Olen yrittänyt ottaa selvää jo pidemmän ajan, mutta en vieläkään tiedä. Tai tajua. Välillä tuntuu, että jotain tunteita sulla on, ja välillä taas ettei olisi mitään. Se, mitä välillä teet saa toiveikkuuden katoamaan hetkessä. Ja sitten toiseen suuntaan. Ajatat minua vuoristorataa pitkin, ja se on raastavaa.
Mitä sinusta tulisi ajatella
Anonyymi
22<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kuka? Mun tunteet pysyy ihan samana. Ehkä ne on omia pelkojasi?
Jos täytyy miettiä onko toisella tunteita, niin silloin vastaus on ei.
Ei se noin mene! Epävarma ihminen voi tulkita selvän kiinnittymisen vain kaveruutena. Puhun nyt alusta.
Yhtä hyvin rakastunut voi tulkita viattoman flirtin kiinnostuksena.
Aina mikä on pätevää tietoa, jos vastaus tulee häneltä itseltään.
Ja hän miettii aivan tyystin samaa sinusta. Tykkäätkö, etkö tykkää...
Ajattelen samaa eräästä miehestä. Mutta en ole meistä siinä asemassa että voisin noin vain kysyä missä mennään vaikka kuinka haluaisin.
Miksi et? Eikö mies ole siinä asemassa sitten?
En ole edellinen. Mutta mies voisi ohimennen viestillä kysäistä vaikka mitä kuuluu tai miten sujuu eräs asia. Jos itse tekisin niin se olisi outoa. Siitä voisi ehkä yrittää jutustella jotain. Jos en jäätyisi.
Miksi hän on mielestäsi helpommassa asemassa tuollaisen suhteen?
Siksi koska hän on tullut ilmaisseeksi mitä ns. menetettävää hänellä on. Siitä syystä järkkymätön mielipiteeni on että ei ole minulta oikein tätä vuoristorataa asiakseni esille nostaa vaikka haluaisin asiasta puhua. Yritän vain kestää kyydissä ja olla oksentamatta kunnes se loppuu tai hyppään kyydistä ja kärsin itselleni koituvat seuraukset.
Ajattele taivaan lintuja
Näin teen🕊🕊
Mitä jän välillä tekee?
Hyvin tyypillistä tilanteessa kun on ihastunut mutta ei tiedä toisen osapuolen tunteista. Välillä osoittaa kiinnostusta mutta ei "uskalla" jatkuvalla syötöllä tehdä sitä jos ei saa selkeää vastakaikua tunteilleen. Silloin pitää toppuutella kunnes taas ei vaan malta pitää enää matalaa profiilia. Tämä toistuu uudelleen ja uudelleen, ja näin on vuoristorata-efekti valmis.
Tietysti olisi selkeintä kertoa omista tunteistaan toiselle suoraan, mutta usein on tilanteita, joissa kynnys tunteiden kertomiselle on hyvin korkea.
todella hyvin kuvattu, tunnistin heti itseni :D
Tämä kuvaa hyvin minunkin tunteita ja tilannetta
Ajattele vapaasti mitä vain, itse hakkasin päätäni Golgatanpuuhun. Ajattelin jättää koko uskonnon. Muodon vuoksi.
Eihän uskonto ja elävä usko johonkin itseään korkeampaan voimaan ole sama asia ollenkaan. Uskonnon voi jättää, muttei uskoa. Välillä se itsellänikin horjuu, muttei se mihinkään kokonaan katoa. En jaksaisi tätä elämää omavoimaisesti enää elää.
Huomaan, että kun alan itse "liikaa" ohjaamaan elämääni ja jopa muiden ihmisten ajatuksia vallitsevassa maailman tilanteessa, vaivun epätoivoon. Silloin on minun tehtävä uusi tilannekatsaus. Rukoiltava johdatusta. Nähtävä pienuuteni suuressa kokonaisuudessa, mutta nähtävä samalla arvokkuuteni omassa ainutlaatuisuudessani.
On kokemusta jo siitä, kun pystyn hellittämään ja luovuttamaan elämäni rakastavan Kaikkivaltiaan käsiin. Asiat sujuu paljon helpommin. Eikä minun uskoani johdeta mistään seurakunnasta, vaan se tulee omasta sisimmästäni. Nyt jos koskaan kannattaa heittäytyä ja pyytää apua.
Liian monta kertaa olen kokenut mitä siitä seuraa, kun yritän omalla näppäryydelläni pärjätä. Ja äkkiä tulee kaikki paha elämääni takaisin, saatana alkaa hallitsemaan ja aiheuttaa masennusta ja ahdistusta.
Elävä usko Jumalaan ei ole mikään automaatti, mikä toisi välittömän helpotuksen, kuten vaikkapa jokin huume. Uskovalla tulee yhtälaisesti vaikeita paikkoja, mitä muillakin ihmisillä. Mutta Kaikkivaltiaan Jumalan kautta saa keinoja selvitä niistä tilanteista.
- en ap
Etkö jo ymmärrä tätä sairautta, jossa tunteet menevät laidasta laitaan?
Mulla vai sulla?
Ymmärrän kyllä. Raskasta on. Vaan minkäs teet, kun rakkautta on.
Ei ole mitään rakkautta , mielenkiinto on taas kadonnut odotan vain, että jotain tapahtuu tapan aikaa elän vain tässä hetkessä tekemättä mitään. En olisi onnellinen siellä, enkä täällä haluan vain olla, joskus ajattelen kuolemaa olisiko se pelastus vapautus. F.32.1
Epävarma olen sinusta, ei sinunkaan signaalisi avoimia ole. Sen tiedän, että haluan sinua, haluan tuntea kätesi vartalollani, huulesi kaikkialla. Haluan oppia tuntemaan sinut. Vaikutat hyvälle tyypille.