Suomi ei ole länsimaista oikeusvaltioperiaatetta noudattava, koska perustuslakivaliokunnan mukaan tuomioistuimilla ei ole lakiin perustuvaa velvoitetta tuomita oikein.
PL 108 §:
"Oikeuskanslerin velvollisuutena on valvoa, että tuomioistuimet ... noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa."
PeV:n puheenjohtaja Kimmo Sasi muistutukseen M 1/2004 annetun PeV:n mietinnön esittelypuheenvuorossa eduskunnassa 15.2.05:
"... on täysin selvää se, että oikeuskansleri ei voi arvioida käräjäoikeuden eikä tuomioistuinten ratkaisujen oikeellisuutta."
Koska OKA:lla on velvollisuus valvoa tuomioistuinten toimien lainmukaisuutta, mutta ei oikeutta arvioida tuomioistuinten ratkaisujen oikeellisuutta, niin ilmiselvästi ratkaisujen oikeellisuutta ei ole laissa velvoitettu.
Erään tuomari on lausunto:
"Ei oikeusvaltio tarkoita sitä että saat oikeutta vaan että jokainen voi saada asiansa oikeuden käsiteltäväksi"
PL 108 §:
"Oikeuskanslerin velvollisuutena on valvoa, että tuomioistuimet ... noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa."
PeV:n puheenjohtaja Kimmo Sasi muistutukseen M 1/2004 annetun PeV:n mietinnön esittelypuheenvuorossa eduskunnassa 15.2.05:
"... on täysin selvää se, että oikeuskansleri ei voi arvioida käräjäoikeuden eikä tuomioistuinten ratkaisujen oikeellisuutta."
Koska OKA:lla on velvollisuus valvoa tuomioistuinten toimien lainmukaisuutta, mutta ei oikeutta arvioida tuomioistuinten ratkaisujen oikeellisuutta, niin ilmiselvästi ratkaisujen oikeellisuutta ei ole laissa velvoitettu.
Erään tuomari on lausunto:
"Ei oikeusvaltio tarkoita sitä että saat oikeutta vaan että jokainen voi saada asiansa oikeuden käsiteltäväksi"
Vastaukset 32
Vanhimmat
Myös piru lukee Raamattua tietyllä tavalla.
Mikähän on oikea tapa lukea tuota "raamattua"?
Ymmärrän, että juridiikka on usein vaikeaa ja joskus erittäin vaikeaa, kun maallikko yrittää sitä ymmärtää.
Sasi saa vastata omista sanoistaan, mutta ylimpien laillisuuden valvojien tehtävä ei ole ratkaista oikeudellisia ongelmia. Ratkaisun yksittäistapauksessa ilmenevään oikeussuojapyyntöön antaa tuomioistuin, joiden ratkaisujen ylimpänä auktoriteettina perustuslaimme mukaan on korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus (sekä joissakin erityskysymyksissä muu ylin tuomioistuin).
Yllä mainitut elimet antavat ns. materiaalisia ratkaisuja oikeudellisissa ongelmissa. Ylimpien laillisuusvalvojien tehtävänä on valvoa, että viranomaiset noudattavat laillista menettelyä. Menettely kuuluu oikeuden muodolliseen puoleen ja silloin voidaan juuri sanoa kuin eräs tuomari: "Ei oikeusvaltio tarkoita sitä että saat oikeutta vaan että jokainen voi saada asiansa oikeuden käsiteltäväksi". Oikeusvaltion muodolliseen puoleen kuuluu saada asia tuomioistuimen käsittelyyn ns. oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä.
Oikeusvaltion ideana on myös se, että kansalaiset pääsevät oikeuksiinsa. Pelkkä muodon oikea noudattaminen ei täytä oikeusvaltion ihannetta. Mutta tätä ihannetta oikeuden materiaalisessa suhteessa toteuttaa riippumattomat tuomioistuimet, mikä tarkoittaa oikeusvaltiossa sitä, että toimeenpanovaltaan kuuluva viranomainen ei saa puuttua tuomioistuimen ratkaisuihin. Siten on juuri oikeusvaltionperiaatteen mukaista, ettei ylimmät laillisuudenvalvojat oikeuskansleri tai oikeusasiamies puutu tuomioistuimien ratkaisujen sisältöön.
Olisin kiinnostunut kuulemaan, missä lainkohdassa säädetään, ettei tuomioistuinten valvonnassa saa puuttua materiaan?
Esitetyn näytön puolueeton huomioiminen on käsittääkseni materiaa koskeva kysymys. Tuleeko oikeudenkäynnin puolueettomuus arvioiduksi, tai ylipäätäänkö pitäisikö sitä valvoa ja kuuluuko se oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, jos sen toteutuminen jätetään hallinnossa omaksutun oletuskäytännön varaan?
Se, että tuomioistuimet itse valvovat ratkaisujensa sisältöä perustuu vallan kolmijakoon. Sitä koskevia säännöksiä löytyy Suomen perustuslaista.
Esim.
99 § "Ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa käyttää korkein oikeus sekä hallintolainkäyttöasioissa korkein hallinto-oikeus.
Ylimmät tuomioistuimet valvovat lainkäyttöä omalla toimialallaan. Ne voivat tehdä valtioneuvostolle esityksiä lainsäädäntötoimeen ryhtymisestä."
Näytön arviointi on materiaalinen kysymys ja kuuluu siis tuomioistuimille. Tässä olemme samaa mieltä.
Oikeudenkäynnin puolueettomuus on olennainen osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tuomarien esteellisyyttä valvotaan myös ylimpien laillisuusvalvojien taholta.
Siitä olemme yhtä mieltä, että tuomioistuimet valvovat "lainkäyttöä" omalla toimialallaan.
Tuo ei kuitenkaan kumoa PL 108 ja 109 §:ien säädöksiä "... tulee valvoa, että tuomioistuimet ... noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa."
Noita tuomioistuimien laissa säädettyjä velvoitteita on mm. OKK 1:11 §:ssä:
"Tuomarin pitää tarkoin tutkia lain oikeata tarkoitusta ja perustusta sekä tuomita sen mukaan, mutta ei vastoin sitä, oman mielensä mukaan."
OKA:lla ja EOA:lla on siis perustuslaissa säädetty velvollisuus valvoa, että tuomioistuimet noudattavat lakia. Onko heillä siis laissa säädetty velvollisuus valvoa, että tuomarit tuomitsevat lain mukaan, eikä vastoin sitä, oman mielensä mukaan?
Ja miten se tapahtuu, jos substanssiin ei saa puuttua?
Tuomitaan lain mukaan? Jos tuomari ei tuomitse lain mukaan, niin silloin tuomiosta voi valittaa. Jokaiselle ihmiselle sattuu virheitä, joten yksi päätön tuomio hoituu valitusmenettellyn kautta. Jos tuomari sen sijaan jatkuvasti tekee päättömiä tuomioita, niin tällaiseen voi sitten OK puuttua.
"OKA:lla ja EOA:lla on siis perustuslaissa säädetty velvollisuus valvoa, että tuomioistuimet noudattavat lakia. Onko heillä siis laissa säädetty velvollisuus valvoa, että tuomarit tuomitsevat lain mukaan, eikä vastoin sitä, oman mielensä mukaan?"
Ylimmillä laillisuusvalvojilla EI ole mainitsemaasi velvollisuutta valvoa tuomarien tuomitsemistoimintaa = lainkäyttöä.
Koska kertaus on opintojen ÄITI saanen siteerata itseäni aiemmasta viestistä.
"Yllä mainitut elimet antavat ns. materiaalisia ratkaisuja oikeudellisissa ongelmissa. Ylimpien laillisuusvalvojien tehtävänä on valvoa, että viranomaiset noudattavat laillista menettelyä. Menettely kuuluu oikeuden muodolliseen puoleen ja silloin voidaan juuri sanoa kuin eräs tuomari: "Ei oikeusvaltio tarkoita sitä että saat oikeutta vaan että jokainen voi saada asiansa oikeuden käsiteltäväksi"."
Päätit sitten ryhtyä säätämään lakeja?
HE 1/1998 ehdotus uudeksi perustuslaiksi
"Yksityiskohtaiset perustelut 1/3
3 §. Valtiollisten tehtävien jako ja parlamentarismi. Pykälässä säädettäisiin muualla hallitusmuodossa täsmennettävästä valtiollisten tehtävien jaosta. Lähtökohtana on perinteinen vallan kolmijako lainsäädäntövaltaan, hallitusvaltaan ja tuomiovaltaan, joskaan hallitusmuodossa ei valtiollisia perustehtäviä pyritä täydellisesti ja puhtaassa muodossa erottamaan toisistaan ja osoittamaan niitä eri valtioelimille. Ehdotettu säännös ilmaiseekin vain yleisen lähtökohdan, jota täydennetään perustuslain muissa säännöksissä."
Huom. viimeinen virke ja PL 108 - 109§.
"Yksityiskohtaiset perustelut 1/3
108 §. Tuomioistuinten osalta valvonnan harjoittamista rajoittaisi 3 §:n 3 momentissa turvattu tuomioistuinten riippumattomuuden periaate. Siten oikeuskanslerin harjoittamassa tuomioistuinten valvonnassa olisi kyse ainoastaan niiden toiminnan laillisuuden jälkikäteisestä valvonnasta."
Mihin lainkohtaan perustuu käsitys, että valvonta voi olla vain formaalista?
Ja millä tavalla valvotaan esimerkiksi OKK 1:11 §:n noudattaminen, jos substanssia ei saa jälkikäteenkään arvioida?
Mikä on valitustie kun KKO on hyväksynyt kuolinpesään osakkaaksi rintaperillisinä samasta äidistä olevat sisarukset, joilla on ikäeroa 3 kuukautta?
Tuo vain yhtenä esimerkkinä.
HE 1/1998
"Yksityiskohtaiset perustelut 1/3
3 §. Pykälän 3 momentin mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Säännös korvaisi nykyisen hallitusmuodon 2 §:n 4 momentin. Tuomioistuinten riippumattomuudella tarkoitetaan sitä, että tuomioistuinten tulee olla lainkäyttötoiminnassaan riippumattomia muiden tahojen vaikutuksesta. Tämä koskee niin lainsäätäjää, hallitusvallan käyttäjää ja viranomaisia kuin esimerkiksi oikeusriidan osapuoliakin. Tuomioistuin on riippumaton myös oikeuslaitoksen sisällä. Ylempi tuomioistuin ei saa pyrkiä vaikuttamaan alemman tuomioistuimen ratkaisuun yksittäistapauksessa, vaan sen tulee odottaa mahdollista muutoksenhakuvaihetta. Ylimpien tuomioistuinten ennakkopäätöksillä on siten lähinnä oikeuskäytännön yhtenäisyyttä turvaavaa tuomioistuimia ohjaavaa merkitystä, mutta ei välitöntä oikeudellista sitovuutta yksittäisen oikeustapauksen ratkaisussa. Tuomioistuinten riippumattomuus liittyy kiinteästi perusoikeutena ja ihmisoikeutena
turvattuihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksiin (ehdotettu 21 § ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla). Viime kädessä tuomioistuinten riippumattomuuden turvaaminen on välttämätöntä juuri yksilön oikeusturvan takaamiseksi. Tuomioistuinten riippumattomuutta turvataan muun muassa tuomarin erityisen vahvalla virassapysymisoikeudella (103 §). Myös tuomarien nimitys menettelyä järjestettäessä on otettava huomioon tuomioistuinten riippumattomuuden asettamat vaatimukset (vrt. 102 § ja 58 § 3 mom. 4 kohta)."
"Yksityiskohtaiset perustelut 3/3
99 §. Ylimpien tuomioistuinten tehtävät. Pykälässä säädettäisiin ylimpien tuomioistuinten, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden, tuomiovallasta sekä muusta toimivallasta. Pykälä täydentäisi ehdotettua 3 §:n 3 momenttia, jossa todettaisiin korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden luonne ylimpinä tuomioistuimina.
(...)
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ylimpien tuomioistuinten tehtäväksi nykyisen hallitusmuodon säännösten tavoin valvoa lainkäyttöä omalla toimialallaan (HM 53 ja 56 §). Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden valvontatehtävästä säädetään myös niistä annetuissa laeissa (laki Korkeimmasta
oikeudesta; 74/1918, 1 § 2 mom. ja laki Korkeimmasta hallinto-oikeudesta; 74/1918, 1 § 2 mom.). Korkeimman oikeuden valvonta ulottuu alempien tuomioistuinten lisäksi myös ulosottoviranomaisiin. Korkeimman hallinto-oikeuden valvonnan piiriin kuuluu lääninoikeuksien ohella myös muiden alempien viranomaisten lainkäyttö hallinto-oikeudellisissa kysymyksissä. Ylimpien tuomioistuinten valvontatehtävän on katsottu tarkoittavan lähinnä alempien tuomioistuinten valvontaa viranomaislaitoksena. Valvonta ei merkitse oikeutta puuttua yksittäisen oikeusjutun käsittelyyn. Käytännössä ylimpien tuomioistuinten valvontatehtävään kuuluu lainkäytön yhtenäisyyden, juttujen käsittelyaikojen ja tuomioistuinten voimavarojen riittävyyden valvominen sekä neuvottelu päivien järjestäminen ja henkilöstön koulutuksesta huolehtiminen."
Huomattavaa:
Pl 99 § siis He 1/98 mukaan täydentää PL 3 §:ää.
jorma.uski:
"Mihin lainkohtaan perustuu käsitys, että valvonta voi olla vain formaalista?"
Edellä mainittuihin lainkohtiin. Niiden taustalla on myös koko oikeusvaltion idea (kuten jo aiemmin kertasin).
jorma.uski:
"Ja millä tavalla valvotaan esimerkiksi OKK 1:11 §:n noudattaminen, jos substanssia ei saa jälkikäteenkään arvioida?"
Mainittua säännöstä valvoo muutoksenhakumenettelyssä ylempi tuomioistuin asteellisen toimivallan mukaisesti. Kyseessä on lainkäyttö, joka kuuluu riippumattomalle tuomioistuimelle. Laillisuusvalvojalla ei ole tällaista lainkäyttöön ulottuvaa toimivaltaa.
Kysymys:
Mihin perustuslainsäännökseen perustat väitteesi laillisuudenvalvojan oikeudesta puuttua lainkäyttöön kuuluvaan ratkaisun sisältöön?
PL 108 ja 109 §:ssä ei mainita lainkäyttöä.
En ole edes yrittänyt väittää, että oikeuskanslerilla tai oikeusasiamiehellä olisi oikeutta vaikuttaa tuomioistuimissa käsiteltävänä oleviin asioihin. Sitähän 108 §:n perusteluissakin sanotaan:
"Siten oikeuskanslerin harjoittamassa tuomioistuinten valvonnassa olisi kyse ainoastaan niiden toiminnan laillisuuden jälkikäteisestä valvonnasta."
Tuo täydentää PL 3 §:n kolmijaon periaatetta perusteluissa sanotulla tavalla. Oikeuskanlserilla ja oikeusasiamiehellä on PL 108-109 §:ien sanamuodon ja perustelujen mukaan velvollisuus _jälkikäteen_ valvoa tuomioistuinten toiminnan lainmukaisuutta, ja se käsittää myös OKK 1:11 §:n noudattamisen.
Jos _jälkikäteisvalvonnassa_ havaitaan tuomioistuimen, myös KKO:n, laiminlyöneen laissa säädetyn velvoitteensa, on oikeuskanslerin/oikeusasiamiehen velvollisuus vaatia päätös/tuomio purettavaksi. Näinhän on vielä 1970-luvulla meneteltykin. Mikä sen nyt olisi muuttanut?
"Mikä sen nyt olisi muuttanut?"
Suomi liittyi 1990 Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Sen 6 artikla velvoittaa Suomen turvaamaan riippumattomat tuomioistuimet.
Niinhän sitä luulisi äkkiseltään.
Teoria on toista ja käytäntö toista.
Mauno Koivistohan oikeastaan jo aloitti oikeuslaitoksen politisoitumisen, jota Ahnesaari ja Tavja ovat voimalla vain vahvistaneet.
Suomi ei ole oikeusvaltio muuta kuin vallan kolmijaon palopuheissa. Meillä on kyllä lakeja vinot pinot, jotka eivät kuitenkaan oikeutta tunne. Oikeudenmukaisuuden käsite on niistä kaukana.
Tähän voisi vinon pinon luetella eri asioita, tuomioita, ym vastaavaa, jotka kertovat selkeästi, ettei tämän maan päättäjät ja oikeuslaitos toimi, eikä edes halua toimia oikeudenmukaisesti.
Laki on kuten se luetaan. Riippuen lukijasta. Mutta laki ei välttämättä ole sama, mitä käsitetään sanalla oikeus.
Millähän tavalla tuomioistuimen riippumattomuus kärsii siitä, että sen lainmukainen toiminta valvotaan jälkikäteen?
Kieltääkö Euroopan neuvoston hmisoikeussopimus sen? Ainakin EIT on antanut Suomellekin lukuisia langettavia tuomioita sopimuksen vastaisista tuomioista. Ilmeisesti nuokin suomalaistuomarit ovat tuomitessaan lakien vastaisesti menetelleet virkavelvollisuuksiensa mukaisesti.
Mutta jos lainsäätäjän tahto on, että tuomioituimet ovat niin riippumattomia, että ne eivät riipu enää edes laista, niin pantakoon se selvästi näkyviin vähintäänkin lain perusteluihin, ja kumotaan OKK 1:11 §, joka määrää tuomarin tuomitsemaan lakien mukaan.
Tuohonhan Suomessa on jo mentykin. Millään muulla ei ole selitettävissä, että KKO riitelee jopa itsensä kanssa, mm. siitä että saako pesään kuulumaton myydä pesälle kuuluvaa kiinteää omaisuutta vai ei. Molemmat ovat "lainvoimaisia" KKO:n ratkaisuja samasta asiasta; nykyinen KKO:n presidentti Leif Sevon edustaa tuota sallivampaa kantaa.
Tai että viranomainen viittaa asiassa toimivaltaisen viranomaisen määrykselle "kintaalla" ja perustelee menettelyään "omaksutulla käytännöllä" pystymättä kuitenkaan selittämään, koska ja kenen päätöksellä tuollainen käytäntö on muodostettu, niin KKO:nkin mukaan viranomainen ei ole toimivaltaisen viranomaisen määräystä rikkoessaankaan menetellyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti.
Mutta meillähän tuomioistuimet ovat niin riippumattomia, että ne eivät riipu enää edes laista ja oikeuttakin on niin vähän, että sitä ei riitä kaikille.
Menettelyn hyväksyvähän ottaa vastuun koko menettelystä, ja viimeinen "sammuttaa valot".
kaksi vuotta 75-vuotiaan miehen kuoleman jälkeen vahvistetaan isyys 53-vuotiaalle lapselle.
Laamanni ilmoitti ennen oikeuden istuntoa "Eihän tässä ole kyse mistään isyydestä, vaan rahasta" ja vahvisti sitten kuolleen isyyden.
Oikeasti kyseessä on tekaistu juttu, mutta asianajajat tekevät rahasta mitä milloinkin.
"Meillä on kyllä lakeja vinot pinot, jotka eivät kuitenkaan oikeutta tunne. Oikeudenmukaisuuden käsite on niistä kaukana."
Siis käsitteet oikeudenmukaisuus ja oikeus ovat eri asioita, eikä niitä pidä sotkea keskenään. Siis tämä oikeus mitä tuomioistuimen nimikin viittaa, tarkoittaa nimenomaan valtaa jota se käyttää. Siis oikeutta tehdä päätöksiä sekä ratkaisuja ja oikeus velvoittaa muita noudattamaan niitä, eli kyse on lähinnä asemasta, johon tämä "oikeus" viittaa.
Sen sijaan oikeudenmukaisuudella on erilainen asema, sillä oikeudenmukaisuus on lähes aina subjektiivinen käsite, eli riippuen toimijasta sillä on aina erilainen sisältö. Toki oikeuslaitoksen on valtaa käyttäessään toimittava oikeudenmukaisesti, mutta sillä harvoin on oleellista merkitystä itse tuomion hyvyyden arvioinnissa, sillä tuomioiden on perustuttava lakiin tai joissain tapauksissa myös maan tapaan. Jos jokin laki on jo itsessään epäoikeudenmukainen niin tuskinpa se päätöskään voi paljoa parempi olla.
Miksi sitten joku laki voi olla jonkin mielestä epäoikeudenmukainen, niin se johtuu siitä lainsäätäjät ovat halunneet niin, eli käyttäneet lainsäädäntövaltaansa, mikäli tämä ei miellytä, niin lainsäätäjät voidaan demokratiassa vaihtaa ja sitä kautta muuttaa lakeja oikeudenmukaisemmiksi.
"Laki on kuten se luetaan. Riippuen lukijasta. Mutta laki ei välttämättä ole sama, mitä käsitetään sanalla oikeus."
No mitäs uutta tuossa on?
Siis laki on todellakin eri asia kuin oikeus, joka taas on eri asia kuin oikeudenmukaisuus.
Puutun enää tähän:
"Millähän tavalla tuomioistuimen riippumattomuus kärsii siitä, että sen lainmukainen toiminta valvotaan jälkikäteen?"
Kuten opintojen äidistä jo totesin, vielä kerran:
Ylimmillä laillisuusvalvojilla EI ole mainitsemaasi velvollisuutta valvoa tuomarien tuomitsemistoimintaa = lainkäyttöä.
Mainittu tuomitsemistoiminta on lain _tulkintaa_ ja tämä tuomarien tekemä tulkintatehtävän on oltava riippumatonta hallitusvallan käyttämisestä/käyttäjistä. Jos oikeuskansleri voisi jälkikäteen valvoa tuomarin tekemän laintulkinnan sisältöä, tuomari ei olisi enää riippumaton hallitusvallasta. Hänen tulisi huomautuksen/rangaistuksen uhalla ottaa huomioon oikeuskanslerin tulkintalinja. Tämä johtaisi myös siihen, että oikeuskanslerin virasto olisi asianosaiselle vielä yksi muutoksehakuaste ylimpien tuomioistuimien jälkeen. Korkeimman oikeuden laintulkintaankin voisi hakea vielä oikeuskanslerin tulkinnan. Jos oikeuskanslerin tulkinta olisi toinen kuin korkeimmalla oikeudella, tuomio pitäisi ilmeisesti purkaa ja kenties asettaa asian ratkaisseet oikeusneuvokset syytteeseen virkavirheestä. Niinpä korkein oikeus ei olisi enää ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettu riippumaton tuomioistuin vaan hallitusvallan käsikassara.
Käsitinkö oikein:
HE 1/1998 perustelu 108 §:ään
"Siten oikeuskanslerin harjoittamassa tuomioistuinten valvonnassa olisi kyse ainoastaan niiden toiminnan laillisuuden jälkikäteisestä valvonnasta."
ei tarkoitakaan sitä, että oikeuskanslerin tulisi jälkikäteen valvoa tuomioistuinten toiminnan laillisuutta?
Ja että tuo perustuu siihen, että tuomioistuinten itsenäinen ratkaisuvalta kärsisi siitä, että niiden päätökset/tuomiot voitaisiin tuomioistuimesta riippumattomassa valvonnassa todeta lain vastaisiksi?
Lain mukaisiin tuomioihinhan valvonnassa ei puututtaisikaan.
Meni tuo toinen haara jo kovin syväksi, ja tässä on kyse saman asian toisesta näkökulmasta:
aOA Petri Jääskeläinen kertomuksessa v. 2002 (s.19):
"Demokraattisessa yhteiskunnassa ei saa olla kontrolloimatonta julkista valtaa. Vaikka tuomioistuinten toiminnan kontrolli tapahtuu pääasiassa tuomioistuinlaitoksen sisäisesti muutoksenhaun kautta, se ei kokonaan korvaa virkavastuun valvontaa."
Oikeusvaltioperiaatteesta näyttää olevan kahta käsitystä: tuomioistuimiakin on voitava valvoa virkavastuisesti tai sitten ei voi.
Jääskeläinen jatkaa:
"Virkavastuun kontrolli on ehkä tietyllä tavalla osa suomalaista laillisuusperinnettä. Sen ilmauksena perustuslain 118 §:n mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta, ja jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä tai virkamieheltä sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään."
Jos tuomioistuimien päätösten/tuomioiden lainmukaisuutta ei voi jälkikäteenkään valvoa, niin millä tavalla PL 118 §:n syyteoikeus ja vahingonkorvausmenettely toteutuu, kun yksityisellä kansalaisella ei ole KKO:n tuomareita vastaan syyteoikeutta? Väärästä tuomiosta aiheutuva vahinkohan realisoituu vasta KKO:n ratkaisulla.
PL 21 §:n mukaan tuollainen oikeussuojakeino on oltava olemassa myös silloin kun tulee kiistaa tuomion materiaalisesta oikeellisuudesta. Mutta mikä on se "lain mukaan toimiva tuomioistuin tai muu viranomainen" joka sen toteuttaa?
En tiedä, miten olet asioita käsittänyt tai minun kirjoituksiani ymmärrät. Selvästi vaikeuksia oikeudellisen ajattelun sisäistämiseen sinulla on. Tähän tietysti vastaat, ettet sellaista ajattelua haluakaan omaksua. Johon en sitten muuta lisää kuin: niinpä.
Laillisuuden jälkikäteinen valvonta ei, kuten olen jo lukuisten viestien aikana todennut, tarkoita sitä, että oikeuskansleri voisi puuttua lainkäytön alaan kuuluvan päätöksen sisältöön (so. tuomarin suorittamaan lain tulkintaan). Oikeuskansleri valvoo tuomarin menettelyä ja voi puuttua siihen, kun menettely on lain vastaista.
"Lain mukaisiin tuomioihinhan valvonnassa ei puututtaisikaan."
Lain mukaisuus saadaan selville lakia tulkitsemalla eli tuomarin harjoittaessa lainkäyttöä. Jos oikeuskansleri toteaisi tuomarin käsityksen mukaisen lain oikean tulkinnan lain vastaiseksi, oikeuskansleri voisi käsityksesi mukaan puuttua tuomioistuimen "lain mukaiseen" (tuomarin mielestä) päätökseen, koska oikeuskanslerin mukaanhan ko. päätös on lain vastainen. Silloin tuomioistuimen riippumattomuutta ei olisi enää olemassa.
Tämän vuoksi aiemmassa viestissäni oli johtopäätös:
"Jos oikeuskanslerin tulkinta olisi toinen kuin korkeimmalla oikeudella, tuomio pitäisi ilmeisesti purkaa ja kenties asettaa asian ratkaisseet oikeusneuvokset syytteeseen virkavirheestä. Niinpä korkein oikeus ei olisi enää ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettu riippumaton tuomioistuin vaan hallitusvallan käsikassara."
MOT
Juridisen näkökulman rinnalla asiaa voidaan toki katsoa poliittisesta näkökulmasta, jolloin ymmärrän hyvin eduskunnan nimittämän apulaisoikeusasiamiehen kannnanoton. Jääskeläinen on huolissaan mielestään liiallisesta tuomarivallasta. Hän halunnee vahvistaa eduskunnan valtaa suhteessa tuomioistuinlaitokseen.
Eduskunnan vallan kasvattaminen voidaan tehdä tehokkaimmin muuttamalla perustuslakia ottaen huomioon samalla, mitä esim. Euroopan ihmisoikeussopimus määrää riippumattomista tuomioistuimista. Toinen vaihtoehto on muuttaa (perustus)laintulkintaa siten, että laillisuusvalvonta ulottuisi lainkäytön alallekin. Mutta luulenpa, että tässä tulkitavaihtoehdossa tulee vastaan tuomioistuimet, jotka eivät tule hyväksymään sellaista laintulkintaa.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkinnan taas viimekädessä ratkaisee ihmisoikeustuomioistuin, jossa sielläkin on taas niitä tuomareita!!
Eduskunta säätää lait, ja tulkinta haetaan ensisijaisesti lainsäätäjän esittämistä peruteluista. Tässä tapauksessa siitä, mitä PL 108 §:n perusteluissa sanotaan jälkikäteen tapahtuvasta valvonnasta.
Tuomioistuimet eivät säädä lakeja, ne ovat sidottuja siihen, mitä lain säätäjä on lailla tarkoittanut.
Samaan päästään myös PL 21 §:n kautta: on oltava elin, jonka asianmukaisesti käsiteltäväksi voi saattaa asiansa myös silloin, kun kiista koskee oikeuden, viime kädessä KKO:n, antaman päätöksen/tuomion materiaalista oikeellisuutta.
Koska lain mukaan sellainen elin on oltava, niin mikä se on?
Kirjoituksessasi ilmi selvästi annat ymmärtää, että olisi joku "ulkopuolinen taho", joka voisi "poliittisella päätöksellä" purkaa tuomion. Näinhän ei ole, eikä sitä ole kukaan edes vaatinut. Tuomion voi purkaa vain KKO.
Jos jälkikäteen suoritetussa valvonnassa havaittaisiin tai edes epäiltäisiin tuomio lain vastaiseksi, johtuipa se väärästä laintulkinnasta tai näytön puolueellisesta arvioinnista, niin valvojan tulisi vaatia tuomion purkamista. Jos valvoja ja tuomioistuin olisivat edelleen eri mieltä, niin kiista ratkaistaisiin lainsäädännöllisin keinoin. Se on sitä politiikkaa.
Nykyinen menettelytapa, jossa substanssia ei arvioida, johtaa ja on jo johtanut totaaliseen mielivaltaan, jossa esitetyllä näytölläkään ei ole merkitystä. Sellaistakin tapahtuu yhtenään suomalaisissa tuomioistuimissa. Eihän nykyinen "substanssiin ei saa puuttua" -menettelytapa puutu edes siihen, että tuomari riidattomasti heittää asiassa relevantteja todisteita pois jutusta. Sellaistakin tapahtuu suomalaisissa tuomioistuimissa tavan takaa.
Mutta tuonhan sinäkin ilmeisesti tiesitkin jo.
Koska et selvästi ymmärrä kirjoittamaani tekstiä, kerron tarinan maailman luomisesta :-)
Olipa kerran mies, joka väitti maailman olevan kilpikonnan synnyttämä ja pysyvän olemassa olemalla sen selässä. Kun sitten mieheltä kysyttiin, mihin se kilpikonna sitten nojaa pysyäkseen pystyssä, mies vastasi että toiseen kilpikonnaan, jonka päällä se seisoo.
Tarinan opetus piilee siinä, että viimeisenkin kilpikonnan alla on taas uusi kilpikonna, jonka päällä maailman kerrotaan lepäävän. Samoin sinun käsityksesi mukaan korkeimman oikeuden yläpuolella tulisi olla jokin elin, joka voisi puolueettomasti ratkaista, miten lakia on OIKEIN tulkittava. Mutta mitä tehtäisiin sitten, kunjoku ilmoittaisi olevansa erimieltä tämän uuden puolueettomaksi kutsutun elimen laintulkinnasta. Mihin elimeen hän voisi vedota?
Taasko uuteen ylempään elimeen jne. loputtomiin??
"Kirjoituksessasi ilmi selvästi annat ymmärtää, että olisi joku "ulkopuolinen taho", joka voisi "poliittisella päätöksellä" purkaa tuomion."
En voi ymmärtää väitettäsi. Ymmärsin sinun vaativan poliittista valvontaa korkeimmalle oikeudelle. Minä en sitä kannata.
Omalta osaltani ole tuonut esiin kysymyksiesi vuoksi sitä, miten perustuslakia on tulkittava (erityisesti ylimpien valtioelinten vallanjakoa koskien).
... ole ymmärtänyt ollenkaan.
Viittaan HE 1/1998 perustelu 108 §:stä:
"Siten oikeuskanslerin harjoittamassa tuomioistuinten valvonnassa olisi kyse ainoastaan niiden toiminnan laillisuuden jälkikäteisestä valvonnasta."
Voihan tuon niinkin ymmärtää, että oikeuskansleri ei saisi jälkikäteen valvoa tuomioistuinten toiminnan laillisuutta, mutta melkoinen sananselittäjä täytyy olla.
Tuskin kannatta lähteä hakemaan maailman luomisesta saakka tahoa, jonka asianmukaisesti käsiteltäväksi voi saattaa oikeuden tuomion oikeellisuutta koskevan asian. Perustuslain 21 §:n mukaan sellainen taho pitää olla olemassa. Mikä se siis on?
Vai onko perustuslaki "tulkittavissa" tuoltakin osalta joten muuten?
Sasin kommentti siis kertoo todeksi sen, että suomen laki on muodostunut maamme "saatanallisiksi säkeiksi".
Sairasta, todella sairasta "oikeuspolitiikkaa", josta käsite "oikeus" on kadonnut.
Sitähän se kuitenkin on ollut jo pitkään. Mitäpä muuta voisi tullakkaan, kun oikeuslaitos ja poliitiikot kuin itse presidentti-intituutio lyövät "hyvä veli"-seurassa veljenkättä.
Tosiasia onkin, ei suomessa oikeutta saa, ellei itse sitä hanki.., kirveen ja puukon kuin tussarin kanssa. "Oikeuslaitoksen" kautta sitä on turha hakea. "Oman käden oikeus" on tänä päivänä nopein ja tehokkain, kuin varminkin keino saada oikeutta.
Juuri näin. Valituksien kautta mikään ei muutu. Jos valittaa hovioikeuteen, niin hovioikeuden jäsenet pyörittelevät sanamuotoja ja tekevät kosmeettisia muutoksia ja siinä on muka asia käsitelty. Jos oikeutta ei mielestään saa ja oikeuslaitos kiusaa kansalaista saattaen hänet väkivaltaiseen käsittelyyn, niin fyysisen puolustuksen paikka asiassa varmaan on. Jos ihmistä kiusataan valheellisin perustein - ei silloin muu auta kuin kohdistaa väkivaltaa väärin oikeutta jakavia kohtaan. Jo muinaiset ohjeistukset neuvoivat: "silmä silmästä.... Luulisi, että tämän ohjeistuksen pelkokin jo saattaisi oikeuden väärinkäyttäjät oikeudenmukaisuuden pelikentille. Eikö ihmisellä, jota eläin esim. hampaat irvissä tulee kohti, ole oikeus puolustautua väkivaltaisesti. Samaa noudattaen, jos ihmisen oikeusturvaa loukataan oikeudettomasti, niin eikö silloin ole oikeus puolustautua muillakeinoin, jos sanat eivät riitä?
Laki ja oikeus eivät ole sama asia. Sehän tiedetään, eikö totta.
Jorma Uskin kirjoitus myös kertoo syynkin siihen, miksi näin ei ole, eikä tulevaisuudessa sitäkään vähää.
Koska tuomioistuinten ei tarvitse edes antaa oikeudenmukaisia tuomioita, eikä niitä saa kukaan tässä maassa edes arvioida "Susi" Sasin johtaman perustuslakivaliokunnan päätöksellä, niin se johtaa ja on jo johtanut siihen, että meillä on fasistisen mielivallan omaava ja diktaattorimaista valtaa käyttävä "oikeuslaitos" tuomareineen ja ministeriön virkamiehineen.
Sopiikin ihmetellä, miten ns. vapaassa demokratiassa voi olla diktatuurisen vallan omaava "oikeuslaitos", jonka toimintaa ei voi, eikä saa kukaan arvioida, saatika kyseenalaistaa.!?
Vastaus siihen on.., se on mahdollista vain oikeuslaitoksen politisoitumisen myötä. Elikä, vallan kolmijako on lyönyt keskenään veljen kättä, "hyvä veli"-periaatteella, jossa jokainen tarvitsee toistansa, peittääkseen rikokset, mitä tekevätkin ja ovatkin jo tehneet.
Oikeusmoraali on suomessa nyt siis virallisesti kuollut ja kuopattu. Jäljelle jäi vain "lainmukainen" laittomuus, josta oikeus ja oikeudenmukaisuus on kaukana.
Luin ja ymmärsin kaiken eo. kirjoittelun ja silti sanon, voi meitä piruparkoja. Kyllä on vedätetty nenästä viimeiseen asti ja virkamiehet eri ministeriöissään nauravat hyville vedätyksille.
Näitä lakeja on kirjattu viime vuosina paljon ja Lipposen hallitus on ollut pitkään vallassa. Ken tietää, minkä puolueen aikaansaannoksia kaikki ylläolevien kaltaiset lakikiemurat ovat. Sen jälkeen, haetaanko kaviovoidetta, millä rasvataan köysi ja köytetäänkö kaulasta varpaisiin vai onko muita ehdotuksia.