Olen 22-vuotias nainen ja tunnen vetoa erääseen 38-vuotiaaseen mieheen. Hän on miehekäs ja huolehtii itsestään, ei siis mikään perusjuntti tuulipukupelle. Olemme tunteneet jo jonkin aikaa ja olemme molemmat sinkkuja. Aina kun tapaamme, on ilmassa flirttiä ja hän vaivihkaa koskettelee minua. Näin on jatkunut jo jonkin aikaa. Näemme yleensä muiden ystävien seurass, mutta olemme tavanneet myös pariin otteeseen kahdestaan. Tulemme hyvin juttuun. Voiko homma toimia pidemmän päälle suuresta ikäerosta huolimatta?
Ikäeroa on- voiko toimia?
Lyydia
181505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tuttavapiirissäni on kaksi pariskuntaa joilla on ikäeroa 25 vuotta... toiset ovat olleet naimisissa 25 vuotta ja toiset 5 vuotta.
Tsemppiä vain! Kyllä sen sitten huomaa synkkaako vai ei, iänkin puolesta :)
38 on jo sellainen ikä, että kommentti "ei siis mikään perusjuntti tuulipukupelle" ja vastaavanlaisista heitoista hän lienee kasvanut yli. Sinun on hiukan kivuttava henkisesti lähemmäs hänen ikää; aikuinen ajattelee ihmissuhteissa huomattavasti laajemmin..
Ikä ja ikäero on aina numereeninen juttu. "Oikeampi" ikä lienee korvien välissä.
Miksi ei toimisi, mutta mieti hivenen ennekuin kiirehdit. 38 vuotias ei, heh, ole enää yhtä leikkisä kuin ikätoverisi. Itse en rupeaisi seurustelemaan huomattavasti vanhemman kanssa.
Niin onhan niitä itsetään huolehtivia tyylikkäitä miehiä sinunkin ikäluokassa. Ja minustakun vähän tuntuu että se tuulipukupelle muoti on nyt varmaan 40-50v ihmisten juttu. Empä ole parikymppisillä nähny kovin paljon tuulipukuja.
Ei pidä yleistää. Itse nyt en sentäs onneks 38 viel oo, vaan 32. mutta en mä ainakaan ole muuttunu yhtää mihinkään siitä millanen olin 20v ikäsenä :) Ihan samanlainen oon ajatuksiltani vieläki, ja samat jutut kiinnostaa :)
Mikä logiikka joillain naisil on aina haluta jotain 15-25 vuotta vanhempaa miestä elämänkumppaniks? Miehet yleensäkkin elää naisia lyhyemmän ajan, sehän on tieteellisestikkin todistettu.. Niin vielä jotkut naiset haluaa 25 vuotta vanhemman miehen??? Haluutteko elää 2/3 osaa elämästänne leskenä sitten? Ei kiva juttu. Kun vaikka saman ikäsiä olis kumppanit niin silloinkin on aika todennäköstä et mies nukkuu pois aiemmin.
Joten oman ikäinen tai nuorempi mies ois parempi, sellaisen aion itsekkin hommata, ihan tuon logiikan perusteella, en halua jäädä leskeks jo kolmekymppisenä! Joten mieti vähä ennekun lähet tohon!! Kun oot kolmekymppinen niin miehes on jo jotain 50 vuotias! Huh, tollasia pitäs miettiä etukäteen niin ei tarviis jälkeenpäin tajuta et on mokannu elämänsä suurimman jutun. Oikeesti käy sääliks kaikille kelle on käyny noin ja tulee vielä käymään, joten sitä vaan tässä. :( Ajattele nyt järkevästi!
Ei tässä nyt naimisiin olla menossa enkä ole suunnitellutkaan ihan 30 vuoden pituudella tätä...
"Voiko homma toimia pidemmän päälle suuresta ikäerosta huolimatta?" Niih.. Vai mitä tarkotat sit tolla pidemmän päälle? Häh?
Ei siinäkään musta kyllä mitään järkeä ole, että kymmeniä vuosia etukäteen aletaan laskeskeleen että millon itse tai toinen kuolee.
Eikös se nyt kuitenkin ole mielekkäämpää alkaa seurusteleen sellasen kanssa mistä välittää ja joka tuntuu siltä oikeelta? Vaikka se toinen sit oliski vanhempi.
Jokainen me kuollaan joskus, ja mistäs sitä tietää vaikka se nainen sais vaikka syövän ja potkasis tyhjää kauan ennen sitä miestä? Maailmassa on vaikka kuinka paljon myös leskeksi jääneitä miehiä. Ei se tunnu miehistäkään kivalta jäädä leskeksi, mutta lähes jokainen sen jossain elämänsä vaiheessa kokee kuitenkin.
Musta tommosia on turha alkaa miettiin etukäteen, kerran täällä vaan eletään, ja jokainen me kuollaan joskus, eli eikö sillon pitäs alkaa seuruisteleen sellasen kanssa jonka kanssa hyvältä tuntuu?
Mä olen kutakuinkin samaa mieltä. En todellakaan ymmärrä miksi jotkut ihannoi jotain 20v vanhempaa miestä, ei siinä ole järkeä.
Mietitäänpä jos vaikka ottaa sellasen äijän kaveriporukan mukaan, joka varmastikkin koostuu ikäisistään. Eh voi tulla vähän ? katseita.
Sille ukolle, sehän on napakymppi jos saa jonkun parikymppisen menevän naisen. Mutta mä en kyllä näe siinä mitään hyvää sille naiselle. No joo saahan se isähahmon siitä ja voi jutella "järkeviä" sen kanssa, mutta eiköhän sillekkin ole vielä aikansa.
Ei siinäkään ole järkeä että sitten kolmekymppisenä, jolloin itse on vielä joten kuten kunnossa rupeaa harmittelemaan "että voi video kun piti lähteä noin vanhan mukaan".
Niin se vaan on, parikymppinen ei todella kuulu 20v vanhemman miehen mukaan.
ei uskalleta suhteeseen omanikäisen kanssa? Ehkä kierretään jotain elämän osaalueita ohitse, kun toinen osaa tämän jutun kun on vanhempi minun ei tarvitse oppia? Omanikäisen kanssa on pakko käydä suhdeasioita lävitse tai juttu ei pelaa?
mitään ihmeellisiä selityksiä tarvitse. Kun kolahtaa niin kolahtaa. Itselläni ikä ei merkitse juurikaan mitään. Olen 26-vuotias nainen ja ihastuksia on ollut ikäasteikolla 18-43.
Omat onglemat voi ikäero tuoda mutta niin tuo erilaiset personallisuudetkin. Helppoa suhdetta ei löydy mistään, kaikille tulee ongelmia ennemmin tai myöhemmin.
Anna mennä vaan jos hyvältä tuntuu! Jos teet iästä ongelman niin ongelma siitä tulee, älä siis tee siitä sellaista.
Kyllä mun mielestäni se paljon suurempi ongelma on se, jos toiset on luonteeltaan erilaisia. Se suurin ongelma ei todellakaan ole se ikäero.
Esim 20v ja 30v on sen verta lähellä toisiaan, että kiinnostuksen kohteen ja ajatukset todennäkösesti on ihan samat.
Mun mielestäni on aika tiukkapiposta vetää joku keinotekonen raja tiettyihin ikävuosiin jonka jälkeen joku on muka liian vanha jollekin nuoremmalle. Se, jos on esim 30v ei tarkota automaattisesti sitä, että olis tippaakaan muuttunu siitä kun oli 20v.
Mitäs tuohon sitten sanoisi. Itselläni oli suhde nuorena 18v-37v tutustuessamme. Lapsemme on nyt 16v ja orpo. Suhde siis ei kestänyt pitkään, mutta nyt olen taas samassa tilassa, vaikka olin päättänyt ihastua ikäiseeni, niin toisin kävi nyt ikäeroa on 40v-59v yksi asia mikä tässä on tullut mieleeni jos suhde jatkuisi pidempään on seksi siitä nimittäin en luovu! Sallisiko mies minun ottaa rakastajan vai miten silloin kävisi? Toki sellaista asiaa ei pohdi kovin paljon nyt, mutta varmaan tulevaisuudessa jos juttu vain jatkuu.
Mutta oikeasti elämä on elettävä toki ei liikaa rellestettävä, mutta niin, että itse olisi mahdollisimman onnellinen se on pääasia. Muista viis!
Jaa niin usein voi olla vanhemmilla miehillä jokin ongelma joka selviää vasta myöhemmin nuoremmalle plikalle, siksi he helposti siirtyvät nuorempiin, kun nämä katsovat tietämättömyyttään ongelman ohi, siellä se silti voi olla, näin kävi aikoinaan minulle ei ollut tarpeeksi ikää ja tajua ratkaista asiaa. Mutta ei tätä elämää tarvi esimerkkini takia ottaa liian vakavasti.
No en minä nyt ole mitään semmoisia miettinyt, etten muka uskaltaisi suhteeseen oman ikäisen kanssa jne. Minkäs sille mahtaa kun on niin mukava.
Mitäs sinä muilta kyselet tuota, jos tuntuu kerran hyvältä niin anna mennä, ja sinkkujakin olette.
Kerran täällä eletään ja nuori olet vielä joten kokeile ihmeessä mitä siitä tulee!
ONNEA!
Tottakai suhteenne voi toimia! Jos kemianne käyvät yksiin, ei suhteessanne ole mitään oudoksuttavaa. Ainoa miinus voi olla se, että teillä saattaa olla ikäeroista juontuva erilainen elämänkokemus ja erilaiset tarpeet. Kun sinä esim. haluaisit lähteä bailaamaan, miehesi saattaa olla mielummin kotona ja tuntea että on jo juoksunsa juossut. Lisäksi miehellesi saattaa tulla vauvakuume kun sinä taas haluaisit tehdä uraa jne.
Jos suhteenne etenee, kannattaa ehkä jutella näistä ennakkoon, ettei tule ylitsepääsemättömiä ongelmia. Ikäero sinänsä ei ole este millekään ihmissuhteelle.