojen mukaan
ilmakehä on sopiva, eikä missään ole merkkejä vaaroista!, yksi olennoista huudahtaa.
Alus lähtee hitaasti ja varovasti
kiihdyttämään nopeuttaan,
se saavuttaa maan ilmakehän ja pysähtyy taas.
-Käynnistäkää kuvaus, jotta voimme tarkkailla planeettaa monitoreista.
Näyttöihin syttyy kuva, hetken päästä tietokoneet tarkentavat
ja käsittelevät kuvauslaitteita, ja viimein näytölle tarkentuu kuva suuresta
kaupungista, jossa kuhisee elämää.
-Uskomatonta!, hihkaisee yksi olennoista.
-Täällä on elämää, meitä muistuttavia olentoja!
-Ja katsokaa, niillä on rakennuksia, ne liikkuvat
koneilla, näyttää ihan meidän omalta planeetaltamme!
-Ne näyttävät siltä kuin olisivat meidän rotuamme, ne pukeutuvat lähes samalla
lailla kuin me, toimivat ja käyttäytyvät kuin me... Tämä on uskomatonta!
Niillä on oltava laitteita, joilla ne voisivat ottaa vastaan viestin...
-Meidän on saatava yhteys niihin, tämä
tulee mullistamaan kaiken, viimeinkin kaksi rotua voivat
yhdistyä ja jakaa tietonsa!
-Mutta... Meidän on tarkkailtava vielä, kuvattava planeetan
muita osia, jotta tiedämme että tänne on turvallista laskeutua...
Alus lähtee jälleen liikkeelle, ylittää
nopeasti valtavan meren
ja käynnistää uudelleen mittauslaitteensa toisella puolella planeettaa.
-Näyttää lupaavalta, missään ei ole vihamielisiä rotuja,
nämä meidän kaltaisemme olennot ovat
ilmeiseti ainoa hyvin kehittynyt
laji täällä, eikä niitä näytä uhkaavan
mikään... me voisimme pian antaa näille merkin itsestämme!
2.
(leikkaus)
Äkkiä laitteisto sulkee näyttöpäätteet ja alkaa tarkentamaan kuvaa etäämmällä sijaitsevaan kohteeseen.
Kuva tarkentuu taas, ja kaikki näyttää edelleen normaalilta.
-Hei... katsokaa tätä!
-Miksi nämä kaikki ovat samanlaisissa asuissa?
-Ne... näyttävät siltä kuin niitä
uhkaisi jokin vaara,
ne valmistautuvat johonkin...
-Ja mitä ovat nuo oudot laitteet joita ne pitelevät?
-Ihan kuin niitä uhkaisi jokin toinen, vaarallinen rotu...?
-Katsokaa, suurin osa niistä pakenee, piiloutuu noihin rakennuksiin... vain nuo
oudosti pukeutuneet jäävät..!?
-Mitä tämä tarkoittaa...?
Äkkiä tietokoneet antavat varoituksen, ja hirvittävää vauhtia kiitäviä
esineitä ilmestyy ruutuihin.
Ne jatkavat matkaansa, osuvat maahan ja ilman täyttää valtava jyrinä, savu ja tulimeri.
-Eih! Niillä on vihollinen, niiden kimppuun hyökätään!
-Ne... ne olennot olivat tuolla alla, ne ovat kaikki kuolleet! Niiden rakennukset,
kaikki on tuhoutunut!
-Meidän täytyy kutsua laivueet tänne, auttamaan näitä selviämään vihollisestaan!
-Mikä voisikaan olla hienompi tapa tutustua
tähän upeaan planeettaan!!
Yksi olennoista kääntyy komentopöydän ääreen, ja alkaa lähettää
kutsua saattoaluksille.
-Odota... tuolla tapahtuu jotain... tuolta saapuu lentäviä laitteita,
tämän hirvittävän tuhon aiheuttajia!
Kuva tarkentuu yhteen näistä koneista, se alkaa laskeutumaan hävityksen keskelle.
Kuluu pitkä aika, laite seisoo maassa, ja pian sen ohjaamo avautuu.
-Katsokaa sitä! Tuo olento, joka laskeutui ohjaamosta...
-Se... Sehän on yksi niistä!! En ymmärrä tätä!
-Katsokaa, kaikki koneet ovat nyt maassa, ja ne kaikki ovat
samoja olentoja! Tämä on uskomatonta!
-Eiväthän ne... ne tuhoavat toisiaan!!
-Lisää koneita on tulossa! Hieman erilaisia, mutta saman tyyppisiä... ja katsokaa...
Koneet saapuvat paikalle, alkaa voimakas tulitus,
ja matkustajia laskeutuu alas varjoilla.
Koneet poistuvat, maahan päässeet olennot alkavat toimia.
-Nuo laitteet, joita ne pitelevät... ne alkavat käyttää niitä!
Tämä on hirvittävää, ne tuhoavat toisiaan
noilla laitteilla!!
Nuo kauniit, täydelliset olennot, ne murskaavat toisiaan noilla hirvittävillä laitteilla!
Ohjaamossa tulee hiljaista, kolme matkustajaa katsovat toisiaan
kasvoillaan tuskansekainen, järkyttynyt ilme...
Tietokoneet siirtävät kuvaa kauemmas, kuva tarkentuu,
ja kaikkialla ympärillä on yhtä
sanoinkuvaamaton tilanne.
(leikkaus)
Aika kuluu, ja alus lähtee liikkeelle, kiihdyttää nopeuttaan
ja palaa saattolaivueen luo.
Sisäpuolella olennot pyyhkivät järkyttyneinä silmiään.
-Meidän on päästävä kauas tästä
kammottavasta paikasta...
-Nuo olennot ovat sairaita, ja kenties tuon planeetan ilma on saastunutta,
ja aiheuttaa tuollaisen järjettömän
sairauden... me emme voi jäädä tänne!
-Meidän on jatkettava kauemmas, ehkä me aikojen kuluessa löydämme joltain
planeetalta älyllisiä lajeja,
joiden kanssa voimme
jatkaa tehtäväämme...
Tämä ei ole mikään varsinainen
novelli, vaan lyhyt ja hiomaton
pätkä siitä sekamelskasta mitä
mun aivot pyörittää...=)
Mut laittakaa ihmeessä kommentteja,
mutta älkää huomauttako kirjoitus-
virheistä, tämä on pikaisesti
kirjoitettu...
Huom. Tämän stoorin lukeminen vaatii
tietynlaisen mielentilan,
ja paras aika lukea tämä on abaut
neljän aikaan aamuyöllä...=)
Siis:
-Ensimmäinen kohtaaminen-
1.
Jostain kaukaa, toisesta galaksista, vieraasta maailmasta, saapuu
yksinäinen alus kohti Maata.
Se ohittaa kuun, hiljentää vauhtiaan ja viimein pysähtyy.
Kaikki hiljenee.
Aluksen sisällä tunnelma on haltioitunut.
Matkustamossa on kolme olentoa, ihmisen kaltaisia,
oman lajinsa valioita.
Hiljaisuus on piinaava, kunnes viimein yksi olennoista avaa suunsa.
-Katsokaa, se on totta!
-Miten kaunis, ihastuttava pieni planeetta!
-Ja katsokaa tuota veden määrää, vihreää kasvustoa ja täydellistä ilmakehää!
-Me olimme oikeassa, täällä on oltava elämää!
-Ja jopa älyllistä elämää, olosuhteet ovat kuin
meidän omasta maastamme!
Alus seisoo pitkään paikallaan, sen tarkat mittalaitteet,
anturit ja kamerat syöttävät jatkuvasti tietoa
muistiin, huippunopeat tietokoneet käsittelevät
tietoja, ja viimein näyttöpäätteet alkavat suoltaa tekstiä.
-Voimme tutkia tätä planeettaa lähempää, tietojen mukaan
ilmakehä on sopiva, eikä missään ole merkkejä vaaroista!, yksi olennoista huudahtaa.
Alus lähtee hitaasti ja varovasti
kiihdyttämään nopeuttaan,
se saavuttaa maan ilmakehän ja pysähtyy taas.
-Käynnistäkää kuvaus, jotta voimme tarkkailla planeettaa monitoreista.
Näyttöihin syttyy kuva, hetken päästä tietokoneet tarkentavat
ja käsittelevät kuvauslaitteita, ja viimein näytölle tarkentuu kuva suuresta
kaupungista, jossa kuhisee elämää.
-Uskomatonta!, hihkaisee yksi olennoista.
-Täällä on elämää, meitä muistuttavia olentoja!
-Ja katsokaa, niillä on rakennuksia, ne liikkuvat
koneilla, näyttää ihan meidän omalta planeetaltamme!
-Ne näyttävät siltä kuin olisivat meidän rotuamme, ne pukeutuvat lähes samalla
lailla kuin me, toimivat ja käyttäytyvät kuin me... Tämä on uskomatonta!
Niillä on oltava laitteita, joilla ne voisivat ottaa vastaan viestin...
-Meidän on saatava yhteys niihin, tämä
tulee mullistamaan kaiken, viimeinkin kaksi rotua voivat
yhdistyä ja jakaa tietonsa!
-Mutta... Meidän on tarkkailtava vielä, kuvattava planeetan
muita osia, jotta tiedämme että tänne on turvallista laskeutua...
Alus lähtee jälleen liikkeelle, ylittää
nopeasti valtavan meren
ja käynnistää uudelleen mittauslaitteensa toisella puolella planeettaa.
-Näyttää lupaavalta, missään ei ole vihamielisiä rotuja,
nämä meidän kaltaisemme olennot ovat
ilmeiseti ainoa hyvin kehittynyt
laji täällä, eikä niitä näytä uhkaavan
mikään... me voisimme pian antaa näille merkin itsestämme!
2.
(leikkaus)
Äkkiä laitteisto sulkee näyttöpäätteet ja alkaa tarkentamaan kuvaa etäämmällä sijaitsevaan kohteeseen.
Kuva tarkentuu taas, ja kaikki näyttää edelleen normaalilta.
-Hei... katsokaa tätä!
-Miksi nämä kaikki ovat samanlaisissa asuissa?
-Ne... näyttävät siltä kuin niitä
uhkaisi jokin vaara,
ne valmistautuvat johonkin...
-Ja mitä ovat nuo oudot laitteet joita ne pitelevät?
-Ihan kuin niitä uhkaisi jokin toinen, vaarallinen rotu...?
-Katsokaa, suurin osa niistä pakenee, piiloutuu noihin rakennuksiin... vain nuo
oudosti pukeutuneet jäävät..!?
-Mitä tämä tarkoittaa...?
Äkkiä tietokoneet antavat varoituksen, ja hirvittävää vauhtia kiitäviä
esineitä ilmestyy ruutuihin.
Ne jatkavat matkaansa, osuvat maahan ja ilman täyttää valtava jyrinä, savu ja tulimeri.
-Eih! Niillä on vihollinen, niiden kimppuun hyökätään!
-Ne... ne olennot olivat tuolla alla, ne ovat kaikki kuolleet! Niiden rakennukset,
kaikki on tuhoutunut!
-Meidän täytyy kutsua laivueet tänne, auttamaan näitä selviämään vihollisestaan!
-Mikä voisikaan olla hienompi tapa tutustua
tähän upeaan planeettaan!!
Yksi olennoista kääntyy komentopöydän ääreen, ja alkaa lähettää
kutsua saattoaluksille.
-Odota... tuolla tapahtuu jotain... tuolta saapuu lentäviä laitteita,
tämän hirvittävän tuhon aiheuttajia!
Kuva tarkentuu yhteen näistä koneista, se alkaa laskeutumaan hävityksen keskelle.
Kuluu pitkä aika, laite seisoo maassa, ja pian sen ohjaamo avautuu.
-Katsokaa sitä! Tuo olento, joka laskeutui ohjaamosta...
-Se... Sehän on yksi niistä!! En ymmärrä tätä!
-Katsokaa, kaikki koneet ovat nyt maassa, ja ne kaikki ovat
samoja olentoja! Tämä on uskomatonta!
-Eiväthän ne... ne tuhoavat toisiaan!!
-Lisää koneita on tulossa! Hieman erilaisia, mutta saman tyyppisiä... ja katsokaa...
Koneet saapuvat paikalle, alkaa voimakas tulitus,
ja matkustajia laskeutuu alas varjoilla.
Koneet poistuvat, maahan päässeet olennot alkavat toimia.
-Nuo laitteet, joita ne pitelevät... ne alkavat käyttää niitä!
Tämä on hirvittävää, ne tuhoavat toisiaan
noilla laitteilla!!
Nuo kauniit, täydelliset olennot, ne murskaavat toisiaan noilla hirvittävillä laitteilla!
Ohjaamossa tulee hiljaista, kolme matkustajaa katsovat toisiaan
kasvoillaan tuskansekainen, järkyttynyt ilme...
Tietokoneet siirtävät kuvaa kauemmas, kuva tarkentuu,
ja kaikkialla ympärillä on yhtä
sanoinkuvaamaton tilanne.
(leikkaus)
Aika kuluu, ja alus lähtee liikkeelle, kiihdyttää nopeuttaan
ja palaa saattolaivueen luo.
Sisäpuolella olennot pyyhkivät järkyttyneinä silmiään.
-Meidän on päästävä kauas tästä
kammottavasta paikasta...
-Nuo olennot ovat sairaita, ja kenties tuon planeetan ilma on saastunutta,
ja aiheuttaa tuollaisen järjettömän
sairauden... me emme voi jäädä tänne!
-Meidän on jatkettava kauemmas, ehkä me aikojen kuluessa löydämme joltain
planeetalta älyllisiä lajeja,
joiden kanssa voimme
jatkaa tehtäväämme...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoitus kyllä eteni ihan hyvin ja piti mukanaan. Eniten ehkä vaivasi se, että vieras laji ei tietäisi sodasta, vaikka mukana on turvanaan saattolaivue. Rotujen evoluutioon vaikuttaa niin vahvasti reviirikäyttäyminen, että sitä ei voi sivuuttaa vieraallakaan lajilla.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä makiat 6-
T. Sherlokki
Heippa!
Kiinnostava idea, jota kannattaa kehitellä vielä eteenpäin.
Jotenkin tosiaan häiritsi, että kolme olentoa aluksessa olivat niin järkyttyneitä sotimisesta. Ei ehkä kannata tramatisoida tilannetta liikaa. Olennot voisivat pohdiskella ja hämmästellä tilannetta hieman maltillisemmin. Voisit kuvailla sotimista tarkemmin olentojen näkökulmasta; mitä se heissä herättää? Ovatko olennot itse täysin rauhaa rakastavia? Jne.
Muutenkin olentojen omaa elämää voisi hieman valaista. Eli miksi he haluavat yhtäkkiä liittoutua jonkun muun rodun kanssa? Onko kotiplaneetalla jotain häikkää? Tms. (saatoin kyllä lukea tekstisi hieman huolimattomasti ja jotain pointteja saattoi mennä ohi..)
Lisäksi kolme olentoa aluksessa olivat kuin yksi ja sama henkilö. Olisi mukavaa, jos ne erottuisivat luonteiltaan toisistaan. Joku voisi olla tyhmempi kuin toinen tai jotain. Onko joku niistä johtavassa asemassa toisiin nähden? Tällaista erottumista olisin kaivannut. Niillä voisi olla vaikka nimetkin.
Tulipas kirjoitettua kritiikkiä.. :) Tämä kertoo siitä, että oikeasti innostuin tekstistäsi. Olisi kiva lukea tekstistäsi uusi versio, jos innostut sitä muokkaamaan. Ehdotan, että "pullistat" tarinaasi vielä, sen kehityskaari on kunnossa. Nyt vaan lisää sisältöä!
Kuten tekstin alussa mainitsin,
tästä on olemassa myös pidempi ja
enemmän valaiseva versio paperilla,
jossa selvennän hieman vieraan lajin
taustoja ja koko ideaa ylipäätään,
mutta sen hiomiseen ja muotoiluun
menisi liikaa aikaa, joten jouduin
lyhentelemään kertomusta.
Tämä on siis noin tunnissa kyhätty
ensimmäinen "hahmotelma", mutta jos
töiden ja tuunailun jälkeen sattuu
jäämään vapaa-aikaa, aion kyllä
kehittää tarinaa eteenpäin...
On muuten hyvää lukemista enkun tunnillakin, eikä pelkästään aamuyöstä... Ehkä ne vastaa toisiaan...