Väkipakolla omaishoitajaksi

Niin julmalta kuin tämä kuulostaakin, niin kukaan muu ei voi sinua pakottaa miestäsi hoitamaan kuin sinä itse.
Älä hoida. Silloin miehesi on saatava kotihoidon maksimikäynnit ja se on ainoa tapa saada mahdollisuus ympärivuorokautiseen hoivapaikkaan.
Olethan ottanut selvää kaikista mahdollisista tuista; eläkkeensaajan asumistuki, hoitotuki, palvelusetelit...?

Varaat ajan itsellesi lääkäriin.
Siellä sanot, että et jaksa enää hoitaa miestäsi päivääkään. Kerrot olevasi väsynyt, et pysty nukkumaan, mieleen tulee itsetuhoisia ajatuksia, hoitotaakka on sinulle liian kova.

Jos lääkäri ei ota kuuleviin korviinsa hätääsi, pistät avioerohakemuksen vireille, pakkaat laukkusi, vuokraat asunnon jostain muutamaksi kuukaudeksi ja ilmoitat kotisairaanhoitoon ja sinua hoitaneelle lääkärille, että lähdet tänään kotoasi, tulet ehkä takaisin joskus, mutta et tiedä milloin.

Ai niin, jos teillä, sinulla ja miehelläsi, on lapsia, ole yhteydessä heihin, ennen kuin teet kumpaakaan yllämainituista. Juttele lastenne kanssa, etsi ratkaisua sitä kautta. Ehkä he pystyvät vaikuttamaan kotisairaanhoidon päätöksiin paremmin kuin sinä.

Ensimmäinen vastaaja kirjoitti asiaa. Ei aloittajan tarvitse lääkärin mennä eikä varsinkaan tavaroitaan keräillä ja pois muuttaa...eivätkä ne lapset kotihoidon päätöksiin voi vaikuttaa sen enempää kuin aloittaja itsekään.
Tarvitaan tosiaan kotihoidon maksimikäynnit, jotta hoitopaikkaa voidaan lähteä hakemaan. Silloin aloittaja ei saa osallistua hoitoon ja sepä näissä tapauksissa hankalinta onkin, kun on vaikeaa olla hoitamatta rakasta ihmistä.
Pitää pystyä osoittamaan, että hoidettava ei todellakaan pysty enää kotonaan asumaan eikä sen pitäisi olla ongelma, jos oikeasti on lähes liikunta- ja toimintakyvytön.
Mutta niin kauan kun kotoakin löytyy hoitaja, on turha odotella hoitopaikkaa.
Eli kädet pystyyn, tästä tieto kotihoidolle, käynnit 3x vrk, kirjaus jokaisesta tapahtuneesta vaaratilanteesta/voinin ja kunnon huononemisesta ja siitä se asia lähtee etenemään.

Itse erosin hyvissä ajoin ennenkuin pahalta näyttänyt omaishoitajattaren pesti olisi pahasti päälle pamahtanut. Onneksi erosin. Ei minusta ole omaishoitajaksi.

Kirjoitin tuolla tästä asiasta hiljattain. Aihe on siis että älä ota taakkaa harteille joka voi olla liian raskas. Ei se ole läheisen hylkäämistä mutta tosi asiat on vaan pakko kohdata ja ottaa realiteetit huomioon eikä pidä pilata omaa elämää.

Ehdotan ratkaisua, vieppä jollain syyllä miehesi päivystykseen ja siitä se lähtee.
Et ota häntä enää vastaan sen jälkeen ja asia on kunnossa. Toki voit kokeilla tuota alla olevaa mistä kirjoitatkin, ota yhteyttä ja kerro miten asia on ja laita vaikka viikon takaraja hoitaa asia kuntoon, olisiko sun mielestä hyvä..

"Olen kuullu, että sosiaalihuoltolain mukaan kunnalla on velvollisuus hoitaa, jos uupunut ihminen vain ilmoittaa, että tämä loppuu nyt tähän. Pitääkö paikkansa?"
Kyllä, oli lait mitä hyvänsä.

Olen ollut yhdessä mieheni kanssa yli 50 vuotta. Rakastan häntä suunnattomasti ja hän minua. Ero ei tulisi ikinä kyseeseen. Mieluummin kuollaan molemmat yhdessä kotiin, jos muuta, yhdessä elämisen mahdollistamista vaihtoehtoa ei ole yhteiskunnalla tarjota.

Monille puoliso ei ole riippakivi, hän on ihminen jota rakastaa yhtä paljon kuin nuorena ja terveenäkin.
Mielestäni yhteiskunnan pitäisi osata ottaa huomioon tämäkin puoli asiasta, eikä vain "hoitaa" sitä heikompikuntoista.

Juuri tämän päivän lehdessä oli juttua siitä, miten yli 60 vuotta yhdessä eläneen pariskunnan nainen oli joutunut hoivakotiin. Iäkäs mies oli päässyt
hoitokotiin katsomaan puolisoaan yhden kerran viikossa vain 30 minuutin ajaksi . Vaimo oli kuollut joulukuussa. Saattohoitoaikana hän sai nähdä vaimonsa 15 minuuttia per päivä. Tuntuu erittäin epäinhimilliseltä tuollainen rajoittaminen.

Ei pidä kirjoittaa nimeään mihinkään.