Mulla on elämässäni kaikki oikeasti hyvin. Hyvä aviomies ja ihanat lapset, talous ok kunnossa. Elämää on rakennettu pitkään ja ahkeruudella. Mistään ei oikeasti tarvitsisi valittaa.
Siltin eräs mies on vuosia, todella pitkään vaivannut mieltäni. Olen syyllistynyt haaveilemaan hänestä useita satoja kertoja vuosien aikana. Pientä ihastumista on ollut ilmassa vuosien aikana useasti. Olen aloittanut itsetutkiskelun asian tiimoilta. Miksi flirttailemme tämän miehen kanssa toisillemme viikottain ja joskus voidaan pitää ”välivuosi” kunnes taas! Hakeudumme toistemme kanssa juttelemaan ja tuntuu että imemme tietoa toisistamme joka pienessäkin hetkessä. Miksi minä en pysty lopettamaan?
Miksi hän ei lopeta? En usko, että tämä mihinkään johtaa, koska ei ole vielä johtanut. Onko tämä sähköä ja kemiaa jota on vaikea vastustaa, mutta molempien järki vielä toimii ja jätämme toimimatta asian eteen vai eikö kuitenkaan kiinnosta tarpeeksi? Jos me vaan olemme toisillemme jokin kielletty päiväuni.
Siltin eräs mies on vuosia, todella pitkään vaivannut mieltäni. Olen syyllistynyt haaveilemaan hänestä useita satoja kertoja vuosien aikana. Pientä ihastumista on ollut ilmassa vuosien aikana useasti. Olen aloittanut itsetutkiskelun asian tiimoilta. Miksi flirttailemme tämän miehen kanssa toisillemme viikottain ja joskus voidaan pitää ”välivuosi” kunnes taas! Hakeudumme toistemme kanssa juttelemaan ja tuntuu että imemme tietoa toisistamme joka pienessäkin hetkessä. Miksi minä en pysty lopettamaan?
Miksi hän ei lopeta? En usko, että tämä mihinkään johtaa, koska ei ole vielä johtanut. Onko tämä sähköä ja kemiaa jota on vaikea vastustaa, mutta molempien järki vielä toimii ja jätämme toimimatta asian eteen vai eikö kuitenkaan kiinnosta tarpeeksi? Jos me vaan olemme toisillemme jokin kielletty päiväuni.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla on jollain tasolla samanlainen tilanne. Tai itseasiassa ei ole samanlainen koska kyse ei ole huonosta itsekurista vaan siitä että rakastan häntä ihan hitosti.
Oletko myös nainen?
Olisi kiva kuulla myös miesten näkemyksiä, koska yksin en flirttaile. Mies kyllä joskus yli kymmen vuotta sitten antoi aika suoraa merkkiä, että voisi kiinnostaa vähän enempi. Silloin mä vähän pakenin, kun pelotti.
Noin vaan käy, niin se on. Itsellä johtuu siitä että kaikesta " hyvästä" huolimatta oman miehen kanssa ei vaan enää toimi henkisellä tasolla. Ennen luulin että erilleen kasvaminen on vitsi ja tahto muuttaa kaiken. Nyt tiedän että avioliitto tulee loppumaan omaan mahdottomuuteensa. Olen elämäniloinen, hyväkuntoinen nainen parhaassa iässä ja elämä edessä. Toinen muuttuu eri suuntaan. Surullista mutta kaikkea ei voi muuttaa.
Niin unohtui vielä se, että eräs virkeä, iloinen, elämää täynnä oleva pohdiskelija mies on vienyt sydämeni.
Itse en koe erilleen kasvamista mieheeni. Arvomaailmassa kyllä on pientä eroa, mutta ei ylitsepääsemätöntä. Arjen yksinäisyyttä tunnen joskus, mutta en läheskään joka hetki.
Sama mulla. Näin tosi kivan nojatuolin enkä vaan voi vastustaa. En usko, että ostan kun entinen on ihan kunnossa, mutta haaveet on kivoja.
Osta se! 😂
No hei, perustakaa kerho jossa läähätätte ukkojen perään. Jos elämässä ei muuta ole. Ap:kin perheellinen ihminen