kun nyt tosipaikan tullen joukoin erotaan?
Miksi hoitoalalle hakeudutaan,
Anonyymi
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hakeutuminen on vähentynyt ja arvaa miksi? Sukupolvikin on vaihtunut ja tämä seuraava sukupolvi ei ala työskentelemään näissä olosuhteissa näillä ehdoin vastuullisessa työssä. Tuön arvostus on muuttunut. Elämässä on muutakin kuin työ.
En asinantuntia mutta asian tiimoilta saa lukea huolestuneita kirjoituksia.
Maahanmuuttajataustaisista jonkinlainen täydennys, sekään ei riitä.
Ongelma ollut teidossa varmaan kymmenen vuotta, auttako edes raha kun kysymys jaksamisesta.
Hoitajamitoitus tuo paineita, kotihoidossa myös vajetta.
Jaksamisessa on kysymys myös hoidettavalla, jos vanhuus päättyisi suorilta jaloita hautaan ei ongelma niin paha, nykyään ihminen pidetään hengissä vaikka väkisin.
Tehy-lehden blogissa Mainio, on mielestäni listattu oleellise asiat alaltapakoon
1. MATALA PALKKA EI MOTIVOI JATKAMAAN
Hoitajien työ on vastuullista, rankkaa ja vaatii paineen- ja stressinsietokykyä. Samalla potilasmäärät, tulosvaatimukset, erilaiset hoitoalan tehtävät ja tehtäväsiirrot hoitajille ovat huomattavasti lisääntyneet. Hoitoala vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja lisääntyvää teknistä osaamista korvaamattoman inhimillisen hoitotyön rinnalla.
Edellä mainitut asiat eivät näy riittävällä tavalla peruspalkassa, palkanlisissä tai hoitajan ostovoimassa. Huono palkka laskee sekä hoitoalan vetovoimaa että työnantajien pitovoimaa. Jos saman tai paremman palkan saa muualta vähemmällä vastuulla, valinta on selvä. Siksi meillä ei ole varaa olla korottamatta hoitoalan palkkoja.
Hyvä kokonaispalkka on yksi keskeisistä kilpailuvalteista myös maailmanlaajuisessa hoitajapulassa. Kansainvälisissä vertailuissa muun muassa suomalaisten sairaanhoitajien palkkataso on elinkustannukset huomioituna Pohjoismaiden alhaisin.
2. HOITOTYÖTÄ TEHDÄÄN JOHTAMISVAJEESSA
Älykkäästi ja reilusti johdetulla hoitotyöllä on muutakin arvoa kuin hyvä työviihtyvyys. Se parantaa muun muassa potilasturvallisuutta, edistää uusien hoitokäytäntöjen käyttöönottamista ja lyhentää potilaiden hoitojaksoja. Hoitohenkilökunta vaihtuu harvemmin ja voi paremmin työpaikassa, jossa esimiestyö toimii.
Hoitotyön esimiesten vähentäminen tai heidän hallinnollisten tehtäviensä ja henkilöstömäärän laajentaminen on ollut viime vuosina silmiinpistävää. Esimiehet voivat joutua esimerkiksi paikkaamaan hoitajapulassa työntekijöilleen kuuluvia työvuoroja. Kaikki häviävät työyhteisössä, jossa hoitotyön esimies ei ehdi kuormitukseltaan olla hoitohenkilöstön käytettävissä. Syntyy kallis johtamisvaje, jossa esimiestason ratkaisujen tekeminen siirtyy pakosta hoitajien lisätyöksi.
3. PULA HOITOALALLE KOULUTETUISTA TYÖKAVEREISTA
Osaavasta ja koulutetusta hoitohenkilökunnasta on jo monin paikoin pulaa, eikä yhdenkään hoitajan poissaoloon olisi varaa. Tilanne esimerkiksi vanhustenhuollossa muodostui niin kriittiseksi, että henkilöstömitoituksen turvaaminen oli pakko kirjata kiireellä lakiin. Vanhustenhuolto ei ole suinkaan ainoa hoitoalan työpaikka, jossa on eletty haamuhoitajien, sijaispuutosten ja sijaisten rekrytointikieltojen näännyttämää arkea.
Julkisuudessa on puhuttu paljon lisäkäsistä, joita hoitoalalla tarvitaan. Se kuvastaa ajattelumallia, jossa kenestä tahansa ihmisestä on apua hoitotyössä. Se ei pidä paikkaansa. Riittävä henkilöstömitoitus ja ammatillinen osaaminen ovat välttämättömiä asioita hoitotyössä. Ne vähentävät muun muassa kuolleisuutta ja poikkeamia hoidossa.
On selvää, etteivät mitkään muut ammattiryhmät voi korvata ammattikoulutettujen hoitajien osaamista. Sen sijaan hoitajat tulisi vapauttaa avustavista tehtävistä tekemään koulutustaan vastaavaa työtä. On järjetöntä haaskata työnantajan rahaa ja keskeyttää jatkuvasti ammattikoulutettujen hoitajien työ lattioiden luuttuamisen, kokkaamisen, roskahuollon ja hyllyttämisen vuoksi. Se ei kuitenkaan voi johtaa tilanteeseen, jossa ammattikoulutettu hoitaja joutuu oman työnsä lisäksi valvomaan tai johtamaan avustavia tehtäviä tekevien työtä.
jatkuu seuraavassa kommentissa
jatkoa edelliseen:
4. JATKUVA ALIRESURSOINTI JA EETTINEN KUORMITUS NÄÄNNYTTÄVÄT
Koulutettujen hoitajien työ on rekisteröityä, lait ovat varsin tiukat, on eettistä velvoitetta, ilmoittamisvelvollisuuksia, vaitiolovelvollisuutta ja vaade pitää huolta potilas- ja työturvallisuudesta. On tiukasti määritelty, millainen hoitotyö on kelvollista, muuten hoitaja voi istua syytetyn penkillä oikeudessa. Kun työtahti ja tehostamistoimet on mitoitettu yli inhimillisen sietorajan, järkevä ihminen äänestää jaloillaan. Kenenkään ei tarvitse elää jatkuvassa pakkotahtisessa työssä hoitovirheiden, työkuorman alle nääntymisen ja asiakasväkivallan pelossa.
Hoitotyöstä pois lähteneet ammattilaiset puhuvat järjestäen eettisestä kuormituksesta. Siitä, ettei ihmisiä voinut hoitaa niin hyvin kuin olisi kyennyt ja mikä olisi ollut eettisesti oikein. Onkin helpompaa yliviivata budjetista hoitotyön kuluja, kun sanoa se epätoivoisesti apua tarvitsevalle katsoen häntä suoraan silmiin. Myös työkyvystä huolehtiminen ja työstä toipuminen on erityisesti kiireisessä kolmivuorotyössä haastavaa.
Ei ole mitään viitteitä siitä, etteikö hoitotyön kuormitus vielä lisääntyisi, vaikka hoitotyöstä on otettu ajat sitten löysät pois. Hoitajat ovat eläneet vuosikymmeniä kestäneellä säästökuurilla. Nyt hoitajia yritetään hyssytellä puheilla esimerkiksi robotiikasta. Sen toimiva soveltaminen hoitotyön arkeen on aikaa, rahaa ja johtamisosaamista vaativa projekti. Tarvitaan vielä rutkasti hoitajien lisäkouluttamista ja totuttelua robottiin hoitotyötä avustavana laitteena.
5. KOULUTUS JA URAPOLUT ON SAATAVA KUNTOON
Hoitajapula juontaa juurensa myös hoitoalan perusopintojen houkuttelevuuteen. Jos palkkaus ja työolot eivät ole kunnossa, hakijoita hoitoalan koulutuksiin ei ole. Tämä näkyy esimerkiksi lähihoitajakoulutuksessa, jonka hakijamäärät ovat suorastaan romahtaneet.
Maailman parhaisiin lukeutuva suomalainen terveydenhuolto on perustunut korkealuokkaiseen koulutusosaamiseen. Nyt koulutusleikkaukset ovat iskeneet hoitotyön opetukseen. Säästökuurit ovat karsineet lähiopetuksen ja ohjauksen minimiin. Vastuu kliinisen hoitotyön opettamisesta on siirtynyt yhä enemmän työssään kuormittuneille hoitajille. On syytä kantaa huolta myös opiskelijoiden jaksamisesta ja oppimistuloksista.
Kunnianhimoisilta hoitajilta puuttuvat myös järkevät ja taloudellisesti motivoivat urapolut. Työntekijä on hoitoalan urallaan varsin nopeasti huipulla lisä- ja täydennyskoulutuksistaan huolimatta. Esimerkiksi kolmivuorotyöstä esimiestehtäviin siirtyminen vaatii johtamiskoulutuksen, muttei ole välttämättä taloudellisesti kannattavaa.
VALTIOLLA ja kunnilla näyttää siis olevan varaa kouluttaa kymmenillä tuhansilla euroilla hoitaja tai hoitotyön esimies, joka voi olla töissä hoitoalalla muutaman vuoden. Mutta laadukkaaseen hoitotyön koulutukseen, kuoppapalkan korotukseen, hoitoalan työolojen kuntoon laittamiseen ja työn rajaamiseen hoitajille kuuluviin tehtäviin meillä ei ole varaa. Miten paljon hoitotyötä voi vielä halpuuttaa? Sitä monen hoitoalan ammattilaisen ja kansalaisen on vaikea ymmärtää.
https://www.tehylehti.fi/fi/blogit/mainio/5-syyta-miksi-hoitajat-pakenevat-hoitoalalta
Millariikka Rytkönen Tehyn puheenjohtaja kirjoittaa:
Hoitajille vuosi 2020 jää mieleen muita synkempänä – taisteluna perusoikeuksien kunnioittamisen puolesta.
Valmiuslaki otettiin käyttöön maaliskuun puolivälissä. Valmiuslaki antoi työnantajille mahdollisuuden mm. määrätä hoitajia ylitöihin, siirtää ja perua lomia. Täysin mielivaltaisesti ja mitään erityiskorvauksia maksamatta. Hoitajilla ei ollut oikeutta kieltäytyä. Hoitajilla ei myöskään ollut mahdollisuutta valittaa työnantajien ylireagoinneista ja jopa lainvastaisista toimista.
Niettä miksi alalta paetaan? Kutsumuskaan ei kata kaikkea.
Vuosi 2019 räjäytti ihmisten tietoisuuteen ympärivuorokautisten hoitokotien laiminlyöntikuplat. Seuraavana vuorossa on kotihoidon kriisin puhkeaminen.
Kutsumusammatti.
Joopajoo, kyllä siinä kutsumukset horjuu, kun hokaa, duuni rankkaa, liksaa vähän. Noin tosiasiallisesti aika paljonkin kutsumusammatteja, mutta ihmiset ei pysty saamaan niistä elantoaan, joten tekevät sitten henkensä pitimiksi jotain muuta.
Tässähän ei ole kyse siitä, koska töitä yllinkyllin tarjolla, siis palkkatöitä. Asiassa mun mielestä siis kaks tekijää, Jos palkat ois todella kovat, raha houkuttelis ja jos duunit ois kivoja ja leppoisia, sekin menis.
Mä en muuten oikein tiedä, paljonko hoitopuolelta todellisuudessa on jengi kaikonnut. Luontaista poistumaa tietenkin on, nyt taitaa kyse olla ihan yleisestä duunaripulasta. Lisäks suuret loispummi-ikäluokat on eläköityneet ja muuttuneet hoitajista hoidettaviksi.
Ei huolta. Mä tossa olin mennävuonna jonkin verran tekemisissä just hoitojengin kans. Aika paljonkin oli ulkomaalaistaustaista porukkaa. Mutta tsadissa helpompi rekrytoida ihmisiä ihan väkimääränkin takia. Jonnekin hikiälle voi tulla isojakin ongelmia, koska pöndelle nyt välttämättä juuri kukaan halua edes muuttaa. Toi terkkarilekuripulahan ollut otsikoissa varmaan kymmenen vuotta, tuskin asia mitenkään helpottunutkaan.
Joopa, pitää odotella sotea. Siinä kaiketi käy jotenkin silleen, että liki kaikki terveydenhoito keskitetään isoihin kaupunkeihin ja pöndellä sitten lähinnä ensiapu ja ambulanssipalvelut. Tarkoittanee kai käytännnössä, että jotkut spr-läiset päivystelee ensiapuhomissa ja taksarit sitten ambulansseja. Heh, noinhan se liki ollut tähänkin asti, mutta terveyskeskukset ja tollaset oletettavasti karsitaan minimiin.
Jokatapauksessa, aivan selkeetä, tarvitaan mamuja tekeen duuneja niihinkin hommiin,
=DW=
Miten niin tosi paikan?! Kyllä hoitajat ovat koko ajan tosipaikan edessä, potilaita riittää jne.
HOiva-ala on ammatti muiden rinnalla, jos käy liika raskaaksi tai ei enää kiinnosta lainkaan, sitä vaihdetaan alaa. Eivät hoitajat ole sen ihmeellisempiä ihmisiä kuin muutkaan!
Missä on erottu oikein porukalla ??
En tiedä miten nykyään, mutta ainakin vielä reilu 10 vuotta sitten työkkärissäkin tyrkytettiin hoiva-alaa hyvinkin aktiivisesti. Minullekin tyrkytettiin lähihoitajakoulutusta vielä kun olin jo 55 ja just silloinen työkeikka loppui. Tein silloin pätkätöitä vuokrafirmalla ja ajoittain olin työttömänä.
Ensimmäisen kerran mulle lähihoitajakoulutusta tyrkytettiin jo -86 muutettuani tälle paikkakunnalle ja silloin olin talven työttömänä kun ei löytynyt oman alan töitä.
vn
Mee itte kokeilemaan.
”Kokeilin” n. neljäkymmentä vuotta, mutta sosiaaliviraston työntekijänä suurimman osan. Organisaatiomuutosten seurauksena tuli pelkkä terveysvirasto, joka jo lähtökohtaisesti on ylhäältä alaspäin johtamista kaikessa todella todella syvällä vanhanaikaisuudessaan.
Huumorintajutonta, totista porukkaa, jota on kiva vedättää.
Työ muuttui todella vastenmieliseksi ainoastaan tempputyöksi. Ei kai kukaan sellaista kestä!
Jos työ olisi jotenkin ”normaalia” työtä, sitä voisi tehdä, muttei minusta ainakaan ole vanhanaikaista hierarkiaa toteuttamaan. Ei huumori riittänyt!
Siihenhän se perustuu; terveysviraston vanhanaikainen hierarkia😂
Ihmisestä se on kiinni. Ihmiset sen hierarkian rakentaa.
Organisaatio pitää olla, mutta "hierarkian" ei ole pakko olla taakka,
pomollakin on pomo. Joku on aina vastuussa työtekijän itsensä lisäksi.
Ei hierarkia ole johtajuutta. Se on nokkimisjärjestys, jolla ei ole johtajuuden kanssa mitään tekemistä. On vain todella vanhanaikainen, nimenomaan terveysviraston, työmalli.
Nykyään ollaan herkkiä, kestämään ohjeita saati käskyjä, saadaan rustraatioita. Terapiaa huudetaan työnterveydestä tai saikkua vähintäin sekä rauhottavia .
Mamien pojat htevät viikon jälkeen lätkimään intistä, vaikee herätä kuudelta, himassa koisittu iltapäivään. Vääpelin ojennusyritys lopullinen niitti. Onneksi naiset rynnivät.
Hierarkia on eri asia, kuin johtajuus!
Auttamisen halusta ja hyvän tekemisen tahdosta sinne moni menee. Koulutus vielä innostaa aiheeseen, koska se ei tue käytännössä tapahtuvaa, realistista työskentelyä, vaan on teoreettista ja idealistista.
Koulutuksella ja käytännön työllä on raju ja raflaava ero, ne eivät kohtaa eivätkä kaikki jaksa raakaa, raskasta ja rujoa tapaa, jolla nykyajan hoitotyötä tehdään. - Nm. Resurssit väärässä portaassa
Huomioni kiinnitti kirjoitelma, jossa kauhisteltiin, että rokottamattomat hoitajattaret hoitavat koronapotilaita. Kuitenkin osa hoitajatarporukasta on kieltäytynyt rokotteesta, niin miksi voisivat potilaansa valita.
Viettelisittekö hiljaisen hetken ronaldon kaa?
Palkkausasiasta. Mikä olis oikea palkka hoitoalalla? Alalla toimivat hokevat kyllä palkan pienuutta mutta kun kysyy paljonko pitäisi saada lisää ja mikä olisi tyydyttävä palkka tulee yleensä hiljaisuus. En ole vielä kuullut kenenkään kertova sitä oikeaa euromäärää. Palkankorotushan ei työtä kevennä. Eihän viinakaan flunssaa paranna. On vain helpompi sairastaa.
Arvostan suuresti varsinkin vanhustyötä tekeviä, koska minusta ei siihen työhön ole.